... on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Englannissa on taas vaihteeksi kohistu pakistanilaismiesten raiskaajajengeistä. Kehitys on saarivaltakunnassa kehittynyt kuitenkin sen verran, että jengien olemassaolo tunnustetaan yleisesti ja hallitus on asettanut komitean tutkimaan ilmiön laajuutta ja kirjoittamaan siitä raportin.

Viimeaikainen kohina koskeekin juuri komiteaa, jonka jäsenistä moni on eronnut protestina komitean toiminnalle. Komiteasta eronneet, ovat olleet nimenomaan raiskaajajengien uhreja, jotka pelkäävät komitean toiminnan vesittyvän, yhtäältä siksi, että poliisilla ja sosiaalitoimella on niin merkittävä rooli komiteassa ja sekä poliisilla, että sosiaalitoimella on ollut merkittävä rooli myös raiskaajajengien toiminnan peittelyssä, joka on herättänyt epäilyn noiden instituutioiden puolueettomuudesta. Toinen huoli on ollut komitean tutkinnan laajentaminen koskemaan kaikkea lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, jonka tarkoituksena pelätään olevan raiskaajajengien toiminnan lakaiseminen maton alle.

Itse skandaali, eli raiskaajajengit, on yhtä järkyttävä, kuin ennenkin ja esimerkiksi The Timesiin kirjoittava Sir Trevor Phillips, joka on tehnyt palkitun dokumentin pedofiileistä, jo 1980- luvulla kuvaa pakistanilaisen raiskaajajengejä ilmiönä poikkeukselliseksi. Philipsin mukaan pedofiileillä on yleensä yksittäisiä uhreja ja pedofiilirinkienkin tapauksissa uhreja on yleensä vain kymmenkunta. Lisäksi pedofiilit uhkailevat tavallisesti uhrinsa hiljaisiksi sanomalla, että tapan sinut, jos puhut jollekulle tai nuoremmille uhreille, että jos puhut, menetät vanhempasi tai muuta vastaavaa.

Pakistanilaisjengien tapauksessa uhreja on ollut kymmeniätuhansia, mahdollisesti enemmän, hyväksikäyttö on ollut täysin avointa ja kaikki ovat tienneet siitä. Ja kuten Phillips selittää, pakistanilaisjengit valitsevat uhrinsa nimenomaan rodun perusteella, eli he valitsevat tietoisesti valkoisia tyttöjä. Yleensä joku nuoremmista ja komeammista pakistanilaismiehistä saa nuoren, esimerkiksi 13 tai 14- vuotiaan tytön ihastumaan itseensä tarjoamalla autojaeluita, tupakkaa, alkoholia ja huumeita, sekä tietysti sitä, mitä kaikki tytöt haluavat, eli kehuja ja huomiota. Tytöt ajattelevat aluksi, että heillä on poikaystävä, vaikka poikaystävä onkin aikuinen mies ja kun tyttö on saatu koukkuun rakkaudella ja huumeilla, häntä aletaan jakamaan muille pakistanilaismiehille, jotka sitten raiskaavat ja pahoinpitelevät tyttöä mielensä mukaan.

Lisättäköön tähän vielä, että tyttöjä raiskataan ja hyväksikäytetään myös ilman sen kummempia ihastumisia tai autoajeluita, kuten olen ennenkin kirjoittanut.

Phillipsin mukaan toisen tason skandaaliin lisää se, että tekijät tietävät olevansa koskemattomia, koska paikalliset kaupunginvaltuustot, poliisi ja sosiaalityöntekijät eivät halua ongelmia pakistanilaisyhteisön kanssa ja toisaalta siksi, että he pelkäävät tulevansa leimatuksi rasisteiksi.

Skandaalin tutkimiseen ja siihen puuttumiseen on vaikuttanut sekin, että monet nykyisistä työväenpuolueen kansanedustajista ja ministereistä tulevat alueilta, joissa muslimien äänillä on ratkaiseva merkitys. Esimerkiksi parlamentaarikko Jess Phillips, joka on vastuussa raiskaajajengien tutkinnasta pääsi parlamenttiin 693 äänen marginaalilla alueelta, jonka väestöstä vuonna 2021 45 % oli muslimeita.

Englannin työväenpuoluetta on tietysti helppo haukkua saamattomaksi, ja heitä voidaan syyttää myös muslimien äänten kalastelusta ja opportunismista, mutta työväenpuolueen todellinen tai kuviteltu opportunismi ei selitä sitä, miksi edellinen konservatiivihallitus, joka oli vallassa 14 vuotta, ei myöskään tehnyt asialle mitään.

