Blogissani en yleensä kirjoita siitä, mitä teen työkseni tai niistä asioista, joita työssäni näen. Tämä johtuu yhtäältä siitä, että demografisesta muutoksesta on kyettävä puhumaan yleisellä tasolla, jonka kuka tahansa voi ymmärtää ja toisaalta siksi, että työssäni saan luottamuksellista tietoa, jota ei voi kertoa eteenpäin. Nostan tässä kuitenkin esiin ilmiön, joka on tullut työssäni vastaan, koska ilmiössä ei sinänsä ole mitään salaista taikka laitonta ja se on eri viranomaisten ja poliitikkojen tiedossa.

Viime vuosina Suomeen on saapunut runsaasti ulkomaalaisia opiskelijoita erityisesti Aasiasta. Opiskelijat joutuvat maksamaan opinnoistaan lukukausimaksuja, jotka eivät käsittääkseni kata kokonaan opiskelijasta oppilaitokselle koituvia kuluja, mutta rasittavat joka tapauksessa ulkomaalaisen opiskelijan kukkaroa. Viranomaisten havaitsema ilmiö on, että opiskelija, tyypillisesti naisopiskelija, tulee opiskelemaan suomalaiseen ammattikorkeakouluun ja saa sillä perusteella itselleen opiskelijan oleskeluluvan. Opiskelijan mies saa oleskeluluvan puolestaan sillä perusteella, että hänen vaimonsa on opiskelijana Suomessa. Kun pariskunta asettuu Suomeen, hankkii mies itselleen työpaikan tai perustaa yrityksen ja saa tällä perusteella, joko työntekijän tai yrittäjän oleskeluluvan. Tämän jälkeen vaimo hakee uutta oleskelulupaa, sillä perusteella, että hänen miehensä on Suomessa töissä tai yrittäjänä. Vitsi on siinä, että vaimon opiskelupaikka säilyy, mutta lukukausimaksut häviävät, koska hänen oleskelunsa peruste Suomessa ei ole enää opiskelu, vaan hän on täällä perheenjäsenenä.

Perheenjäsen, työntekijä/yrittäjä pääsevät ajallaan myös KELA:n myöntämien etujen, kuten asumis- ja toimeentulotuen piiriin, jolloin ensimmäisenä vuonnaan lukukausimaksuja maksanut opiskelija rupeaa saamaan valtiolta rahaa. Kenties opintotukeakin?

Järjestely on ulkomaalaisten opiskelijoiden kannalta tietysti täysin ymmärrettävä, mutta se vaikuttaa tukien nostamisen ja lukukausimaksujen menettämisen lisäksi negatiivisesti myös työelämään. Tällainen maahanmuutto tarkoittaa, että Suomessa on taas lisää ihmisiä, jotka ovat valmiita tinkimään työehdoistaan ja oikeuksistaan, koska heidän ensisijainen huolensa on saada oleskelulupa ja he uskovat, että KELAN tuet ja kolmannen sektorin ruoka-apu mahdollistavat heidän toimeentulonsa.

Mitä työkuvioon tulee, niin se voi toimia esimerkiksi siten, että yksi aviomies ostaa ravintolan ja ottaa pari muuta aviomiestä ravintolaan töihin, jota he sitten pyörittävät, miten taitavat. Naapuriravintola, joka maksaa tessin mukaisia palkkoja, lomakorvauksia ja sairasajan palkkoja, joutuu kilpailemaan aviomiesten ravintolaa vastaan, jossa ei noudateta sen paremmin työaika- kuin työsopimuslakiakaan. Tämä johtaa kilpajuoksuun kohti pohjaa ja työehtojen polkeminen onkin jo johtanut kaksien työmarkkinoiden syntymiseen Suomessa.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että toiset työmarkkinat eivät syntyneet Suomeen ulkomaisten opiskelijoiden takia, vaan ylipäänsä maahanmuuton takia. Opiskelijat ja heidän puolisonsa ovat psykologisesti aivan normaaleja ihmisiä ja jos heidän vaihtoehtonsa on joko maksaa opiskelusta tai olla maksamatta, niin he luonnollisesti valitsevat jälkimmäisen vaihtoehdon.

Jos ilmiötä tarkastellaan lähtömaiden kannalta, niin aasialaisten opiskelijoiden tulo Suomeen johtuu väestöräjähdyksestä, jonka takia sellaisissa maissa kuin Intia, Bangladesh, Nepal ja Filippiinit on paljon nuoria, joista monet lähtevät etsimään onneaan ulkomailta. Noiden maiden terävin kärki suuntaa todennäköisesti Amerikkaan, Australiaan ja Englantiin, mutta myös meille riittää tulijoita, jos ei muusta syystä, niin siksi, että meillä opiskelu on tapauksesta riippuen halpaa, ilmaista tai siitä jopa maksetaan ja oli se nyt sitten mitä tahansa, sitä voidaan aina käyttää porttina Eurooppaan.

Meidän kannaltamme opiskelijoiden runsas maahantulo on puolestaan osa demografista muutosta, jossa Suomi ja Eurooppa täyttyvät meille suomalaisille ja eurooppalaisille vieraista ihmisistä, joka johtaa pikkuhiljaa eurooppalaisten yhteiskuntien hajoamiseen.

Käytännön tasolla tuo hajoaminen näkyy aluksi siten, että ihmisille muuttuu epäselväksi kenelle mikäkin maantieteellinen alue kuuluu ja ihmiset alkavat kokea tietyt asuinalueet itselleen vieraiksi, koska niissä asuu heille itselleen vieraita ihmisiä. Eikä tuo vierauden tunne poistu koulutuksella, moralismilla, tai niin sanottujen ”asiantuntijoiden” selityksillä siitä, että ilman noita vieraita Suomi menee konkurssiin, eikä kukaan hoida vanhuksia.

Kun asuinalueet alkavat muuttua ihmisille vieraiksi, niistä tulee paikkoja, jotka eivät tunnu kuuluvan kenellekään, joka tarkoittaa, että kukaan ei ota niistä vastuuta, eikä välitä noiden paikkojen infrastruktuurista. Roskaaminen ja asuinalueiden muuttuminen rähjäisiksi, johtuu juuri siitä, että mikään ihmisryhmä ei koe aluetta omakseen. Ja tämä kuulumattomuuden tunne koskee, niin suomalaisia kuin maahanmuuttajiakin, jotka saapuvat itselleen vieraalle alueelle, jossa asuu heille vieraita ihmisiä, niin suomalaisia, kuin muualta tulleita maahanmuuttajiakin.

Roskaaminen ja vandalismi ovat useimmista ihmisistä vastenmielisiä, tulivatpa he mistä tahansa, mutta alueen ja sen ihmisten vieraus, estää ihmisiä puuttumasta epäsosiaaliseen käytökseen, koska siihen puuttuminen ei vieraalla alueella tunnu kuuluvan heille. Edellä mainittujen toisten työmarkkinoiden ja pimeän työn lisäksi maahanmuuttoon liittyy väistämättä juurettomuuden kokemus, joka johtaa osalla nuorista miehistä rikollisuuteen ja ainakin muslimien keskuudessa myös uskonnolliseen fanatismiin. Uskonnollinen fanatismi ja rikollisjengit tarjoavat juurettomille miehille ja myöhemmin heidän juurettomille lapsilleen sisältöä elämään ja ryhmän, johon kuulua, joka lisää segregaatiota, johtaa alueella rikollisuuden kasvuun ja ajaa kaikki kantaväestöön kuuluvat ja paremmin pärjäävät maahanmuuttajat pois asuinalueelta, joka tarkoittaa, että alue slummiutuu lopullisesti.   

Ja koska maahanmuuttoa on koko ajan lisää ja suomalaisia on alhaisen syntyvyyden takia koko ajan vähemmän, maahanmuuttajilla on ympärillään koko ajan vähemmän suomalaisia, joiden tapoihin he voisivat integroitua. Niinpä yhä useammat asuinalueet slummiutuvat tai muuttuvat rinnakkaisyhteiskunniksi, joilla vallitsevat muusta yhteiskunnasta poikkeava kulttuuri ja käytännössä myös lainsäädäntö.

Jos nyt ihmettelet, mitä tällä slummiutumisen kuvaamisella ja kirjoituksen alun opiskelijoilla on tekemistä keskenään, niin niitä yhdistävä tekijä on, ettei kumpiakaan pitäisi olla olemassa. Suomeen ei pitänyt syntyä kaksia työmarkkinoita, eikä maahan pitänyt tuottaa opiskelijoita, jotka nostavat toimeentulotukea. Aivan niin kuin Englannin, Ruotsin tai Ranskan maahanmuuttopolitiikan tarkoitus ei ollut luoda Englantiin rinnakkaisyhteiskuntia, Ruotsiin jengisotia tai Ranskaan no-go alueita.

