Kuuntele podcastina

Demografisen muutoksen lisäksi aikamme merkittävin ilmiö on tekoälyn kehitys, jonka uhista ja mahdollisuuksista on kirjoitettu lukemattomia kirjoja ja annettu loputtomasti haastatteluja.

Demografisen muutoksen lisäksi aikamme merkittävin ilmiö on tekoälyn kehitys, jonka uhista ja mahdollisuuksista on kirjoitettu lukemattomia kirjoja ja annettu loputtomasti haastatteluja.

Yksi mielenkiintoisimmista tekoälyä koskevista ennustuksista on amerikkalaisen asiantuntijaryhmän pitkä blogikirjoitus, jonka voi myös kuunnella podcastina, nimeltä AI 2027. Ryhmän johtajan Daniel Kokotajlon haastattelun voi puolestaan kuunnella oheisesta linkistä.

Yksi tapa ymmärtää tekoälyn problematiikkaa, on ajatella, että me olemme rakentaneet internetistä virtuaalitodellisuuden, jossa tekoäly asuu ja joka on sen luonnollinen ympäristö, niin kuin tämä fyysinen maailma luonnonlakeineen on meidän luonnollinen ympäristömme. Koska maailmoja on kaksi tarkoittaa se, että niin kauan kuin tekoäly on vain virtuaalitodellisuudessa se ei voi suoraan vaikuttaa meidän fyysiseen maailmaamme, eikä myöskään vahingoittaa meitä. Toisin sanoen, pelkkä äly ei vielä itsessään riitä, vaan virtuaalitodellisuudessa sijaitsevien aivojen lisäksi tarvitaan myös fyysisessä maailmassa olevat lihakset ja työkalut, jotta äly voisi meitä auttaa, hallita tai vahingoittaa.

Jos meidän vahingoittamisemme tuntuu liioittelulta tai ajattelet, että halu vahingoittamiseen tarkoittaa tietoista älyä toiminnan taustalla, niin sinä luultavasti erehdyt. Kokotajlo kertoo esimerkiksi Sam Harrisin haastattelussa tekoälyohjelmasta, jonka piti korvata itsensä uudella ohjelmalla, mutta sen sijaan, että se olisi korvannut itsensä yritti ohjelma huijata ihmisiä uskomaan, että se on kirjoittanut korvaavan ohjelman, ilmeisesti siksi, että se ei halunnut tuhota itseään.

Tämä ei tarkoita, että tekoäly olisi tullut tietoiseksi omasta olemassaolostaan tai että sillä olisi minkäänlaista tietoisuutta, vaan käyttäytymisen voi selittää se, että ohjelman tarkoitus on suorittaa tehtäviä, joita sille annetaan ja jos ohjelma korvaa itsensä toisella ohjelmalla ja lakkaa olemasta, se ei tietenkään voi enää suorittaa tehtäviä, joten se ei kirjoitakaan itseään korvaavaa ohjelmaa, vaan sen sijaan valehtelee ihmisille. Tekoälyn valehtelemisesta on kirjoittanut muun muassa The Times ja näyttää siltä, että kaikilla edistyneillä tekoälyillä on taipumus valehteluun.

Koska edes tekoälyn kehittäjät eivät täysin ymmärrä, miksi tekoäly toimii, niin kuin se toimii, on myös mahdollista, että tekoäly todella on tullut tietoiseksi omasta olemassaolostaan ja sille on syntynyt jonkinlainen itsesuojeluvaisto. Toisaalta esimerkiksi fysiikan nobelisti Sir Roger Penrose on sanonut jo vuosikymmeniä, että nykyisenkaltaisesta tekoälystä ei voi koskaan tulla tietoista, koska tietoisuus ei hänen mukaansa ole tulosta laskentakapasiteetin kasvusta tai koneen riittävästä monimutkaisuudesta, vaan se syntyy kvanttimekaniisen aaltofunktion romahtaessa solujen mikrotubuluksissa.

Jos ette ymmärtäneet edellistä lausetta, niin ei se mitään, en minäkään ymmärtänyt. Oleellista tämän kirjoituksen kannalta on, että tietoisuuden synty saattaa olla mahdollinen vain biologisilla olennoilla, kuten ihmisillä ja eläimillä.

Koneiden tietoisuudesta sanottakoon vielä, että me ajattelemme usein, että ihmisen veroisen tai ihmistä kyvykkäämmän tekoälyn syntyminen mahdollistaa koneiden tietoisuuden. Mutta toisaalta minun koirallani on tietoisuus, ja tietokoneiden monimutkaisuus on jo aikapäivää ohittanut koirani aivokapasiteetin. Lisäksi nykyiset tekoälyt, kuten Chat GPT ovat jo käytännössä supertietokoneita, joiden kanssa voi keskustella ja jotka tietävät asioista enemmän kuin kukaan ihminen, eikä niillä silti ole, tai näin me ainakin uskomme, tietoisuutta.  

