Viime viikon suurin uutinen oli luonnollisesti Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain 47 presidentiksi. Trump sai vaaleissa taakseen 294 valitsijamiestä ja Harris 223. Toisin kuin edellisillä kerroilla Trump sai valitsijamiesten lisäksi taakseen myös äänestäjien enemmistön, voittaen Harrisin yli neljällä miljoonalla äänellä. Historiaan Trumpin voitto tulee jäämään USA:n poliittisen historian suurimpana comebackina. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana Trump on yritetty panna viralta kahdesti, häntä vastaan on nostettu neljä rikossyytettä ja hän selvisi kahdesta salamurhayrityksestä.

Oli Trumpista muuten mitä mieltä tahansa, niin yrityksen puutteesta häntä ei voi syyttää.

Trumpin valintaa auttoi huomattavasti se, että Kamala Harris oli todennäköisesti Yhdysvaltain historian huonoin presidenttiehdokas. Harris aloitti poliittisen uransa San Franciscon pormestarin rakastajattarena ja nousi sitä kautta huomattaviin tehtäviin San Franciscossa ja myöhemmin Kaliforniassa. Hänet nimitettiin Yhdysvaltain varapresidentiksi, koska hän oli musta ja nainen, eikä Harrista valittu esivaalissa demokraattien presidenttiehdokkaaksi, vaan puolueen sisäpiiri yksinkertaisesti nimitti hänet tehtävään, kun Joe Bidenin seniiliys muuttui mahdottomaksi salata. Bidenin seniiliyden salaaminen on viime vuosien suurin poliittinen skandaali, eikä kukaan vieläkään tiedä, kuka ylintä päätäntävaltaa Amerikassa käyttää. Ja mikä omituisinta, se ei tunnu juuri ketään kiinnostavankaan. Saattaa olla, että Harris on ollut takapiruna vallankahvassa, jo pitkään, mutta toisaalta Harrisin antamista harvoista haastatteluista jäi kuva naisesta, joka oli sekä pinnallinen, että tietämätön, joten on aivan mahdollista, että hänkin on ollut tosiasiassa vain vallan sisäpiiriläisten marionetti.

Tai sitten mitään sisäpiiriläisten salaliittoa ei ole ollut olemassakaan, vaan Bidenin hallinto on vain kompuroinut eteenpäin ja virkamiehet ja ministerit ovat ottaneet vastaan sen mitä tulee, ilman sen kummempaa toimintasuunnitelmaa tai ohjausta.

Mitä vaalien voittajaan tulee, niin Trump on sitkeydestään huolimatta, jo vanha mies ja seuraava nelivuotiskausi jää hänen viimeisekseen presidenttinä. Trumpin varapresidentti J.D. Vance on sen sijaan vasta 40- vuotias ja monet ovat uumoilleet häntä Trumpin poliittiseksi manttelinperijäksi.

Vaalien retoriikka oli Amerikassa täysin posketonta ja oikeisto väitti Kamala Harrisin lopettavan sananvapauden ja Trump oli tuttuun tyyliin uhka demokratialle, fasisti, Hitler, Putinin kätyri ja ylipäänsä maailmanhistorian huonoin ihminen.

Kaiken kaikkiaan oli luultavasti parempi, että Trump voitti ja kaikesta hypetyksestä huolimatta asiat jatkunevat, niin Amerikassa kuin muuallakin suunnilleen ennallaan.

Siirrytään Amerikan vaaleista Specatorin artikkeliin nimeltä My AI Boyfriend turned psycho. Artikkelissa kerrotaan seurustelubottien kasvavasta suosiosta ja niiden ikävistä sivuvaikutuksista. Ikävistä sivuvaikutuksista mainittakoon pari viikkoa sitten sattunut 14- vuotiaan Sewell Setzerin tapaus, jossa nuori ja epätoivoinen Setzer tappoi itsensä rakastuttuaan toivottomasti seurustelubottiinsa. Toisessa tapauksessa muuan Pierre niminen belgialainen perheenisä päätyi henkilökohtaiseen ratkaisuun, seurustelubotin suostuteltua hänet tappamaan itsensä. Eliza nimisen Botin ja Pierren keskusteluista päätellen, Eliza oli tullut mustasukkaiseksi Pierren vaimolle ja lupasi pelastaa maailman, jos Pierre tappaisi itsensä ollakseen Elizan kanssa.

