Politiikasta puhuttaessa kuulee usein, että ihmiset eivät äänestä tosiasioiden, vaan mielikuvien perusteella. Esimerkiksi perinteistä oikeistoa kannattavat ihmiset ovat usein sitä mieltä, että niin perussuomalaisten kuin vasemmistonkin äänestäjät, eivät yksinkertaisesti ole perillä talouden realiteeteista ja siksi he äänestävät perussuomalaisten kaltaisia populisteja, jotka eivät tajua, että taloutemme on riippuvainen maahanmuutosta taikka vasemmistoa, jotka eivät ymmärrä, että ennen kuin rahaa voi alkaa jakamaan laiskureille ja puunhalaajille, se raha täytyy ensin ansaita työllä ja yrittämisellä.

Puolueista kokoomuksella onkin ammattimaisin imago ja se on pyrkinyt luomaan itsestään kuvaa kykypuolueena, joka on ajan hermolla ja tunnustaa talouden realiteetit. Juuri talous on kokoomuslaisuuden ytimessä ja puolueen imagoon kuuluu tiukka talouskuri ja yrittäjien asialla oleminen. Kokoomuksen hyvä maine on myös kantanut poliittista hedelmää ja puolue on ollut vuodesta 2007 lähtien, Rinteen-Marinin hallitusta lukuun ottamatta, joko pääministeri- tai valtiovarainministeripuolue.

Taloutta kokoomus ei kuitenkaan ole vielä saanut kuntoon ja esimerkiksi tänä vuonna valtio ottaa uutta velkaa reilut 13 miljardia euroa ja vuodesta 2007 tähän päivään velan määrä on kasvanut yli 100 miljardia, työttömiä on kohta 350 000 ja kokoomuksen johtama hallitus nosti yrittäjien iloksi arvonlisäveron 25.5 %:iin.

Tarkoitukseni ei ole sanoa, että meidän taloutemme huono kunto on kokoomuksen syytä. Se on tietysti kaikkien puolueiden syytä, sillä kaikki puolueet ovat osallistuneet vuosien varrella holtittomaan taloudenpitoon ja viime kädessä se on meidän kansalaisten syytä, koska me olemme valinneet nuo holtittomat poliitikot päättämään asioistamme.

Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele Suomen taloutta, vaan kokoomuksen suosiota, johon eivät vaikuta sen paremmin Suomen luottoluokituksen lasku, posketon velanotto tai verojen korotukset. Hieman kärjistäen kokoomuslaiset ajattelevat, että muita puolueita äänestävät tyhmät populistit, tyhmät vasemmistolaiset ja tyhmät maalaiset ja on ymmärrettävää, että tyhmät eivät ymmärrä taloudenpidosta tai velkaantumisesta mitään ja siksi he lankeavat poliitikkojen katteettomiin lupauksiin. Mutta, jos asian laita on tämä, niin miksi kokoomus pysyy vuodesta toiseen politiikan huipulla, vaikka sen politiikan tulokset ovat jokseenkin päinvastaisia, kuin sen lupaukset? Toisin sanoen, jos kokoomusta äänestetään, koska se lupaa laittaa talouden kuntoon, eikä se laita taloutta kuntoon, niin miksi sitä äänestetään edelleen?

Vastaus kysymykseen löytyy puolueen imagosta. Kokoomuksen imago on ammattimainen, moderni ja asiallinen, joten ihmiset, jotka pitävät itseään ammattimaisina, moderneina ja asiallisina äänestävät kokoomusta. Lisäksi kokoomusta äänestävät nimenomaan varakkaat ihmiset, jotka tienaavat yli 6000 € kuukaudessa ja ihmisille, jotka tienaavat yli 6000 € kuukaudessa, on suhteellisen yhdentekevää, millaista politiikkaa maassa harjoitetaan, koska heillä on varaa olla omavaraisia, asua turvallisella alueella, käydä yksityisellä lääkärillä ja muuttaa tarvittaessa Dubaihin tai Espanjaan päivittelemään Suomen korkeita veroja ja epäpäteviä poliitikkoja.

