Kirjoitettu

V.S. Naipaul Islamin äärillä

Syed Awli sanoi: Meillä kehittyi uusi, rappeutunut elämäntyyli. Oikeaa ja väärää ei enää arvioitu moraalisten, uskonnollisten tai henkisten mittapuiden mukaan, vaan sen mukaan, mikä oli oman itsen ja selviytymisen kannalta parasta. Ihminen ei selviytynyt, jos hän piti kiinni moraalisista arvoista. Millaista siis oli normaali elämä siihen aikaan? Tuskaa ja kärsimystä, nälkää, puutetta ja sairautta. Jos normaali elämä oli sellaista, miksi moraalin olisi pitänyt ratkaista? Arvokasta oli vain sellainen, joka lievitti tuskaa. Tai sellainen, jonka avulla saattoi jotenkin säilyttää itsekunnioituksensa. Oli normaalia nähdä, miten japanilaiset sotilaat pieksivät ihmisiä. Ihmisiä piinattiin kaikin mahdollisin tavoin. Heitä tuhottiin kiduttamalla, tai he välttivät kidutuksen tai jotain vielä pahempaa hyppäämällä jokeen. Nuoret miehet, rodusta riippumatta – yhtä hyvin malaijit, kiinalaiset kuin intialaiset – häpäisivät nuoria tyttöjä eivätkä kuvitelleetkaan käyttäytyvänsä epänormaalisti.

Minä muistan aina erään kauniin intialaisnaisen, jolla oli kai ikää kolmisenkymmentä vuotta. Hän oli kotoisin toiselta tilalta, jolla hänen miehensä työskenteli kautsunkerääjänä. Mies oli kadonnut, ja nainen etsi häntä, vaelsi tilalta toiselle. Hän kulki minun kampungini kautta. Siellä oli joukko nuoria ihmisiä, jotka eivät tehneet juuri mitään, toimittivat vain tyhjää, ja he näkivät tämän naisen ja katsoivat toisiinsa, ja minä tiesin – kun olin samassa seurassa – että he aikoivat pitää hauskaa hänen kanssaan. He seurasivat häntä jonkin matkan päähän torialueelta, ja sitten he raiskasivat hänet. Kun olisi ollut minun vuoroni, he kielsivät – minä kun oli alaikäinen. Olin noin kaksitoistavuotias.  Joten heillä oli vielä rahtunen moraalia jäljellä. Meitä oli kaksi joita pidettiin alaikäisinä. Ellei tätä moraalin jäännettä olisi ollut, minustakin olisi tullut raiskaaja. Ja he jättivät naisen, ja hän jatkoi matkaansa. Näimme hänet jälleen, kun hän kulki kylän keskustan kautta matkallaan toiseen kampungiin. Hän ei näyttänyt mitenkään huonokuntoiselta. Ehkä hänet oli raiskattu ennenkin. Niin nyt vain oli päässyt käymään. Se ei estänyt häntä jatkamasta miehensä etsintää. Nuorukaisjoukolle se oli pelkkä ajankulu muiden joukossa. He eivät enää puhuneet tytöstä. Tai kyllä, he puhuivat hänen kauneudestaan.