Pieniä tarinoita

Viime viikon ja viime vuosisadan uutiset IV

Lauantai 21.9.2024 klo 20.27


Aiheitamme tänään.

Tutkija kehottaa saksalaispuolueita eristämään AFD:n poliittisesta päätöksenteosta. Saksan liittokansleri solmii sopimuksen Kenian kanssa, jonka tarkoitus on edistää kenialaisten muuttoa Saksaan. Kemianteollisuus ehdottaa työkielen muuttamista tehtaissaan englanniksi ja Hollannissa terrori-iskussa kuolee yksi ihminen.

 

Aiheitamme menneisyydestä.

Pariisin maailmannäyttely päättyy. Merimiesten työolot puhuttavat, ensimmäinen sähköraitiotievaunu aloittaa Helsingissä, Suomen venäläistämistoimenpiteet jatkuvat, buurisota raivoaa Etelä-Afrikassa, Amerikassa käydään presidentinvaalit ja kirjailija Oscar Wilde on kuollut.

Aloitetaan Ylen jutusta, jossa toimittaja haastattelee Brysseliläisessä ajatushautomossa työskentelevää Professori Francesvo Nicolia, jonka mukaa Saksa tekee viisaasti, kun se eristää laitaoikeiston. Tutkijan mukaan demokratian vastaiset voimat ovat riski. AFD:stä professori sanoo seuraavaa.

”He vastustavat aidosti yhteiskunnan demokraattisia perusarvoja, he eivät hyväksy monimuotoisuutta ja he kaataisivat demokraattisen järjestyksen, jos heillä olisi mahdollisuus. Sen takia heidän kanssaan ei voi tehdä kompromisseja.”

Lisäksi professori mainitsee myös AFD:n venäjämielisyyden, joka on ilmeisesti myös demokratian vastaista. Monimuotoisuus tarkoittanee puolestaan sitä, että Saksa lakkaa olemasta se paikka, jossa saksalaiset asuvat ja jonka tunnusmerkkejä, ovat saksalainen kulttuuri, tavat ja lainsäädäntö. Ja muuttuu etnisuskonnollisten ryhmien tilkkutäkiksi.

Jutussa näkyy eräänlainen valtavirran fanatismi, jossa uhaksi demokratialle nähdään valtavirrasta poikkeavat mielipiteet ulko- ja maahanmuuttopolitiikassa. En esimerkiksi itse ole venäjämielinen, mutta jos sinä olet, niin en ole aivan varma, että maamme demokratia on nyt uhattuna.

Esimerkkinä venäjämielisyydestä jutussa kerrotaan tapauksesta, jossa AFD:n edustajia on jäänyt kiinni rahan ottamisesta Venäjältä ja venäläisten agenttien kanssa työskentelystä.

Meillä Suomessa Paavo Lipponen lobbasi vuosia Venäjän kaasuputken puolesta, josta venäläiset epäilemättä maksoivat hänelle rahaa, eikä kukaan sanonut mitään. Esko Aho istui puolestaan Venäjän suurimman pankin Sberbankin hallituksessa, josta hänellekin luultavasti maksettiin rahaa. Pitäisikö entiset pääministerit, nyt laittaa vankilaan? Onkohan Paavolla ja Eskolla ollut hieman enemmän vaikutusvaltaa Suomen asioissa (Esko oli muun muassa pääministeriuransa jälkeen Nokian hallituksessa) kuin jollain AFD:n hyödyllisillä hölmöillä Berliinissä.

Jatketaan CCN:n jutulla Saksasta, jonka mukaan maa aikoo edistää kenialaisten maahanmuuttoa helpottaakseen maata vaivaavaa työvoimapulaa. Kenian presidentin edustaja oli sanonut, että he arvoivat maahanmuuttajien määräksi 250 000. Saksalaiset sanoivat puolestaan, että mistään tarkoista luvuista ei ollut puhe. Kenialaisten puheet 250 000 työntekijästä onkin voitu hyvin tarkoittaa kotimaiseen kulutukseen osoittamaan, kuinka hienoja diilejä heidän presidenttinsä pystyy eurooppalaisten kanssa tekemään. Isossa kuvassa tällaiset sopimukset ovat merkki siitä, kuinka vähän Saksan poliittiselle ja taloudelliselle eliitille merkitsee, ketä Saksassa asuu.

Meillä Suomessa Yleisradio uutisoi Kemianteollisuuden ehdotuksesta vaihtaa tehtaiden työkieleksi englanti. Työkielen vaihdon tarkoitus on houkutella lisää maahanmuuttajia ulkomailta.

