Kuuntele podcastina

Vesa Kanniainen on Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori, joka on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan nimeltä Julkisen Talouden Vaje: pelastaako maahanmuutto?

Kirjan pääasiallisen aineiston muodostavat eri Euroopan maissa tehdyt tutkimukset maahanmuuton kustannuksista. Tutkimuksissa maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia arvioidaan tyypillisesti laskemalla kuinka paljon maahanmuuttajat maksavat veroja ja kuinka paljon he saavat tulonsiirtoja erilaisten etuuksien, kuten työttömyyskorvauksen, eläkkeiden ja asumistuen muodossa.

Vesa Kanniainen on Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori, joka on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan nimeltä Julkisen Talouden Vaje: pelastaako maahanmuutto?

Kirjan pääasiallisen aineiston muodostavat eri Euroopan maissa tehdyt tutkimukset maahanmuuton kustannuksista. Tutkimuksissa maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia arvioidaan tyypillisesti laskemalla kuinka paljon maahanmuuttajat maksavat veroja ja kuinka paljon he saavat tulonsiirtoja erilaisten etuuksien, kuten työttömyyskorvauksen, eläkkeiden ja asumistuen muodossa.

Kanniainen vertailee kansainvälisten tutkimusten tuloksia Suomessa tehtyihin tutkimuksiin, kuten tilastokeskuksen ja elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) selvityksiin maahanmuuton vaikutuksesta maamme huoltosuhteeseen. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan 40 000 ihmisen nettomaahanmuutto tarkoittaisi, että huoltosuhteen heikkeneminen pysähtyisi. Tilastokeskus arveleekin, että 40 000 henkilön nettomaahanmuutto ratkaisisi suuren osan Suomen kestävyysvaje ongelmasta ja helpottaisi eläkejärjestelmään kohdistuvaa painetta.

ETLA:n selvityksen mukaan 40 000 maahanmuuttajaa vuodessa tarkoittaisi miljoonaa uutta ulkomaalaista vuoteen 2050 mennessä, johon Suomi ei yhteiskuntana ole valmis ja ehdottaa nettomaahanmuuton määräksi 24 000 maahanmuuttajaa vuodessa, joka ETLA:n laskelmien mukaan lykkäisi väestön ikääntymisestä johtuvia ongelmia muutamalla vuosikymmenellä eteenpäin.

ETLA:n ja tilastokeskuksen tekemien tutkimusten heikkous on Kanniaisen mukaan se, että ne olettavat työikäisen väestön olevan työmarkkinoilla homogeenista ja että maahanmuuttajat ovat tulonsaajina ja veronmaksajina samanlaisia kuin kantaväestö.

Saksassa, Ruotsissa, Englannissa, Tanskassa, Itävallassa ja Hollannissa tehdyt mikroaineistoihin perustuvat tutkimukset kuitenkin kumoavat tuon käsityksen.

Esimerkiksi Amsterdamin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan maahanmuuton kokonaiskustannukset Hollannille vuosina 1995 – 2019 olivat 400 miljardia euroa. Erityisen paljon kustannuksia aiheutti maahanmuutto Lähi-idästä ja Afrikasta. Saksassa vuonna 2023 julkaistu tutkimus antoi samansuuntaisia tuloksia ja sen mukaan maahanmuutto aiheuttaa maalle merkittäviä kustannuksia. Ruotsissa puolestaan vertailtiin pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien vaikutusta talouteen. Vuosina 2006 – 2012 maahan otettujen pakolaisten nettorasitus valtiontaloudelle vaihteli 192 000 ja 95 000 kruunun välillä vuosittain. Rasitus väheni maassaolovuosien karttuessa, mutta pakolaisuuden nettovaikutus pysyi negatiivisena. Muiden maahanmuuttajien osalta, joihin kuuluvat myös työperäiset maahanmuuttajat, vaikutus valtiontalouteen oli positiivinen 1980- luvulla ja negatiivinen vuosina 1991–2016. Viime vuosina on ollut viitteitä siitä, että muut maahanmuuttajat ovat taas alkaneet maksaa enemmän veroja, kuin mitä he saavat tulonsiirtoina valtiolta.

