Iltalehti otsikoi taannoin, että Turun kaupunki aikoo mahdollisesti poistaa Afrikan tähti- lautapelit päiväkodeista. Jutussa haastatellun Turun apulaispormestarin Piia Elon (sd) mukaan ”Afrikan tähti- lautapelit eivät tue sitä maailmankuvaa, jota varhaiskasvatuksessa halutaan rakentaa.”

Englannissa ovat lautapelien sijaan nousseet otsikoihin muslimien vuosikymmeniä tekemät joukkoraiskaukset, joiden uhreina on tyypillisesti valkoisia englantilaisia lapsia ja nuoria. Spectatorissa ilmestyneen pitkän artikkelin mukaan tekijöiden motiivit ovat, sekä rodullisia, että uskonnollisia. Yhtäältä tekijät vihaavat ja halveksivat valkoisia ja toisaalta he uskovat, että muslimeina heillä on oikeus raiskata ja kiduttaa tyttöjä, koska tytöt eivät ole muslimeja. Kyseessä eivät ole mitkään yksittäistapaukset, vaan kaupunkeja, joissa hyväksikäyttöä tapahtui ja tapahtuu edelleen, on ainakin 50. Mässäilemättä hirveyksillä sen enempää, niin eräässä tapauksessa muuan Mohammed Karrar valmisteli 13- vuotiaan tytön raiskaamista peräaukkoon työntämällä tytön sisään pumpun tämän anuksen laajentamiseksi. Toisessa tapauksessa Mr. Mohammed työnsi pesäpallomailan 12-vuotiaan tytön vaginaan murtaakseen tämän vastarinnan ja polttomerkitsi hänet omaisuudekseen M kirjaimella.

Olen kirjoittanut näistä asioista ennenkin, mutta yksi keskeisimmistä piirteistä, joka joukkoraiskauksiin liittyy, on ollut haluttomuus keskustella niistä ja tapa, jolla ne on pyritty kontekstoimaan kadoksiin. Kontekstoiminen on toiminut siten, että virallinen termi, jolla lasten joukkoraiskauksia, on kuvattu ” ‘Child sexual abuse ring’ or ‘grooming gangs’ ” (lyhenne. CSE). On määritelty niin laajasti, että se on pitänyt sisällään lähes kaikki seksuaalisen väkivallan muodot, jolloin saman termin alle on saatu tekijöiksi myös valkoisia miehiä ja uhreiksi ei valkoisia tyttöjä. Luonnollisesti kontekstointi toimii vain yhteen suuntaan. Jos valkoiset englantilaiset olisivat raiskanneet vuosikymmeniä tuhansia ja taas tuhansia ruskeita muslimityttöjä, niin heidän rikostensa oletettaisiin kertovan jotain oleellista englantilaisesta kulttuurista. Niin kuin se tietysti kertoisikin.

Koska Englanti on maa, jossa erilaisuus on rikkaus, ovat monet toimittajat ja poliitikot olleet valmiit uskomaan, että itseasiassa puheet muslimien raiskaaja jengeistä ovat vain äärioikeiston hysteriaa ja todellinen ongelma ovat ilkeät valkoiset miehet. Muistan itsekin kuunnelleeni Englannin entisen vankilaministerin konservatiivipuolueen Rory Stewartin haastattelua, jossa hän lakaisi koko asian maton alle toteamalla, että viimeisten tietojen mukaan raiskaajajengit ovat koostuneet pitkälti valkoisista.

Toinen huomionarvoisa seikka on muslimien oma reaktio joukkoraiskauksiin. Monet raiskaajajengeistä ovat toimineet pienissä kaupungeissa kuten Rotherhamissa ja hyväksikäyttö on kestänyt monin paikoin vuosikymmeniä. Toisin sanoen kaikki kaupungissa tietävät siitä, mutta kukaan muslimeista ei sano mitään. Spectatorin toimittaja Douglas Murray kertoo, että hänen raportoidessaan Oxfordshiren raiskausskandaalista hän keskusteli syytettyjen tuttavien ja perheenjäsenten kanssa, jotka olivat yksimielisiä siitä, että muslimit ovat syyttömiä ja he ovat joutuneet Englannin rasistisen oikeusjärjestelmän uhreiksi.

