Jake Tapper ja Alex Thompson ovat amerikkalaisia toimittajia, jotka ovat kirjoittaneet mielenkiintoisen kirjan nimetä Original Sin (suomeksi Perisynti) Yhdysvaltain entisen presidentin Joe Bidenin kunnon heikkenemisestä ja sen salailusta.

Kirjaa varten Tapper ja Thompson haastattelivat 200 demokraattipuolueen jäsentä heidän kokemuksistaan Bidenista ja tämän kongitiivisten kykyjen alenemisesta vuosien varrella. Kirjassa käy selväksi, että Bidenin sisäpiiri petti, niin muita demokraatteja, Amerikan kansaa, sekä itseään salaillessaan presidentin kunnon heikkenemistä.

Bidenin sisäpiirin muodostivat muun muassa sellaiset miehet ja naiset kuin Mike Donilon, Steve Ricchetti, Bruce Reed, Bob Bauer, hänen vaimonsa Anita Dunn, Annie Tomasini ja tietysti Bidenin vaimo Jill Biden, jotka kaikki olivat Bidenin pitkäaikaisia ystäviä ja avustajia, eikä heistä ketään ollut valittu vaaleilla mihinkään tehtävään.

Jos aloitetaan Bidenin ensimmäisestä presidentinvaalikampanjasta vuonna 2020, niin hänen heikkenevät henkiset kykynsä kyettiin pitämään piilossa, koska koronapandemia antoi Bidenille syyn pysytellä kotonaan pitkiä aikoja, eikä hänen alkava vanhuudenhöperyytensä paljastunut samalla tavalla kuin se olisi paljastunut rasittavalla kampanjakiertueella.

Vuoden 2020 alussa osa demokraateista oli sitä mieltä, että Biden oli kyllä vanha, mutta pystyisi silti hoitamaan presidentin tehtäviään ainakin yhden kauden, mutta joukossa oli niitäkin, jotka pitivät Bidenia jo liian höperönä Yhdysvaltain presidentin vaativaan tehtävään. Bidenin höperyys tuli esille muun muassa Zoom kokouksessa, jonka hänen kampanjatiiminsä järjesti vuonna 2020. Koska Biden ei koronan takia juuri kampanjoinut julkisesti organisoi hänen tiiminsä virtuaalikokouksen, jossa Biden pääsi juttelemaan tavallisten amerikkalaisten kanssa, jotka puhuivat hänen ympärilleen asetetuista monitoreista. Bidenia pidettiin, toisin kuin Trumpia empaattisena ja ihmisläheisenä, ja hänen tiiminsä uskoi Zoom kokouksen tuovan esiin presidenttiehdokkaan parhaat puolet.

Kokous oli kuitenkin katastrofi, ja Biden vaikutti siinä vanhukselta, joka ei kyennyt lainkaan seuraamaan käynnissä olevaa keskustelua. Yksi demokraattipoliitikko, joka ei ollut nähnyt Bidenia viiteen vuoteen kertoikin tavattuaan hänet vuonna 2020, että Biden vaikutti isoisältä, jonka ei pitäisi enää ajaa autoa. Zoom kokous katastrofi piilotettiin puolestaan editoimalla siitä muutaman minuutin mittainen klippi, jossa Biden näytti olevan tilanteen tasalla.

Näin siis alkuvuodesta 2020.

Vanhuus ei tietenkään tule yhdessä päivässä ja Bidenkin oli usein hyvässä kunnossa ja pystyi keskustelemaan asioista järkevästi. Mutta toisaalta, niin pystyi isänikin vielä pitkään sen jälkeen, kun hänellä todettiin Parkinsonin tauti, mutta ei se tarkoita, että hänet olisi pitänyt valita vielä vanhoilla päivillään tasavallan presidentiksi. Bidenilla oli koko presidenttiytensä ajan parempia ja huonompia päiviä, mutta jo vuoden 2020 kampanjassa hänen avustajansa yrittivät saada kampanjatilaisuudet alkamaan iltapäivästä presidentin ollessa virkeimmillään ja presidenttinä ollessaan Bidenin sisäpiiri pyrki sopimaan tapaamiset ja julkiset esiintymiset kello 10 ja 16 välille. Tapaamiset vähenivätkin sitä mukaa, kun presidentin kunto heikkeni ja vuosina 2023 ja 2024 kaikkein korkeimmatkaan virkamiehet eivät tavanneet presidenttiä välillä kuukausiin. Ja silloin kun hänet tavattiin, presidentti saattoi mumista jotain epäselvää tai hänen ajatuksensa harhailivat ja hän saattoi kertoilla päättymättömiä tarinoita asioista, joilla ei ollut mitään tekemistä kokouksen asialistan kanssa.

Esimerkki Bidenin jorinoista oli tapaaminen, jossa presidenttiä kuultiin tapauksesta, jossa hänen katsottiin pitäneen varapresidenttikautensa jälkeen kotonaan luvatta salaiseksi luokiteltua materiaalia. Syksyllä 2023 pidetyssä tapaamisessa Biden tarinoi kuulemisessa pari tuntia kotinsa huonekaluista, poikansa kuolemasta, sekä jousiammunnasta Mongoliassa.

Toisin sanoen. Joe Biden oli presidenttinä ollessaan, jo vanha mies.

Soraääniäkin kuului, mutta Biden päätti silti yrittää toiselle kaudelle ja hänen sisäpiirinsä, sekä suurin osa demokraateista, jotka eivät olleet tietoisia presidentin heikosta kunnosta tukivat häntä. Biden ja hänen lähipiirinsä perustelivat jatkokautta sillä, että vain hän voisi voittaa Donald Trumpin, jonka monet demokraatit uskoivat olevan uhka demokratialle.

Näin puusta katsoen veikkaisin, että kuka tahansa normaalijärkinen demokraatti olisi voittanut Donald Trumpin vuonna 2024, mutta koska Biden oli presidentti, eikä normaalijärkisiä demokraattejakaan ollut tungoksekseen asti, ei kukaan uskaltanut lähteä häntä haastamaan.

Koko Bidenin presidenttiyden ajan hänen alkava vanhuudenhöperyytensä oli tavalla tai toisella nähtävillä, mutta varsinainen sulaminen tapahtui kesäkuussa 2024 järjestetyssä vaaliväittelyssä, jonka toinen haastattelija oli Original Sin kirjan kirjoittaja Jack Tapper. Väittelyn jälkeen Biden painostettiin luopumaan jatkokauden havittelusta ja demokraattien ehdokkaaksi nimitettiin, ilman esivaaliprosessia varapresidentti Kamala Harris. Harris oli ehdokkaana epäilemättä parempi kuin Biden, mutta hänen taakkanaan olivat Bidenin hallinnon huonot kannatusluvut ja se, että Harris oli niin selvästi poliittinen broileri, jolla ei ollut mitään todellista agendaa.

Tapperin ja Thompsonin kirja on mielenkiintoinen dokumentti vallasta luopumisen vaikeudesta ja valheista, joita ihmiset itselleen kertovat voidakseen oikeuttaa valtaan takertumisen. Mutta jos olen aivan rehellinen, niin siinä että ihmiset takertuvat valtaan ja alkavat uskoa omiin valheisiinsa ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä ja vaikka Bidenin lähipiirin toiminta oli vastuutonta ja väärin, on se toisaalta myös ymmärrettävää. Sisäpiirin, jota kirjassa nimitetään Politbyrooksi, valta ja asema perustui Bidenin presidenttiydelle ja käytännössä hänen vanhuudenhöperyytensä lisäsi sisäpiirin valtaa, koska Bidenin heikkenevä ymmärrys tarkoitti, että hänen täytyi luottaa yhä enemmän avustajiinsa. Eikä tässä kaikessa ole myöskään mitään ainutlaatuista, vaan esimerkiksi Neuvostoliiton entinen pääsihteeri Leonid Brezhnev ja kotoinen Kekkosemme olivat ympäröineet itsensä jees miehillä, jotka pitivät johtajiaan vallassa vielä kauan sen jälkeen, kun heidän olisi jo pitänyt siirtyä vallan käytäviltä vanhainkotiin.

Se mikä kirjasta puuttuu, on toimittajien rooli tässä farssissa, joka olisi pitänyt paljastaa farssiksi, jo kauan ennen kesäkuun 2024 vaaliväittelyä. Toinen kirjan kirjoittajista kertoikin haastattelussa, että sekä hänen itsensä, kuten toimittajien yleensä olisi pitänyt olla valppaampia. Eikä siinä. Niin olisikin, mutta miksi toimittajat eivät olleet valppaampia ei valitettavasti ole tämän kirjan aiheena. Kaiketi kyse oli siitä, että suurin osa mediaa on USA:ssa kallellaan demokraattien suuntaan ja näki presidentissä, sen minkä toivoikin näkevänsä, eikä toisaalta halunnut tulla leimatuksi omiensa joukossa trumpilaiseksi tai salaliittoteoreetikoksi.

Ja jottei kuva demokraateista ja mediasta jäisi liian mustavalkoiseksi, niin, sekä mediassa, että demokraattisessa puolueessa oli niitäkin, jotka nostivat Bidenin alkavan seniiliyden esille, heitä ei vain ollut tarpeeksi, jotta he olisivat saaneet presidentin astumaan sivuun tai mikä vielä järkevämpää olemaan pyrkimättä virkaan, jo vuonna 2019.  

Bidenin tapauksessa on sisäpiiriläisten salailun ja toimittajien epäammattimaisuuden lisäksi huomioitava, että vaikka tapaus on aivan tuore, niin tekoälyn kehitys on ollut viimeisen parin vuoden aikana niin huimaa, että vuonna 2025 olisi jo paljon helpompi tuottaa uskottavia videoita, joissa hyväkuntoiseksi editoitu presidentti Biden pelaa tennistä ja keskustelee vilkkaasti avustajiensa kanssa. Toisin sanoen, toimittajien tulee jatkossa olla entistä tarkkaavaisempia ja skeptisempiä suhteessa poliittisten päättäjien ja yritysjohtajien kuntoon, koska tekoälyn avulla heidän höperyytensä ja kömmähdyksensä on paljon helpompi salata.