Pieniä tarinoita

Huomioita demografisesta muutoksesta

Maanantai 18.5.2020 klo 16:35


Vuonna 1683 itävaltalaiset pysäyttivät Turkin armeijat Wienin porteille ja seuraavat kolme vuosisataa Wienin portit merkitsivät eurooppalaisille muistutusta siitä kuinka lähelle ja kuinka vähän aikaan sitten muslimivalloittajat pääsivät Euroopan sydäntä. Toinen merkittävä taistelu, jonka tärkeyttä aiemmat sukupolvet korostivat käytiin lähes tuhat vuotta aiemmin vuonna 732 Etelä-Ranskan Pointiersissa, jossa Kaarle Martel viimein pysäytti arabien etenemisen. Klassisen historiateoksen, Rooman valtakunnan nousu ja tuho kirjoittanut Englantilainen historioitsija Edward Gibbon onkin sanonut Pointiersin taistelun merkityksestä, että jos Martel olisi hävinnyt taistelun Oxfordin kouluissa opiskeltaisiin nyt Koraania.

No. Se oli silloin se. Nyt kaikki on kuitenkin toisin ja vuodesta 1985 alkaen Oxfordin yliopistossa on opiskeltu Koraania laitoksella, jonka nimi on Contemporary Islamic Studies. Vuonna 2009 laitoksen johtoon nimitettiin Tariq Ramadan, joka joutui vetäytymään tehtävästään vuonna 2018, jouduttuaan vangituksi Ranskassa ”me to” kampanjan nostattamien raiskaussyytösten vuoksi. Ramadan on mielenkiintoinen hahmo, jota muun muassa Ayaan Hirsi Ali on luonnehtinut kaappi islamistiksi ja jonka isoisä perusti Egyptin muslimiveljeskunnan.

Mutta palataksemme takaisin Wieniin, niin kaupungissa toimiva Wienin demografinen instituutti julkaisi vuonna 2017 arvion Itävallan ja sen pääkaupungin väestöryhmien kehityksestä vuosien 2016 ja 2046 välillä. Vuonna 2001 Itävallan väestöstä 4 % oli muslimeja ja heidän määränsä kaksinkertaistui 15 vuodessa 8 prosenttiin. Maan pääkaupungissa määrä ei aivan tuplaantunut, mutta sielläkin muslimien osuus nousi vuoden 2001 8 prosentista, 14 prosenttiin vuonna 2016.

Instituutin arviossa esitetään neljä skenaariota Itävallan ja Wienin väestösuhteiden muutoksista, jotka ovat nimeltään Eurooppalainen liikkuvuus, Diversiteetti, Rajat kiinni ja Runsas maahanmuutto.

Eurooppalaisen liikkuvuuden mallissa maahanmuuttajat koostuvat lähinnä toisista eurooppalaisista ja maahanmuuttajien määrä pysyy samana kuin vuosien 2006 ja 2010 välillä. Tässä mallissa yhteiskunnan maallistuminen jatkuisi entiseen malliin, eli uskontoa tunnustamattomien määrä jatkaisi kasvuaan. Mallin ilmeinen ongelma on, että kaikkien Euroopan maiden syntyvyys on alle uusiutumistason, joten potentiaalisia eurooppalaisia maahanmuuttajia on vuosi vuodelta vähemmän. Niinpä on epätodennäköistä, että maahanmuutto Itävaltaan on esimerkiksi vuonna 2036 samanlaista kuin se oli vuonna 2006, koska potentiaalisia eurooppalaisia muuttajia on jatkuvasti vähemmän. Tässä mallissa muslimien osuus itävaltalaisista vuonna 2046 olisi 14 % ja wieniläisistä 21 %.

Diversiteetti mallissa maahanmuutto noudattaa enemmän viimeaikaisia, vuoden 2011 jälkeisiä trendejä, jolloin ei eurooppalaisten maahanmuuttajien määrä on suurempi, mutta maahanmuuton kokonaismäärä ei ole erityisen suuri. Maallistumisen oletetaan tässä mallissa olevan samaa tasoa kuin edellisessäkin. Mielestäni diversiteetti malli on esitetyistä malleista realistisin. Siinä muslimien osuus itävaltalaisista vuonna 2046 on 17 % ja wieniläisistä 23 %. Tässä mallissa katolilaisia olisi vuonna 2046 Wienissä vielä 1 % enemmän kuin muslimeja, mutta 20 - 65 vuotiaiden ikäryhmässä heitä olisi yhtä paljon, eli 24 %, ja alle 20 vuotiaissa muslimit olisivat jo selvästi suurin uskonnollinen ryhmä 33 prosentillaan, katolilaisten ja uskonnottomien jäädessä 21 prosenttiin. 

Rajat kiinni malli perustuu oletukseen, jossa Itävalta sulkee rajansa kokonaan kaikelta maahanmuutolta vuoteen 2021 mennessä. Tässä mallissa maallistuminen on yleistä ja uskonto menettää yhä enemmän merkitystään ihmisten elämässä. Tässä mallissa muslimien määrä nousisi 12 % Itävallan väestöstä ja wieniläisistä heitä olisi 20 %. Rajat kiinni malli ei vaikuta uskottavalta, vaikka maahanmuuttoon rajoituksia haluavat poliitikot ovat menestyneetkin viime aikoina, niin Itävallan kuin monien muidenkin eurooppalaisten maiden politiikassa. Esimerkiksi perussuomalaiset olivat vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana hallituksen toiseksi suurin puolue, heidän menestyksensä perustui pääosin maahanmuuttokritiikkiin, he istuivat oikeistohallituksessa, eivätkä silti kyenneet estämään yhtäkään turvapaikanhakijaa marssimasta länsirajan yli Suomeen. Edes korona kriisi ei ole lopettanut maahanmuuttoa kokonaan, vaan Suomen hallitus on tuottamassa Suomeen niin marjanpoimijoita Ukrainasta kuin pakolaisia (jotka lienevät kaikki muslimeja) Kreikan saarilta. Maahanmuuton suitsimiseen tarvitaan yleensä hyvin päättäväisiä otteita ja on hyvin epätodennäköistä, että Itävallassa vallitsisi asiasta täydellinen yksimielisyys, joka jatkuisi vuoteen 2046 asti.

Runsaan maahanmuuton mallissa Itävalta ottaisi paljon maahanmuuttajia myös kolmansista maista ja maallistuminen vähenisi. Tämäkään malli ei vaikuta uskottavalta, koska maahanmuuton vastustamisesta on tullut viime aikoina sekä suosittua, että yleisesti hyväksytympää. Tässä mallissa muslimien määrä Itävallan väestöstä nousisi 21 % ja wieniläisistä heitä olisi 30 %, joka tekisi muslimeista Wienin suurimman uskonnollisen ryhmän. Alle kaksikymmentä vuotiaista wieniläisistä muslimeita olisi 43 % eli yli kaksi kertaa enemmän kuin katolilaisia, joita olisi pääkaupungin nuorista enää 19 %.

Meillä Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa meneillään olevaa demografista muutosta ajaa toisaalta maahanmuutto ja toisaalta syntyvyys, joka on muiden länsimaiden tapaan Suomessakin laskenut tasaisesti 1800- luvun lopulta alkaen. Tilastokeskuksen mukaan kokonaishedelmällisyysluku putosi Suomessa ensi kertaa alle uusiutumistason vuonna 1969, eli alle 2.1 lapsen per synnytysikäinen nainen. Vuodesta 1969 suomalaiset ovat siis olleet matkalla kohti hidasta sukupuuttoa. Vuoden 1969 jälkeen syntyvyys vaihteli 1.5 ja 1.9 lapsen välillä, kunnes se alkoi uudestaan laskea 2010- luvun alussa. Vuonna 2010 kokonaishedelmällisyysluku oli Suomessa 1.87 ja suomalaistaustaisilla äideilläkin (eli äideillä, joiden vanhemmista ainakin toinen oli suomalainen) 1.72 lasta per nainen. Vuoden 2010 jälkeen syntyvyys lähti kuitenkin uuteen laskuun ja vuonna 2018 kokonaishedelmällisyysluku oli suomalaisäideillä 1.2 ja maahanmuuttajilla 1.9 lasta per nainen. 14 % Suomessa vuonna 2018 syntyneistä lapsista syntyikin jo maahanmuuttajille. Osuus on kunnioitettava, vaikka syntyneitä lapsia olikin vuonna 2018 noin 25 000 vähemmän kuin vuonna 1990.   

Uutta 2010- luvussa on, että viimeisen vuosikymmenen aikana syntyvyys on tippunut alle uusiutumistason myös Pohjanmaan maakunnissa, joissa se on perinteisesti ollut muuta maata korkeammalla tasolla. Syntyvyys ei enää olekaan maaseudulla korkeampaa kuin taajamissa, vaan väestöliiton vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan syntyvyys on korkeinta keskimäärin 5 – 15 km päässä suurimpien kaupunkien keskustoista, eli toisin sanoen lähiöissä. Nykyään Suomessa ei siis enää ole runsaslapsista maaseutua, jossa syntyvyys olisi oleellisesti korkeampaa kuin kaupungeissa. Historiallisestihan on ollut niin, että kaupungistuminen on tarkoittanut syntyvyyden laskua nimenomaan kaupungeissa, kun taas maaseudulla syntyvyyden lasku on ollut vähäisempää, mutta nyt maaseutukin on ottamassa kaupungit kiinni vähälapsisuudessa. Esimerkiksi Iltalehti uutisoi taannoin, että Puumalassa, joka on hieman yli 2000 asukkaan kunta Etelä-Savossa, syntyi vuona 2017 enemmän kuutteja kuin vauvoja. Kuutteja syntyi kokonaista 11 kappaletta, eli yli kaksi kertaa enemmän kuin vauvoja.

Mitä Suomen islamisaatioon tulee, niin PEW Research centerin arvion mukaan Suomen väestöstä oli muslimeja vuonna 2016 2,7 % ja vuonna 2050 heitä on ennusteesta riippuen 11 – 15 % väestöstä. Jos tarkastellaan maahanmuuttajien syntyvyyttä Suomessa, niin top 5 synnyttäjät maassamme ovat somalit, jotka saavat 4.3 lasta per nainen, marokkolaiset 3.9 lasta per nainen, Kongon demokraattisesta tasavallasta tulleet 3.3. lasta per nainen, turkkilaiset 3.1 lasta per nainen ja irakilaiset 3 lasta per nainen. Edellä mainittujen ryhmien lisäksi vain entisestä Jugoslaviasta tulleilla, eli kosovolaisilla muslimeilla, afgaaneilla ja etiopialaisilla kokonaishedelmällisyysluku on korkeampi kuin 2.1. Eli vain nämä ryhmät kasvavat Suomessa pelkästään korkean syntyvyytensä takia. Etiopialaisia ja kongolaisia lukuun ottamatta he ovat kaikki muslimeja. Eri väestöryhmien syntyvyysluvut ovat Euroopassa samankaltaisia kuin Suomessakin ja edellä mainitun PEW Research centerin arvion mukaan muslimien syntyvyys Euroopassa on 2.6 lasta per synnytysikäinen nainen, kun taas ei muslimeilla luku on 1.6 lasta per nainen.   

Euroopan ja Suomen islamisaatio, eli muslimien määrän ja vaikutusvallan kasvu Suomessa ja muualla Euroopassa ei ole mikään salaliittoteoria, se on tosiasia. On huolestuttavaa, että kolmenkymmenen vuoden kuluttua Suomessa on muslimeja kolme kertaa enemmän kuin suomenruotsalaisia. Kuten on sekin, että vuosisadan puolivälissä enemmistö uskovaisista wieniläisnuorista on muslimeja tai jopa enemmistö kaikista wieniläisnuorista voi olla muslimeja. Mutta vielä huolestuttavampaa on, että me annamme tämän kaiken tapahtua. Mitä tämä oikein kertoo meistä itsestämme? Miten on mahdollista, että kokonaiset kansakunnat ja kokonainen sivilisaatio, joka on tuottanut niin tieteen kuin taiteenkin hienoimmat saavutukset, on muuttunut niin aneemiseksi, että se ei kykene tekemään lapsia eikä pitämään yllä rajoja itsensä ja muiden välillä? Ja tieteestä puheen ollen. Länsimaat eivät ole vain tuottaneet tieteen hienoimpia saavutuksia rautateistä rokotteisiin, vaan länsimaat keksivät koko tieteen. Tuon metodin, jolla kaikki nuo elämäämme helpottavat ihmeet on saatu aikaiseksi.

Yleisimmät vasta-argumentit islamisaatiolle, ovat sen kieltäminen, lapsekas usko siihen, että muslimeista tulee eurooppalaisia, sekä suosiotaan kasvattava hälläväliä asenne, jonka mukaan Suomalaisten sukupuutolla tai Euroopan islamisaatiolla ei ole mitään väliä, niin kuin ei ilmeisesti millään muullakaan ole mitään väliä. Ja mitä siihen nyt voi sanoa? Nihilistien kanssa, on vähän hankala väitellä. Mitä eurooppalaisen kulttuurin omaksumiseen tulee, niin muslimeilla on oma elämäntapansa, historiansa ja kulttuurinsa, jota he ylläpitävät. Miksi he omaksuisivat eurooppalaisen kulttuurin, jos he voivat yksinkertaisesti korvata sen omallaan?

Suurin on ihmisistä vaikuttaa kuitenkin olevan aivan pihalla siitä mitä tapahtuu. Esimerkiksi Helsingin pormestari Jan Vapaavuori sanoi yleisötilaisuudessa ennen viime kunnallisvaaleja, ettei näe mitään tarvetta suurmoskeijan rakentamiselle Helsinkiin ja sai yleisöltä raikuvat aplodit. Suurmoskeijan rakentamista koskeva vääntö nousi Helsingissä keskeiseksi vaaliteemaksi ja sen vastustaminen oli osaltaan nostamassa Vapaavuorta Helsingin pormestariksi. Kaikilta vaaleihin osallistuneilta jäi kuitenkin huomaamatta, että ei Jan Vapaavuori päätä tarvitseeko Helsinki suurmoskeijan, vaan sen päättävät helsinkiläiset. Ja jos helsinkiläiset ovat muslimeja, jotka haluavat suurmoskeijan, niin kai heille sitten pitää moskeija rakentaa.

Helsingin kunnallispolitiikan lisäksi islamisaatio on nähtävissä myös uimahalleissa, jossa muslimimiehet saunovat uimahousut jalassa. Suomalaiset valittavat tuollaisesta käytöksestä, sillä kuten me kaikki tiedämme, ei saunassa käytetä housuja ja suurimpien kaupunkien uimahalleihin onkin ilmestynyt ohjeita monilla kielillä siitä, miten saunassa tulee käyttäytyä. Mutta jos uimahallin saunassa on vain muslimeja ja heillä on tapana käyttää saunassa housuja, niin silloin saunakulttuuri muuttuu ja saunassa tulee käyttää housuja. Ja sellaiset kummajaiset kuin minä, jotka menevät saunaan alasti rikkovat noita muslimien saunakulttuurin pyhiä sääntöjä vastaan.

Jostain syystä me olemme opettaneet itsemme uskomaan, että tavat, normit ja kokonaiset kulttuurit liittyvät erottamattomasti johonkin fyysiseen paikkaan kuten saunaan, Helsinkiin tai Wieniin. Mutta eivät ne liity, ne liittyvät ihmisiin, jotka noissa paikoissa ovat ja elävät ja ihmisten vaihtuessa toisiin ihmisiin vaihtuvat noiden paikkojen tavat, normit ja kulttuuritkin.

Tällä menolla me kuolemme sukupuuttoon ja annamme pois kaiken mitä meillä on. Wienin portit ovat murtuneet ja Oxfordissa opiskellaan Koraania. Edward Gibbon ja Kaarle Martel pyörivät haudoissaan, mutta hei! Mitä väliä sillä on? Mitä väliä on millään?

Avainsanat: Blogi/podcast


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini