Pieniä tarinoita

Heaven's Gate Away Team

Keskiviikko 22.9.2021 klo 20:18


Cressida Cowell on englantilainen lastenkirjailija, joka tunnetaan parhaiten, Kuinka koulutan lohikäärmeeni kirjojen luojana. Cowell on kirjoittanut muitakin lastenkirjoja, kuten esimerkiksi tarinat Puulatvasten perheestä. Perheeseen kuuluvat isä ja äiti sekä isot kaksoset ja pikku kaksoset. Puulatvasten perheen äiti on valkoinen ja isä musta.

DNA:lla oli puolestaan taannoin mainos, jossa valkoinen nainen ja tumma mies riitelevät. Riidan jälkeen pariskunta viestittelee keskenään ja taustalla soi musiikkia. Sitten nainen matkustaa miehen luo tämän mökkiin, jonka sijainti ja ulkonäkö ovat korostetun suomalaisia. Koska kyseessä on mainos, tarinalla on tietysti onnellinen loppu ja lopulta nainen saapuu miehensä luo ja pariskunta suutelee onnellisena.

Rapakon takana Amerikassa julkaistiin jokin aika sitten vuoden 2020 väestölaskennan tulokset, joissa kävi ilmi, että ensimmäistä kertaa USA:n historiassa valkoisten määrä maassa oli kääntynyt laskuun. Dokumentaristi Michael Moore reagoi uutiseen twiittaamalla, että kyseessä on paras päivä Yhdysvaltojen historiassa.  

Mistä tällaiset asiat oikein kertovat?

Me kerromme juttuja, tarinoita, vitsejä, mainoksia ja anekdootteja, jotka voivat yksittäistapauksina olla aivan merkityksettömiä, mutta kun ne kaikki laittaa yhteen huomaa, että yhdessä nuo jutut, tarinat, vitsit, mainokset ja anekdootit muodostavat kokonaisuuden, josta meidän maailmamme koostuu. Jotkin tarinat ovat tietysti tärkeämpiä kuin toiset ja niiden merkitys, niin yksittäisten ihmisten identiteetille, kuin ihmisyhteisöllekin vaihtelee. Tärkeimpiä tarinoita, joita kerromme, kutsutaan uskonnoiksi ja ideologioiksi ja ne ovat luultavasti kehittyneet alun perin juuri siksi, että ne lisäävät ihmisyhteisöjen kiinteyttä.

Esimerkiksi juutalaisuus on uskonto, tai toisella tavalla sanottuna tarina, joka pitää juutalaisiksi itsensä kokevat ihmiset koossa ja kuten tunnettua tuon juutalaisuuden tarinan mukaan juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa. Joku voi tietysti sanoa, että valinta on ollut väärä tai että juutalaiset eivät todellisuudessa olekaan Jumalan valittu kanssa ja voipa joku väittää sellaistakin, ettei Jumalaa ole olemassakaan, vaan koko juttu on pelkkää humpuukia ja huijausta. Mutta olipa Jumala olemassa tai ei ja olivatpa juutalaiset hänen valittu kansansa tai eivät, niin juutalaisuus uskontona on kuitenkin luonut todellisen siteen juutalaisten välille ja auttanut heitä selviämään haastavissakin olosuhteissa. Sosiologisessa mielessä juutalaisuuden funktio onkin olla tarina, joka pitää juutalaisiksi itsenä mieltävät ihmiset kasassa ja auttaa heitä selviytymään pahassa maailmassa.

Jos asiaa halutaan tarkastella vielä syvemmällä tasolla, niin uskonnoilla ja muilla vastaavilla ideologioilla on luultavasti biologinen pohja, eli ne ovat olemassa, koska yksilö selviää paremmin vahvan yhteisön jäsenenä kuin yksin ja niinpä hän pystyy lisääntymään ja siirtämään geeninsä eteenpäin yhteisönsä suojassa. Historiallisesti evoluutio onkin todennäköisesti suosinut uskonnollisia ihmisiä individualistien kustannuksella, koska uskovaisuuteen taipuvaiset ovat rakentaneet tiiviimpiä ja turvallisempia yhteisöjä, kuin yksilökeskeisemmät ihmiset.

Vaikka ideologioiden ja uskontojen olemassaololla olisikin biologinen pohja, ei se tarkoita, että kaikki ideologiat ja uskonnot edistäisivät yksilön selviytymistä, eikä yhteisön kiinteys ole mikään tae sen kannattaman ideologian tai uskonnon järkevyydestä. Sillä vaikka biologia onkin tehnyt meistä tarinoita kertovia eläimiä, ei biologia määrää, millaisia tarinoita me itsellemme kerromme.

Esimerkiksi Taivaan portti niminen kalifornialaiskultti oli epäilemättä yksimielinen ja uskossaan vahva, mutta ei sen yksimielisyys auttanut sen jäseniä välittämään geenejään eteenpäin. Kultin jäsenet näet uskoivat ufoihin ja jonkinlaiseen korkeampaan olemisen muotoon, jonka nimi oli yksinkertaisesti Next Level. Siirtyäkseen tuolle seuraavalle levelille kultin jäsenten oli päästävä Hale-Bopp nimistä komeettaa seuraavan ufon kyytiin ja sinne päästäkseen 39 kultin jäsentä joi myrkkyä ja veti muovipussit päähänsä. Kaikilla itsemurhan tehneillä oli muovipussien lisäksi yllään yhteneväiset musta t-paidat, verryttelyhousut, Nicken lenkkarit, sekä käsivarsinauhat, joissa luki: Heaven's Gate Away Team.

Me emme tietenkään elä minkään ufokultin vankeina, mutta aivan niin kuin tuon kultin jäsenetkin, me kerromme jatkuvasti tarinoita siitä, millaisia ihmisiä me olemme ja mihin meidän tulee uskoa. Noiden tarinoiden tiedostettu tarkoitus ei välttämättä ole pitää yhteisöä koossa, eikä niiden kertojien tarvitse käsittää, kuinka ne vaikuttavat meidän itseymmärrykseemme. Kirjat, elokuvat, poliittiset puheet, julkkisten Twiitit ja oikeastaan kaikki kommunikaatio on kuitenkin tuota samaa kudelmaa, josta todellisuutemme muodostuu. Noiden tarinoiden, Twiittien, elokuvien, kirjojen ym. avulla me luomme ja ylläpidämme käsitystämme siitä, millainen paikka maailma on, millaisia ihmisiä me olemme ja kuinka meidän tuossa maailmassa tulee elää.

Esimerkiksi nuo kaksi kirjoituksen alussa mainittua tarinaa kertovat siitä, kuinka suvaitsevaisia me olemme ja kuinka vähän meidän oma ihonvärimme ja rotumme meille merkitsevät. Ja todisteena siitä, että ihonvärimme ja rotumme eivät merkitse meille mitään, me kerromme tarinoita, joissa valkoiset naiset rakastuvat eri rotuisiin miehiin ja saavat heidän kanssaan lapsia, jotka eivät ole enää valkoisia. Kerrontaan liittyy myös sanaton sopimus, jonka mukaan, niin tarinan kertojien kuin lukijoidenkin tulee teeskennellä, että he eivät huomaa tarinoiden naisten olevan valkoisia ja heidän miestensä ja lastensa tummia. Sillä, jos he huomaisivat, voisi joku kysyä, mitä valkoisille tulevaisuudessa tapahtuu, jos valkoiset naiset lakkaavat heitä synnyttämästä? Kolmas tarina, eli Michael Mooren Twiitti onkin eräänlainen vastaus tuohon kysymykseen. Ja sen mukaan meissä valkoisissa on jotain perustavanlaatuista vikaa ja siksi onkin vain oikein ja hyvä, että meidän määrämme laskee ja me häivymme historian hämärään.

Myös ETLA:n toimitusjohtaja Aki Kangasharju kirjoitti blogissaan uuden luvun nykyään muodissaan olevaan tarinaan siitä, miksi muukalaiset ovat parempia kuin meikäläiset. Kangasharju kertoi, että kouluttamattomien suomalaismiesten työllisyysaste on alhaisempi kuin kouluttamattomien ulkomaalaistaustaisten miesten. Ulkomaalaistaustaisten naisten suomalaisia kanssasisariaan alhaisemman työllisyysasteen, Kangasharju kertoo johtuvan ulkolaisten naisten korkeammasta syntyvyydestä, joka on toimitusjohtajan mukaan alhaisen syntyvyyden maassa, vain hyvä asia ja siitä huolissaan olo pelkkää rasismia.

Myös kokoomuksen Kai Mykkänen otti osaa suomalaisuus keskusteluun kertomalla, että suomalaisia ovat kaikki, jotka ovat suomen kansalaisia.

Se mikä Kai Mykkäseltä ja kenties Kangasharjultakin jäi huomaamatta on, miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla suomalainen? Tai laajemmassa katsannossa. Miksi kukaan haluaisi olla valkoinen? Toki on niin, että aina silloin tällöin ihmiset haluavat vaihtaa identiteettiään ja tulla joksikin muuksi, kuin miksi he ovat syntyneet. Uskoon tulo tai uskonnon vaihtaminen ovat tästä tavallisempia esimerkkejä, mutta on myös ihmisiä, jotka eivät ole tunteneet omaa maataan omakseen ja ovat siksi halunneet vaihtaa sen toiseen. On esimerkiksi suomalaisia, jotka ovat ihailleet Amerikkaa, muuttaneet rapakon taakse ja muuttuneet amerikkalaisiksi.

Ihmiset, jotka ovat halunneet vaihtaa identiteettinsä amerikkalaiseksi, ovat ihmisiä, jotka ovat pitäneet Amerikkaa Suomea parempana. He ovat esimerkiksi ajatelleet, että Amerikka on vahva ja yritteliäs maa. Että, Amerikka on voittajien maa, jossa kaikki on suurempaa ja parempaa kuin meillä täällä Härmässä ja tuon suuruuden houkuttelemana he ovat halunneet liittyä noihin voittajiin.

