Kuuntele podcastina

Joitakin päiviä sitten mies ajoi väkijoukkoon Kanadassa tappaen 11 ihmistä. Länsinaapurissamme puolestaan kolme ihmistä murhattiin parturissa, jossa toistaiseksi tuntematon tappaja ampui uhrejaan päähän. Molemmissa tapauksissa huomiota herättävää oli, kuinka nopeasti tapaukset unohtuivat, aivan kuin tällaisista teoista olisi tullut, niin arkipäiväisiä, että ne eivät jaksa meitä enää kiinnostaa.

Joitakin päiviä sitten mies ajoi väkijoukkoon Kanadassa tappaen 11 ihmistä. Länsinaapurissamme puolestaan kolme ihmistä murhattiin parturissa, jossa toistaiseksi tuntematon tappaja ampui uhrejaan päähän.

Molemmissa tapauksissa huomiota herättävää oli, kuinka nopeasti tapaukset unohtuivat, aivan kuin tällaisista teoista olisi tullut, niin arkipäiväisiä, että ne eivät jaksa meitä enää kiinnostaa.

Eikä asioiden unohtaminen koske vain yksittäisiä ammuskeluja vaan myös merkittävämpiä väkivallantekoja, joista on helppo vetää koko yhteiskuntaa koskevia johtopäätöksiä. Tällainen tapaus oli viime tammikuussa Ruotsissa murhattu Koraaneja poltellut Salwan Momika, jonka tappajia ei ole vieläkään saatu kiinni, mikä kertoo valtion väkivaltamonopolin osittaisesta menetyksestä muslimien sharia laille.

Toisaalta on ymmärrettävää, että me unohdamme tällaiset tapaukset lähes välittömästi yksinkertaisesti siksi, että sosiaalisenmedian nopeuttama uutiskierto vanhentaa useimmat uutiset viimeistään vuorokaudessa.

Uskallan kuitenkin väittää, että välinpitämättömyyteemme on muitakin syitä, kuin vain somen nopeuttama uutisvirta ja järjettömien väkivallantekojen runsaus.

Jos katsotaan hieman tarkemmin, millaiseen väkijoukkoon esimerkiksi Kanadassa ajettiin, niin huomaamme, että kyseinen väkijoukko, oli kokoontunut juhlimaan Lapu-Lapu päivää, joka on virallinen juhlapäivä Kanadan Vancouverissa. Jos Lapu-Lapu päivä ei ole tuttu, niin kyseessä, on filippiiniläinen juhlapäivä, jossa juhlitaan herra Lapu-Lapun saamaa voittoa espanjalaisista vuonna 1521. Espanjalaisten taistelu päätyi tappioon ja he joutuivat pakenemaan häntä koipien välissä, kun Lapu-Lapu ystävineen sai hengiltä espanjalaisia johtaneen Ferdinand Magellanin, joka oli miehineen suorittamasta historian ensimmäistä maailmanympäripurjehdusta. Autohyökkäyksen uhrit olivatkin ilmeisesti enimmäkseen filippiiniläisiä ja itse hyökkääjä, muuan Kai-Ji Adam Lo on luultavasti itsekin filippiiniläinen. Herra Lo on medioiden mukaan kärsinyt mielenterveydellisistä ongelmista.

Upsalan murhista raportoiva Ylen toimittaja Antti Kuronen kertoo puolestaan, että

”Kaikki, joiden kanssa olen täällä puhunut, uskovat tämän liittyvän jengien välienselvittelyyn. Kuronen viittaa ”Kurdikettuna” tunnetun Rawa Majidin sekä ”Mansikkana” tunnetun Ismail Abdon kiistoihin. Jengipomojen välit kärjistyivät Ruotsissa jengisodaksi vuonna 2023.”

Kanadan autoisku tapahtui Vancouverissa ja Ruotsin ammuskelu Upsalassa, mutta yhtä hyvin nuo murhat olisivat voineet tapahtuva Filippiineillä tai Kurdistanissa. Ja tietyssä mielessä ne tapahtuivatkin. Sillä Ruotsi on Ruotsi ja Kanada on Kanada vain siksi, että ne ovat paikkoja, joissa ruotsalaiset ja kanadalaiset asuvat. Ja me olemme kiinnostuneita Ruotsin ja Kanadan tapahtumista, enemmän kuin Filippiinien tai Kurdistanin tapahtumista, koska me tunnemme suurempaa yhteenkuuluvuutta ruotsalaisiin ja kanadalaisiin, kuin filippiiniläisiin ja kurdeihin, joka selittyy sillä itsestään selvyydellä, että ruotsalaiset ja kanadalaiset ovat etnisesti ja kulttuurisesti enemmän meidän kaltaisiamme. Epäilemättä me olemme myös turtuneet tällaisiin uutisiin, mutta turtumusta edesauttaa, että Ruotsin jengisotien tekijät ja uhrit ovat pääosin Lähi-idästä ja Afrikasta ja Lapu-Lapu juhlan hyökkääjä, sekä uhrit ovat filippiiniläisiä.   