Tämä voi tuntua itsestään selvyydeltä, mutta maahanmuuton ongelma on, että Euroopan ulkopuolelta tulevia maahanmuuttajia on yksinkertaisesti liian paljon ja he ovat liian erilaisia tullakseen suomalaisiksi tai eurooppalaisiksi.

Ja mitä talousviisaiden ja humanistien argumentteihin yleensä tulee, niin kaikki heidän argumenttinsa käytettiin loppuun jo 25- vuotta sitten Ranskassa ja Englannissa. Ja nyt esimerkiksi Lontoon Kings Collegen sotatieteiden professori David Betz varoittaa Englannin ajautuvan sisällissotaan.

Varsinainen argumentti maahanmuuton puolesta, ei olekaan argumentti, vaan kysymys, joka kuuluu seuraavalla tavalla. ”Miten muuten kuin maahanmuuttajien avulla me voimme pelastaa taloutemme ja hoitaa vanhuksemme?” Ja tuossa argumentissa sana muuten on se keskeinen. Sillä sen esittäjät uskovat aivan vilpittömästi, että loppujen lopuksi maahanmuutto on taloudellisesti hyvä asia ja no-go alueet ja muu sen sellainen ovat se hinta, jonka me joudumme tuosta muuten niin mainiosta yhteiskunnallisesta ilmiöstä maksamaan.

Eikä siinä. Kyllä minäkin uskon, että on olemassa hyllymetreittäin talousteoriaa, joka todistaa, että juuri maahanmuuttoahan tässä kaivataan. Mutta on olemassa myös vanha vitsi taloustieteilijöiden viisauksista, joka kuuluu seuraavalla tavalla. Taloustieteen ensimmäinen laki on, että jokaista taloustieteilijää kohti, on toinen taloustieteilijä, jolla on päinvastainen mielipide. Ja taloustieteen toinen laki on, että he ovat molemmat väärässä.

Ja pahaa pelkään, että he todella ovat väärässä.

Mitä talouteen yleensä tulee, niin karkeasti ottaen voidaan sanoa, että Suomella meni taloudellisesti hyvin 1990- luvun puolivälistä vuoden 2008 finanssikriisiin, jonka jälkeen taloudella on alkanut menemään huonosti. Vuodesta 2008 tähän päivään saakka maahanmuuttajataustaisen väestön määrä on lähes kolminkertaistunut ja valtio ottanut 100 miljardia euroa lisää velkaa. Joten talous ei näytä menevän kuntoon, oli meillä kuinka paljon maahanmuuttoa tahansa.

Se mitä täällä tapahtuu, on, että me annamme tämän maan pala palalta pois, joka on täysin hullua, sillä kuten olen ennenkin sanonut, kun sinä annat jotain pois, se jokin ei ole enää sinun, etkä sinä saa enää päättää mitä sillä tehdään. Ja tämän äskeisen lauseen pitäisi olla riittävä perustelu nykyisenkaltaisen maahanmuuttopolitiikan lopettamiseen.

Sanotaan vielä tähän loppuun sananen maahanmuuttajista. Maahanmuuttajat ovat psykologisesti aivan normaaleja ihmisiä. Eivät he vihaa itseään tai omaa kulttuuriaan, eivätkä he halua maksaa meidän verojamme, pitää yllä meidän yhteiskuntaamme tai hoitaa meidän vanhuksiamme. Miksi he haluaisivat? Lisäksi he tulevat yleensä maista, jotka ovat paljon suurempia ja joiden kulttuurit paljon vanhempia kuin meidän maamme ja meidän kulttuurimme. Esimerkiksi Intian väestö on yli 1.4 miljardia ja sillä on vuosituhantinen kulttuuri. On yksinkertaisesti harhaista kuvitella, että intialaiset muuttuisivat suomalaisiksi tai pelastaisivat meidän taloutemme, vain siksi että osa heistä päätyi johonkin suomalaiseen ammattikorkeakouluun, josta sinäkään et ole koskaan kuullut, opiskelemaan tutkintoa, jolla ei työllisty mihinkään. Enkä minä heitä syytä. En minäkään haluaisi muuttua intialaiseksi ja elää heidän kastijärjestelmän määrittämässä kulttuurissaan tai maksaa heidän valtion velkaansa. Miksi minä haluaisin. Miksi kukaan haluaisi?