Kuuntele runo
Runoja pitäisi lukea aina yksin omassa rauhassa. Mieluiten jossain vanhassa talossa takkatulen loimussa pöydällä lasillinen hyvää viskiä tai täyteläistä punaviiniä. Runojen luonteesta riippuen ulkona tulisi olla pimeää tai valoisaa, syksy tai kevät. Tiukan paikan tullen kesä tai talvikin ovat mahdollisia.
Syksyllä sade ropisisi katolle ja suuren pihapuun, mieluiten tammen, oksat kahisisivat silloin tällöin tuulessa ikkunaan. Sisällä olisi kuitenkin lämmintä ja takkatulen loisteessa olisi turvallista olla syvällinen. Mutta kuten sanottu. On tärkeää olla yksin tai korkeintaan hyvän ystävän seurassa, sillä toisin kuin kertomakirjallisuutta, runoja on vaikea lukea yhdessä, koska ne menevät niin helposti rikki.
Vaatteiden kahina, pienikin joutavanpäiväinen puheensorina yleisössä ja taika on särkynyt. Joten jos luet tämän, niin lue se yksin.
Runoja pitäisi lukea aina yksin omassa rauhassa. Mieluiten jossain vanhassa talossa takkatulen loimussa pöydällä lasillinen hyvää viskiä tai täyteläistä punaviiniä. Runojen luonteesta riippuen ulkona tulisi olla pimeää tai valoisaa, syksy tai kevät. Tiukan paikan tullen kesä tai talvikin ovat mahdollisia.
Syksyllä sade ropisisi katolle ja suuren pihapuun, mieluiten tammen, oksat kahisisivat silloin tällöin tuulessa ikkunaan. Sisällä olisi kuitenkin lämmintä ja takkatulen loisteessa olisi turvallista olla syvällinen. Mutta kuten sanottu. On tärkeää olla yksin tai korkeintaan hyvän ystävän seurassa, sillä toisin kuin kertomakirjallisuutta, runoja on vaikea lukea yhdessä, koska ne menevät niin helposti rikki.
Vaatteiden kahina, pienikin joutavanpäiväinen puheensorina yleisössä ja taika on särkynyt. Joten jos luet tämän, niin lue se yksin.
Elämä
Minä olen tylsät ohjelmat, pitkäveteiset illat, eletty elämä ja krapulaiset aamut.
Minä olen se intohimo, jota te olette kaivanneet, ne sanat joita olette odottaneet.
Minä olen se elämä, joka jäi elämättä. Se rakkaus, jota pakenitte, kaikki ne teot, jotka jäivät tekemättä.
Minä olen se toivo, joka ei koskaan sammunut, se himo, joka ei koskaan toteutunut.
Minä olen se kompromissi, joka olisi pitänyt jättää tekemättä, aikakausi, joka jäi nimeämättä. Henki, joka ei silloin kulkenut, hetki joka ei unohtunut.
Minä olen muisto, joka saa silmänne kostumaan, se hiljaisuus joka rauhoittaa.
Minä olen sanat, joita olette etsineet, se tarina jonka olette jo unohtaneet.
Minä olen tyhjä tila sanojen välissä, se tauko, jossa asiat saavat merkityksensä.
Minä olen se ääni, joka on yritetty vaientaa, se kaipaus joka saa rintanne pakahtumaan.
Minä olen takkatulen lämpö ja kodikkuus. Äidin hellyys ja isän tahdikkuus.
Minä olen elämän viimeinen henkäys, kuolema ja katseessa viipyvä ihmetys. Minä olen ryppyiset kädet ja mätänevä maa, kaikki se mikä vanhenemisessa pelottaa.
Minä olen maan suola ja toisiaan seuraavat vuodenajat. Minä olen se, jota sinä rakastat.
Olen hetki unen ja valveen rajalla, katseen polte ja ensimmäinen suudelma.