Osayhtiöiden omistajuus on jo globaalia. Kun työntekijät ja pikkuhiljaa myös omistajat ovat ulkomaalaisia, mitä tekemistä näillä yrityksillä on Suomen kanssa? Voidaan tietysti sanoa, että ne sijaitsevat Suomessa. Mutta jos Suomi on se paikka, jossa suomalaiset asuvat ja täällä ei enää asu suomalaisia, niin mitään Suomea, jossa tehtaat voisivat sijaita, ei ole enää olemassa. Ja jos et usko, että ihmiset tekevät paikan, niin käy Viipurissa. Viipuri oli suomalainen kaupunki, koska siellä asui suomalaisia. Nyt se on venäläinen kaupunki, koska siellä asuu venäläisiä. Ja mitä siihen kuuluisaan integraatioon tulee, niin aika vaikea on integroitua, jos edes kieltä ei tarvitse osata. 

Kun me annamme pois nämä tehtaat ja niiden työpaikat, me annamme jotain pois itsestämme. Suomalaisuudella oli väliä, koska se oli osa meitä, se oli se mitä me olimme. Olipa kyse työpaikoista tai tehtaista me annamme kaiken pois, koska meistä tuntuu, että meistä on tullut niin heikkoja ettemme pysty sitä enää pitämään.

Tämä on se miltä vanheneminen tuntuu. Mutta toisin kuin vanhuus tämä on valinta.

Meillä oli tunne, että nämä ovat meidän ja nyt me annamme kaiken pois ja selitämme, että se on ok, koska me olemme vain yksilöitä, jotka eivät ole osa mitään suurempaa kokonaisuutta. Se tuntuu tyhjältä ja sieluttomalta, koska se on tyhjää ja sielutonta. Se on kauheaa, tuo halua antaa kaikki pois. Ja ihmiset tekevät sen koska uskovat palvelevansa talouden jumalia, vaikka tietävät, että niitä jumalia ei ole olemassa, mutta heidän on pakko teeskennellä, koska kaikki muutkin teeskentelevät.

Tai no. Ehkä he todella uskovat.

Ja samalla valtio velkaantuu ja velkaantuu, vaikka noiden maahanmuuttajien piti meidän taloutemme pelastaa ja kaikki kansainväliset tutkimukset, joista talouselämän isot pojat kohkaavat todistavat, että tämä on oikea tie ja meidän on annettava kaikki pois ja me olemme vain yksilöitä, jotka tuijottavat puhelimiaan ja syövät mielialalääkkeitä. Ja jos olet eri mieltä, niin paikalla kutsutaan professori Nicolia, jostain instituutista kertomaan, että sinä olet uhka demokratialle ja Putinin kätyri.

Me häviämme ja kaikki tietävät sen, mutta eivät halua sitä ajatella. Ja siksi me hukutamme itsemme tähän taloustiede humppaan, viihteeseen ja välinpitämättömyyteen. vielä 2000- luvun alussa, ehkä sen ensimmäiset vuodet meillä oli tunne siitä, että Suomi on hieno maa ja Suomi on hieno kansa. Ja meillä menee hienosti ja tulevaisuus on tuollapäin, se kuuluu meille ja sinne me olemme matkalla. Mutta ei tunnu enää. Kukaan ei sano, että tulevaisuus kuuluu meille tai historia on meidän puolellamme. Ja jos tämä tuntuu triviaalilta, niin ei se ole. Voittajat ovat niitä, jotka tuntevat itsensä voittajiksi, eivät niitä, jotka selittävät, että ilman kenialaisia maahanmuuttajia emme pärjää ja meidän tulee antaa pois työmme, yrityksemme ja maamme.

Otetaan tähän vielä yksi Ylen juttu. Tällä kertaa Alankomaista, jossa ainakin yksi ihminen on kuollut ja toinen haavoittunut vakavasti puukkoiskussa. Hyökkäys tapahtui myöhään torstaina Rotterdamin keskustan tuntumassa Erasmusbrug-sillan lähettyvillä.

Motiivista ei jutun mukaan ole tietoa, mutta epäilty huusi silminnäkijöiden mukaan puukkohyökkäyksen aikana ”Allahu Akbar” eli ”täällä ei ole mitään nähtävää”.

Lopuksi muutama sana kulttuurista, jota me kulutamme, mutta jätetään se osa podcastiin. 

Avainsanat: Blogi/podcast


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini