...ja täyttäkää yhteiskunnan rakenteet

Perussuomalaisten terveysministeri Kaisa Juuso kertoi jokin aika sitten haluavansa Suomeen lisää ulkomaalaista työvoimaa paikkaamaan väestön ikääntymisestä johtuvaa hoitajavajetta. Juuson mukaan, ”Meidän väestö ikääntyy erittäin voimakkaasti, ja meidän tulee hoitaa heitä”.

Kun näitä ”kuka hoitaa meidän vanhukset” juttuja lukee, niin saa sellaisen kuvan, että vanhukset ovat meidän tärkein luonnonvaramme ja että tulevaisuus kuuluu vanhuksille. Tämän sanominen voi tietysti kuulostaa ikävältä, mutta ei meillä ole varaa hoitaa vanhuksiamme tavalla, johon olemme tottuneet, koska hyvinvointivaltio rakennettiin aikana, jolloin nuoria oli paljon ja vanhuksia vähän. Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen ja nuoria on vähän ja vanhuksia paljon. Alhainen syntyvyys on rakenteellinen ongelma, johon tarvitaan rakenteellinen ratkaisu, eli meidän pitää tehdä enemmän lapsia. Tällä hetkellä me yritämme vain pitää yllä vanhoja rakenteita ja täyttää ne uusilla ihmisillä.

Juuri tämä vanhojen rakenteiden täyttäminen uusilla ihmisillä on se, mitä kaikki maahanmuuton puolestapuhujat yrittävät tehdä. Kun puhun maahanmuuton kannattajien kanssa, he suhtautuvat minuun usein kuin jääräpäiseen idioottiin ja selittävät kärsimättöminä, että kaikki firmat tarvitsevat ulkomaista työvoimaa, me tarvitsemme ulkomaalaisia osaajia pelastamaan taloutemme ja vietnamilaisia hoitajia hoitamaan vanhuksemme. Ja koska he haluavat maahanmuuttajia pelastamaan taloutemme ja hoitamaan vanhuksemme, he uskovat, että kaikki ne maahanmuuttajat, jotka he kadulla kohtaavat ovat täällä hoitamassa meidän vanhuksiamme ja pelastamassa talouttamme.

Se, että valtio on ottanut yli sata miljardia euroa velkaa viimeisen 15- vuoden aikana, talous ei ole kasvanut vuoden 2008 jälkeen ja vanhusten hoito on edelleen kuralla, vaikka maahanmuuttajien määrä on kasvanut sadoilla tuhansilla ei häiritse ketään. Ja se ei häiritse ketään, koska olemme päättäneet uskoa, että maahanmuutto on jotain, mitä se ei todellisuudessa ole.

Jos otetaan muutama todellinen esimerkki maahanmuutosta, niin Ranskassa arvioidaan tapahtuvan 120 puukotusta päivässä, eivätkä noiden puukotusten tekijöinä ole pääasiallisesti Pierre ja Jack. Puukotusten viimeisimpiä uhreja olivat muun muassa 14- vuotias Elias ja 11-vuotias Louise Lasalle. Englannissa puolestaan pakistanilaiset raiskaajajengit kylvävät kauhua ja Axel Rudakubana, tuomittiin kolmen valkoisen pikkutytön murhasta 52- vuodeksi vankeuteen. Ruotsissa murhattiin Koraanin polttanut Salwan Momika ja Saksassa alkoi oikeudenkäynti, jossa irakilaismiestä syytetään 82- vuotiaan mummon raiskauksesta, Münchenissä afgaanipakolainen ajoi autolla väkijoukkoon tappaen 37- vuotiaan naisen ja tämän 2- vuotiaan tyttären ja Itävallassa syyrialaismies puukotti keskellä päivää 14- vuotiaan pojan kuoliaaksi ja haavoitti useita muita.

Meidän tulisi alkaa ymmärtää, että vanhoja rakenteita ei voi ylläpitää uusilla ihmisillä ja että ihmisten välillä on kulttuurisia, uskonnollisia ja rodullisia eroja, jotka ovat todellisia.

Usko meidän yhteiskuntiemme rakenteiden pysyvyyteen on johtanut siihen, että koko Eurooppa on kuin halvaantunut ja kykenemätön toimimaan. Aivan kuin Eurooppa olisi väkivaltaisessa parisuhteessa elävä nainen, joka ei uskalla jättää miestään, vaan pakenee luomaansa fantasiatodellisuuteen, jossa kaikki on oikeasti hyvin ja mies on hellä ja huomaavainen. Esimerkiksi syy siihen, miksi eurooppalaiset ovat niin katkeria Trumpille, Elon Muskille, ja varapresidentti Vancelle heidän toimistaan, ei ole se, että Trump ystävineen toimii tällä tai tuolla tavalla, vaan se, että hän ylipäätään toimii. Toiminnan miehet herättävät aina pelkoa ja häpeää niissä, jotka eivät itse uskalla toimia.

Se mikä Suomesta ja Euroopasta puuttuu, on visio paremmasta tulevaisuudesta. Nämä Juuson, ”meidän täytyy hoitaa vanhuksia” puheet, ovat lähinnä masentavia. Ihan jo siksikin, että vanhuus on masentavaa. Ja puhe meidän kykenemättömyydestämme hoitaa vanhuksiamme on masentavaa, koska kykenemättömyys on masentavaa ja maahanmuuttajien tuottaminen Suomeen on masentavaa, koska ajatus oman maansa antamisesta ulkomaalaisille on masentava.

