Sosiologiassa valta määritellään A:n kyvyksi saada B tekemään jotain, jota B ei ilman A:ta olisi tehnyt. Toisaalta valta on tietysti myös negatiivista, eli valtaa on myös A:n kyky saada B olemaan tekemättä jotain, jonka hän olisi muuten tehnyt.

Viime vuosina otsikoihin nousseet transgenderismi, sukupuolen sisältävien ammattinimikkeiden poistaminen ja sukupuolineutraaliksi suunniteltu uusi henkilötunnus ovat oivia esimerkkejä vallankäytöstä. Varsinkin sellaisesta vallankäytöstä, joka teeskentelee olevansa jotain muuta kuin vallankäyttöä.

Jutut miehistä, jotka synnyttävät lapsia tai muun sukupuolisesta Kuusta, joka kertoo olevansa panseksuaali, eivät varsinaisesti ole vallankäyttöä, mutta nekin ovat tapa suostutella sinua uskomaan asioihin, joihin sinä et aiemmin uskonut. Eli miesten ikiaikaiseen kykyyn synnyttää lapsia ja muiden sukupuolten olemassaoloon.

Muun sukupuolisuus ja nämä ”mies synnytti vauvan” otsikot ovat luultavasti hulluinta mitä olen eläissäni kuullut, mutta koska elämme aikaa jota elämme, lienee tarpeen selittää miksi nuo otsikot ovat niin hulluja.

Biologisessa mielessä ihmisen, niin kuin muidenkin elollisten olentojen tarkoitus on jatkaa sukuaan eli lisääntyä. Ihmislaji jakaantuu miehiin ja naisiin ja nuo sukupuolet ovat olemassa siksi, ja vain siksi, että ihminen lajina on kehittänyt tavan lisääntyä, johon tarvitaan nuo kaksi sukupuolta. Sukupuolet ovat siis olemassa suvunjatkamista varten ja koska suvunjatkamiseen tarvitaan vain nuo kaksi sukupuolta, mitään muita sukupuolia ei ole, eikä voikaan olla olemassa. Ja sivumennen sanoen tämä on itsestään selvää ja kaikki yli kolmevuotiaat tietävät sen.

Tietysti on olemassa ihmisiä, joskin erittäin vähän, joiden geenit ovat menneet jotenkin sekaisin ja heidän sukupuolensa on syntyessä epäselvä. Mutta se ei tee heistä muun sukupuolisia. Se voi tehdä heistä sukupuolettomia, aivan niin kuin ilman käsiä syntyminen tekee sinusta kädettömän. Sukupuoli on kuitenkin puhtaasti biologinen termi, jolla viitataan ihmissuvun puoliskoihin, joita on kaksi ja joita molempia tarvitaan suvunjatkamiseen.

Itse asiassa edellä sanottu on niin itsestään selvää, että käytännössä kaikki tunnustavat sen ja kiistaa syntyykin lähinnä siitä, miten pitäisi suhtautua niihin ihmisiin, jotka ovat miehiä, mutta eivät tunne itseään miehiksi tai naisiin, jotka eivät tunne itseään naisiksi.

Vallalla olevan käsityksen mukaan näihin ihmisiin pitäisi suhtautua suvaitsevaisesti. Tällaisessa ajattelussa transihmiset rinnastetaan seksuaalisiin vähemmistöihin, kuten homoihin ja tästä päätellään, että koska homous tulee hyväksyä, tulee transsukupuolisuuskin hyväksyä. Tämä on kuitenkin täysin älytöntä. Homot ovat miehiä, jotka haluavat harrastaa seksiä toisten miesten kanssa. Heidän seksuaalinen suuntautumisensa yksinkertaisesti poikkeaa valtavirrasta, eivät he kuvittele naisia miehiksi tai kuuta juustoksi. Transseksuaaleilla puolestaan heidän kokemuksensa maailmasta poikkeaa objektiivisesta todellisuudesta. Ja millä nimellä me kutsumme ihmisiä, joiden kokemus todellisuudesta poikkeaa ratkaisevasti objektiivisesta todellisuudesta?

Me kutsumme noita ihmisiä hulluiksi.

Jos sinä luulet olevasi Napoleon Bonaparte, niin miten meidän tulisi siihen suhtautua? Lähettää sinut St. Helenan saarelle ja antaa vartijoiden myrkyttää sinut? Entäpä vainoharhaiset ihmiset sitten? Jos naapurisi ei uskalla poistua kotoa, koska uskoo, että häntä seurataan, niin mitä meidän pitäisi asialle tehdä. Palkata yksityisetsivä varjostamaan hänen vainoojiaan?

