Pieniä tarinoita

Miehet, jotka ovat rasisteja

Sunnuntai 30.8.2020 klo 10:48


Joe Bidenin varapresidenttiehdokas Kamala Harris sanoi Yhdysvaltojen demokraattien puoluekokouksessa, pitämässään puheessa että rasismiin ei ole rokotetta ja kertoi värisevällä äänellä, että Amerikassa on paljon tekemistä rasismin vastaisessa taistelussa.

Ketään ei häirinnyt, että Harris pääsi varapresidenttiehdokkaaksi, ja Bidenin iän huomioon ottaen mahdollisesti myös presidentiksi lähinnä siksi, että hän on tummaihoinen.

Monet mustat Amerikassa kuten muuallakin identifioivat itsensä avoimesti ihonvärinsä ja rotunsa mukaan. Esimerkiksi 10.8.2020 sata tunnettua mustaa amerikkalaismiestä julkaisi presidenttiehdokas Joe Bidenille tarkoitetun avoimen kirjeen, jossa he vaativat tämän nimeävän varapresidentikseen mustan naisen. Kirjeen allekirjoittaneilla ei sinänsä ollut mitään tekemistä keskenään, heidän joukossaan oli poliitikkoja, räppäreitä ja ainakin kaksi CNN:n poliittista kommentaattoria. Ainoa asia, joka kirjeen kirjoittajia yhdisti, oli heidän ihonvärinsä ja ainoa kriteeri, jota he Bidenin varapresidentiltä toivoivat, ottaen huomioon, että Biden oli jo sanonut valitsevansa naisen, oli tämän ihonväri.

Italialainen jalkapalloilija Mario Balotelli otti hänkin omalla tavallaan kantaa rotukysymykseen tatuoimalla silmäkulmaansa tekstin Black Power. Ballotelli on musta, mutta italialaiset vanhemmat adoptoivat hänet Ballotellin ollessa 3-vuotias. Muista urheilumaailman suuruuksista, myös formula yksi kuljettaja Lewis Hamilton on ottanut kantaa Black Lives Matter liikkeen puolesta ja rasismia vastaan muun muassa polvistumalla seremoniallisesti ennen kilpailujen alkua.

Hamilton on yksi kaikkien aikojen parhaita formula yksi kuljettajia ja hänen omaisuutena on satoja miljoonia euroja. Lewis Hamiltonin äiti on valkoinen ja isä musta, mutta Hamilton itse kokee itsensä mustaksi.

Polvistumisen protestimuotona aloitti ensimmäisenä amerikkalainen jalkapalloilija Colin Kaepernick vuonna 2016 polvistumalla ennen pelejä soitettavan kansallislaulun aikana. Kaepernick selitti käytöstään sillä, ettei halunnut osoittaa ylpeyttä maan puolesta, joka sortaa mustia ja värillisiä.

Colin Kaepernick on miljonääri, jonka biologinen äiti on valkoinen ja isä musta. Kuten Ballotellin, hänetkin ovat kasvattaneet valkoiset adoptiovanhemmat.   

Aktiivisten urheilijoiden ja erilaisten rasisminvastaisten kansalaisjärjestöjen lisäksi USA:n kongressissa vaikuttaa Black caucus, eli kongressin sisällä toimiva puoluerajat ylittävä ryhmä, joka koostuu mustista kongressiedustajista ja jonka tarkoitus on pitää huolta siitä, että mustan väestönosan ääni kuuluu lainsäädännön valmistelussa. Myös latinoilla on Yhdysvaltain kongressissa oma puoluerajat ylittävä ryhmänsä, jonka tehtävä on pitää latinojen puolta lakeja valmisteltaessa.

Amerikassa vähän väliä leimahtavista rotumellakoista ja mustien vahvasta rodullisesta identiteetistä voisi päätellä, että Amerikassa on vain mustia ja valkoisia ihmisiä ja näiden kahden ryhmän välinen suhde määrittää koko maan tulevaisuuden.