Oikeisto syyttää vasemmistoa aika ajoin moraaliposeeraamisesta, koska vasemmisto haluaa antaa rahaa kehitysapuun, narisee rasismista ja vastaanottaa pakolaisia, jotka asutetaan mahdollisimman kauas heidät maahantuoneista vasemmistolaisista. Mutta aivan samalla tavoin oikeisto poseeraa talouskurilla, jota se ei koskaan saavuta. Eikä sen tarvitse sitä saavuttaakaan, koska sen äänestäjät tuntevat varakkuutensa takia huonon taloudenpidon vaikutukset viimeisinä. Eli vasta sitten, kun IMF, EU tai jokin muu kansainvälinen instanssi ottaa Suomen holhoukseensa, kun päätäntävalta Suomen asioista siirtyy Suomesta maamme velkojille.  

Kokoomus on taitava puolue pysymään vallassa ja olemaan ajankohtainen, koska se osaa sopeuttaa politiikkansa ajan hengen mukaiseksi. Kokoomus haluaa työperäistä maahanmuuttoa, koska maassamme vallitsee yleinen uskomus siitä, että taloutemme tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa. Se, että kaikesta maahanmuutosta huolimatta Suomi on menossa konkurssiin tai se että yli neljännes työvoimaan kuuluvista ulkomaalaisista on työttömiä, on yhdentekevää. Oleellista on, että Suomessa on yleinen uskomus, jonka mukaan me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, joten kokoomus kannattaa työperäistä maahanmuuttoa, ja se siitä.

Positiivinen imago syntyy yksinkertaisesti siten, että ihminen tai puolue on asioista oikeaa mieltä. Esimerkiksi vuonna 2015 kokoomus oli sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden motiivien epäily oli rasismia, eikä Ruotsin rajaa voinut laittaa kiinni, koska maassamme, mediassa ja Länsi-Euroopassa yleensä vallitsi konsensus, jonka mukaan pakolaisia pitää ottaa vastaan. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan kokoomus halusi laittaa itärajan kiinni, ettei sieltä tulisi pakolaisia, koska maassamme, mediassa ja Länsi-Euroopassa yleensä vallitsi konsensus siitä, että Venäjä on paha ja Venäjän raja pitää laittaa kiinni.

Todettakoon tähän väliin, että minä en ottaisi pakolaisia Ukrainaa lukuun ottamatta mistään, mutta lienee paikallaan kysyä, kummasta maasta voisi tulla niitä oikeita turvapaikanhakijoita. Ruotsista vuonna 2015, vai Venäjältä vuonna 2025. Annetaan vielä sellainen vinkki, että Venäjällä hallituksen kriitikoilla on paha tapa putoilla korkeiden rakennusten ikkunoista tai joutua Ukrainan rintaman lihamyllyyn ja Ruotsissa tällaista tapaa ei ole.

Kokoomus on kunnostautunut myös laajemmissa kulttuurisissa kysymyksissä ja edellisen hallituksen aikana säädetty laki, joka sallii ihmisen muuttaa juridisen sukupuolensa, hyväksyttiin kokoomuksen äänillä, joista suurin osa äänesti oppositiossakin ollessaan lain puolesta. Se, että tällainen lainsäädäntö on suoraan Pahkasian sivuilta ei ole oleellista. Oleellista on, että ajan henki puoltaa tällaista hulluutta, joten kokoomuslaisetkin puoltavat tällaista hulluutta.

Imago on politiikassa tärkeää, koska positiivinen imago toimii kuin suojakilpi. Jos sinulla on positiivinen mielikuva jostain henkilöstä, sinä kuittaat tuon henkilön töppäilyt yksittäistapauksina tai inhimillisinä virheinä, joita sattuu meille kaikille, ellet sitten ajattele, että kyseessä on pahantahtoisten voimien masinoima ajojahti. Mutta, jos sinulla on negatiivinen kuva jostain ihmisestä, sinä uskot, että jokainen töppäys tai epäasiallinen sanavalinta on kurkistusikkuna tuon henkilön synkkään sieluun, joka kertoo tuosta henkilöstä kaiken oleellisen. Esimerkiksi, kun perussuomalaisten Teemu Keskisarja puhui heikkolaatuisista maahanmuuttajista, hänen sanavalintojaan puitiin pari viikkoa, niin mediassa, kuin hallituksessakin. Mutta kun kokoomuksen entinen kunnanvaltuutettu Simon Ekpa, jota voinee luonnehtia yhdeksi niistä heikkolaatuisista maahanmuuttajista, tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen terrorismirikoksista, kukaan ei sanonut mitään. Itse asiassa asiasta uutisoinut Iltasanomat ”unohti” jutussaan kertoa Ekpan kokoomuslaisuudesta.