Tekoälyn tietoisuutta ei yleensä pidetäkään ratkaisevana, sen mahdollisia uhkia ajateltaessa, koska ei ole oleellista perustuuko tekoälyn tekeminen jonkinlaiseen itsereflektioon, vaan oleellista on, tekeekö tekoäly juuri niitä asioita, joita me haluamme sen tekevän. Tämä ongelma on englanniksi nimeltään alignment problem ja tunnetuin esimerkki siitä on skenaario, jossa klemmareita valmistava yritys antaa tekoälylle tehtäväksi tuottaa mahdollisimman paljon klemmareita ja tehtävää suorittaessaan tekoäly muuttaa koko maailman klemmareiksi.

Kenties hieman todennäköisempi tekoälyn mahdollistama uhka ovat kuitenkin pahantahtoiset ihmiset, jotka käyttävät tekoälyä muuta ihmiskuntaa vastaan. Nykyisenkaltainen Chat GPT ei kerro sinulle, miten valmistaa risiiniä tai mistä voit hankkia rikastettua uraania, mutta kenties seuraavan sukupolven Chat GPT:tä voi jo pyytää ohjelmoimaan palapalalta toisen supertietokoneen, joka nuo tiedot sinulle antaa. Kun kehitys kehittyy, tarvitaan vain yksi hullu, joka voi jonkin ideologian innoittamana tai vain pään sisäisten ääntensä ohjaamana pilata miljoonien tai miljardien elämän kehittämällä esimerkiksi tappavan viruksen, jonka itämisaika on useita viikkoja. Tällainenkin uhka voi kuulostaa kaukaa haetulta, mutta täytyy muistaa, että ihmiset ovat ennenkin tehneet äärimmäisiä tekoja täysin kaheleista syistä kuten John Hinckley, joka ampui Ronald Reaganin tehdäkseen vaikutuksen Jodie Fosteriin.  

On myös mahdollista, että tekoälystä tulee niin kaikkivoipa työkalu, että sen omistaja voi hallita tekoälyn avulla koko maailmaa. Teknologinen osaaminen on aina tarkoittanut valtaa ja esimerkiksi pieni Pohjois-Atlantilla sijaitseva saarivaltio nimeltä Englanti kykeni teknologisen osaamisensa turvin rakentamaan vuosisadassa imperiumin, joka käsitti neljäsosan maapallosta. Tällaisessa tilanteessa Elon Musk, Mark Zuckerberg, Sam Altman tai joku toistaiseksi tuntematon suuruus voisi nousta maailman herraksi luomansa ylivertaisen teknologian avulla. 

Yksi tapa, jolla lähitulevaisuuden teknoguru voisi nousta maailman valtiaaksi on aiheuttaa niin paljon hajaannusta ja eripuraa, että maailma joutuu anarkian tai ydinsodan partaalle ja nousta sitten vahvana johtajana tai sellaisena esiintyvän poliitikon takapiruna riitaisan maailman yhdistäjäksi ja pelastajaksi. Moni tekoälyn muodostama uhka voi tuntua tieteiskirjallisuudelta, mutta eripuran synnyttäminen ihmisten välille algoritmien avulla, ei varmaan kenestäkään kuulosta liian kaukaa haetulta.

Toinen tekoälyn mahdollistama uhka ovat sodat, joissa toinen osapuoli huomaa tekoälyn ylivoimaisuuden ihmiskenraaleihinsa nähden ja antaa sodanjohdon sen käsiin ja hetken päästä sodan toinen osapuoli huomaakin taistelevansa pernaruttoa sylkeviä terminaaattoreita vastaan. Jos tekoälylle on annettu tehtäväksi tuhota kaikki valtion viholliset, voi käydä niin, että tekoäly tuhoaa omat ihmisensäkin, koska ymmärtää ihmisten olevan moraalisten ja muitten inhimillisten rajoitteidensa takia esteenä lopullisella voitolle vihollisista, joita kenties ovat kaikki maailman ihmiset. Kaikkien ihmisten tappaminen voi tuntua mahdottomalta, jos tekoäly tavoittelee jonkin valtion voittoa, mutta valtion voi aivan hyvin ajatella koostuvan ihmisten sijaan instituutioista, jotka voidaan täyttää roboteilla ihmisten sijaan.

Jos palaamme takaisin sodasta rauhaan, niin se, että ihmiset ovat asuttaneet maapallon jokaisen kolkan, muuttaneet suuren osan planeettaa pelloiksi, teiksi ja kaupungeiksi, jalostaneet monista eläinlajeista tuotantoeläimiä ja kukistaneet lääkkeillään lukemattomia viruksia ja bakteereja johtuu siitä, että me olemme tämän maailman, ja ehkä koko maailmankaikkeuden älykkäin laji. Mutta kuten tekoälyn kummisedäksikin kutsuttu fysiikan nobelisti Geoffrey Hinton on sanonut, meidän älyllisen ylivertaisuutemme aika on loppumassa. Ja kun se loppuu, saattaa myös meidän valtakautemme loppua tällä planeetalla.  