Tämän sanominen voi kuulostaa ilkeältä, mutta se ei ole sitä. Ihmiset, joilla on mielenterveydellisiä ongelmia tai kärsivät harhoista ansaitsevat meidän sympatiamme, eivät vahvistusta harhoilleen. Ihmisten henkinen elämä ei kerta kaikkiaan ole niin yksinkertaista, että sen häiriötiloihin tulisi suhtautua vain suvaitsemalla ja mitä nuoriin tulee, niin seksuaalisuuden herääminen murrosiässä on tarpeeksi hämmentävää muutenkin, ilman että nuorille aletaan valehtelemaan ylimääräisistä sukupuolista ja kertomaan juttuja Kuun panseksuaalisesta luonteesta.

Jos asiaa haluaa spekuloida, niin sukupuolineutraalin termistön suosion ja sukupuolettomuuden kokemusten kasvun taustalla on luultavasti paljon seksuaalisuuden pelkoa, jota suurin osa ihmisistä kokee jossain vaiheessa. Koska seksuaalisuuden paheksumista sinänsä pidetään tuomittavana ja avointa seksuaalisuutta rohkeana on sukupuolettomuuden korostamisesta tullut eräänlainen pakotie, johon etenkin nuoret voivat paeta omaa heräävää seksuaalisuuttaan. Käsittääkseni valtava enemmistö nuorista, jotka kokevat murrosiän kynnyksellä olevansa väärää sukupuolta sopeutuvatkin murrosiän jälkeen omaan kehoonsa siinä kuin muutkin ihmiset.

Kyse ei myöskään ole siitä, etteikö olisi ihmisiä, jotka todella tuntevat olevansa vankina väärässä ruumiissa ja varmaan on tapauksia, joissa sukupuolenvaihdosleikkaus on oikea ratkaisu. Kyse on siitä, että muutamista poikkeusyksilöistä ei tulisi vetää johtopäätöksiä, joilla perustellaan meitä kaikkia koskevia poliittisia päätöksiä. Ja juuri nuo poliittiset päätökset yhdistävät transseksuaalit kirjoituksen alun vallan määritelmään.

Esimerkiksi kun Helsingin kaupunki päätti neutralisoida kymmeniä ja jatkossa mahdollisesti satoja ammattinimikkeitä, joissa on sana mies, se käytti valtaa.

Kieltä muuttaessaan Helsingin kaupungin viranomaiset saavat meidät tekemään jotain, jota me emme muuten tekisi. He saavat meidät käyttämään haluamiaan sanoja.

Jos ihminen halutaan alistaa ei hänelle yleensä sanotaan suoraan, että alistu ihminen, vaan suostuttelu on hienovaraisempaa. Esimerkiksi korean sodassa kiinalaiset aivopesivät amerikkalaisia sotavankeja pikkuhiljaa suostuttelemalla. Ensiksi vankien piti kirjoittaa aine vaikkapa otsikolla, Amerikka ei ole täydellinen tai Amerikassa on työttömyyttä. Aineen otsikko oli sellainen, että kuka tahansa voi hyväksyä sen, sillä tietenkään Amerikka ei ollut täydellinen ja tietysti siellä oli työttömyyttä. Oleellista kuitenkin oli, että vangit itse kirjoittivat aineen, sillä se sai heidät ajattelemaan negatiivisia asioita isänmaastaan. Myöhemmin vangeille voitiin tarjota jokin pieni palkinto, jos he kirjoittivat vapaaehtoisesti aineen vaikkapa Amerikan luokkaeroista tai kapitalismin tuottamasta köyhyydestä. Palkinto oli tarkoituksellisesti pieni, esimerkiksi omena tai appelsiini. Ja koska kukaan ei halunnut ajatella pettävänsä maataan omenasta tai appelsiinista, alkoivat nuo sotavangit perustella itse itselleen, että he oikeastaan halusivatkin kirjoittaa tuollaisia aineita ja oikeastaan he olivat aina olleetkin sitä mieltä, että kapitalismi tuottaa köyhyyttä ja Amerikka luokkaeroja.  

Me emme tietenkään ole kiinalaisella sotavankileirillä, mutta psykologisessa mielessä suostuttelun ja vallankäytön mekanismi on sama kaikkialla.