Kun kaupungit ja kaupunginosat muuttuvat väestönsä näköisiksi, noiden kaupunkien ja kaupunginosien tapahtumat lakkaavat kiinnostamasta meitä, yksinkertaisesti siksi, että meistä ei enää tunnu, että noiden kaupunkien ja kaupunginosien tapahtumat koskettaisivat meitä itseämme.

Ja mitä Ruotsin sharia lakiin tulee, niin meillä on tapana ajatella, että maassa maan tavalla ja kun kaupunginosat, kaupungit ja valtiot muuttuvat asukkaidensa näköiseksi, meistä tuntuu aivan luonnolliselta, että noissa kaupungeissa noudatetaan niiden asukkaiden lainsäädäntöä.

Ja kuten Salwan Momikan tapaus osoittaa, niin niissä noudatetaankin.

On paljon ihmisiä, jotka hyväksyvät maahanmuuton ja demografisen muutoksen vääjäämättömänä kohtalona, yksinkertaisesti siksi, että heistä tuntuu, että kyseessä on vääjäämätön kohtalo. Ja tuon tunteen synnyttää yhtäältä asuinalueiden muutos ja toisaalta jatkuva toitottaminen siitä, kuinka paljon maahanmuuttoa tarvitaan ja niinpä yhä suurempi osuus ihmisistä hyväksyy Suomen hajoamisen etnisuskonnollisten ryhmien tilkkutäkiksi ja lakkaa olemasta kiinnostunut, mitä täkin eri tilkuissa tapahtuu.

Varsinkin englanninkielisessä maailmassa käytetty kieli heijastaa jo nyt yhteiskuntien fragmentoitumista ja Englannissa, sekä rapakon takana puhutaan yhä useammin kansalaisten sijaan erilaisista yhteisöistä, kuten sikheistä, filippiiniläisistä, somaleista, pakistanilaisista, muslimeista, kurdeista, saamelaisista tai transvestiiteista, jotka noita kansallisvaltioita asuttavat ja joiden oletetaan elävän yhteisönsä perinteiden mukaan ja juhlivan omia kulttuurejaan. Esimerkiksi filippiiniläiset juhlivat Lapu-Lapu päivää, muslimit Eid al-Fitriä ja valkoiset sitä, että Vancouverissa juhlitaan nykyään molempia.

Noilla yhteisöillä oletetaan olevan rodullisia, seksuaalisia, uskonnollisia ja kulttuurisia erityispiirteitä, jotka ymmärretään pysyviksi ja joita muiden tulee kunnioittaa. Poikkeuksena eurooppalaisten kansalliset identiteetit, joiden rodullisten, kulttuuristen tai uskonnollisten rajojen ylläpitämistä pidetään parhaimmillaankin mauttomana ja pahimmillaan se pyritään kriminalisoimaan, mihin Saksan AfD:n määritteleminen ääriliikkeeksi näyttää tähtäävän. Esimerkiksi Helsingin sanomat kertoo, että Saksan kotimaantiedustelupalvelu määritti AfD:n ääriliikkeeksi siksi, että

”Tiedustelupalvelun mukaan AfD:ssä vallalla oleva etniseen syntyperään perustuva kansakäsitys ei ole yhteensopiva liberaalin demokratian perusperiaatteiden kanssa.”

Eikä siinä mitään. Tiedustelupalvelun arvio AfD:n käsityksistä ja niiden uhasta liberaalille demokratialle voi olla oikea tai sitten se ei ole, mutta tosiasia on, että kaikilla edellä mainitsemillani yhteisöillä, transvestiitteja lukuun ottamatta, on etniseen syntyperään perustuva kansakäsitys, jota kaikki, jotka ovat länsimaissa jotain, myös Saksan tiedustelupalvelu, epäilemättä kunnioittavat.

Demografinen muutos on yhdessä tekoälyn kehityksen kanssa aikamme merkittävin ilmiö, joita molempia yhdistää omituinen usko siihen, että meidän tulee kirjoittaa itsemme ulos omasta tulevaisuudestamme korostamalla maahanmuuttajien, robottien ja tekoälyn merkitystä sen rakentajina.

Tässä kaikessa on kuitenkin jotain älyllisesti laiskaa ja dekadenttia. Sillä vaikka me emme välittäisikään islam kriitikoiden murhista tai Lapu-Lapu päivän filippiiniläisistä uhreista, me kuitenkin kuvittelemme, että kaikki nuo muslimit ja filippiiniläiset ovat tulleet meidän maihimme työvoimaksi, jonka hartain toive on maksaa veromme, hoitaa vanhuksemme ja ylläpitää yhdessä Saksan tiedustelupalvelun kanssa liberaalia demokratiaa.

Mutta jos ajattelemme hetken aikaa, että tulevaisuuden todella rakentavat muslimit, filippiiniläiset ja robotit, niin miksi kukaan uskoisi tuon tulevaisuuden kuuluvan enää meille, liberaaleille demokratioille tai edes sitä vartioivalle Saksan tiedustelupalvelulle.