Se mikä raiskaajajengi-ilmiön selittää ei ole työväenpuolueen huonous, vaan Englannissa, kuten muuallakin länsimaissa vallalla oleva monikulttuurinen ideologia, jonka mukaan kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja historia on tie, jolla kaikki kulttuurit marssivat samaan suuntaan. Monikulttuurisuuteen liittyy myös kulttuurirelativismi, jonka mukaan toisen kulttuurin käytäntöjä ei saa arvostella meidän kulttuuristamme käsin. Ja ihmiset saattavat hyväksyä esimerkiksi huivin tai burkan käytön tai järjestetyt avioliitot yksinkertaisesti sanomalla, että se kuuluu heidän kulttuuriinsa, jolla tarkoitetaan, että jos jokin asia kuuluu vieraaseen kulttuuriin, se on automaattisesti kaiken arvostelun ulkopuolella.

Monikulttuurisuus ei kuitenkaan ole mikään länsimaisen sivilisaation perusta, vaan sen taustalla on paljon perustavanlaatuisempi käsitys oikeasta ja väärästä. Meidän moraalikäsityksemme perusta on epäitsekkyyden ihanne, joka on johtanut monikulttuurisuuden syntyyn. Meidän maailmassamme hyvä ihminen auttaa toisia ja on valmis uhrautumaan toisten puolesta. Meidän moraalikäsityksemme on pitkälti peräisin uudesta testamentista ja vuorisaarnasta, jotka ovat luoneet pohjan, niin käsityksellemme jakamattomista ihmisoikeuksista, kuin monikulttuurisuudestakin. Meidän moraalikäsityksemme onkin universaali, eli se ei rajoitu koskemaan vain meidän omia ihmisiämme, vaan me uskomme, että ihmisoikeudet ja ihmisarvo kuuluvat kaikille.

Tällainen moraalikäsitys ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää ihmistä, mutta se on ohjelmoinut meidät auttamaan toisia ja uhrautumaan heidän puolestaan.

Koska hyvät ihmiset auttavat toisia, me olemme vuosikymmeniä kertoneet tarinoita jaloista villeistä, viisaista afrikkalaisista, syvällisistä muslimeista ja luonnon kanssa harmoniassa elävistä sinisistä alieneista. Niinpä pakistanilaisten ilmaannuttua Englannin katukuvaan 1960- luvulla, englantilaiset ovat toimineet tavalla, jolla heidän moraalinsa ja kulttuurinsa olettaa heidän toimivan, eli he ovat ilmaisseet omaa hyvyyttään olemalla kilttejä muukalaisille, ja helpoin tapa viestittää omaa hyvyyttään, on omaksua oikeat asenteet, sillä kilttien tekojen tekeminen, kuten kodittomien majoittaminen tai kehitysvammaisten lasten adoptointi on paljon vaikeampaa ja vaatii kauheasti tekemistä. Paljon helpompaa on vain sanoa olevansa ennakkoluuloton ihminen ja tuomita ne, jotka vaikuttavat ennakkoluuloisilta.

Viestittääkseen omaa hyvyyttään muille ja pitääkseen yllä positiivista minäkuvaa, hyvät englantilaiset ovat vuosikymmeniä kertoneet positiivisia juttuja muista, kuten pakistanilaisista ja negatiivisia juttuja niistä, jotka eivät pakistanilaisista pidä. On hyvä huomata, että ihmisen minuus, kuten laajemmassa mielessä koko kulttuuri on meidän päämme sisällä oleva tarina, jota pidetään yllä kertomalla tuon tarinan mukaisia juttuja, johon kuuluu se, että me nauramme tietyille vitseille, paheksumme toisia vitsejä, suhtaudumme torjuvasti tiettyihin ihmisiin, ihailemme toisia ihmisiä ja niin edelleen.