Ja vaikka kukaan ei sitä tarkoittanutkaan, niin pikkuhiljaa meille käy kuin noille amerikkalaisille sotavangeille. Me alamme itse käyttää sanaa esihenkilö ja alistumme niiden tahtoon, jotka meiltä tuon sanan käyttöä vaativat. Mutta koska emme halua ajatella alistuvamme kaiken maailman pikkubyrokraattien ja Maria Ohisalojen tahtoon, me alamme uskotelle itsellemme, että haluammekin puhua esihenkilöistä ja että tuon vanhan esimies sanan mies osassa on todella jotain pahaa ja väärää, jonka oli jo aikakin päätyä historian roskakoriin. Ja kohta nuo mies sanassa pesivät pahuus ja vääryys tarttuvat kaikkeen muuhunkin kuten miehekkyyteen ja maskuliinisuuteen, joka muuttuu mielissämme hyveestä toksiseksi. Ja kun kaikki miehekäs ja miehiin liittyvä on muuttunut pahaksi ja myrkylliseksi, yhä harvempi haluaa olla mies. Ja miesten kadotessa maailmasta, syntyvyys romahtaa ja lopulta niin miehet kuin naisetkin alkavat kieltää koko sukupuoli jaon olemassaolon, että eivät vain joutuisi olemaan tekemisissä noiden inhottavien miesten ja heidän myrkyllisen miehuutensa kanssa.

Ja jos kaikki edellä mainittu tuntuu liian epäuskottavalta ollakseen totta, niin miksi se on sitten tapahtunut?  

Sanat ovat vallankäytön muotona tehokkaita, koska me emme tajua, että ne ovat vallankäytön muoto. Esimerkiksi sellaiset uusiosanat kuin vihapuhe, viharikos, viharyhmä, muunsukupuolisuus, islamofobia ja valkoisen ylivallan kannattaja, voivat sinänsä tuntua viattomilta. Mutta mitä enemmän niitä käytetään, sitä enemmän ne ja niiden herättämät mielleyhtymät alkavat määrittää julkista keskustelua. Itse asiassa vielä vähän aikaa sitten kukaan ei ollut kuullutkaan valkoisen ylivallan kannattajista, mutta nykyään heitä on kuulemma, joka nurkalla. Vihapuhe, mitä se sitten lieneekään, on puolestaan niin kammottava asia, että sananvapauskin on muuttunut lähinnä ongelmaksi, josta on päästävä eroon kamppailtaessa tuota todellista ongelmaa, eli vihapuhetta vastaan.

Syy siihen, miksi palomiehet halutaan muuttaa pelastajiksi ja esimiehet esihenkilöiksi on yksinkertaisesti se, että vallankäyttö tuottaa ihmisille tyydytystä. A pitää siitä, että saa B:n tekemään jotain, jota B ei olisi muuten tehnyt. Mutta tämä ei tietenkään ole ainoa syy. On myös olemassa ihmisiä, jotka ovat vilpittömästi sitä mieltä, että sanassa mies todella on jotain vikaa ja sukupuolineutraalit sosiaaliturvatunnukset ja esihenkilöt ovat moraalisesti oikein.

Sosiaaliturvatunnuksista puheen ollen, kuinkahan moni suomalainen osaa lukea sukupuolen sosiaaliturvatunnuksesta? Veikkaan, ettei hirveän moni.

Nimien muutoksen suosiosta, sukupuolettomista henkilötunnuksista ja suomalaisen kulttuurin tilasta kertoo jotain sekin, että noita uudistuksia tukevat niin perinteinen oikeisto kuin vasemmistokin. Esimerkiksi vihreiden puheenjohtajan Maria Ohisalon ilmoitettua haluavansa muuttaa palomiehet pelastajiksi, kokoomuksen Kai Mykkänen kiirehti ilmoittamaan, että piti ehdotusta kannatettavana. Helsingin kaupunkia, joka on jo ottanut sukupuolineutraalit ammattinimet käyttöön, johtaa puolestaan kovan jätkän maineessa oleva kokoomuslainen Jan ”esihenkilö” Vapaavuori.

Mutta mitä väliä tällä kaikella on?

Amerikkalainen vanhan liiton feministi Camilla Paglia on todennut, että sivilisaation rappio on nähtävissä sen muuttumisessa sukupuolettomaksi. Kulttuurin androgyynisyyteen ja seksuaalisten tabujen murtumiseen liittyy Paglian mukaan myös se, että barbaarit, jotka uskovat itseensä, omaan kulttuuriinsa ja ovat korostetun maskuliinisia kerääntyvät rappeutuvan sivilisaation porteille iskeäkseen ne sisään.

Ja vaikken haluaisi olla Paglian tapainen pessimisti, niin luulen, että jos länsimaat aikovat päästä tältä vuosisadalta vielä seuraavallekin vaatii se meiltä muutakin kuin uudet henkilötunnukset ja panseksuaalisen Kuun.