On epäilemättä monta syytä siihen, miksi tällainen hulluus saa jatkua mutta yksi noista syistä on, että me olemme alkaneet uskoa asioihin, jotka ovat kääntyneet meitä itseämme vastaan. Jos aloitetaan kuitenkin muslimien uskomuksista, niin muslimit uskovat profeettaansa ja tämän opetuksiin, joka sosiologisessa mielessä tarkoittaa, että he uskovat itseensä.

Me sen sijaan emme enää usko itseemme, vaan talouskasvuun ja hyvinvointiin, joihin uskominen on alkanut kääntyä meitä itseämme vastaan. Tarkemmin sanoen oikeisto uskoo talouskasvuun ja vasemmisto hyvinvointiin, jotka ovat loppujen lopuksi sama asia, koska talouskasvu mahdollistaa hyvinvoinnin ja toisaalta taloudellinen kasvu ilman hyvinvointia olisi Roope Ankan elämään, jossa me istuisimme lämmittämättömässä rahasäiliössämme kolikkokasan päällä ja käyttäisimme viikon samaa teepussia.

Me ajattelemme yleensä, että talous ja hyvinvointi ovat jonkinlaista objektiivista todellisuutta meidän itsemme ulkopuolellamme, mutta eivät ne ole. Ne ovat sosiaalisia konstruktioita, niin kuin melkein kaikki muukin, johon me uskomme. Eikä taloutta tai hyvinvointia voi löytää luonnontilasta, jostain kansallispuistosta, josta me sitten tuomme talouden ituja ja hyvinvoinnin poikasia puutarhaamme ja katselemme kesäiltoina, kuinka ihanasti talous kasvaa hyvinvointi lisääntyy. En tarkoita, että talouskasvun tai hyvinvoinnin tavoittelussa olisi sinänsä jotain pahaa, mutta niitä tavoitellessamme me olemme alkaneet tuottaa Suomeen ja muualle Eurooppaan herra Mohammed Karrarin kaltaisia veijareita, jotka työntävät ilmapumppuja pikkutyttöjen pyllynreikiin ja joiden ystävät ja sukulaiset kokoontuvat oikeustalon edustalle selittämään närkästyneinä, että todellisia uhreja tässä olemme me.

Talouden ja hyvinvoinnin priorisointi on alkanut tarkoittaa, että meille on tullut yhdentekeväksi kuka taloudellisen aktiivisuuden synnyttää ja hyvinvoinnista huolehtii ja niinpä Suomeen, kuten kaikkialle Eurooppaan tuotetaan jatkuvasti väestöä ulkomailta pitämään yllä talouskasvua ja lisäämään hyvinvointia. Meidän uskomme on kuitenkin sokaissut meidät huomaamasta sitä yksinkertaista tosiasiaa, että taloutemme ei kasva, eikä hyvinvointimme lisäänny. Sen sijaan asuinalueiden väliset erot ja työttömyys kasvavat ja se mikä lisääntyy, on turvattomuus ja valtion velka.   

Eivätkä muslimien raiskaukset ja niiden lakaiseminen maton alle ole vain englantilainen ilmiö, vaan samankaltaista seksuaalista väkivaltaa on meilläkin. Ja aivan niin kuin Englannissakin keskustelu asiasta loistaa poissaolollaan ja tuomittujen nimiä ei julkaista ”uhrien suojelemiseksi”, joka on hieman paradoksaalista, koska suojeleminen on myöhäistä rikoksen jo tapahduttua. Jos rikollisten nimien julkaiseminen tuntuu kovin vulgaarilta, niin olen kirjoittanut romaanin, joka käsittelee seksuaalista väkivaltaa ja novellikokoelman, jonka aiheena on demografinen muutos. Tarjosin kumpaakin teosta muistaakseni 18 kustantamolle ja jokainen niistä sanoi kohteliaasti ei.