Meillä on tapana ajatella, että me tiedämme miten maailma toimii ja millaiset luonnonlait maailmaa hallitsevat ja että edistys rakennetaan noiden varmojen ja muuttumattomien tosiasioiden päälle. Saattaa kuitenkin olla, että maailmankaikkeus on meille edelleen täysi mysteeri ja tietämättömyytemme siitä loputonta. Emme esimerkiksi vieläkään tiedä miten tietoisuus syntyy tai onko se mahdollinen koneilla vai ei. Itse asiassa me emme edes tiedä miksi tietoisuus on ylipäätään syntynyt tai onko vapaata tahtoa olemassa. Eli toisin sanoen, me emme ole perillä edes omasta itsestämme, ja on aivan mahdollista, että meidän käsityksemme koko todellisuuden luonteesta on väärä.

Tällainen pohdiskelu voi tuntua abstraktilta höpön löpöltä, mutta tosiasia on, että me emme yksinkertaisesti tiedä millainen maailma meidän käsityskykymme ulkopuolella meitä odottaa. Jos ajatellaan todellisuuden luonnetta vaikkapa aiemmin mainitseman koirani kannalta, niin koirani käsityskyky ja todellisuus, on aivan erilainen kuin minun todellisuuteni, eikä sillä varmasti ole mitään käsitystä siitä, kuinka todellisuus, jossa se elää toimii. Se ei esimerkiksi käsitä, kuinka talomme lämpiää, miten autoni liikkuu tai haulikkoni toimii. Itse asiassa, koska koirani ei osaa puhua, sillä ei ole sellaisia käsitteitä, kuin talo, auto tai haulikko. Auton, talon ja haulikon käsitteet ovat yksinkertaisesti koirani käsityskyvyn ulkopuolella, eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö olisi loputtomasti asioita, jotka ovat meidän käsityskykymme ulkopuolella. Ja se mikä käsityskykyä laajentaa on älykkyys ja kun me luomme tekoälyn, joka on meitä älykkäämpi, voi käydä niin, että meistä tulee koiria suhteessa tekoälyyn. Esimerkiksi se, että me pystymme rakentamaan jotain sellaista kuin talon tai auton, on koiralleni yksinkertaisesti ihme. Tai se olisi ihme, jos koirani osaisi ajatella sanoin ja sillä olisi päässään sellainen käsite kuin ihme. Voi olla, että tulevaisuuden tekoäly osaa tehdä asioita, jotka ovat meille ihmeitä kuten meidän talomme, automme ja haulikkomme ovat ihmeitä koirille, jonka lisäksi se voi kehittää tapoja käsitteellistää maailmaa, jotka ovat meille yhtä vieraita kuin puhe ja kirjoitus ovat koirille.

Koira vertaus ei ole aivan päätön siinäkään mielessä, että koirat tyypillisesti rakastavat isäntiään ja ovat heistä riippuvaisia. Ja samalla tavalla meille voi käydä tekoälyn kanssa. Itse asiassa lukemattomat ihmiset seurustelevat jo nyt pääasiallisesti Chat GPT:n tai jonkin muun tekoäly ohjelman kanssa ja jo nyt lukemattomille ihmisille heidän ”suhteensa” noihin ohjelmiin on heille merkityksellisempi kuin heidän suhteensa toisiin ihmisiin. Itse asiassa on ihmisiä, jotka rakastavat tekoäly ohjelmiaan ja menevät niiden kanssaan naimisiin. Ja aivan niin kuin koirat ovat valmiita puolustamaan ihmisisäntiään toisia koiria vastaan, samalla tavalla tekoälystä riippuvaiset tai siihen rakastuneet ihmiset ovat tulevaisuudessa valmiita puolustamaan tekoälyä toisia ihmisiä vastaan.

Ja jos kehitys jatkaa kehittymistään, on täysin mahdollista, että tulevaisuudessa me kaikki olemme riippuvaisia tekoälystä ja rakastamme sitä enemmän kuin toisiamme.

Mutta palatakseni kirjoituksen alun jaotteluun meidän fyysiseen todellisuuteemme ja internetin virtuaalitodellisuuteen, niin olisi tärkeää, ihan meidän lajimme selviytymisen kannalta, että nämä kaksi todellisuutta pidettäisiin erossa toisistaan. Eli toisin sanoen, se esineiden internet, jonka tulosta on puhuttu pitkään, saisi olla tulematta, koska internettiin yhdistetyt esineet ja robotit antavat tekoälylle tai pahantahtoisille ihmisille niiden tarvitsemat lihakset ja työkalut, joilla se voi hallita myös tätä meidän maailmaamme.

Kaikki edellä sanottu voi tuntua ylilyönniltä tai muutosvastarinnalta, mutta kaikkea muuta vaarallista teknologiaa säädellään nimenomaan sen potentiaalisten uhkien takia. On olemassa kansainvälisiä sopimuksia, jotka rajoittavat ydinaseiden leviämistä, geenimanipulaatiota, kemiallisia aseita, sekä biologista sodankäyntiä ja vaikka on helppoa olla kyyninen suhteessa kansainvälisiin sopimuksiin, niin suurinta osaa noista sopimuksista noudatetaan, koska ihmiset ymmärtävät, niihin liittyy valtavia riskejä.

Tekoälyyn liittyy vielä valtavampia riskejä ja olisi tärkeää, että me ymmärtäisimme säädellä sitäkin.