Tanskassa vuonna 2021 julkaistu selvitys tarkasteli maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia vuonna 2018 ja sen mukaan länsimaista tulleet maahanmuuttajat tuottivat valtiontaloudelle tarkasteluvuonna 7 miljardia kruunua, kun taas länsimaiden ulkopuolelta tulleet aiheuttivat 31 miljardin kruunun nettokustannuksen. Tutkimuksen mukaan Lähi-idästä, Pohjois-Afrikasta, Afganistanista ja Pakistanista tulleiden vaikutus valtiontalouteen oli negatiivinen kaikissa ikäryhmissä, myös työikäisissä.

Samanlaisia tuloksia saatiin myös Itävallassa ja Isossa Britanniassa tehdyissä tutkimuksissa. Brittien vuonna 2025 julkaiseman tutkimuksen mukaan, myös matalapalkkaiset työperäiset maahanmuuttajat olivat rasite maan valtiontaloudelle.

Suomessa vastaavanlaisia nettokontribuutio selvityksiä, joissa mitataan maahanmuuton kuluja julkiselle taloudelle ovat tehneet vain perussuomalaiset. Muut Suomessa tehdyt tutkimukset ovat keskittyneet työllisyyden ja työttömyyden mittaamiseen.

Jos palataan hetkeksi kirjoituksen alun tilastokeskuksen ja ETLA:n selvityksiin ja niissä käytettyihin lukuihin ja käsitteisiin, niin nettomaahanmuutto, johon edellä on viitattu tarkoittaa Suomeen muuttaneiden ja Suomesta muuttaneiden välistä erotusta, joka oli vuonna 2024 47 051 henkeä. Oleellista nettomaahanmuuton käsitteessä on, että tilastokeskuksen määritelmä ei tee eroa suomalaisten ja ulkomaalaisten maastamuutossa. Suomeen muutti tilastokeskuksen mukaan vuonna 2024 kaikkiaan 63 965 ihmistä ja Suomesta muutti 16 914 ihmistä. Ketä maasta muuttaneet olivat ei tilastosta kuitenkaan selviä. Eli, jos yksi suomalainen muuttaa Viroon ja yksi virolainen muuttaa Suomeen on nettomaahanmuutto nolla, vaikka käytännössä suomalaisten määrä väheni ja ulkomaalaisten määrä lisääntyi yhdellä.

Jos tarkastelemme maahanmuuton puolestapuhujien argumentteja, niin maahanmuutolle on karkeasti ottaen kaksi argumenttia, joista ensimmäinen on moraalinen argumentti, joka koskee pakolaisia ja perheenyhdistämisiä. Ja sitten on taloudellinen argumentti, joka on niin sanottu isojen poikien argumentti, joka ei perustu mihinkään unelmahöttöön, vaan talouden rautaisiin lainalaisuuksiin ja jonka kaikki tutkimukset kuulemma todistavat oikeaksi.

Missä kaikki nuo maahanmuuton taloudellisista hyödyistä todistavat tutkimukset tekijöineen sitten piileskelevät, on parempi kysymys. Mutta, jos Kanniaisen kirjaa on uskominen, selittyy piileskely sillä, että noita tutkimuksia ei oikeasti ole olemassa.

Toisaalta on myös mahdollista, että sellaiset ihmiset kuin Juhana Vartiainen ja EK:n ekonomistit viittaavat edellä mainittuihin tilastokeskuksen ja ETLA:n selvityksiin maahanmuuton taloudellisista hyödyistä. Jos jätetään noiden selvitysten metodologiset ongelmat ja nettomaahanmuuton käsitteen hämäryys huomioitta, niin ETLA:n omien selvitysten mukaan maahanmuutto Suomeen oli viime vuonna lähes kaksi kertaa suurempaa, kuin mitä ETLA suosittelee. Tai kuten elinkeinoelämän tutkimuslaitos itse asian ilmaisee:

”tällaiseen kehitykseen ei yhteiskuntamme ole valmis.”

Kun otetaan huomioon, että vuonna 2024 Suomessa syntyi 43 720 lasta, joista 7831, eli suunnilleen 18 % maahanmuuttajille, niin lienee aika selvää, että yhteiskuntamme ei ole valmis 47 000 ihmisen nettomaahanmuuttoon, jos ei muusta syystä, niin siksi, että tällä maahanmuutolla yhteiskuntamme lakkaa olemasta, koska se ei ole enää meidän yhteiskuntamme.