Tämä voi kuulostaa vain epäonnistuneen kirjailijan kitinältä, ja ehkä se on sitäkin, mutta jos tärkeistä yhteiskunnallisista ilmiöistä ei voida keskustella edes kirjallisuudessa, niin missä niistä sitten on tarkoitus keskustella?

Jos palataan vielä kirjoituksen alun Afrikan tähti kohuun, niin Afrikan tähti on osa suomalaista kulttuuria, siinä kuin saunominen tai suvivirsi. Kun Turun apulaispormestari sanoo, että ”Afrikan tähti- lautapelit eivät tue sitä maailmankuvaa, jota varhaiskasvatuksessa halutaan rakentaa.” Hän tarkoittaa ”sillä maailmankuvalla” suomalaista kulttuuria.

Halu poistaa Afrikan tähdet lastentarhoista on osa omituista prosessia, jossa Suomi, kuten muutkin länsimaat pyrkivät nollaamaan oman kulttuurinsa. Mies sanan poisto yleiskielestä ja sellaiset termit kuin muun sukupuolisuus tai transmies ja transnainen ovat nekin osa prosessia, jossa kaikki mahdolliset sosiaalisen identifikaation lähteet, kuten sukupuoli tai yhteinen historia pyritään hävittämään, joko väittämällä, että niitä ei ole olemassa (kuten sukupuoli) tai arvottamalla ne negatiivisesti (kuten Afrikan tähti ja Suvivirsi). Oleellista tässä prosessissa on, että yksiselitteisten käsitteiden tilalle luodaan monitulkintaisia käsitteitä, joihin ihmisryhmien on vaikea kiinnittää identiteettiään, koska kaikilla on erilainen käsitys siitä, mitä nuo käsitteet tarkoittavat. Esimerkiksi ihmiset, jotka sanovat, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi, eivät väitä, että sukupuolia todellisuudessa on kolme tai kahdeksantoista. He puhuvat muun sukupuolisista tai siitä, kuinka sukupuoli asettuu jatkumolle. Sillä jos sukupuolia olisi kolme tai kahdeksantoista, kaikki nuo sukupuolet pitäisi määritellä ja rajata jotenkin ja juuri asioiden määriteltävyys ja selvät rajat niiden ympärillä ovat hyökkäyksen kohteena.

Länsimainen kulttuuri ja sen identifikaation kohteet tulee hävittää, jotta niiden tilalle voidaan rakentaa uusi individualismiin perustuva monikulttuurinen utopia, jossa me teemme tilaa ihmisille, jotka vielä eilen olivat muukalaisia ja jotka nähdään jonkinlaisina jaloina villeinä tai ahkerina ihmemiehinä, jotka karauttavat kaupunkiin pelastamaan taloutemme, hyvinvointimme ja vanhuksemme.

Maahanmuutto onkin asia, jossa oikeisto ja vasemmisto ovat löytäneet toisensa. Erona on vain, että oikeisto kuvittelee, että heidän maahanmuuttonsa on jotenkin oleellisesti parempaa kuin vasemmiston maahanmuutto. Vasemmisto taas kuvittelee, että loppujen lopuksi kaikki on hyvin ja maailman ongelmiin ovat syypäitä Donald Trump ja Elon Musk.