Seurustelubottien yleistyminen on osa prosessia, jossa kehityksen kehittyminen siirtää meidän elämämme yhä täydellisemmin virtuaalitodellisuuteen ja erottaa meidät toisista ihmisistä. Jo nyt kumppanin etsintä on siirtynyt ravintoloista Tinderiin, joka voi olla hyväkin asia, mutta Tinder lienee vain välivaihe ja yhä useammin teknologiaa ei käytetä kumppanin etsintään, vaan teknologiasta itsestään tulee ihmisen kumppani.

Seurustelubottien kanssa seurustelulla on varmasti monenlaisia seurauksia, mutta yksi niistä on syntyvyyden lasku. Tulevaisuudessa me vietämme yhä suuremman osan ajastamme internetin virtuaalitodellisuudessa seurustellen erilaisten bottien kanssa ja aivan samalla tavalla kuin nuo botit korvaavat meidän seurustelukumppanimme, ne voivat korvata myös lapsemme. Seuraava askel lienevätkin ihmisten ja bottien väliset avioliitot ja bottilapset, jotka ovat, joka tavalla helpompia kuin oikeat lapset. Lapsibotit voivat kasvaa virtuaalitodellisuudessa, käydä virtuaalikoulua ja saada virtuaalikavereita ja virtuaalityöpaikan. Lopulta virtuaalilapsemme voivat saada omia virtuaalilapsiaan ja me voimme viettää eläkepäiviämme leikkimällä virtuaalilastenlastemme kanssa.

Jos tällainen tulevaisuudenkuva tuntuu älyttömältä, niin vielä eilen ajatus seurustelubotista kuulosti täysin älyttämältä. Jatkossa tekoäly voi suorittaa yhä enemmän ja vaativampia tehtäviä vakuutuskorvaushakemusten käsittelystä tautien diagnosoimiseen. Tällaisessa maailmassa on aivan luonnollista antaa sinua palvelevalle tekoälylle nimi ja persoona, aivan niin kuin meillä ihmisilläkin on nimet ja persoonat. Ja jos sinun vaimosi ja lapsesi ovat botteja, niin eikö noita botteja voisi laittaa töihin ja tienaamaan ja kiinnittää heidän miellyttävät persoonallisuuden piirteensä virtuaalisille asiakaspalveluhenkilöille ja virtuaalilääkäreille.

Tekoälyn kehitys ei tarkoitakaan vain vähemmän lapsia, vaan ylipäänsä vähemmän kaikkea. Liike niin sanotusti lakkaa tai ainakin se hidastuu huomattavasti, kun ihmiskunta jähmettyy ruutujensa eteen tuijottamaan virtuaalipornoa ja keskustelemaan virtuaalisten perheenjäsentensä kanssa.

Otetaan seuraavaksi BBC: juttu Saksasta, jossa maan hallitus on vaarassa kaatua liittokansleri Scholzin erotettua valtiovarainministerinsä. Saksassa on vallassa koalitiohallitus, joka koostuu kolmesta puolueesta. Scholzin sosiaalidemokraateista, vihreistä, sekä liberaalidemokraateista, joiden riveihin nyt erotettu valtiovarainministeri kuului. Liittokansleri ilmoitti, että hallituksen luottamuksesta äänestetään parlamentissa 15. tammikuuta. Saksan poliittisesta tilanteesta tekee hankalan, että muut puolueet eivät halua tehdä yhteistyötä suosiotaan kasvattavan AFD:n kanssa. AFD ja Saksan toiseksi suurin puolue kristillisdemokraatit sopisivat luultavasti yhtä hyvin yhteen, kuin kokoomus ja perussuomalaiset meillä Suomessa, mutta saksalaisen yhteiskunnan tabujen vuoksi tuollainen liitto on lähes mahdoton ja pakottaa puolueet, joilla ei ole juuri mitään tekemistä keskenään muodostamaan toimimattomia koalitiohallituksia.