Todellisuudessa mustia on amerikkalaisista noin 13 % ja heidän osuutensa väestöstä on pysynyt melko vakaana viimeiset sata vuotta. Valkoisten määrä on sen sijaan pudonnut viimeisen neljänkymmenenvuoden kuluessa noin kahdeksastakymmenestä prosentista kuuteenkymmeneen prosenttiin ja alle viisitoistavuotiaiden ryhmässä, valkoisia on amerikkalaisista alle puolet. Mustavalkoinen asetelma muuttuukin Amerikassa vuosi vuodelta yhä järjettömämmäksi, kun valkoisten määrällinen, taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen vaikutusvalta pikkuhiljaa katoaa, eikä määräänsä kasvattavilla ryhmillä, joista suurimpia ovat latinot ja vauraimpia aasialaiset ole mitään syytä tukea mustien taikka heitä puolustavien valkoisten aktivistien vaatimuksia poliisin määrärahojen leikkaamisesta, mustien suosimisesta yliopistojen pääsykokeissa taikka rahallisten korvausten maksamisesta orjien jälkeläisille.

Tämän päivän mustilla on Amerikassa samat oikeudet kuin valkoisillakin, mutta toisin kuin valkoiset, mustat voivat identifioida itsensä oman etnisen ryhmänsä jäseniksi ilman rasismisyytöksiä.

Kuinkahan moni jalkapalloilija voisi tatuoida silmäkulmaansa White Power ja jatkaa uraansa Serie A:ssa? Veikkaan ettei kauhean moni. Esimerkiksi LA Galaxyn serbialaisvahvistus Aleksandar Katai sai Jenkeissä kenkää pelkästään siksi, että hänen vaimonsa oli twiitannut jotain rasistiseksi väitettyä liittyen Amerikassa meneillään oleviin mellakoihin.

Vaikka oli potkuille toki syytäkin. Mitä päästi vaimonsa Twitteriin.

Syy tähän kaksoisstandardiin, josta monet jaksavat valittaa on, etteivät siihen uskovat ajattele, että kyseessä on kaksoisstandardi, vaan kyse on toisaalta hyvityksestä, jonka mustat ansaitsevat orjuuden ja muiden 60- luvulle saakka jatkuneiden syrjivien käytäntöjen vuoksi. Toisaalta kyse on oikeudenmukaisuuden ideasta, jota ei monien mielestä voida pitää toteutuneena, ennen kuin mustat ovat kaikilla mahdollisilla sosioekonomisilla mittareilla päässeet valkoisten tasolle taikka heidän ohitseen. Sanalla sanoen, valkoiset mielenosoittajat ja mellakoitsijat, vaativat kosmista oikeudenmukaisuutta, jota ei tietenkään koskaan voida saavuttaa.

Black Lives Matter liikkeen hulinointi onkin selitetty, joko legitiimiksi protestiksi valkoisten yhteiskuntien rasismia vastaan tai sitten, ja tämä on oikeiston suosima selitys, koko liike on selitetty marxilaiseksi organisaatioksi, jonka lopullinen tavoite on vallankumous. Mutta ei Black Lives Matter mikään marxilainen liike ole. Se on rasistinen liike. Joka ajaa yhden rodun, eli mustien asiaa. Sen takia, sen nimi on Black Lives Matter, eikä esimerkiksi Amerikan kommunistinen puolue.

Me länsimaalaiset olemme opettaneet itsemme ajattelemaan, että elämme ideoiden maailmassa, jossa hyvät ja huonot ideat kamppailevat keskenään. Mutta ei Amerikan mellakoissa mustien osalta ole kyse tästä taikka tuosta ideasta. Kyse on yksinkertaisesti meikäläisistä ja heikäläisistä, eikä meikäläisiä näillä kinkereillä tunnisteta punaisesta käsivarsinauhasta, vaan ihonväristä. 

Amerikassa tapahtuu demografinen muutos samalla kun valkoiset amerikkalaiset jakautuvat kahteen leiriin, joista toinen vihaa itseään ja omaa historiaansa ja toinen vihaa noita vihaajia, koska kokee heidät pettureiksi.

Kun Amerikassa joskus 2000- luvun alussa huomattiin, että demografinen muutos on tosiasia, maan valkoinen eliitti heitti pyyhkeen kehään ja keksi, että se mikä määrittää amerikkalaisuuden ei olekaan eurooppalainen kulttuuriperimä ja pioneerihenki, vaan Amerikan itsenäisyysjulistuksen ja perustuslain kauniit sanat ja ylevät periaatteet. Mutta kun mielenosoittajat häpäisevät noiden sanojen kirjoittajien muiston, kaatamalla Thomas Jeffersonin ja George Washingtonin patsaita ja maalaavat heistä kuvan julmina orjanomistajina, niin mihin uusien, ei valkoisten amerikkalaisten oikein tulisi uskoa ja mitkä periaatteet omaksua tullakseen amerikkalaisiksi?

