Yksi historian suurista kysymyksistä on. Miksi teollinen vallankumous alkoi juuri Englannissa? Eikä esimerkiksi Kiinassa, Intiassa tai Lähi-Idässä. Teollista vallankumousta pidetään yleisesti ihmiskunnan historian merkittävimpänä tapahtumana ja se merkitsi rautateitä, kapungistumista, lapsikuolleisuuden laskua ja elintason ennennäkemätöntä nousua.

Mielenkiintoisen vastauksen tuohon kysymykseen tarjoaa New York Timesista eläköitynyt tiedetoimittaja Nicolas Wade kirjassaan Troublesome Inheritance. Genes, Race and Human History.

Useimmat historioitsijat, jotka ovat pyrkineet vastaamaan kysymykseen, miksi teollinen vallankumous alkoi juuri Englannista, ovat painottaneet eurooppalaisten instituutioiden, kuten laillisuusperiaatteen merkitystä. Laillisuusperiaate on tarkoittanut, että ihmisten omaisuutta ja oikeuksia ovat suojanneet lainsäädäntö, jonka edessä kansalaiset, tai ainakin varakkaammat kansalaiset, ovat olleet tasavertaisia. Useimmissa muissa maailman kolkissa, hallitsijan on katsottu olevan täysin suvereeni ja lain yläpuolella, joka on tarkoittanut, että viimekädessä tavallinen rahvas, niin rikas kuin köyhäkin on ollut hallitsijan päähänpistojen armoilla.

Wade ei kuitenkaan tyydy perinteiseen vastaukseen instituutioiden ensisijaisuudesta, vaan kysyy mistä instituutiot sitten tulevat? Sillä jos kyse olisi vain instituutioista, mikä tahansa kehitysmaa voisi ottaa suuren lainan ja kopioida vaikkapa Tanskan instituutiot ja muuttua Tanskaksi. Ja silti. Mikään kehitysmaa ei ole muuttunut Tanskaksi. Eivät edes sellaiset upporikkaat Lähi-Idän maat, jotka voisivat huomenna kopioida minkä tahansa kehittyneemmän yhteiskunnan instituutiot ja muuttua kehittyneemmäksi yhteiskunnaksi.

Kehityksen vaikeudesta ja instituutioiden kopioimisen hankaluudesta kertoo sekin, että länsimaat ovat antaneet Afrikkaan viimeisen 50 vuoden aikana yli 2.3 triljoonaa dollaria kehitysapua ilman, että sillä on ollut juuri mitään vaikutusta mustan maanosan köyhyyteen. Eikä sillä Waden mukaan juuri väliä voi ollakaan, sillä jos afrikkalaiset ihmiset eivät ole samanlaisia kuin eurooppalaiset ihmiset, heidän yhteiskuntansakaan eivät voi olla samanlaisia kuin eurooppalaiset yhteiskunnat.

Yksilötasolla eri rotuisten tai eri etnisiä ryhmiä edustavien ihmisten erot ovat tietysti hyvin pieniä. Eli se, että ihminen on tanskalainen, ruandalainen tai vietnamilainen ei sinänsä kerro hänestä mitään. Mutta, jos tanskalaisia, ruandalaisia ja vietnamislaisia on tarpeeksi paljon tulevat noissa ihmisryhmissä olevat keskimääräiset erot näkyviin. Juuri tästä syystä Tanska näyttää Tanskalta. Sillä Tanska on paikka, jossa tanskalaiset asuvat. Ruanda ja Vietnam taas näyttävät Ruandalta ja Vietnamilta, koska ne ovat paikkoja, joissa ruandalaiset ja vietnamilaiset asuvat.

Toisin sanoen yksilöiden väliset erot ovat pieniä, mutta kun otetaan suuri joukko ihmisiä, jotka ovat keskimäärin enemmän tällaisia kuin tuollaisia, saadaan yhteiskunta, joka on enemmän tällainen kuin tuollainen.

Mutta miksi teollinen vallankumous alkoi juuri Englannista? Wade lainaa amerikkalaista historioitsijaa Gregory Clarkia, jonka mukaan englantilainen yhteiskunta muuttui kuutena vuosisatana ennen teollista vallankumousta perusteellisesti, koska Englannin väestö muuttui tuona aikana perusteellisesti. Muuhun Eurooppaan nähden Englanti sai kehittyä melko rauhassa, koska se oli saari, eikä kokenut vuosisatoihin sen paremmin kansainvaelluksia kuin ulkomaista miehitystäkään. Vuosien 1200 ja 1800 välisenä aikana väkivaltarikollisuus Englannissa laski, lukutaito yleistyi ja ihmisten halukkuus tehdä työtä ja säästää rahaa kasvoi. Waden mukaan syy tähän muutoksen oli evolutiivinen.

Historiallisesti on ollut niin, että varakkaammat saavat enemmän lapsia kuin yhteiskunnan vähempiosaiset, koska heillä on ollut varakkuutensa takia käytössään enemmän ruokaa, puhdasta vettä ja muita hyödykkeitä, jotka köyhemmiltä puuttuvat. Teollista vallankumousta edeltänyt agraariyhteiskunta oli kuitenkin staattinen eikä kaikille yläluokkien lapsille riittänyt paikkoja yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa, mikä tarkoitti osalle vääjäämätöntä sosiaalista laskua. Niinpä vuosisatojen vieriessä osa aateliston lapsista tippui talonpojiksi, papeiksi tai porvareiksi ja osa talonpoikien, pappien ja porvarien lapsista aliupseereiksi tai käsityöläisiksi ja osa käsityöläisten ja aliupseerien lapsista maaseudun tilattomaksi väestöksi ja osa tilattomasta väestöstä kerjäläisiksi tai rikollisiksi, jotka kuolivat nälkään, tauteihin tai teloitettiin jonkin rikoksen tähden.

Toisin sanoen ylemmistä sosiaaliluokista lähtöisin olevien ihmisten jälkeläiset miehittivät vuosisatojen kuluessa englantilaisen yhteiskunnan. Waden mielestä tämä on oleellista, koska tietyt persoonallisuuden piirteet, kuten älykkyys ja luottavaisuus ovat keskimääräistä yleisempiä yhteiskunnan ylemmällä tasolla. Kyse ei ole siitä, että rikkaat olisivat parempia ihmisiä kuin köyhät, vaan siitä, että tietyistä piirteistä, kuten älykkyydestä on ihmisyhteisössä enemmän hyötyä kuin toisista piirteistä, kuten impulsiivisuudesta. Ihmiset, joilla siis on tiettyjä piirteitä, kuten älyä yleensä nousevat yhteiskunnassa ylöspäin.

Koska yhteiskunnan ylemmät kerrostumat koostuivat ihmisistä, jotka olivat keskimäärin hieman älykkäämpiä, vähemmän impulsiivisia ja luottavaisempia kuin muut ja saivat lisäksi enemmän lapsia, nuo heidän toivottavat piirteensä levisivät pikkuhiljaa korkeamman syntyvyyden takia koko yhteiskuntaan. Mikä Waden ja Clarkin mielestä selittää puolestaan lukutaidon nousun, väkivaltarikollisuuden laskun, sekä säästäväisyyden ja työteliäisyyden kasvun, jotka puolestaan mahdollistivat teollisen vallankumouksen.

Waden tapa selittää kansakuntien välisiä eroja biologian kautta ei ole mitenkään ainutkertainen. Esimerkiksi professorit Richard Lynn ja Tatu Vanhanen, (nyt jo edesmennyt Matti Vanhasen isä) ovat selittäneet kansakuntien varallisuuden erojen johtuvan eri ihmisryhmien älykkyydestä. Etnisten ryhmien väliset erot älykkyydessä korreloivatkin melko hyvin eri ryhmien varallisuuden ja kehitysasteen kanssa. Esimerkiksi Amerikassa aasialaiset tienaavat vuodessa keskimäärin yli 20 000 dollaria enemmän kuin valkoiset amerikkalaiset. Osa tuloeroista selittyy todennäköisesti aasialaisten maahanmuuton luonteella, mutta esimerkiksi japanilaiset, joita on asunut Amerikassa jo useita sukupolvia, ansaitsevat vuodessa lähes 15 000 dollaria enemmän kuin valkoiset.

Kaikkein köyhimpiä amerikkalaisia ovat puolestaan somalialaistaustaiset.

Älykkyysosamäärällä mitattuna älykkäin ihmisryhmä maailmassa ovat Aškenasijuutalaiset, eli Euroopan juutalaiset, joiden ÄO on suunnilleen 115 ja juutalaiset ylisuorittavatkin melkein jokaisella kuviteltavissa olevalla elämänalalla urheilua lukuun ottamatta. Heidän jälkeensä tulevat pohjoisaasialaiset, eli kiinalaiset, korealaiset ja japanilaiset, joiden ÄO on noin 105. Valkoisten eurooppalaisten ÄO on puolestaan 100 ja alhaisin älykkyysosamäärä on afrikkalaisilla (ÄO noin 70) ja Australian aboriginaaleilla. Afrikkalaisten ÄO:n mittaamiseen vaikuttaa kuitenkin mantereen aliravitsemus, joka luonnollisesti laskee älykkyysosamäärää. Amerikan mustien (jotka ovat vuosisatojen ristiin naimisen seurauksena geeniperimältään noin 20 % eurooppalaisia) älykkyysosamäärä on suunnilleen 85.

Muiden ryhmien ÄO, kuten eteläaasialaisten ja arabien jää jonnekin eurooppalaisten ja afrikkalaisten välimaastoon.

Toisin kuin Vanhanen ja Lynn, Wade ei kuitenkaan usko älykkyyden olevan keskeisin piirre selitettäessä kansakuntien menestystä, vaikka tunnustaakin sen tärkeyden. Keskeisimmäksi luonteenpiirteeksi, joka erotti Euroopan muusta maailmasta Wade nostaa avoimuuden. Hän huomauttaa, että eurooppalaisille tyypillinen piirre on ollut avoimuus uusille ideoille. Eurooppalaiset löysivät Amerikan, sekä meritien Kiinaan ja Intiaan. Maailma ei siis löytänyt eurooppalaisia, vaan eurooppalaiset löysivät maailman, vaikka kiinalaisten merenkulkutaito oli 1400- luvulla vähintään yhtä kehittynyt, ellei kehittyneempi kuin eurooppalaisten.

Kaiken kaikkiaan Waden kirja on hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen hypoteesi sivilisaatioiden kehityksestä ja biologian merkityksestä sosiologisten ilmiöiden taustalla. Ja on aivan mahdollista, että juuri avoimuus uusille ideoille on erottanut eurooppalaisen sivilisaation sen kilpakumppaneista ja mahdollistanut teollisen vallankumouksen ja kaikki siihen liittyvät lukemattomat keksinnöt penisilliinistä puhelimeen.

No. Ehkä näin. Mutta niin kuin historiassa usein käy vahvuudet voivat muuttua heikkouksiksi ja heikkoudet vahvuuksiksi. Enkä ole aivan varma, että avoimuus ja vallalla oleva ”tervetuloa vaan” asenne ovat voittajan valintoja vanhuuteen kuolevassa Euroopassa, jonka haaskalle pyrkivät niin Kiina, islam kuin Afrikan miljoonat siirtolaisetkin.