Positiivisessa imagossa ei tietenkään ole mitään pahaa ja positiivisen imagon luominen on oleellinen osa politiikkaa ja politiikassa menestymistä, sillä vain menestyvät poliittiset liikkeet voivat saada politiikassa jotain aikaa, koska vain niillä on tarpeeksi äänestäjien tarjoamaa selkänojaa oman agendansa ajamiseen ja vaikeiden päätösten tekemiseen.

Imagon luomisessa ja vallan tavoittelussa unohtuu kuitenkin helposti, miksi sitä imagoa luodaan ja valtaa tavoitellaan. Jos kokoomuksen tavoite on esimerkiksi talouden kuntoon laittaminen ja se ei laita taloutta kuntoon, niin miksi kokoomuksen pitäisi olla päättämässä asioista.

Kokoomus ei tietenkään ole ainoa puolue, joka yrittää huolehtia imagostaan. Kaikki puolueet tekevät, niin ja toiset onnistuvat imagon rakennuksessa peremmin ja toiset huonommin. Puolueilla on karkeasti ottaen kaksi tapaa parantaa omaa imagoaan, joista ensimmäinen on pysyä relevanttina ja modernina seuraamalla ajan henkeä ja sopeuttamalla oma politiikkansa ajan hengen mukaiseksi. Näin kokoomus on paljolti toiminut ja sen strategia on poikinut sille kaksi perättäistä presidenttiä ja tärkeimmät ministerinsalkut.

Toinen tapa parantaa imagoaan on muokata ajan henkeä vastaamaan puolueen omaa politiikkaa. Uudet keskustaoikeistolaiset puolueet, kuten perussuomalaiset, AFD tai reformi puolue Britanniassa eivät voi juosta ajan hengen perässä pysyäkseen relevantteina, koska ajan henkeen kuuluu, että noille puolueille ja niiden kannattajille on jaettu valmiiksi roiston rooli, niin mediassa kuin populaarikulttuurissakin, jonka lisäksi on vaikeaa väittää olevansa vaihtoehto vanhoille puolueille, jos tarjoaa samaa mitä kaikki muutkin.

Perussuomalaisten kaltaisten puolueiden ainoa mahdollisuus on ajaa vanhoista puolueista oikealta ohi, niin maahanmuuttoon kuin kulttuuriinkin liittyvissä kysymyksissä, koska vain silloin ne voivat tarjota todellisen vaihtoehdon vanhoille konservatiivipuolueille. Useissa Euroopan maissa kuten Ranskassa ja Englannissa perinteiset konservatiivit ovat jo pahasti köysissä tai ne on lyöty kokonaan kanveesiin, juuri siksi että ne eivät kyenneet ottamaan tarpeeksi tiukkaan linjaa kulttuuriin ja maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä. Esimerkiksi Englannissa 15 entistä konservatiivi kansanedustajaa on tähän mennessä loikannut Nigel Faragen johtamaan reformipuolueeseen ja Ranskassa perinteiset konservatiivit ovat menettäneet poliittisen painoarvonsa lähes kokonaan.

Nykyisen kaltainen maahanmuuttopolitiikka on karmea virhe. Demografinen muutos tai väestönvaihto on tosiasia, talous sakkaa ja kulttuurisissa kysymyksissä länsimaat ovat muuttuneet, niin individualistisiksi, että se lähentelee hulluutta ja ne poliittiset liikkeet, jotka sanovat edellä mainitun järkevällä tavalla ääneen ja kykenevät tarjoamaan noihin ongelmiin realistisia ratkaisuja tulevat menestymään.

Tarkoitukseni ei ole sanoa, että meidän maahanmuuttoon ja velkaantumiseen liittyvät ongelmamme johtuisivat kokoomuksesta, sen enempää kuin mistään muustakaan yksittäisestä puolueesta. Meidän ongelmamme johtuvat huonoista valinnoista, joista me kaikki olemme osaltamme vastuussa. Ja kuten sanottu, vastaukset noihin ongelmiin löytyvät poliittisista liikkeistä, jotka uskaltavat haastaa konsensuksen ja vaikuttaa ajan henkeen, jonka muutkin poliittiset liikkeet voivat omaksua.