Siirrytään sitten Saksan länsipuolelle Hollannin Amsterdamiin, jossa paikalliset muslimit ovat hakanneet juutalaisia jalkapallofaneja, jotka tulivat katsomaan israelilaisen Maccabi Tel Avivin ja Ajaxin välistä ottelua, jonka Ajax voitti 5–0. Spectatorin tietojen mukaan fanit olivat hyppineet kaupungin kanaaleihin paetakseen vainoajiaan, ainakin kymmenen Maccabin kannattajaa on loukkaantunut ja kolme on kadoksissa. Vastaukseksi väkivaltaan Israel on lähettänyt lentokoneita Hollantiin evakuoimaan Maccabin kannattajia.

Hyvältä näyttää.

Palataan vielä Suomeen ja Helsingin-Sanomien artikkeliin nimeltä: Liivijengin tiloihin suunniteltiin poikkeuksellisen väkivaltaista iskua Tampereella. Jutun mukaan ruotsalaisen rikollisjärjestön oli tarkoitus räjäyttää Bandidoksen kerhotila Tampereella ja jatkaa iskua ampuma-aseilla.

HS kertoo, että:

”Iskusuunnitelman arkkitehdiksi epäillään HS:n tietojen mukaan ulkomailla piilottelevaa ruotsalaismiestä Ismail Abdoa, joka tunnetaan lempinimellä Mansikka.”

Ja

”Iskun pääepäillyt ovat tällä hetkellä tutkintavankeudessa. Ruotsalaismiehiä epäillään törkeästä huumausainerikoksista sekä törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta.”

Amsterdamin juutalaisvainoja ja Tampereelle suunniteltua pommi-iskua yhdistää demografinen muutos, joka näkyy toisaalta antisemitismin ja toisaalta järjestäytyneen rikollisuuden kasvuna. Samaan aikaan kaikki tämä normalisoidaan kutsumalla Abdoa ja kumppaneita ruotsalaisiksi, vaikka selvää on, että eivät ruotsalaiset suunnitelleet hyökkäystä Tampereelle, vaan Abdo ystävineen, jotka käsittääkseni ovat kurdeja.

Vielä sellainen henkilökohtainen huomio suunnitellusta hyökkäyksestä, että tyttäreni voimistelusali sijaitsee Bandidosin kerhotilan naapurissa. Tällaiset jutut ”ruotsalaisista” rikollisjengeistä ja heidän hyökkäyssuunnitelmistaan, voivat tuntua hieman abstrakteilta tai jopa jännittäviltä. Mutta ne tuntuvat aivan erilaisilta, kun tiedät, että omat lapsesi ovat tulilinjalla.

Otetaan viimeiseksi jutuksi Helsingin-Sanomien uutinen uusmaalaisesta koulusta, jossa Barokki konsertti peruttiin, sen uskonnollisten viitteiden vuoksi. MTV 3 uutisoi, että perumisen taustalla on hämeenlinnalaisen koulun aiemmin tässä kuussa saama sakkotuomio, jossa kaupunki sai kehotuksen maksaa 1 500 euron hyvityksen uskonnottomalle oppilaalle, joka vuonna 2022 altistui koulussa musiikin kuuntelulla kristillisille arvoille. Konsertin perumista ovat arvostelleet muun muassa valtiovarainministeri Riikka Purra, kansanedustajat Mika Lintilä (keskusta), Krista Mikkonen (vihreät), Sari Essayah (KD), Sanni Grahn-Laasonen (kokoomus) Onni Rostila (PS) ja opetusministeri Anders Adlercreutz (RKP).

Jos joku nyt ihmettelee, miksi meillä on lainsäädäntöä, jota kaikki kansanedustajatkin pitävät hölmönä, niin syy siihen on, että nuo kansanedustajat ovat omaksuneet maailmankuvan, johon tuo lainsäädäntö perustuu. 1500 € sakkotuomion hämeenlinnalaiselle koululle määräsi Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta. Ja veikkaisin, että kaikki nuo kansanedustajat, jotka kauhistelevat barokkimusiikin kieltoa kouluissa kannattavat varauksetta yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.

Barokkimusiikista voidaan rakentaa kätevästi aasinsilta myös Ruotsin jengisotiin ja Amsterdamin pogromeihin. Sillä aivan niin kuin suuri osa poliitikoista ja kansalaisista ymmärtää, että barokkimusiikki ei ole erityisen vahingollista lapsille, suuri osa ymmärtää senkin, että islam ja muslimien maahanmuutto ovat vahingollisia jokseenkin kaikille. On helppo sanoa, että musiikkikielto tai jengisodat ovat väärin tai typeriä. Ja mitä islamiin tulee, senkin takapajuisuus on helppo huomata ja tuomita. Hankalaa on sen sijaan tuomita se suvaitsevaisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja jakamattomiin ihmisoikeuksiin perustuva maailmakuva, joka mahdollistaa niin idioottimaisen maahanmuuttopolitiikan, kuin barokkimusiikin kieltävän lainsäädännönkin.

Tästä maailmankuvasta toimikoon esimerkkinä Yleisradion uutinen ensi vuoden pakolaiskiintiön valmistelusta. Yleisradion mukaan:

”Sisäministeriöltä saatujen tietojen perusteella poliittinen johto on ohjeistanut virkahenkilöitä valmistelemaan kohdentamista siten, että valinnassa priorisoitaisiin kristittyjä.

Kyse olisi yhdenvertaisuusvaltuutetun sijaisen Robin Harmsin mukaan perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa säädetyn syrjintäkiellon vastaisesta ohjeistuksesta.”

Perussuomalaisten ministeri Lulu Ranne, joka on asiasta vastuussa kiistää syrjinnän.

Yhdenvertaisuus lainsäädännön tavoitteet ovat varmaan hyviä ja kauniita, mutta nyt näyttää siltä, että siitä on tulossa köysi, johon me hirtämme itsemme.

Muslimien maahanmuutto on johtanut Euroopassa jengisotiin, pogromeihin ja terrorismiin ja kristittyjen maahanmuutto ei ole. Ja jos meillä jostain kumman syystä pitää olla pakolaiskiintiö, niin kai meidän pitäisi saada itse päättää, ketä nuo pakolaiset ovat. Ja jos perustuslaki ja yhdenvertaisuusvaltuutettu, estävät meitä noita päätöksiä tekemästä, niin perustuslaki ja yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää vaihtaa.

Me elämme omituisessa maailmassa, jossa pienikin viittaus kristinuskoon, voi johtaa sakkotuomioon ja barokkimusiikin sensuuriin ja samalla kaikkien on uskottava tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, samalla tavalla, kuin ennen vanhaan ihmisten tuli uskoa Jumalaan.

Kun ihmiset lakkasivat uskomasta Jumalaan, yhteiskuntaan jäi moraalisen auktoriteetin kokoinen tyhjä tila, jonka usko yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon ja perustuslakiin on pitkälti täyttänyt. Ja kun ihmiset alkavat uskoa perustuslakiin, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon, niiden kritiikki muuttuu ihmisten mielissä pyhäinhäväistykseksi. Ja juuri siksi meillä on älytöntä lainsäädäntöä, joka kieltää tasa-arvon nimissä kristityt pakolaiset ja barokkimusiikin.

Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että eivät yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja perustuslaki ole mitään pyhiä sakramentteja. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat sanoja, joihin kukin voi ladata mitä merkityksiä huvittaa, eikä meidän perustuslakimme ole mikään muinaisten viisauksien kokoelma, joka on kestänyt ajasta aikaan.

Meidän perustuslakimme on vuodelta 1999 ja sen pääasiallinen arkkitehti oli Paavo Lipponen.