Amerikan tapahtumien seuraaminen on tärkeää, koska kaikki mitä Amerikassa tapahtuu, tapahtuu pienellä viiveellä myös Suomessa. Oli sitten kyse Rock’n rollista, hip hopista, silikoni tisseistä, hipeistä, Irakin sodan vastaisista mielenosoituksista, hampurilaisista, me too liikkeestä tai punanuttuisesta joulupukista, jokainen mahdollinen yhteiskunnallinen ilmiö kopioidaan, tyypillisesti ilman mitään reflektiota, Amerikasta Suomeen.

Kuin tulevaa ennakoiden Hesarissa olikin 10.8.2020 juttu, jonka mukaan suomalaisten valkoinen minäkuva kaipaa haastamista. Juttuun oli haastateltu Miika Tervosta, joka on siirtolaisinstituutin tutkija ja Ajak Majokia, joka on sudanilaissyntyinen aktivisti.

Suomessa on ehditty jo pitää Black Lives Matter mielenosoituksiakin ja hiljattain perustettiin, muiden vastaavien organisaatioiden jatkoksi, African Anti Racist Society, joka pyrkii tuomaan esiin afrikkalaistaustaisten rakenteellista syrjintää ja poliisin harjoittamaa etnistä profilointia Suomessa. Lääkkeeksi vaivoihin järjestö ehdottaa muun muassa mustien ja muiden etnisten vähemmistöjen edustajien palkkaamista poliiseiksi. Ja mitä patsaisiin tulee, niin vasemmistonuorten puheenjohtaja Liban Sheikh halusi jo siirtää Mannerheimin patsaan Suomenlinnaan Helsingin keskustaa rumentamasta.

Nettisivuillaan Sheikh kertoo olevansa afrosuomalainen kansalaisaktiivi, jonka tärkein yhteiskunnallinen tavoite on syrjinnän vastaisuus ja yhteiskunnallinen tasa-arvotyö.

Kuulostaa hyvältä, eikö totta.

Se mitä Amerikasta voidaan oppia, on että useimmat ihmisryhmät ajavat yksinkertaisesti oman ryhmänsä etua. Valkoiset sen sijaan ajavat kosmista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Muut puolustavat omaa heimoaan, valkoiset omia ideoitaan, joiden he kuvittelevat olevan universaaleja, koska he haluaisivat niiden olevan universaaleja. Useat liikkeet kuten Black Lives Matter, African Anti Racist Society tai isommassa kuvassa YK:ssa vaikuttava islamilaisten maiden yhteisö ajavat oman ryhmänsä, rodullisen tai uskonnollisen, etua. Valkoiset liittoutuvat tällaisten organisaatioiden kanssa, luullen ryhmien puolustavan kosmista oikeudenmukaisuutta, koska näiden ryhmien tavoitteet on puettu oikeudenmukaisuuden kaapuun ja ne käyttävät samaa kieltä kuin valkoiset aktivistitkin. Syrjinnän ja rasismin vastustaminen, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat sanoja, joita kaikki aktivistit käyttävät yksinkertaisesti siksi, että tuollaiset sanat ovat tehokkaita ja saavat länsimaalaiset taputtamaan käsiään ja avaamaan kukkaronnyörinsä aina ne kuullessaan.

Kyse ei ole siitä, että vähemmistöjen aktivistit olisivat susia lampaiden vaatteissa. Epäilemättä he ovat normaaleja ihmisiä, jotka uskovat aivan vilpittömästi olevansa oikeudenmukaisuuden puolella. Heille oikeudenmukaisuus vain tarkoittaa, Black Power tatuointeja, mustia varapresidenttejä, polvistumista kansallislaulun soidessa, uskontoa, jota ei saa arvostella, korvauksia menneistä vääryyksistä, Mannerheimin patsaan siirtoa ja ihonvärin perusteella jaettavia virkoja ja opiskelupaikkoja.

Amerikkalainen yhteiskunta on pikkuhiljaa hajoamassa. Se hajoaa demografiseen muutokseen ja valkoisten itseinhoon. Amerikan meininkiä tarkkaillessa meidän olisikin syytä kysyä itseltämme, että jos monietninen oman menneisyytensä päälle kuseksiva yhteiskunta ei toimi Amerikassa, niin miksi kukaan kuvittelee, että se toimisi Suomessakaan?

Avainsanat: Blogi/podcast


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini