Pieniä tarinoita

Miehet jotka sanovat neekeri

Lauantai 23.11.2019 klo 19:52


Rapakon takaa on kantautunut viime aikoina huolestuttavia uutisia viharikosten kasvusta. Yksi vastenmielisimmistä tapauksista sattui Connecticutin osavaltion yliopiston kampuksella, josta löydettiin vihaviestejä, joiden sisältöä yliopiston rehtori John B Clark kuvasi järkyttäviksi ja sairaiksi. Yliopisto toimikin asiassa nopeasti ja teki ilmoituksen lentolehtisistä ei vain paikalliselle poliisille, vaan myös osavaltion poliisille ja FBI:lle.

Ja oli syytäkin. Lentolehtisiä oli kahdenlaisia ja niissä luki: "Islam is right about women" ja "It's OK to be white. Täytyy toivoa, että yhtään kiveä ei jätetä kääntämättä syyllisten saattamiseksi vastuuseen teoistaan.

Eikä Connecticutin osavaltion yliopisto ole suinkaan osavaltion ainoa opinahjo, jossa on aihetta huoleen. Toisessa yliopistossa kaksi opiskelijaa pidätettiin, heidän huudettuaan useamman kerran neekeri yliopiston parkkipaikalla. Eivät opiskelijat neekeriä kenellekään erityisesti huutaneet, vaan kyseessä oli jonkinlainen humalainen leikki. Washington post otti asiakseen julkaista parikymppisten nuorukaisten pidätyskuvatkin, seikka, joka varmasti auttaa heitä myöhemmin työnhaussa.

Tällaisia tarinoita on totuttu kuulemaan lähinnä Amerikasta ja jossain määrin myös Britanniasta, jossa skottilainen koomikko pidätettiin ja tuomittiin sakkoihin muutama vuosi sitten hänen opetettuaan tyttöystävänsä koiran tekemään natsitervehdyksen. Koomikko ei ole vieläkään suostunut maksamaan hänelle määrättyä sakkoa, vaan lahjoitti sen sijaan sakkoa vastaavan summan paikalliselle lastensairaalalle.

Suomessa tuomioita vääristä mielipiteistä on jaettu tyypillisesti perussuomalaisten kansanedustajille, ilmeisesti siksi, että he ovat perussuomalaisten kansanedustajia. Tuomion ovat saaneet ainakin Jussi Halla-aho, Teuvo Hakkarainen ja Sebastian Tynkkynen. Tynkkynen saikin jo toisen tuomionsa kansanryhmää vastaan kiihottamisesta twiitattuaan kuvan, jossa oli muslimiterroristeja ja teksti: ”heitä yhdistää yksi asia: he kaikki palvelevat Allahia”.

Sananvapauden ollessa uhattuna ovat taiteilijatkin nousseet varpailleen, ja muun muassa Paula Vesala, tuo Suomen Anna Ahmatova, oli sitä mieltä, että Tynkkynen pitäisi erottaa eduskunnasta kammottavien rikostensa tähden. No. Tuollaisesta rikoksesta työpaikan ja toimeentulon menetys vaikuttaakin ihan kohtuulliselta rangaistukselta. Epäselväksi kuitenkin jäi, saisiko Tynkkynen Vesalan mielestä vielä asettua uudestaan ehdolle eduskuntavaaleissa, vai onko Vesalan tuomio lopullinen? Vesala sai kommenteistaan tietysti myös kritiikkiä, josta osa oli tuttuun tapaan asiatonta, tytöttelyä ja muuta sellaista. Vesala antoi kuitenkin samalla mitalla takaisin, ja kertoi että ei ole mikään tyttönen, vaan korkeakoulun käynyt äiti ja yrittäjä. Dramaturgiaakin Vesala kertoo opiskelleensa.

Tällaisiako nämä perustelut nyt ovat? Paula: – Sebastian pitää erottaa eduskunnasta. – Miksi? – Olen opiskellut dramaturgiaa. – Ahaa. Ja yleisö mylvii.

Myöskään Pirkka-Pekka Petelius ei ole jäänyt toimettomaksi tultuaan valituksi eduskuntaan, vaan pyysi saamelaisilta anteeksi vitsejä, jotka oli kertonut kolmekymmentä vuotta sitten. Lappalaisten edessä matelemiseen vaikuttanee se, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen oli sanonut, että siihen syytetäänkö henkilöä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, voi vaikuttaa, onko tekijä osoittanut katumusta vai ei.

Voi vitseihin tietysti noinkin suhtautua.

Voi niihin kyllä suhtautua toisellakin tavalla ja Pirkka-Pekan anteeksipyynnöistä kuultuani muistinkin lehti artikkelin, jonka olin lukenut Lapin Kansasta joskus 2000- luvun alkupuolella asuessani Rovaniemellä. Siinä kirjoittaja, joka oli oletettavasti saamelainen, ihmetteli mikseivät saamelaiset voineet kuitata nunnuka nunnuka miehiä huumorilla. Hän itse muisti olleensa joskus baarissa, jossa romanimiehet olivat katselleet televisiosta Pulttiboissia. Kun Peteliuksen ja Kallialan manne sketsi oli ollut vuorossa, olivat romanit hohotelleet sille makeasti. Sketsi oli heistä hauska. Kirjoittaja miettikin, olisiko saamelaistenkin parempi suhtautua tuollaisiin vitseihin huumorilla kuin katkeruudella?

No. Nyt tiedämme vastauksen tuohonkin kysymykseen. Eivätkä romanit toki ole tässä asiassa Pekkaa pahempia, vaan muun muassa Rainer Friman on saatu kitisemään asiasta lehdistölle ja vaatimaan Peteliukselta anteeksipyyntöä. Epäilemättä romanit vielä anteeksipyyntönsä saavat. Ja on kyllä syytäkin, sillä jos on joku asia, joka on estänyt mustalaisia menestymästä tässä maassa, niin ne ovat viime vuosisadalla kerrotut vitsit.

Sitten on vielä Päivi Räsäsen tapaus, jossa Päiviä syytetään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta, koska hän kirjoitti 15 vuotta sitten jonkun pamfletin, josta kukaan ei ole kuullutkaan, puhumattakaan että joku olisi sen lukenut. Pamfletissa ilmeisesti väitettiin, että homoseksuaalisuus on synti, koska raamattu opettaa niin. Ja hei! Niinhän se opettaa, joten ei muuta kuin sakkoja, sakkoja ja Päiville kenkää eduskunnasta.

Kaikki tämä on täysin absurdia. Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ovat erityisen kiinnostuneita, joskus viime vuosisadalla kerrotuista vitseistä? Ajatteleeko joku todella, että oikeuslaitoksen resursseja pitää tuhlata juttuun, jonka rikoksena on huomata, että muslimifundamentalisteilla on jotain tekemistä islamin kanssa? Entä onko Päivi Räsäsen usko raamattuun todella jonkun mielestä rangaistava teko?

Ilmeisesti.

Sananvapauden rajoittamisen ongelma on, että sanat ja asiat eivät ole olemassa tyhjiössä, vaan ne liittyvät toisiin sanoihin ja asioihin.

Jokainen pidätys ja tuomio näyttäytyy ihmisille rajana, jota ei saa ylittää, koska sen ylittämisestä rangaistaan. Rajojen ongelma on puolestaan se, että epäilyttäväksi ei muutu pelkästään rajan ylittäminen, vaan sitä kohti liikkuminen. Jos on rikollista sanoa, että muslimifundamentalisteja yhdistää usko Allahiin, niin kaikki islam kritiikki alkaa muuttua epäilyttäväksi. Esimerkiksi huivin käytön kritisointi alkaa herättää meissä mielikuvia flanellispaitaisesta Sebastian Tynkkysestä, joten emme viitsi huivin käyttöä kritisoida, vaan päinvastoin, todistaaksemme omaa oikeamielisyyttämme alamme kulkea vastakkaiseen suuntaan ja selittämään itsellemme ja muille, ettei huivin käyttö suinkaan mitään naisten alistamista ole, vaan se on oma valinta. Juuri tästä syystä saamme lukea mediasta aika ajoin juttuja huivipäisistä naisista, jotka ovat joka tavalla ihania ihmisiä, toisin kuin me ilkeät suomalaiset, jotka emme ikinä kohtele noita hurmaavia huivipäitä tarpeeksi reilusti.

Me ajattelemme usein, että yhteiskunta on ulkopuolellamme, mutta ei se ole. Todellisuudessa yhteiskunta on päämme sisällä. Säännöt ja rajoitukset eivät ole olemassa tuolla jossain, vaan ne ovat meissä itsessämme. Kun tällaisia tuomioita jaellaan, muuttuvat ensin kristityt ja sitten koko kristinusko epäilyttäviksi, koska alamme yhdistää sen homofobiaan ja kansanryhmää vastaan kiihottamiseen, joka on aika sääli, koska kristinuskossa on paljon hyvää ja se on oleellinen osa suomalaista kulttuuria ja länsimaista sivilisaatiota.