Mutta mitä tälle kaikelle sitten oikein pitäisi tehdä? Viestipalvelu X on täynnä syytöksiä siitä, kuinka poliisi, sosiaalityöntekijät ja poliitikot ovat pettäneet englantilaiset tytöt ja jättäneet heidät raiskaajien armoille ja palvelun omistaja Elon Musk ehdotti jo Englannin pääministerin Keir Starmerin laittamista vankilaan, koska hän ei syyttäjänä ollessaan toiminut tarpeeksi päättäväisesti raiskaaja jengejä vastaan. Mutta, jos olemme rehellisiä, niin ei Keir Starmer noita tyttöjä raiskannut. Heidät raiskasivat ja raiskaavat edelleen muslimimiehet, varsinkin pakistanilaistaustaiset muslimimiehet. Uudelleen julkisuuteen pulpahtaneet raiskaukset näyttävätkin taantuvan tuttuun tyyliin oikeiston ja vasemmiston loanheitoksi. Esimerkiksi toimittaja Rod Liddle (joka on ihan hyvä toimittaja) haluaa järjestää ristiretken, ei Britannian muslimeja, vaan valkoisia liberaaleja ja heidän arvomaailmaansa vastaan. Ongelma tässä ristiretkessä tietysti on, että eivät valkoiset liberaalit englantilaistyttöjä ole raiskanneet heitä raiskaavat muslimimiehet, erityisesti pakistanilaistaustaiset muslimimiehet.

Eli jos asiantilaan halutaan muutos, niin noille muslimimiehille pitäisi tehdä jotain ja se mitä heille pitäisi tehdä on hankkiutua heistä eroon.

Jos muslimien karkottaminen, ainakin kaikkien niiden, joilla on mitään tekemistä näiden asioiden kanssa, ei sinusta ole ratkaisu, niin mikä tähän sitten on ratkaisu? Esimerkiksi Telfordissa on viitteitä muslimien raiskaajajengeistä 1970- luvulta lähtien, joka tarkoittaa, että monet tekijöistä ja varmaan osa uhreistakin, on jo kuollut vanhuuteen. Ja mitä oikeisto – vasemmisto vastakkainasetteluun tulee, nii 50- vuotta sitten 70- luvulla Englannin pääministeri oli vanha kunnon Harold Wilson. Muistatteko hänet? En minäkään. Entä mitä puoluetta hän edusti? Mitä väliä sillä on? Kaikki tämä on jatkunut vuosikymmeniä, täysin riippumatta siitä asuuko Downingstreetillä Rautarouva vai Keir Starmer.

Muslimit eivät ole integroitumassa Eurooppaan, he ovat kolonisoimassa sen. Eikä tällä ole mitään tekemistä kulloisenkin pääministerin puoluekannan kanssa. Ja jos tämä tuntuu ylilyönniltä, niin kolonisaatio tarkoittaa, että yhdet ihmiset korvaavat toiset ihmiset, jollain maantieteellisellä alueella ja tuovat mukanaan omat tapansa ja arvonsa. Demografisen muutoksen takia muslimeita on Euroopassa koko ajan enemmän ja meitä vähemmän ja kun heitä on enemmän, miksi he integroituisivat, kun he eivät ole integroituneet nytkään?

Jos otetaan esimerkki siitä, kuka integroitui ja mihin, niin Telfordissa on naisia, joita on pidetty nuoruudessaan seksiorjina ja heidän kasvettuaan aikuisiksi ja saatuaan omia lapsia, heidän tyttärensä ovat joutuneet puolestaan muslimien seksiorjiksi. Muutamia pidätyksiä lukuun ottamatta ilmiölle ei ole tehty mitään ja uhrit ovatkin kuvanneet tapahtumia vääjäämättömiksi. Ja mitä tekijöiden karkotuksiin tulee, niin vuosikymmeniä jatkuneen ja kaikkialle Englantiin ulottuneen hyväksikäytön jälkeen arvioit karkotettujen raiskaajien määrästä vaihtelevat nollan ja kolme välillä.

Muslimien maahanmuutto Eurooppaan on johtanut raiskaajajengeihin, terrorismiin, rikollisuuteen ja no-go alueisiin ja jos karkotukset ovat ylimitoitettu toimenpide, niin vähintä mitä me voimme tehdä on lakata leikkimästä, että tässä on pohjimmiltaan kyse jostain vasemmiston ja oikeiston vastakkainasettelusta. Tosiasia on, että molemmat ovat mahdollistaneet tämän ja molempien pitäisi lopettaa.