Jos meidän ainoa tarkoituksemme on ylläpitää vanhoja rakenteita, niin silloin maahanmuuttajin tuottaminen Suomeen ja Eurooppaan on ainoa ratkaisu, koska yhteiskunnan rakenteita ei voi ylläpitää ilman ihmisiä ja alhaisen syntyvyyden takia ihmisiä ei kerta kaikkiaan omasta takaa enää ole. Jos tarkoitus on tehdä Suomesta ja Euroopasta parempi paikka suomalaisille ja eurooppalaisille, tarvitaan puolestaan me henkeä, rakenteellisia uudistuksia ja visio paremmasta tulevaisuudesta.

Demografinen muutos ja tekoäly ovat aikamme merkittävimmät muutokset ja vaikka pessimistinä pelkään potentiaalisesti kaikkivoipaa tekoälyä vielä enemmän kuin valkoisen miehen sukupuuttoa, niin tosiasia on, että pelkääminen ei ole mikään tie eteenpäin.

Pelkäämisen ja vanhojen rakenteiden säilyttämisen sijaan meidän tulisi katsoa eteenpäin ja käyttää tekoälyn suomia mahdollisuuksia hyväksemme. Esimerkiksi sairauksien diagnostiikka on asia, josta tekoäly selviää jo nyt todennäköisesti aivan kelvollisesti ja huomenna se selviää siitä vielä paremmin. Enkä tarkoita, että syöpädiagnoosit pitää heti huomenna ulkoistaa Chat Gpt:lle, mutta ehkä poskiontelontulehdusdiagnoosit voisi kohta ulkoistaa. Ja mitä vanhustenhoitoon tulee, niin yksi ulkomaalaisten hoitajien ongelma on, että he eivät ymmärrä reseptejä ja lääkemääräyksiä, koska he eivät osaa lukea suomea. Mutta pisa tulosten laskusta huolimatta kaikki suomalaiset osaavat toistaiseksi lukea suomea. Harva suomalainen kuitenkaan haluaa töihin vanhainkotiin, koska lähihoitajan koulutus vie kolme vuotta, joka tarkoittaa kolmea vuotta köyhäilyä ja laskut pitäisi kuitenkin maksaa, joka viikko.

Yhteiskunnan rakenteista on tullut, niin byrokraattisia, että ne estävät meitä ratkaisemasta rakenteellisia ongelmia ja toisaalta ne luovat passiivisen ja alistuneen ilmapiirin, jossa me kaikki uskomme, että asioille ei voi tehdä mitään, koska kaikkeen tarvitaan kuitenkin muodollinen koulutus ja jonkun mystisen viraston myöntämä lupa. Mutta ei asioiden tekemiseen oikeasti tarvitse muodollista koulutusta tai viranomaisten myöntämää lupaa. Työt oppii tehdessä ja jos me todella olemme niin huolissamme vanhuksista, niin kai meidän pitäisi sitten hoitaa heitä. Minulla on neljä lasta elätettävänä ja vaikka heidän elättämisensä vaatii jonkin verran aikaa, niin ollakseni aivan rehellinen, kyllä minäkin ehtisin, joka viikko muutaman tunnin vanhuksille vaippoja vaihtaa. Ja koska useimmilla ihmisillä ei ole neljää lasta elätettävänä, niin ehkä joltakulta muultakin saattaisi löytyä tunti tai pari vapaa aikaa vanhusten hoivaamiseen.

Ja mitä talouteen tulee, niin otetaan käyttöön se Milton Friedmanin negatiivinen tulovero, joka tarkoittaa suomeksi kansalaispalkkaa. Sovitaan, että pienimmillä tuloilla voi saada vaikka 300 € kuukaudessa ja kaikki työ ja yrittäminen tehdään verovapaaksi 30 000 € vuodessa saakka.

 Voi tietysti olla, että on olemassa sata hyvää syytä siihen miksi edellä mainitun kaltaisia uudistuksia ei voi tai kannata tehdä, mutta olen melko varma, että on olemassa paljon uudistuksia, jotka kannattaisi tehdä. Eikä vähiten siksi, että tämä ”enemmän samaa kovemmalla intensiteetillä” politiikka, johtaa taloudelliseen katastrofiin samalla, kun yhteiskunta hajoaa etnisuskonnollisten ryhmien tilkkutäkiksi.

Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, maahanmuuton puolestapuhujat, jotka kuvittelevat olevansa liberaaleja uudistajia, roikkuvat, joko kiinni vanhoissa rakenteissa ja toimintatavoissa, joille he eivät näe, eivätkä haluakaan nähdä vaihtoehtoja tai sitten he ovat Peter Vesterbackan kaltaisia rahamiehiä, jotka haluavat yksinkertaisesti hyötyä taloudellisesti demografisesta muutoksesta, täyttämällä Suomen instituutiot muukalaisilla.

Mutta, emme me muukalaisilla täytettyjä instituutioita tarvitse, se mitä me tarvitsemme, on me henki ja ajatus siitä, että yhdessä me saamme asioita aikaan. Me hengen sijaan meillä on kuitenkin yhteiskunta, jonka ymmärretään koostuvan instituutiosta, joiden olemassaolosta on tullut itse oma tarkoituksensa.

Joku on joskus sanonut, että me luomme instituutioita omaksi hyödyksemme ja ne alkavat käyttäytyä, kuin ne omistaisivat meidät. Mutta eivät ne omista, instituutiot on todella luotu meitä varten, eikä toisin päin, eikä meidän tarvitse pitää yllä vanhoja rakenteita, vain siksi, että niitä on ylläpidetty ennenkin. Varsinkin, kun noihin rakenteisiin ei ole enää varaa.