Kirjoitettu

Haruki Murakami Suuri Lammasseikkailu

 

”Lammasprofessori aloitti. ”Oli kesä tuhatyhdeksänsataakolmekymmentäviisi, kun lammas tuli minuun. Olin eksynyt avolaidunkatsastuksella lähellä Mantsurian ja Mongolian rajaa, kun löysin luolan. Päätin viettää yön siellä. Sinä yönä näin unta lampaasta, joka kysyi, voisiko se tulla sisääni? Miksi ei, minä sanoin. En minä sitä silloin paljon ajatellut. Untahan se vain oli. ”Ukko hörähti ja siirtyi salaattiin. ”Se oli sellaista lammasrotua, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Työni perusteella tunsin kaikki maailman lammasrodut, mutta tämä oli ennennäkemätön. Sarvet olivat oudosti taipuneet, jalat lyhyet ja tukevat, silmät kirkkaat kuin lähdevesi. Villa oli puhtaanvalkoista lukuun ottamatta selässä olevaa ruskehtavaa tähteä. Sellaisia lampaita ei ole missään päin maailmaa. Siksi sanoin lampaalle, että se saisi tulla ruumiiseeni. Lampaiden tuntijana en halunnut päästää sellaista löytöä käsistäni.” ”Miltä se sitten tuntui, kun lammas oli ruumiissanne?” ”Ei oikeastaan mitenkään erikoiselta. Tuntui vain siltä, että sisälläni oli lammas.”