Kuuntele podcastina

Glastonburyn festivaaleilla Englannissa esiintyi punk bändi nimeltä Bob Vylan, joka esitti keikallaan monituhatpäiselle yleisölleen oikeistopopulisteja herjaavan kappaleen nimeltä I Heard you want your country back. Kappaleessa riimitellään muun muassa seuraavalla tavalla.

Glastonburyn festivaaleilla Englannissa esiintyi punk bändi nimeltä Bob Vylan, joka esitti keikallaan monituhatpäiselle yleisölleen oikeistopopulisteja herjaavan kappaleen nimeltä I Heard you want your country back. Kappaleessa riimitellään muun muassa seuraavalla tavalla.

I heard you want your country back. Shut the fuck up… We the people in the street. Got the gammons on retreat. And their blood boils over when we speak. So let it be heard. We ain't wasting a scrap when we eat. And when we comе for it then we're coming to keep… heard you want your country back Uh-uh, you can't have that. The only place I know Stolen right under my nose. By ignorant scum Tryna lay claim to a land that ain't theirs anyway.

Niille, joiden englanti ei ole aivan täydellistä todettakoon, että laulun Gammon tarkoittaa kinkkua, joka on halventava nimitys valkoisista, niin kuin mutakuono tai lakupekka mustista.

Rapakon takana Amerikassa New Yorkin pormestarikisaa johtava, sosialistiksikin mainittu, Zohran Mamdami on puolestaan suunnitellut nostavansa kiinteistöveroa kaupungin rikkaammilla ja valkoisemmilla asuinalueilla.

Jos palataan takaisin saarivaltakuntaan, niin kesäkuun lopulla Daily mail uutisoi oikeudenkäynnistä, jossa 14- vuotiaan tytön raiskaajat olivat sanoneet uhrilleen muun muassa, että ”sinä ansaitsit” sen ja ”tätä varten valkoiset tytöt ovat olemassa”. Tytön hyväksikäyttö jatkui kaikkiaan kolme vuotta ja syytettyjen penkillä istuvat Sageer Hussain, Kessur Ajaib ja Mohammed Makhmood.

Meillä Suomessa valtakunnan ykköslehti julkaisi taannoin mielipidekirjoituksen, jonka otsikko oli. ”Kantasuomalaisia nuoria tulisi kouluissa auttaa tunnistamaan oma valta-asemansa.” Kirjoituksessa kerrotaan, että ”Somalina ja tummaihoisena näen rasismia kaikkialla. Se näkyy kaduilla, kouluissa ja työpaikoilla. Kaikkein vahingollisin rasismin muoto ei ole huutelua kadulla tai syrjintää koulun käytävillä, vaan yhteiskunnan rakenteisiin juurtuneet syrjivät käytännöt... …Näiden rakenteiden purkaminen vaatii sitä, että valtaa yhteiskunnassa käyttävät ryhmät, erityisesti kantasuomalaiset, tunnistavat oman asemansa ja roolinsa rasismin ylläpitämisessä.”

Mielipidekirjoituksen on kirjoittanut sosiaalityön opiskelija Amina Mohamed Salad.

Jos kaikkia näitä muusikoita, pormestareita, raiskaajia ja sosiaalityön opiskelijoita halutaan ymmärtää, niin pitää ymmärtää paria asiaa.

Ensiksikin tässä ei pohjimmiltaan ole kyse jostakin ideologiasta, kuten sosialismista tai islamista. Toisekseen ideologioilla ja niiden sisällöllä, kuten sosialismilla ja islamilla on väliä, mutta niillä on väliä vasta kun ne on omaksuttu, eikä niiden sisältö välttämättä kerro mitään siitä miksi ne on alun perin omaksuttu.

Esimerkiksi Bob Vylanin esiintyminen sai paljon julkisuutta englanninkielisessä maailmassa, koska herra Vylan johdatti kuulijansa huutamaan kuolemaa Israelin puolustusvoimille (death death to the IDF). SkyNews kertoo artikkelissaan, että punkkareiden poliittisissa kannanotoissa ei sinänsä ole mitään uutta tai ihmeellistä ja asetti Bob Vylanin samaan jatkumoon Sex Pistolsien, The Clashin ja Rage Against The Machinen kanssa.

Ja juuri tässä vaiheessa ideat tulevat mukaan kuvaan. Koska länsimainen älymystö on kritisoinut omia yhteiskuntiaan jo vuosikymmeniä, myös mustien punkkareiden lupaus vallata meidän maamme laitetaan samaan kategoriaan Sex Pistolsien älämölön kanssa. Kyse ei kuitenkaan ole samasta asiasta, sillä 60- luvulta lähtien länsimaat ovat olleet niin rikkaita, että nuorten ”kapinointi” on ollut lähinnä performanssi, jossa nuoret kokeilevat rajojaan ja etsivät itselleen identiteettiä. Mustien kohdalla kapina ei kuitenkaan ole samalla tavalla performanssi, vaan sillä on konkreettinen kohde eli valkoiset ihmiset ja heidän rakentamansa yhteiskunta, joka tuntuu heistä vieraalta.  

Hesarissa ilmestynyt mielipidekirjoitus kertoo juuri tuosta vieraudesta, joka ei johdu mistään mystisestä rakenteellisesta rasismista, jota huokuu oppilaitosten seinistä, vaan siitä, että suomalaisten ja somalien välillä on kulttuurisia eroja, joiden vuoksi suomalaisten rakentama yhteiskunta tuntuu somaleista vieraalta. Meidän kulttuurissamme tuo vierauden tunteen kokemus on yksinkertaisesti hyväksyttyä ilmaista puhumalla rasismista.

Vierauden tunne ei kuitenkaan poistu puhumalla, koska kulttuureilla on biologinen pohja, eli ihmisryhmien välillä on biologisia eroja, jotka ilmenevät erilaisina kulttuureina. Jos asia halutaan ilmaista yksinkertaisesti, niin se, että ihminen on suomalainen, japanilainen tai somali ei kerro hänestä ihmisenä vielä mitään, mutta jos otetaan miljoona suomalaista, japanilaista ja somalia, noiden ihmisryhmien psykologisten piirteiden, kuten älykkyyden, impulsiivisuuden, sosiaalisuuden jne. keskimääräiset erot tulevat esiin, joka pitkälti selittää miksi suomalaisten, japanilaisten ja somalialaisten yhteiskunnat poikkeavat toisistaan.

Koska kaikki ihmiset ovat ihmisiä, kaikki ihmistyypit ovat edustettuina kaikissa kulttuureissa ja niinpä yksittäiset ihmiset voivat integroitua mihin tahansa kulttuuriin. Mutta kokonaisten ihmisryhmien integroituminen on vaikeampaa, koska ihmisryhmillä on oma kulttuurinsa, jonka sovittaminen toiseen kulttuuriin on haastavaa, koska kulttuureissa ihmisryhmien keskimääräiset erot tulevat esiin.

Me puhumme ideoiden kieltä ja haluamme kieltää biologian, mutta meidän vaikuttimiemme taustalla on usein ideoita alkukantaisempia impulsseja. Esimerkiksi New Yorkin pormestari ehdokas Zohran Mamdani kertoo olevansa demokraattinen sosialisti, ja varmaan hän onkin, mitä se sitten tarkoittaakaan, mutta silti hän kertoo aivan avoimesti haluavansa verottaa toista rodullista ryhmää, eli valkoisia. Ja hieman karkeammalla tavalla niin toimivat myös Sageer Hussain, Kessur Ajaib ja Mohammed Makhmood, jotka raiskaavat valkoisia tyttöjä ja selittävät tekonsa sillä, että tytöt ovat valkoisia ja ansaitsevat tulla raiskatuksi.

Ja jos minun sanomani tuntuu liioittelulta, niin en minä niin sano. Zohran, Sageer, Kessur ja Mohammed sanovat niin.

Mikään edellä sanottu ei tarkoita, etteikö ideoillakin olisi väliä. Tietysti niillä on väliä. Ja jos Zohran Mamdani päättää kokeilla sosialismia New Yorkissa, niin New York menee konkurssiin, niin kuin kaikki muutkin paikat ovat menneet konkurssiin, joissa sosialismia on kokeiltu.

Ja mitä aikamme kenties merkityksellisempään ideologiaan, eli islamiin tulee, niin Hamza Yusufin astuttua virkaansa Skotlannin pääministeriksi vuonna 2023, suoritti hän muslimien rukouksen virkahuoneessaan ja julkaisi siitä kuvan sosiaalisessa mediassa.

Islam on tietysti idea, mutta jos me olisimme koiria herra ministeri olisi merkinnyt paikan virtsaamalla virkahuoneen nurkkaan ja postannut siitä videon Instagramiin.

Jos jatketaan ideologioiden parissa, niin valkoiset poikkeavat muista ihmisistä siten, että syystä tai toisesta, me haluamme antaa maamme pois ihmisille, jotka kertovat aivan avoimesti, että eivät pidä meistä. Jos jätetään raiskaajajengit omaan arvoonsa, niin Bob Vylanin yleisö näyttää koostuvan lähinnä valkoisista nuorista, jotka hyppivät innoissaan Vylanin edessä tämän kertoessa, että he ovat roskaväkeä ja että hän aikoo viedä heidän maansa. Ja mitä Mamdanin äänestäjiin tulee, voitti hän puolelleen latinot, aasialaiset ja muslimit, mutta määrällisesti suurin häntä äänestänyt ryhmä olivat kuitenkin valkoiset New Yorkilaiset.

On myös hyvä huomata, että tämän kirjoituksen esimerkkihenkilöillä ei ole mitään tekemistä keskenään. New Yorkin tuleva pormestari on varakkaiden intialaisten vanhempien lapsi, Hesariin kirjoittaa puolestaan Suomessa asuva somali, Bob Vylanin pojat ovat luultavasti karibialaistaustaisia brittejä ja Daily Mailin raiskaajakolmikko pakistanilaisia roistoja. Ainoa asia mikä näitä ihmisiä yhdistää on, että he eivät pidä meistä, ihan vain siksi, että me olemme valkoisia. Ja niinpä he katsovat oikeudekseen valittaa ”rakenteellisesta rasismista”, verottaa valkoisia, vihata meitä musiikissaan tai raiskata valkoisia tyttöjä, koska he ovat valkoisia.

Muun rotuisista on tullut valkoisille jonkinlainen fetissi tai dominoiva ryhmä, jolle valkoiset pyrkivät osoittamaan uskollisuuttaan, samalla vakuuttaen itselleen, että mitään rotuja ei ole olemassakaan. Esimerkiksi mustat ovat katu-uskottavia, maskuliinisia, viriilejä ja niin edelleen. Ei valkoisilla oletetaan olevan ”autenttinen” kulttuuri ja harmoninen luontosuhde, joka on vastakohta meidän luonnosta vieraantuneelle kulttuurillemme. Heidän maidensa ongelmien ymmärretään olevan perua postkolonialismin mystisistä tendensseistä ja heidän ongelmiensa länsimaissa uskotaan johtuvan valkoisten rasismista, mikä tekee heidän menestyksestään politiikassa ja liike-elämässä sitäkin ihmeellisempää.

Tämä ideologia on vaurauden mahdollistama ja sen takana kummittelee luultavasti toisen maailmansodan haamu, joka on saanut länsimaalaiset uskomaan, että nationalismi johtaa aina fasismiin ja että kaikki, jotka sanovat olevansa meidän puolellamme ovat salaa natseja.

Valkoisten asenne on tietysti täysin älytön, enkä keksi siihen muuta lääkettä kuin sen, että meidän tulisi kuunnella mitä kaikki nämä pakistanilaiset raiskaajat, Zohran Mamdanit, Bob Vylanit ja sosiaalitieteiden opiskelijat sanovat ja ottaa heidän sanomansa tosissaan.