Kaikki ja ei kukaan

Jääskeläisestä tuntui, että koko aikuisikänsä hän oli ojentanut nuoria, hätistellyt puliukkoja, yrittänyt saada ihmisille töitä ja viimein alkanut selvittämään, miksi näitä työttömiä ja puliukkoja tuntui jatkuvasti riittävän, vaikka hallitukset kuinka vaihtuivat, suuret ikäluokat eläköityivät ja työvoimapula odotti aina nurkan takana.

Jääskeläinen oli kasvanut tavallisessa perheessä, tavallisessa lähiössä. Hän oli leikkinyt lapsena legoilla, paininut isoveljen kanssa, käynyt ukin hautajaisissa, juonut kiljua ostarin ja yläasteen välisessä metsikössä, polttanut röökiä veistonluokan takana sijaitsevalla nurkalla, pelännyt isompia poikia, joutunut pariin tappeluun, masturboinut koulun vessassa, käynyt Itäkeskuksen lukion, tanssinut valssia vanhojen tansseissa, oksentanut abi risteilyllä kukkaruukkuun, käynyt interreilillä Euroopassa, ampunut armeijassa raskaalla singolla liikkuvaan maaliin, rakastunut, pettynyt, mennyt naimisiin, pettänyt, saanut anteeksi, tuijottanut ikkunasta kaukaisuuteen, saanut lapsia, asuntolainan ja pienen siirtolapuutarhapalstan Herttoniemestä. Sanalla sanoen, hän oli elänyt sellaisen elämän, joka nykyään oli tapana elää. Petteri Jääskeläinen oli onnellinen mies.

Tapionkirja - Kaikki ja ei kukaan

Se mitä hän ihmetteli, oli kuinka moni muu ei ollut. Kuinka moni hänen koulukavereistaan oli elänyt hyvin toisenlaisen elämän, kuinka moni heistä oli siirtynyt elämässään vain ostarin penkeiltä baarijakkaroille istumaan. Kuinka moni ei osannutkaan elää, vaikka he silloin pentuina vaikuttivat niin itsevarmoilta ja kaikkitietäviltä. Kuinka moni oli katkera avioerostaan, sairaudestaan tai työttömyydestään. Kuinka moni jäikin lopulta yksin, koskaan löytämättä kumppania tälle maiselle vaellukselle, saamatta lapsia jotka jatkaisivat elämää, kun se omalta kohden kerran päättyisi. Ja ennen kaikkea kuinka moni oli katkera ja vihainen omasta epäonnistumisestaan, siitä ettei osannutkaan elää oikein, vaikka se periaatteessa olisi ollut niin helppoa.

Opiskeluaikanaan Jääskeläinen oli hämmästynyt kerta toisensa jälkeen, miten paljon hänen opiskelijakavereidensa kokemukset ja näkemykset poikkesivat hänen omistaan. Miten eri tavalla monet opiskelijat ja opettajatkin näkivät tämän yhteiskunnan. Aivan kuin he olisivat eläneet koko elämänsä jossain ihan toisessa maassa, jonka ongelmat olivat toisia ja ennen kaikkea ongelmien syyt ja ratkaisut olivat aivan toisenlaisia kuin Jääskeläinen oli luullut.

Jos puhuttiin nuorista, tuntuivat kaikki olevan sitä mieltä, että parasta oli puuttua ongelmien syihin, jotka useimmiten tuntuivat olevan yhteiskunnassa, mutta aivan eri kohdassa yhteiskuntaa kuin Jääskeläinen oli kuvitellut. Ratkaisumallina tarjottiin aina kitaransoittoa ja konsertteja, jotka muuttuivat vuosituhannen vaihteen jälkeen rockista räpiksi. Jääskeläinen ei koskaan ymmärtänyt kuinka nuorisotyöttömyys tai päihteidenkäyttö vähenisivät, vaikka hän silloin tällöin kävisikin räpäyttämässä Laajasalon nuorisotalolla.

Jääskeläistä hämmästytti, kuinka monet todellakin kuvittelivat tietävänsä hyvän elämän salaisuuden. Kuinka tosissaan monet tuntuivat uskovan, että asiat jotka olivat tuottaneet heidän elämässään iloa, tai joiden he kuvittelivat tuottaneet itselleen iloa, tuottaisivat sitä kaikille muillekin. Ja jos kaikki vain tajuaisivat, että menemällä naimisiin, kuuntelemalla klassista, tanssimalla rumbaa, alkamalla vegaaniksi, syömällä lähiruokaa, hyväksymällä homoliitot, juomalla vain saunakaljat, äänestämällä kokoomusta, uskomalla ufoihin, kurittamalla lapsia, ymmärtämällä asioiden syyt, vastustamalla amerikkalaista imperialismia, kasvamalla aikuiseksi tai käymällä joogassa maanantaisin kaikki muuttuisi hyväksi. Kaikki olisivat onnellisia ja sovussa itsensä ja luonnon kanssa. Hän ei koskaan ymmärtänyt uskoivatko ihmiset tosiaan, että juuri he, ensimmäisinä ihmisinä historiassa olivat keksineet onnellisen elämän salaisuuden.

Jääskeläinen viihtyi paljon paremmin veljensä ja tämän taiteilijaystävien seurassa, koska he tulivat samanlaisista lähtökohdista. He puhuivat samaa kieltä, ymmärsivät ja arvostivat toisiaan. He tiesivät, että ihmiset tekivät virheitä. Juovat liikaa, rakastuvat väärään naiseen tai joutuvat pariksi vuodeksi vankilaan tappelun jälkeen kuten taiteilijalle oli käynyt.