Aloitetaan Ylen jutulla nimeltä Kunnian vuoksi kadonneet. Jutussa kerrotaan salanimellä Lilian esiintyvästä naisesta, joka vietiin 13-vuotiaan vastoin tahtoaan kotimaahansa Irakiin oppimaan kulttuuria. Tyttö pakko naitettiin itseään huomattavasti vanhemmalle serkulleen. Hän tuli raskaaksi ollessaan 16-vuotias, jolloin tytön terveydentila heikkeni ja hänen vanhempansa sallivat tytön palata Suomeen. Jutun mukaan vastaavia tapauksia on useita. Lapset, usein tytöt viedään kotimaihinsa, koska suomalainen kulttuuri koetaan liian vapaana ja vanhemmat pelkäävät tyttöjen saattavan heidät häpeään. Lilian ei esiinnyt jutussa omalla nimellään tai kasvoillaan, koska pelkää oman sukunsa ja yhteisönsä kostoa.

Vaikuttaa mukavalta yhteisöltä.

Jatketaan Ylen toisella jutulla nimeltä Rasismi päiväkodissa tuhosi Omarin 25, itsetunnon. Jutun alussa kerrotaan, että ”25-vuotias Omar oli temperamenttinen ja herkkä lapsi. Hän ei aina osannut hillitä itseään. Omarin mukaan päiväkodin ja koulun työntekijöiden asenteet vaikuttivat siihen, miten hänet kohdattiin.”

Omar on Suomessa syntynyt somali ja jutun mukaan Omarin nuoruuden ongelmat, johtuivat siitä, että suomalaiset ovat rasisteja. Jutussa kerrotaan mikroaggressioista, jotka voivat ”ilmetä arjessa pieninä kommentteina ja tekoina, jotka ylläpitävät syrjiviä stereotypioita tai aiheuttavat lapselle ulkopuolisuuden tunteen. Näin voi käydä, jos esimerkiksi sanoo lapsen nimen toistuvasti väärin tai kutsuu lasta vaikka kikkarapääksi ja koskee hiuksiin ilman lupaa.”

Jutussa haastatellaan vuosaarelaisen päiväkodin johtajaa, jonka mukaan ihmiset pitää kohdata yksilöinä, eikä minkään kulttuurin edustajana. Lisäksi päiväkodin johtaja toivoo, että vanhemmat ja lapset kertovat heti, jos jokin asia tuntuu pahalta tai rasistiselta.

Ja jos suomalainen kulttuuri tuntuu oikein pahalta, niin lapset voi aina palauttaa kotimaihinsa, naittaa serkuilleen ja tuoda heidät takaisin nostamaan lapsilisiä, kun heidän kunniansa on palautettu.

Otetaan seuraavaksi Daily Mailin julkaisema uutinen nigerialaisesta merirosvosta, joka haavoittui muutamia vuosia sitten jalkaan tulitaistelussa Tanskan laivaston kanssa Guinean lahdella Afrikan länsirannikolla. Mies vietiin Tanskaan saamaan hoitoa, jossa hänen jalkansa amputoitiin ja hän sai proteesin. Mies, joka oli yrittänyt tappaa tanskalaisia tulitaistelussa, haki maasta turvapaikkaa ja sai sen. Nigerialaisen nimi on enteellisesti Lucky Frances ja hänen tapauksensa on tähän mennessä kustantanut tanskan valtiolle arvioilta 300 000 €.

No. Kaikkea ei voi mitata rahassa.

Siirrytään sitten Brysseliin ja EU maiden huippukokoukseen, jossa maahanmuutto oli yksi päätemoista. Italia kertoi rakentaneensa Albaniaan kaksi keskusta, joissa laittomia siirtolaisia on tarkoitus säilyttää, kun heidän hakemuksiaan käsitellään. Muut EU maat pitivät ideaa yleisesti ottaen hyvänä. Idea turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelystä EU:n ulkopuolella on sinänsä vanha, eikä myöskään mikään eurooppalainen erikoisuus, vaan esimerkiksi Australia ulkoisti vastaanottokeskuksensa maansa ulkopuolelle jo vuosia sitten. Lisäksi kokouksessa keskusteltiin Puolan aikomuksesta kieltää turvapaikanhakeminen itärajallaan. Lakialoite on samanlainen kuin Suomessa voimassa oleva poikkeuslaki ja muun muassa Pääministeri Orpo toivoi EU tason linjausta asiasta.

Maahanmuutto on puhuttanut myös Suomessa ja perussuomalaisten ajatuspajan johtaja, filosofian tohtori Simo Grönroos on julkaisut kirjan nimeltä Vähemmistöksi omassa maassaan. Grönroos käy kirjassaan läpi tärkeimpiä demografiseen muutokseen liittyviä tilastoja, sekä maahanmuuton puolestapuhujien yleisimpiä argumentteja. Maahanmuuttajataustaisten määrä Suomessa tällä hetkellä on noin 600 000 henkeä ja nykyisenkaltaisella maahanmuutolla (noin. 50 000 ihmistä per vuosi, joka on suurempaa kuin syntyvyys Suomessa) miljoonan maahanmuuttajataustaisen raja ylittyy noin kymmenessä vuodessa. Vantaalla ja Espoossa maahanmuuttajataustaisten määrä on jo nyt noin 25 % ja pääkaupunkiseudulla on useita kouluja, joissa suomalaiset ovat vähemmistönä.

Grönroos lainaa emeritusprofessori Kyösti Tarvaisen laskelmia, jonka mukaan suomalaiset jäävät vähemmistöksi Suomessa vuosisadan loppuun mennessä. Tarvaisen laskelmat pohjaavat tosin nykyistä hieman maltillisempaan maahanmuuttoon, eikä se huomioi eroja maahanmuuttajien ja suomalaisten syntyvyydessä, joten demografinen muutos on luultavasti ennusteita nopeampaa, jos mitään ei tehdä.

Grönroosin kirja on poikkeuksellisen napakka ja asiallinen yhteenveto demografisesta muutoksesta, ja koska se perustuu tilastoihin ja yleisesti tunnettuihin tosiasioihin, sitä voi suositella kenelle tahansa, riippumatta puoluekannasta tai poliittisista mielipiteistä.

Otetaan viimeiseksi jutuksi Ylen sivuilla lauantaina ilmestynyt juttu nimeltä Lapsettomien maa. Juttu kertoo Etelä-Koreasta, jossa on maailman alhaisin syntyvyys. Ennusteiden mukaan vuoden 2024 kokonaishedelmällisyysluku maassa on 0.68, joka tarkoittaa, että seuraava sukupolvi kutistuu kolmannekseen nykyisestä. Jutussa alhaisen syntyvyyden selitykseksi tarjotaan elinkustannuksia, työpaikkojen epävarmuutta ja ehkä hieman paradoksaalisesti, maan konservatiivista kulttuuria.

Ongelma tällaisissa analyyseissa on, että tällä syntyvyydellä Etelä-Korea lakkaa olemasta. Jos me näemme lauman susia tai leijonia, jotka eivät lisäänny me ajattelemme, että niissä on jotakin vikaa. Jos me näemme lauman ihmisiä, jotka eivät lisäännyt, me ajattelemme, että ne ovat konservatiiveja. Tämä on täysin absurdia. Niin eteläkorealaisissa kuin meissäkin on, jotain vikaa. Ja koska me olemme ihmisiä, jotka elävät itse luomassaan kulttuurissa, eivätkä vain biologiansa armoilla, on tuota vikaa lähtökohtaisesti etsittävä kulttuurista.

En tietenkään voi tyhjentävästi selittää Suomen saatikka Etelä-Korean alhaista syntyvyyttä, mutta yksi tekijä, josta harvoin puhumme, on teknologinen. Esimerkiksi Suomessa syntyvyyden viimeisin romahdus alkoi suunnilleen samaan aikaan, kun älypuhelimet alkoivat yleistyä. Ja älypuhelimet, sekä sosiaalinen media passivoivat meidät ja eristävät meidät muista ihmisistä tuijottamaan omia ruutujamme.

Ihmiset eivät yksinkertaisesti enää ole yhtä paljon yhdessä kuin ennen, eivätkä he koe tarvitsevansa toisia ihmisiä tyydyttämään psykologisia ja fyysisiä tarpeitaan, samalla lailla kuin aikaisemmin.

Läpi historian ihmiset ovat etsineet toistensa seuraa, koska toisten ihmisten seura tuntuu meistä hyvältä. Mutta nyt tuon tunteen tai jonkin version siitä voi saada puhelimella tai tietokoneella. Voi pelata, katsella pornoa tai somettaa ja se kaikki on fyysisesti turvallisempaa. Ei noloja tilanteita ja pettymyksiä tyttöjen kanssa. Ei lumipesuja tai turpaan saannin uhkaa isommilta pojilta. Virtuaalitodellisuus, eli internet on se helpompi vaihtoehto, ja me olemme taipuvaisia valitsemaan sen mikä on helpompaa.

Tietysti alhaiseen syntyvyyteen on muitakin syitä, eivätkä kaikki syyt ole samoja Suomessa ja Koreassa. En tunne korealaista kulttuuria, mutta Suomessa tarinat, joita me itsestämme kerromme, ovat muuttuneet masentaviksi. Me olemme lakanneet olemasta omien tarinoidemme sankareita ja muuttuneet niiden konniksi, jotka syyllistyvät aina uudestaan rasismin syntiin, jonka uhreja ovat Omarin kaltaiset somalit ja maahanmuuttajat, joiden rooli noissa tarinoissa on pelastaa meidän taloutemme, yhteiskuntamme ja hyvinvointimme, samalla kun EU päättäjät kokoontuvat keskustelemaan rajojen sulkemisesta noilta samoilta maahanmuuttajilta.

Toisaalta me kaikki tiedämme, että nämä samat Omarit muodostavat ne katujengit, jotka tekevät kaduista turvattomia ja nöyryyttävät joukolla lapsiamme videoilla, jotka he sitten striimavat nettiin. Ja toisaalta media ja kulttuurieliitti kertovat, että Omarit ovat mukavia veikkoja, joiden ongelmat johtuvat meidän pahuudestamme ja taloudellinen eliitti kertoo puolestaan, että vain Omarit voivat meidän taloutemme ahkeruudellaan ja innovatiivisuudellaan pelastaa.

Meidän omien tarinoidemme paradoksaalisuus tekee meistä päättämättömiä fatalisteja, jotka eivät enää tiedä mitä meidän pitäisi tehdä, haluta tai edes ketä me ylipäätään olemme. Ja päättämättömyys, jos mikä on myrkkyä lapsen teolle ja perheen perustamiselle, joka vaatii uskoa sitoutumista.

Niin Suomessa, kuin Etelä-Koreassakin on esitetty taloudellisia kannustamia syntyvyyden nostamiseksi. En sinänsä vastusta noita kannustimia, mutta ihmisiä on yritetty lahjoa saamaan lapsia useissa maissa, esimerkiksi juuri Etelä-koreassa, eikä se alhaisen syntyvyyden ongelmaa ole ratkaissut.

Ratkaisu alhaisen syntyvyyden ongelmaan on, että me teemme lapsia. Siis lapsia monikossa, eli laskeminen aloitetaan kolmesta ja jos lapsia tulee enemmän, niin sen parempi. Tämä voi tietysti tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta tosiasiat ovat joskus itsestään selviä. Eivätkä lapsia tee hallituksen toimet tai rahalliset kannusteet. Lapsia tekevät sukukypsässä olevat miehet ja naiset, jotka ovat sukupuoliyhteydessä keskenään.

Loppu kaneettina siis todettakoon, jos olet sukukypsässä iässä, nyt toimeen.