Mutta jos kaikki talouden rautaisiin lakeihin uskovat isot pojat lukevat ETLA:n ja tilastokeskuksen selvityksiä, niin miksi he eivät sano mitään? En minä ainakaan ole huomannut, että Juhana Vartiainen tai Sixten Korkman juoksentelisivat pitkin kaupunkia yhdessä EK:n ekonomistien ja kokoomuksen ministerien kanssa huutamassa jarrua, jarrua! Maahanmuuttoa on tutkimusten mukaan liikaa!

Tähän asioiden tilaan on epäilemättä useitakin syitä, joista yksi keskeisimmistä on, että meidän mielipiteemme eivät yleensä perustu tutkittuun tietoon ja vankkoihin tosiasioihin, vaan logiikka on enemmänkin sellainen, että ensin ovat mielipiteet ja sitten niille keksitään perustelut. Se, että tutkimukset eivät oikeasti puhu maahanmuuton lisäämisen puolesta tai se, että tutkimukset itseasiassa puhuvat maahanmuuton vähentämisen puolesta, ei saa maailman Juhana Vartiaisia muuttamaan mieltään, koska heidän mielipiteistään on tullut tärkeä osa heidän identiteettiään. Ja heittäytymättä liian kyyniseksi voidaankin spekuloida, että kenties maahanmuuttoa ei tarvitakaan pitämään yllä maamme taloutta, vaan Juhana Vartiaisen ja hänen ystäviensä minäkuvaa.

Koska maamme talous on lisääntyneestä maahanmuutosta huolimatta alamäessä ja koska Euroopan ulkopuolelta tulevan maahanmuuton haitat, kuten rikollisuus, terrorismi, tunne oman maan menettämisestä jne. ovat niin ilmeisiä, ovat jotkut maahanmuuttokriitikot alkaneet uskomaan erilaisiin salaliittoihin, joissa globaali eliitti tai ilkeät juutalaiset kontrolloivat meidän yhteiskuntiamme, ajavat valkoisen miehen sukupuuttoon ja antavat Euroopan muslimeille ja afrikkalaisille. Mutta jos olemme itsellemme rehellisiä, niin ei ole olemassa mitään globaalia eliittiä, taikka juutalaisten salaliittoa.

Kun länsimaiden taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen painoarvo pienenee, niin se pienenee. Ei se muutu, joksikin mystiseksi globaaliksi eliitiksi, vaikka maailman Sanna Marinit ja Tony Blairit niin ehkä haluaisivatkin. Ja mitä ilkeisiin juutalaisiin ja heidän kontrolliinsa tulee, niin juutalaisilta meni kaksi vuotta saada kontrolliinsa Gazan kaista, joka vastaa pinta-alaltaan suunnilleen Espoota, joten Eurooppa saattaa olla heille hieman liian iso pala purtavaksi. Jonka lisäksi voidaan tietysti kysyä, miksi me ajattelisimme, että he haluavat purra sitä?

Nyrkkisääntönä voidaankin todeta, että ei ole mitään salaliittoa. Itse asiassa ei ole edes mitään suunnitelmaa. On vain ihmisiä, jotka yrittävät olla samaa mieltä kuin heidän oma viiteryhmänsä ja heille itselleen tärkeät ihmiset. Suomalaisen yhteiskunnan eliitti ei usko maahanmuuton hyödyllisyyteen siksi, että se olisi taloudellisesti välttämätöntä. Kanniaisen kirja osoittaa aika selvästi, että se on päinvastoin rasite, vaan he uskovat siihen siksi, että muutkin eliitin jäsenet uskovat siihen.

Ja koska meidän eliittimme ei oikeasti usko mihinkään itseään suurempaan, eikä edes omien instituutioidensa, kuten ETLA:n tuottamiin tutkimuksiin maahanmuuton määrästä, me tarvitsemme uuden eliitin, joka oikeasti uskoo johonkin, pystyy vastaamaan ajan haasteisiin ja pitämään meidän puoltamme.  

Tähän loppuun todettakoon vielä, että Kanniaisen kirja on hyvä yhteenveto maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia koskevasta viimeaikaisesta tutkimuksesta Euroopassa ja samanlaista tutkimusta kaivattaisiin meilläkin. Vaikka on rehellisyyden nimissä kyllä todettava, että vaikka tutkimukset todella osoittaisivat, että on taloudellisesti kannattavaa antaa Suomi pois vieraille ihmisille, en minä sitä silti haluaisi pois antaa. Miksi minä haluaisin? Minähän olen suomalainen.