Ja samalla, kun opimme että kristinusko on homofobinen, me opimme, että on väärin arvostella islamia ja muslimeja. Jos islamin yhdistäminen terrorismiin on raja, jonka ylittämisestä rangaistaan, niin islam kritiikistä ylipäätään tulee rajavyöhyke, jolle astuminen on vähintään epäilyttävää. Oleellista on, että nuo rajat ja vyöhykkeet eivät ole jossain kaukaisessa oikeussalissa, vaan ne ovat meidän päässämme. Me alamme itse vältellä niiden ajattelemista, koska niiden ajatteleminen aiheuttaa meissä epämukavuuden tunteen.

Aina on olemassa niitä, jotka ovat valmiit rankaisemaan toisia ihmisiä, ihan vain siksi, että he ovat asioista eri mieltä. Elämä on sellaista, meitä kerta kaikkiaan on moneen junaan. Parempi kysymys on, miksi meillä on lainsäädäntöä, joka mahdollistaa nuo rankaisutoimet? Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on kirjoitettu niin laveasti, että jokainen meistä on siihen varmasti syyllistynyt. Miksi meillä on tällainen laki? Miksei sitä kirjoiteta uudelleen?

Sananvapauden tärkeydestä puhuttaessa sanotaan usein, että se on tärkeää yhteiskunnan tasolla. Että meillä tulee olla sananvapaus, jotta voimme käydä vapaata keskustelua tärkeistä asioista voidaksemme erotella huonot ideat hyvistä ideoista.

Mutta sananvapauteen liittyy myös tärkeä psykologinen ulottuvuus.

Vapaus sanoa mielipiteensä ja kertoa haluamansa tarina on arvo sinänsä. Me olemme onnellisia, kun olemme vapaita. Sillä kuka haluaa elää elämänsä siten, että on koko ajan loukkaantumassa jostain? Charlie Hebdoa vastaan aikanaan tehty terrori-isku oli järkyttävä, samoin kuin olivat Salman Rushdieta vastaan järjestetyt mielenosoitukset, joissa tuhannet muslimit vaativat hänen päätään vadille ja heiluttivat hirttoköysiä Lontoon kaduilla. Mutta asiaa voi lähestyä toisellakin tavalla. Mitä luulet. Kuinka onnellista elämää viettävät ihmiset, jotka suuttuvat pilakuvista niin paljon, että ovat valmiita murhaamaan ja kuolemaan niiden takia? Tai kuinka onnellisia Britannian muslimit mahtavat olla, jos he jo kolmekymmentä vuotta sitten kerääntyivät karjumaan suu vaahdossa kuolemaa romaanin takia, jota heistä tuskin kukaan oli lukenut?

Entäpä Paula Vesala. Tuliko hän onnelliseksi, kun toivoi Sebastian Tynkkyselle pahaa? Onko Pirkka-Pekalla nyt parempi olo, kun hän on nöyristellyt julkisesti Neuvostoliiton aikaisten vitsiensä takia? Onko tällainen käyttäytyminen järkevää?

Tähän loppuun voimme tehdä pienen kokeen. Minä kerron vitsin ja voitte itse miettiä, miten siihen kannattaa suhtautua. Tästä se lähtee.

Autossa on mustalainen, venäläinen ja somali. Kuka ajaa? Vastaus: poliisi.

Se oli vitsi. Mikä on järkevä tapa suhtautua tällaiseen vitsiin? Hymähtää, naurahtaa vai tehdä rikosilmoitus? Millaisen ihmisen kanssa sinä haluaisit viettää aikaasi? Tai millainen ihminen sinä itse haluaisit olla? Haluatko olla se, joka nauraa vai se, joka pahoittaa mielensä, on närkästynyt ja pahantuulinen. Ja jos sinä satut olemaan romani, venäläinen tai somali. Muuttuuko tilanne jotenkin oleellisesti? Kannattaako sinun silloin olla vihainen ja katkera?

Ovatko katkeruus ja rikosilmoitusten tehtailu ylipäänsä tie onneen, pitkään ikään ja tasapainoiseen elämään? Vai ovatko ne kenties tie jonnekin ihan muualle?

Avainsanat: Blogi/podcast


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini