Sain keskiviikkona 15- minuuttiani kuuluisuudessa, kun olin haastateltavana Ylen aamussa, sekä Yle puheessa yhdessä Maaseudun työnantajaliiton ja Teollisuusliiton edustajien kanssa. Aiheena olivat marjanpoiminta tiloilla ja metsissä, sekä luonnonmarjanpoimintaan tulleet lakimuutokset.

Sain keskiviikkona 15- minuuttiani kuuluisuudessa, kun olin haastateltavana Ylen aamussa, sekä Yle puheessa yhdessä Maaseudun työnantajaliiton ja Teollisuusliiton edustajien kanssa. Aiheena olivat marjanpoiminta tiloilla ja metsissä, sekä luonnonmarjanpoimintaan tulleet lakimuutokset.

En yleensä sotke tämän blogin kirjoituksia työhöni, mutta todettakoon tässä sama asia hieman monisanaisemmin, jonka yritin sanoa haastatteluissa ja jonka olen sanonut lukemattomia kertoja ulkomaalaisille työntekijöille Suomessa. Tuo asia koskee suomalaista työelämää ja sitä miksi se on parempi, kuin esimerkiksi kiinalainen tai bangladeshilainen työelämä.

Suomalainen työelämä ei ole parempaa kuin kiinalainen tai bangladeshilainen työelämä, koska Jumala laskeutui taivaasta ja antoi meille paremman työelämän. Eikä se johdu siitäkään, että Jumala loi ensin Suomen, meni vähäksi aikaa tauolle ja loi vasta tauon pidettyään Kiinan ja Bangladeshin, niin että Suomi sai enemmän aikaa kehittyä moderniksi yhteiskunnaksi kuin Kiina tai Bangladesh.

Tosiasiassa Suomi on ollut historiallisesti aivan yhtä köyhä tai köyhempi kuin Kiina ja Bangladesh ja vielä 1800- luvulla täälläkin kuoltiin aika ajoin nälkään. 1800- luvun lopulla Suomi alkoi kuitenkin teollistua voimakkaasti ja rohkeiden yrittäjien ansiosta uudet teollisuuslaitokset alkoivat tuottaa voittoa ja samaan aikaan työntekijät järjestäytyivät työväenliikkeeksi, joka alkoi vaatia parempia työoloja, sekä suurempaa osuutta yritysten liikevoitosta itselleen.

Oleellista nykyajan kannalta on, että hyvä työelämä on perustunut järjestäytyneeseen työväestöön, joka on vaatinut itselleen parempaa palkkaa, 8 tunnin työpäivän ja palkalliset lomat. Ja vaikka moni asia on Suomessa muuttunut, niin hyvä työelämä vaatii edelleen työväestön, joka osaa vaatia osansa yritysten liikevoitosta itselleen.

Monet minua oikeistolaisemmat poliittiset kommentaattorit pitävät ammattiyhdistysliikettä lähinnä talouden jarrumiehenä tai jäänteenä muinaisilta ajoilta. Ja voi aivan hyvin olla, että ammattiyhdistysliikkeellä on liikaa valtaa Suomessa ja tuota valtaa pitäisi karsia ja luultavasti työelämän lainsäädäntökin asettaa liikaa vaatimuksia yrittäjille ja noitakin vaatimuksiakin pitäisi karsia ja yrittämistä helpottaa.

Olipa ammattiyhdistysliikkeestä mitä mieltä tahansa, niin maahanmuuton seurauksena Suomeen on kuitenkin syntynyt toiset työmarkkinat, joilla työväestö ei pääasiallisesti ole järjestäytynyttä, eikä tietoisia oikeuksistaan ja joissa työehtosopimuksen minimipalkka on usein se ainoa palkka ja jossa erilaiset lisät, lomat ja ylityökorvaukset ovat jotain, jotka kuuluvat muille ihmisille. Nämä työmarkkinat nojaavat vahvasti yhteiskunnan tukiverkkoon, kuten toimeentulotukeen, joka kompensoi huonoja palkkoja ja jota vähemmän menestyvät yrittäjätkin voivat nostaa. Toisilla työmarkkinoilla ihmisiä eivät liikuta vain kysynnän ja tarjonnan lait, vaan usein oikeanlaista palkkaa tai työehtoja tärkeämpi tekijä ovat oleskeluluvan saanti tai menetys ja perheenyhdistämiseen tarvittavat varat. Ja näitä toisia työmarkkinoita pyörittävät pitkälti, joskaan eivät kokonaan, maahanmuuttajataustaiset yrittäjät.

Työelämästä vielä sen verran, että työelämä ei ole intiimein osa-alue ihmisen elämää, eikä siihen eri kulttuureissa yleensä liity samanlaisia normeja ja tabuja kuin vaikkapa naisten asemaan tai puolison valintaan. Ja jos meillä on koko ajan kasvava väestö, jota emme pysty integroimaan suomalaiseen työelämään, niin voidaan kysyä, saadaanko heitä integroitua mihinkään muuhunkaan.

Aamu tv:n haastattelun voi katsoa tästä meidän puheenvuoromme alkaa 44.30

Yle puheen voi kuunnella tästä. Meidän puheenvuoromme alkaa ajasta 34.30