Monikulttuurisuudessa oleellista on, että se on maailmankuva, jonka kannattajiksi ihmiset tunnustautuvat, eivät julistamalla, että he rakastavat monikulttuurisuutta, vaan kertomalla tuota maailmankuvaa ylläpitäviä tarinoita, joita ovat esimerkiksi positiiviset ja ennakkoluulottomat anekdootit muista kulttuureista. Monikulttuurisessa maailmassa hyvä ihminen suhtautuu avoimesti vieraisiin ja ilmaisee hyvyytensä, sanomalla positiivisia asioita vieraista. Esimerkiksi kertomalla, että vieraat ovat ahkeria tai kunnioittavat vanhempiaan ja muuta sen sellaista. Toinen tapa kertoa monikulttuurisen ideologian mukaista tarinaa on alentaa meikäläisiä kertomalla meistä negatiivisia anekdootteja, kuten että meikäläisille työt eivät kelpaa tai meikäläiset ovat vanhoja, laiskoja tai milloin mitäkin negatiivista, mikä saa muukalaiset näyttämään hyviltä ja viestittää kuulijoille, kuinka erinomainen ja epäitsekäs ihminen, noiden juttujen kertoja on. Ja kun noita juttuja kerrotaan tarpeeksi kauan, niihin aletaan uskomaan. Ja pitääkseen yllä maailmankuvaansa, joka on osa ihmisen minuutta, ihminen on valmis tekemään jokseenkin mitä tahansa, varsinkin, jos tuon maailmankuvan ylläpitäminen on sosiaalinen normi.

Ideologisessa mielessä se, että pakistanilaiset miehet raiskaavat valkoisia lapsia Englannissa, on ongelma koska pakistanilaisten pahuuden myöntäminen, on isku ihmisten minäkuvalle, joka nojaa vallitsevaan ideologiaan, eli monikulttuurisuuteen, jonka mukaan kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä, ja jota on pidetty vuosikymmeniä yllä kertomalla tarinoita siitä, kuinka ihania muukalaiset ovat ja kuinka pahoja ovat meikäläiset, jotka eivät muukalaisista pidä.

Jos tällainen selitys kuulostaa epäuskottavalta, niin mikä muu, kuin ihmisten omaksuma uskomusjärjestelmä/maailmankuva/ideologia voi selittää raiskaajajengien hirveyksien hiljaisen hyväksynnän, joka on jatkunut vuosikymmeniä.

Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, aivan tavalliset englantilaiset ovat peitelleet kymmenien- mahdollisesti satojentuhansien lasten joukkoraiskauksia ja kidutuksia vuosikymmenten ajan vapaassa maassa ilman mitään todellista pakkoa. Sillä ei Englannissa ole mitään propagandaministeriöitä tai Gestapoa, joka olisi pakottanut ihmiset salailemaan näitä hirveitä rikoksia. Ihminen yksinkertaisesti toimii siten, kuin hän olettaa ympäristön haluavan hänen toimivan ja ympäristö olettaa hänen toimivan siten, kuin muutkin toimivat ja kaikki muut toimivat tavalla, jolla he uskovat ympäristön haluavan heidän toimivan.

Ja se siitä.

Primo Leviä lainatakseni: Tällainenko on ihminen?

No. Tällainen se on.

Jos me haluamme oikeasti paremman tulevaisuuden, niin englantilaisten kuin meidänkin on luovuttava tästä itsetuhoisesta maailmankuvasta, jossa me puolustamme refleksinomaisesti kaikkea erilaista ja käännämme katseemme kaikesta siitä rumasta, jota tuo erilaisuus aiheuttaa. Sen sijaan meidän tulisi arvioida erilaisuutta sen perusteella, miten se ilmenee ja vetää siitä tarvittavia johtopäätöksiä. Ja jos pakistanilaiset lukitsevat lapsia kellareihin, jossa heitä pidetään nälässä ja raiskataan ja näitä tapauksia on kymmeniä tuhansia, niin tällaisten tapausten ennalta ehkäisemiseksi pakistanilaiset kannattaisi, ehkä lähettää takaisin Pakistaniin. Ja jos tällaiset toimet tuntuvat sinusta ylilyödyiltä, niin pakistanilaisia on asunut Englannissa 60 vuotta ja koko sen ajan he ovat raiskanneet englantilaisia lapsia, koska he ovat englantilaisia, joten ehkä heidän koeaikansa voidaan katsoa jo päättyneen.

Jos sinusta vieläkin tuntuu ikävältä, mitä minä kirjoitin pakistanilaisista, se johtuu siitä, että epäitsekäs maailmankuva, jossa me haluamme nähdä muukalaiset positiivisessa valossa ja ajatella heistä hyvää, istuu meissä niin syvässä. Ja juuri tässä on villakoiran ydin, sillä syy siihen miksi englantilaiset sallivat kaiken tämän tapahtua on heidän oma epäitsekäs maailmankuvansa, joka on paradoksaalisesti johtanut tällaisen pahuuden hyväksymiseen.

Tai niin kuin vanha sanonta kuuluu, tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.