Mutta jos sinä haluat liittyä voittajiin, niin miksi sinä haluaisit liittyä suomalaisiin?

Osama bin Laden on kuulemma sanonut, että jos sinä näet vierekkäin vahvan hevosen ja heikon hevosen, niin sinä pidät automaattisesti siitä vahvasta hevosesta ja pahaa pelkään, että Osama bin Laden oli oikeassa.

Jos sinä katsot DNA:n mainoksen, katselet kuvia Puulatvasten perheen lapsista ja vertaat näyttävätkö he enemmän isiltä vai äidiltä, seuraat Michael Moorea Twitterissä, luet ETLA:n toimitusjohtajan kirjoituksia ja kuuntelet Kai Mykkäsen viisauksia, niin miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Kuvataanko meidät vahvana, vai heikkona hevosena?

Kun luen maahanmuuttoa koskevia kirjoituksia, niin välillä minusta tuntuu, että olen historian ainoa suomalainen, joka on tavannut maahanmuuttajia tai käynyt ulkomailla. Niin mystisiä maahanmuuton kannattajien käsitykset usein ovat. Esimerkiksi idea siitä, että maahanmuuttajat olisivat suomalaisia on aivan älytön. Eivät maahanmuuttajat suomalaisiksi halua tulla. Miksi he haluaisivat? Kaikilla maahanmuuttajaryhmillä on oma historiansa, omat tapansa ja oma kulttuurinsa. Ja kuten olen ennenkin sanonut, maahanmuuttajat ovat psykologisesti aivan normaaleja ihmisiä. Eivät he vihaa omia tapojaan, historiaansa tai kulttuuriaan. Päinvastoin, koska maahanmuuttajat ovat psykologisesti aivan normaaleja ihmisiä, heidän historiansa, tapansa ja kulttuurinsa ovat heille tärkeitä.

Pahoittelen, että toistan itseäni, mutta jos sinä asut maassa, jossa erilaisuus on rikkaus ja sinä olet se rikkaus, niin miksi sinä haluaisit muuttua suomalaiseksi? Siksikö, että ETLA:n toimitusjohtaja voisi haukkua sinuakin rasistiksi?

Ja mitä suomalaisuuteen tulee, niin suomalaisuus on yhtä kuin meikäläisyys ja meikäläiset ovat ihmisiä, jotka tuntuvat meikäläisiltä. Ja ihmiset, jotka tuntuvat meikäläisiltä ovat valkoisia ihmisiä, joiden historia on tässä maassa. Ja tietysti tähän sääntöön, niin kuin kaikkiin muihinkin sääntöihin, löytyy poikkeuksia, mutta kun tämä maa täyttyy ihmisryhmistä, joilla kaikilla on omat tapansa, perinteensä ja kulttuurinsa tuo meikäläisyyden liima, joka yhteiskuntaa pitää kasassa alkaa pettää. Ja kun se pettää Suomi muuttuu etnisuskonnollisten ryhmien tilkkutäkiksi, jota ei yhdistä muu kuin asuinpaikka ja DNA:n mainokset.

Ja, jotta asia tulisi täysin selväksi. Tämä meidän halumme luovuttaa oma maamme pois muukalaisille on aivan perverssi. Kun sinä annat jonkin asian pois. Se asia ei ole enää sinun, etkä sinä saa päättää, mitä sille asialla tapahtuu. Kun me annamme tämän maan pois, se ei ole enää meidän maamme. Emmekä me saa enää päättää mitä sille tapahtuu.

Me kerromme jatkuvasti tarinaa siitä millainen paikka maailma on, millaisia ihmisiä me olemme ja miten tuossa maailmassa tulee elää. Tarinoita on monenlaisia ja erilaisilla tarinoilla on erilaisia seurauksia. Me voimme kertoa itsellemme olevamme Jumalan valittu kansa tai sitten me voimme kertoa itsellemme, että meidän on tullut aika siirtyä seuraavalle levelille.

Ja nyt näyttää pahasti siltä, että kerrotun tarinan suhteen, me olemme valintamme tehneet.

Sillä se mikä länsimaalaisia ja Taivaan porttia yhdistää on, että kultin jäsenet saattoivat kyllä nähdä Hale-Bopp komeetan lähestyvän maata, mutta sitä seuraavaa lentävää lautasta he eivät nähneet, se heidän täytyi kuvitella. Samalla lailla mekin voimme nähdä maahanmuuton, mutta me emme voi nähdä siitä seuraavaa valoisaa tulevaisuutta ja niinpä me kuvittelemme sen. Ja tietysti me kuvittelemme sen, aivan niin kuin Taivaan portin jäsenet kuvittelivat lentävän lautasensa. Sillä ilman tuota lentävää lautasta ja valoisaa tulevaisuutta, niin Taivaan portin jäsenet kuin me länsimaalaisetkin, olemme vain joukko sekopäitä, jotka päättivät tehdä kollektiivisen itsemurhan.

Ja kuka nyt sellaista haluasi kuvitella?

Avainsanat: Blogi/podcast


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini