Kirjassani Islam ja Suomi kirjoitin huivin käytöstä tähän tapaan: Huivin käyttö on naisten alistamista ja sen kieltäminen pelkkää hurskastelua. Huivi on tapa alistaa nainen oman uskonnollis- patriarkaalisen yhteisönsä kuuliaiseksi jäseneksi. Sen lisäksi, että huivin funktio on peittää nainen ja muistuttaa naista hänen ruumiinsa syntisyydestä, se toimii myös jengi tunnuksena. Huivin käyttäjä muistuttaa joka hetki niin käyttäjäänsä kuin ympäröivää maailmaa siitä, mihin ryhmään sen kantaja kuuluu.

Epäilemättä on olemassa muslimeita (joskin hyvin hyvin vähän), jotka ovat valinneet huivin käytön omasta tahdostaan ilman väkivallan uhkaa tai oman ryhmänsä sosialisaatiota, mutta se että tuollaisia ihmisiä on olemassa ei poista sitä tosiasiaa, että kulttuurisena normina huivin käyttö on yhtäältä jengi tunnus ja toisaalta naisten alistamista.

Huivin käytön merkitys tuli mieleeni, kun vierailin feministisen puoleen sivuilla. Puolueen varapuheenjohtaja on muuan Pazilaiti Simayijiang, joka näyttäisi olevan paremminkin matkalla Mekkaan kuin feministisen puolueen kokoukseen. En ole erityisen kiinnostunut Simayijiangin maailmankuvasta, enkä ajatellut äänestää ”feministejä” seuraavissakaan vaaleissa, mutta ajatellaan hetkin niitä alistettuja ja sorrettuja naisia, joiden puolesta feministien voidaan kuvitella kamppailevan. Kaikkia niitä nuoria tyttöjä, joiden sukupuolielimet silvotaan heidän olleessaan lapsia, tyttöjä jotka pakotetaan naimisiin tuntemattomien miesten kanssa ja tyttöjä, jotka kiedotaan tiukasti kaapujen ja huivien peittämään maailmaan. Mistä tuollaiset tytöt voivat saada apua? Kenen puoleen he voivat kääntyä?

Jos sinä tiedät, että perheesi hakkaa sinut siniseksi, koska olet käynyt kaveriesi kanssa uimahallissa (oletteko nähneet musliminaisia uimahalleissa) tai kuljet ilman huivia tai haluat luopua islamista, niin haluaisitko sinä kääntyä Simayijiangin ja hänen feministi kaveriensa puoleen? Voisitko sinä luottaa häneen, jos kysymys olisi elämästä ja kuolemasta? Tai edes siniseksi hakkaamisesta.

Feministinen puolue on marginaalinen liike ja ilmeisesti lähinnä vitsi, mutta feministinen puolue kertoo omalla olemassaolollaan, jotain oleellista suomalaisesta yhteiskunnasta ja länsimaista yleensäkin. Feministit ovat nimittäin vain yksi esimerkki liikkeestä, joka kampanjoi asian puolesta (sukupuolten välinen tasa-arvo), joka on jo toteutunut ja jota kaikki kannattavat muutenkin, mutta tekee sen tavalla, joka kääntyy omia tavoitteitaan vastaan.

Toinen samanlainen liike, tosin merkittävämpi, on vihreä liitto. Vihreät on profiloitunut ympäristö puolueena, joka vastustaa ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutoksen vastustaminen on toki kannatettavaa, mutta vihreät vastustaa myös ydinvoimaa. Ymmärrän toki että ydinvoimaan liittyy riskejä (mihinpä ei liittyisi), mutta ei ole teknisesti mahdollista vastustaa ilmastonmuutosta ja ydinvoimaa, koska ydinvoima on ainoa tapa tuottaa paljon energiaa ilman fossiilisia polttoaineita (hiili, öljy, kaasu). Ydinvoiman ja ilmastonmuutoksen vastustaminen on suunnilleen sama kuin haluta kattavat julkiset palvelut ja kirjata puolueohjelmaan, että verojen maksu tulee ehdottomasti kieltää.  

Vihreät, kuten feministitkin pitävät aika ajoin mekkalaa naisten oikeuksista, mutta varovat kritisoimasta islamia. Ja miksipä kritisoisivat? Kriitikoillehan voi käydä niin kuin Theo van Goghille (hän on nyt kuollut) tai Ayaan Hirsi Alille (hän joutui pakenemaan Amerikkaan). Mutta naisten oikeuksista puheenollen, minulle on jäänyt hieman hämäräksi, mitä oikeuksia minulla on mutta naisilla ei? Asevelvollisuus?

Vihreän liiton puheenjohtaja Pekka Haavisto, jota pidetään yleisesti tolkun miehenä, viettää suuren osan ajastaan lentokoneessa matkustellen ympäri maailmaa ja näyttää muutenkin omalla toiminnallaan miten kerskakulutusta vastaan taistellaan. Haavisto ostikin vaatimattoman 300 neliön omakotitalon Helsingin Kulosaaresta vuonna 2012. Koska Haavistolla ei (tietenkään) ole lapsia jakaa hän asunnon poikakaverinsa kanssa, joten molemmille jää vaatimattomat 150 neliötä asuintilaa mieheen. Ja maailma pelastuu.

Viime heinäkuussa vihreiden lainsäädäntö sihteeri Aino Pennanen yritti puolestaan keskeyttää itselleen tuntemattoman miehen viemisen Saksaan, nousemalla lentokoneessa seisomaan ja näin estäen konetta lähtemästä liikkeelle. Silloinen puheenjohtaja Touko Aalto piti tätä rohkeana tekona.

Miksi Pennanen toimi niin kuin toimi? Miksi kukaan ei kyseenalaistanut hänen vaikuttimiaan, vaikka Pennanen ei tiennyt kuka karkotettava oli, miksi hänet karkotetaan tai mihin häntä oltiin viemässä. Ainoa asia, jonka Pennanen saattoi varmuudella tietää, oli että miestä oltiin viemässä Saksaan. Mutta kuinka kauhea paikka se Saksa voi oikein olla? Eikö Pennaselle tullut mieleen, että hän oli itsekin menossa Saksaan? Vai oliko tempaus vain ovela tapa välttyä tylsältä perhelomalta? Pennanenhan poistettiin koneesta, mutta hänen miehensä ja poikansa jatkoivat matkaa.

Vihreä liitto ja feministit ovat kuvia meidän kulttuuristamme. Kulttuurista, jossa huiveihin verhotut naiset käyvät feministeistä, palatseissaan asuvat poliitikot ympäristön suojelijoista ja ilmailuliikennettä häiriköivät sihteerit sankareista.

Islamisaatio (muslimeiden määrän ja vaikutusvallan kasvu) on heittämällä suurin yhteiskunnallinen ongelma Suomessa ja Euroopassa. Enkä tarkoita tässä vain Oulun raiskauksia ja kirvessurmia. Muistaako kukaan edes noita kirvessurmia? Islamisaatio tarkoittaa sitä, että me menetämme tämän maan ja kulttuuriin. Me menetämme sen vähä vähältä pala kerrallaan, aivan niin kuin olemme menettäneet Puotinharjun ostarin.

Minä muistan ajan, jolloin Puotinharjun ostari oli ihan yhtä suomalainen kuin Sulkavan kirkonkylä. Nyt se ei ole suomalainen lainkaan. Nyt siellä on hallal-liha kauppoja, huivipäisiä naisia, Mekan matkoja myyviä matkatoimistoja, rahanvälityspisteitä ja moskeija.

Puotinharjun ostarista tuli mikä tuli maahanmuuton takia. Suomeen muutti muslimeja, jotka eivät suomalaistuneet, vaan pukeutuivat edelleen huiveihin ja kaapuihin. Kävivät edelleen moskeijassa ja söivät edelleen halal-lihaa. Huomenna muslimeja on korkean syntyvyyden sekä maahanmuuton takia taas enemmän ja meitä on alhaisen syntyvyyden ja maastamuuton takia vähemmän. Ja koska heitä on huomenna enemmän, on Puotinharjun ostareita, hunnutettuja naisia, raiskauksia ja kirvesmurhiakin enemmän. Ja tätä tuttua ja turvallista Suomea, johon noiden muslimeiden oli tarkoitus integroitua, on yhä vähemmän. Eikä kukaan kohta muistakaan aikaa ilman huiveja, (joukko)raiskauksia ja halal-lihaa. Päinvastoin, islam muuttuu asioiden normaaliksi tilaksi, keskeiseksi elementiksi elämässämme, jonka vaatimukset, juhlat, kiellot ja tabut otamme kuin huomaamattamme osaksi arkielämäämme. Älä mene tuohon lähiöön, älä sano tuota mielipidettä, älä piirrä tuota kuvaa. Me sisäistämme fatwan, emmekä haasta islamia, koska tiedämme että sen haastaminen on kuolemaksi, kuten Charlie Hebdon joukkomurha niin kouriintuntuvasti osoitti.

PEW research centerin arvion mukaan suomen väestöstä muslimeja on vuonna 2050 11 – 15 %. Ruotsalaisista heitä on 20 – 30 %. Tämä on eeppistä! Koskaan Suomen tai Euroopan historiassa ei ole toteutettu tällaista väestönvaihtoa tai kulttuurista itsemurhaa. Ruotsi muuttuu tällä vuosisadalla luterilaisesta maasta islamilaiseksi maaksi ja Suomi seuraa kieli pitkänä perässä. Edes kristinusko ei levinnyt pohjolaan tällä vauhdilla. Ennen vanhaan pappien piti käydä kastamassa ja maanittelemassa pakanoita ja heidän kuninkaitaan kirkon helmaan, mutta koska liikkuminen tapahtui tuhat vuotta sitten kävelynopeudella, oli käännytystyö hidasta, vaarallista ja usein myös pinnallista. Siinä meni vuosisatoja. Nyt se tapahtuu yhden ihmiselämän aikana!

Mutta loppujen lopuksi tässä ei ole kysymys islamista. Islam on messiaaninen uskonto, tietysti se pyrkii leviämään, messiaaniset uskonnot nyt ovat sellaisia. Kysymys on siitä, miksi sen annetaan levitä? Ja vastaus tähän kysymykseen on meissä itsestämme. Eikä se ole vastaus, jonka haluaisimme kuulla.

Meistä on yksinkertaisesti tullut liian rikkaita, lihavia ja laiskoja pitääksemme yllä omaa kulttuuriamme ja omia yhteiskuntiamme. Kaikkein masentavinta nykyisessä tilanteessa ei olekaan se, että muslimit käyttäytyvät kuin muslimit. Eikä edes se, että islamin kritiikki leimataan vihapuheeksi ja rasismiksi. Masentavinta on, että asioista ei välitetä. Tuo hällä väliä asenne, jossa millään ei ole mitään väliä, eikä tavoitteiden ja keinojen ristiriidasta edes viitsitä puhua. Vai kuinka muuten on selitettävissä, että feministit verhoutuvat huiviin ja ympäristöstä huolissaan olevat ihmiset asuvat palatseissa, eikä kukaan sano mitään.   

Tätä listaa voisi jatkaa tietysti pitemmällekin. Konservatiivit (kokoomus) eivät ole konservoineet yhtään mitään. Media on korviaan myöten rakastunut Euroopan unioniin ja ohittaa kaiken sitä koskevan kritiikin oikeistopopulismina (mitä se nyt sitten lieneekään). Suhteessa Euroopan unioniin vallan vahtikoirasta on tullut sen sylikoira, eikä asiassa nähdä olevan mitään väärää.  

Mutta jääköön EU ja kokoomus toiseen kertaan.

Tapio Holopainen