Kuuntele X:ssä tai YouTubessa

Aiheitamme viime viikolla.

Epätietoisuus Englannin väestöstä, Marseillen jengisodat, lihavuuslääkkeisen hyvät, sekä huonot puolet ja Puola haluaa lopettaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen.

Aiheitamme viime vuosisadalta

Suomalaiset voivat joutua Venäjän armeijaan, Kenraalikuvernööri lakkauttaa sanomalehtiä, naiset pääsevät Helsingin yliopistoon ilman erillistä anomusta, Pariisi säätää autojen nopeusrajoitukseksi 10 km tunnissa ja Pablo Picasso pitää ensimmäisen taidenäyttelynsä.

Viime viikon uutiset osa VII

Aloitetaan Specatorin jutulla nimeltä  ”We have no idea how many people are living in Britain”. Epäilykset maan todellisesta väestömäärästä heräsivät alun perin, kun maan suurin supermarketti kertoi, että päivittäistavaroiden myynnin määrästä päätellen maassa on huomattavasti enemmän asukkaita kuin viralliset luvut kertovat.

Briteissä ei ole henkilökortteja tai samanlaista väestötietojärjestelmää kuin meillä ja korona pandemiaan saakka arviot siitä kuinka paljon ihmisiä saarivaltakuntaan saapui ja kuinka paljon sieltä lähti, perustuivat satamissa ja lentokentillä tehtyihin kyselyihin. Eivätkä arviot ole koronan jälkeenkään erityisen tarkoiksi muuttuneet. Kukaan ei esimerkiksi tiedä, kuinka moni kanaalin yli tulleista laittomista siirtolaisista on karkotettu ja kuinka moni on vielä maassa.

Ottaen huomioon, että Britannian väestöstä yli prosentti (745 000) on laittomia siirtolaisia, niin karkotusprosentti ei luultavasti ole suuren suuri. Toisessa Spectatorin jutussa kerrotaankin tapauksesta, jossa albanialaista rikollista ei karkotettu, koska se olisi ollut hänen ihmisoikeuksiensa vastaista. Kyseessä oleva ihmisoikeus, oli oikeus perhe-elämään. Herra albaanilla oli vaimo ja poika Englannissa, joten oikeus katsoi, että miehen lukuisista asuntomurroistaan huolimatta, häntä ei saa karkottaa.

Jotain tilastoinnin löpömäisyydestä kertoo sekin, että ennen Brexitiä Briteissä arvioitiin olevan kolme miljoonaa toisen EU maan kansalaista. Kun Britannia sitten erosi EU:sta ja EU maiden kansalaiset ilmoittautuivat viranomaisille, kävi ilmi, että EU kansalaisia olikin 5,7 miljoonaa. Koronan aikaan, kun terveysviranomaiset joutuivat arvioimaan rokotettavan väestön määrää, he tulivat siihen tulokseen, että maassa on hieman alle 50 miljoonaa aikuista. Maan tilastokeskuksen mukaan aikuisia oli kuitenkin vain 44.5 miljoonaa.

Englannissa puolestaan, joka ei siis ole saman kuin Iso-Britannia, vuonna 2024 63 miljoonaa ihmistä oli rekisteröitynyt julkisen terveydenhuollon asiakkaiksi. Virallisten lukujen mukaan Englannin väestö on viisi miljoonaa vähemmän.

Koska kukaan ei tiedä tarkalleen, kuinka paljon ihmisiä maassa asuu, on maahan syntynyt rikollinen rinnakkaisyhteiskunta, jossa ihmiset asuvat autotalleissa ja kymmenen henkeä per huone kerrostaloasunnoissa. Joidenkin arvioiden mukaan 3.6 % koko saarivaltakunnan väestöstä on tullut maahan viimeisen kahden vuoden aikana.

Jutun kirjoittaja arvioikin, että maan väkiluku on jo nyt ainakin 70 miljoonaa eikä 64 miljoonaa, kuten viralliset tilastot väittävät.

Vuoden 2010 maahanmuuttolukuihin perustuneiden ennusteiden mukaan valkoiset Britit jäävät vähemmistöksi omassa maassaan vuonna 2066. Ottaen huomioon, että maahanmuutto Britanniaan on lisääntynyt jatkuvasti, kuolleisuus ylittää maassa syntyvyyden ja tilastot ovat mitä ovat, niin tuo päivä koittanee jo paljon aikaisemmin. Eli jos haluatte käydä Englannissa, niin liput kannattaa ostaa nyt, sillä kohta Englantia ei enää ole.

Otetaan seuraavaksi Spectatorin juttu Ranskan Marseillesta, nimeltä ”How Marseille became France’s Narcoville”. Kaupunkia ovat puhuttaneet edellisenä viikonloppuna tehdyt murhat, joissa toisessa 15- vuotiasta jengiläistä puukotettiin kymmeniä kertoja, jonka jälkeen hänet poltettiin elävältä. Toisessa tapauksessa taksikuski ammuttiin kuoliaaksi ja teosta epäillään 14- vuotiasta poikaa. Lasten ja nuorten käyttäminen murhaajina on yleistynyt Marseillessa, jossa huumejengien välisissä välienselvittelyissä tapettiin viime vuonna 49 ihmistä ja kaupungin pelätään muuttuvan pienois Meksikoksi, jossa todellista valtaa käyttävät salakuljettajat ja reviireistään kamppailevat huumejengit.

Eivätkä jengien väliset välienselvittelyt ole jääneet vain maahanmuuttajien kansoittamiin miljoonaa kaupunkeihin, vaan huumeet ja niitä kauppaavien jengien kovat otteet ovat kasvava ongelma pienimmissäkin kaupungeissa. Esimerkiksi Cavallonin kaupungissa, joka vastaa väkiluvultaan suunnilleen Savonlinnaa, aseman eteen pysäköidyt poliisiautot joutuivat palopommihyökkäyksen kohteeksi. 70 % ranskalaisista onkin sitä mieltä, että järjestyksen palauttamiseksi armeija pitäisi kutsua apuun.

Otetaan seuraavaksi Ylen juttu lihavuuslääkkeiden suosion kasvusta. Jutun mukaan lihavuuslääkkeiden kulutus on kasvanut Suomessa merkittävästi. Vuosina 2019–2023 lihavuuslääkkeiden kustannukset nousivat 1,7 miljoonasta eurosta 44,3 miljoonaan euroon. KELA korvaa osan lääkkeistä ja niistä koituu luonnollisesti kustannuksia yhteiskunnalle ja Yleisradion haastatteleman asiantuntijan mukaan, nuo kustannukset voivat nousta jopa miljardiin, jos lääkkeiden käyttö ja niiden korvattavuus lisääntyy.

Toisaalta lääkkeiden hyvä puoli on laihtuminen ja sen positiiviset terveysvaikutukset yksittäisille kansalaisille. Ja koska ylipaino on yhteydessä, niin moniin sairauksiin, voivat laihdutuslääkkeiden taloudelliset vaikutukset olla hyvinkin positiivisia, jos kansanterveys niiden avulla paranee. Esimerkiksi Amerikassa liikalihavien määrä nousi huippuunsa vuonna 2020, jolloin liikalihavia oli amerikkalaisista 42 %, jonka jälkeen se on tippunut 40 %:iin. Spectatorin kirjoittaman jutun mukaan syynä ovat juuri laihdutuslääkkeet, joita jenkkilässä syö jo joka kahdeksas aikuinen.

Otetaan viimeisenä uutisena Puolan päätös kieltää väliaikaisesti turvapaikan hakeminen maasta. Jutun mukaan Valkovenäjä on myöntänyt kymmenille tuhansille kolmansien maiden kansalaisille viisumeita ja kehottaa heitä hakemaan turvapaikkaa Puolasta. Ja puola onkin uhrannut paljon resursseja rajavalvontansa tehostamiseen.

Se mikä kaikkia juttuja yhdistää on yksilöiden ja yhteiskuntien tahallinen ja tahaton kontrollinen menetys ja siihen reagoiminen. Esimerkiksi kasvava lihavuuslääkkeiden käyttö on toisaalta hyvä asia, koska se mahdollistaa laihduttaminen ja terveellisemmän elämän.

Lääkkeitä voi verrata esimerkiksi mielialalääkkeiden käyttöön, joista voi sanoa, sekä hyvää että pahaa. Ajatellaan esimerkiksi, että olet 160 cm pitkä nainen, joka painaa 100 kg ja kärsit niin pahasta masennuksesta, että haluat tappaa itsesi. Tuollaisessa tilanteessa, sekä mieliala-, että laihdutuslääkkeet ovat varmasti paikallaan ja jos sinä niiden avulla laihdut 40 kg ja saat elämänhalusi takaisin, niin lääkkeiden käyttö on oikea ratkaisu.

Ongelma muodostuukin rajanvedosta. Entä jos painatkin 90, 80 tai 70 kg? Entä jos olet vain ajoittain allapäin? Entä jos mielialasi paranisikin ruokavalion muutoksilla ja reippailla kävelylenkeillä tai paremmalla ihmissuhteella. Laihdutuslääkkeille on varmasti paikkansa, mutta ne ovat se helppo ratkaisu, joka ei vaadi meiltä mitään ja ihminen on taipuvainen tekemää helppoja ratkaisuja, vaikka hän pystyisi tekemään muutakin. Toisin sanoen me olemme valmiita luopumaan autonomiastamme, ja tulemaan riippuvaisiksi lääkkeistä, jos se vain tuntuu helpommalta.

Puolan ja Englannin välinen ero heidän suhtautumisessaan maahanmuuttoon, lailliseen ja erityisesti laittomaan on myös kamppailua itsekontrollin ja sen menettämisen välillä. Britit eivät tiedä oman maansa väkilukua edes miljoonan tarkkuudella, eivätkä saa karkotetuksi tuomittua rikollista täysin turvalliseen maahan. Puola on sen sijaan valmis rikkomaan pyhinä pidettyjä kansainvälisiä sopimuksia pitääkseen Puolan puolalaisena.

Saa nähdä kumpi toimintatapa, englantilainen, vai puolalainen perii Euroopassa lopulta voiton.