Kuuntele podcastina 

Isäni oli yksi niistä harvoista suomalaisista, joka asui kuusi- ja seitsemänkymmentäluvuilla, sekä Amerikassa, että Neuvostoliitossa. Amerikan ja erityisesti San Franciscon vapaus ja vauraus, sekä Neuvostoliiton köyhyys ja sulkeutuneisuus tekivät isääni lähtemättömän vaikutuksen ja koska hänen kokemuksensa amerikkalaisesta yhteiskunnasta oli pääosin positiivinen ja Neuvostoliitosta negatiivinen, hän asettautui yleensä maailmanpoliittisissa kysymyksissä USA:n puolelle, vielä kylmänsodan jälkeenkin.

Isäni argumentti USA:n puolesta oli, että se oli avoin yhteiskunta, jossa valtio ei voinut tehdä mitä tahansa, koska se joutui aina toimimaan kansalaistensa valvovien silmien alla. Amerikan avoimuus onkin tarkoittanut, että sieltä, toisin kuin vaikkapa Kiinasta, Venäjältä tai Iranista, on aina ollut tarjolla loputtomasti tietoa, ja tiedonsaannin helppous on johtanut siihen, että me puhumme Amerikasta kenties enemmän, kuin olisi tarpeen.  

Esimerkiksi syy siihen, miksi Minneapolisin tapahtumat, jossa liittovaltion agentit ampuivat kolmea ihmistä, on saanut enemmän huomiota, kuin Iranin tapahtumat, jossa turvallisuusjoukkojen väitetään ampuneen kuoliaaksi 30 000 ihmistä on, että kuka tahansa voi mennä Minneapolisiin kuvaamaan ja haastattelemaan viranomaisia, poliitikoita ja tavallisia ihmisiä. Kun taas Iranissa haastattelijat pannaan seinää vasten ja heidän ruumiinsa heitetään kuoppaan.

Ja koska on hyvin vähän ihmisiä, jotka haluavat päättyä kuoppaan, meillä on paljon enemmän kuvia Minneapolisista kuin Iranista, josta hallinto katkaisi varmuuden vuoksi internetin, jotta tiedot maan tapahtumista eivät liiaksi leviäisi.

Avoimuus on tietysti hyvä asia ja demokraattisen yhteiskunnan perusta, mutta avoimuus voi kääntyä myös itseään vastaan. Esimerkiksi laittomasti maassa olevien kiinniotot ja karkotukset USA:ssa ovat saaneet paljon enemmän huomiota, kuin vaikkapa kristittyjen jatkuva vaino Kiinassa, joka johtuu ainakin osittain siitä, että jos sinä menet Kiinaan ja alat kuvaamaan kristittyjen vainoa voi käydä niin hassusti, että päädyt heidän kanssaan samaan tehtaaseen ompelemaan t-paitoja ja kuuntelemaan rohkaisevia kertomuksia presidentti Xi Jinpingin elämästä.

Jollain tasolla useimmat meistä kyllä tietävät, että Kiina on poliisivaltio ja Iranissa tapetaan ihmisiä, mutta koska me emme näe jatkuvasti kuvia näistä tapahtumista eivät ne ole meille samalla tavalla todellisia, kuin yhdysvaltalaisviranomaisten kovat otteet Minneapolisissa. Ja koska Iranin ja Kiinan tapahtumat eivät tunnu meistä samalla tavalla todellisilta, on paljon suomalaisia, eurooppalaisia ja amerikkalaisiakin, joilla on positiivisempi kuva Iranista ja Kiinasta, kuin Amerikasta.

Avoimuus, joka mahdollistaa sosiaalisen median kuvavirran ja kunnianarvoisten tiedotusvälineiden artikkelit, johtaa puolestaan asiantuntijoiden lausuntoihin, jotka pohjaavat paljolti noiden kuvien ja lehtiartikkeleiden välittämään kuvaan Amerikan todellisuudesta. Esimerkiksi akateemikko Martti Koskenniemi kertoi taannoin Iltalehdessä, että USA:ssa on meneillään amerikkalaisen imperiumin luhistuminen ja tuho. Helsingin yliopiston oikeushistorian emeritusprofessori Jukka Kekkonen sanoi saman lehden haastattelussa, että Trumpin vuoden kestänyttä valtakautta voidaan kuvata vallankaappaukseksi ja Euroopan historian dosentti Oula Silvennoinen on puolestaan sitä mieltä, että USA:n demokratian lopullinen tuho on mahdollinen, jonka lisäksi molemmat viimeksi mainitut herrat pitivät Trumpin hallinnon toimien vertaamista natsi Saksaan oikeutettuna.  

Trump on tietysti ollut otsikoissa muutenkin ja Euroopassa on kauhisteltu Trumpin puheita Grönlannin liittämisestä Yhdysvaltoihin. Trumpin Grönlantipuheet ovatkin siitä erikoisia, että niissä ei ole mitään järkeä. Yhdysvalloilla on jo sotilastukikohta Grönlannissa, Tanska on NATO maa ja joka tavalla USA:n uskollinen liittolainen ja mitä Grönlannin luonnonvaroihin tulee, niihin saanee kaivosoikeuden hankkimalla asianmukaiset luvat Tanskan viranomaisilta. Koko juttu vaikuttaakin vain Trumpin omituiselta päähänpistolta, joka kaikkien on otettava tosissaan, koska hän on Yhdysvaltain presidentti.

Jos vedetään kirjoituksen aiheita hieman yhteen, niin se mikä Minneapolisia, Irania ja Grönlantia yhdistää on niihin reagoimisen helppous ja ennalta arvattavuus.

On tietysti aivan oikein, että tanskalaiset ovat huolissaan Grönlannin hallinnasta, mutta ottaen huomioon, että Tanskan väestöstä yli 800 000 on syntynyt ulkomailla ja maan poliisin julkaisema selvitys on paljastanut, että maassa toimii 50–100 ulkomaista rikollisklaania, niin Grönlantia enemmän, olisin huolissani Kööpenhaminan lähiöiden hallinnasta.

Hallintahan tarkoittaa viime kädessä väkivallanmonopolia, eikä liene mikään salaisuus, että Länsi-Euroopan suuret ja keskisuuret kaupungit ovat jo lohkeilleet etnisuskonnollisten ryhmien tilkkutäkeiksi, joissa tosiasiallista valtaa käyttävät viranomaisten sijaan nuorisojengit, moskeijat ja sukuyhteisöt.

Kuten sanottu, yksi syy siihen, miksi me puhumme niin paljon Minneapolisista ja Grönlannista on, että on paljon helpompaa mennä kuvaamaan ICE agentteja Amerikkaan tai inuiitteja Grönlantiin, kuin rikollisklaaneja Kööpenhaminaan tai mielenosoittajien ampumista Iraniin, koska Kööpenhaminan klaanit ja Iran ovat aidosti vaarallisia, kun taas ICE agentit ja inuiitit eivät ole. Mutta toinen syy siihen miksi tämän maailman emeritusprofessorit ja akateemikot puhuvat mieluummin amerikkalaisen, kuin eurooppalaisen demokratian ongelmista on, että kaikki nuo akateemikot ja professorit, ovat vähintään välillisesti vastuussa siitä, että demokratia rapautuu rapakon tälläkin puolella. Sillä jokseenkin kaikki Amerikasta huolissaan olevat akateemikot ja professorit ovat omilla puheillaan ja asenteillaan tukeneet sitä politiikkaa, joka on luonut Euroopan getot, sukuklaanien hallitsemat rinnakkaisyhteiskunnat ja sharia tuomioistuimet, joilla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Puhumattakaan siitä asenteellisuudesta, jolla samat ihmiset ovat suhtautuneet niihin, jotka tuollaista politiikkaa ovat vastustaneet.

Avoimuuden aiheuttaman tietotulvan lisäksi keskustelukulttuuriimme sisältöön vaikuttaakin myös se, että on niin paljon helpompi leimata, kuin argumentoida ja sulkea keskustelun ulkopuolelle, kuin kuunnella. Ja siksi ne, jotka voivat leimata, leimaavat ja ne, jotka voidaan sulkea ulkopuolelle, suljetaan ulkopuolelle.

Melko tyypillinen esimerkki ulossulkemisesta ja leimaamisesta oli Yleisradion taannoinen juttu Vantaan valtuustosta, jossa joukko valtuutettuja poistui kokouksesta perussuomalaisten Juha Järän pitämän puheenvuoron aikana. Ylen jutussa kerrotaan muun muassa, että Järää edeltävässä puheenvuorossa perussuomalainen Tanja Aidanjuuri oli käyttänyt sanaa väestönvaihto, jonka asiattomuudesta puheenjohtaja, kokoomuksen Sakari Rokkanen huomautti. Ylen jutussa myös kerrottiin, että

”väestönvaihdossa on kyse salaliittoteoriasta, jolla on Suojelupoliisin mukaan oikeutettu äärioikeistolaista väkivaltaa.”

Toisaalta luonnonsuojelunkin nimissä on oikeutettu väkivaltaa, mutta ei se tarkoita, että ihmiset, jotka ostavat luomua ovat salaliittoteorioihin hurahtaneita kaheleita, joiden kanssa ei voi keskustella järkevästi.

Mutta palatakseni takaisin Vantaalle, niin Suomen perustan jonkin aikaa sitten tekemän selvityksen mukaan vuonna 1990 Vantaan alle 16- vuotiaista nuorista maahanmuuttajataustaisia oli noin prosentti ja vuonna 2023 heitä oli 35 %, josta voi päätellä, että yhdet asukkaat ovat kaupungissa vaihtuneet toisiin. Ja mikä oleellisempaa, niin Yleisradion toimittaja, suojelupoliisi, kuin valtuustosta ulos marssineet edustajatkin tietävät tämän.

Tämän kirjoituksen kannalta ei kuitenkaan ole oleellista, että Vantaan ja Suomen väestö vaihtuvat johtuen toisaalta maahanmuutosta ja toisaalta eri väestöryhmien erilaisesta syntyvyydestä, eikä edes se, että kaikki tietävät tämän. Oleellista on, että väestönvaihto on vaikea asia, aivan niin kuin islamin opetuksiin nojaava Iranin valtioterrori on vaikea asia, josta on vaikea puhua, ja vielä vaikeampi sille on tehdä mitään.

Keskustelun ja tekojen sijaan, on paljon helpompaa teeskennellä, että asiaa ei ole olemassa tai että ongelma on itse sana, sillä niin omitusta kuin se onkin, meidän ajattelumme on niin sanojen vanki, että meistä tuntuu, että jos jotain sanaa ei ole olemassa, niin sitä kuvaavaa asiaakaan ei ole olemassa.

Ja sama koskee sanoille annettuja merkityksiä. Jos väestönvaihto sanana tarkoittaa suomalaisten ja eurooppalaisten vaihtamista toisiin ihmisiin Suomessa ja Euroopassa, niin meidän pitäisi varmaan tehdä asialle jotain. Mutta, jos me muutamme väestönvaihto sanan tarkoittamaan äärioikeistolaisten hourupäiden salaliittoteoriaa, niin meidän mielessämme väestö lakkaa vaihtumasta ja meidän mieleemme väestönvaihtumisen tilalle ilmestyy joukko salaliittoteorioihin uskovia natseja, joista tulee se todellinen ongelma, johon kunnianarvoisten ihmisten tulee puuttua. Aivan niin kuin Vantaan valtuuston kunnianarvoisa puheenjohtaja puuttuikin huomauttamalla valtuutettu Aidanjuurta sopimattomasta kielenkäytöstä.

Jos palataan vielä edesmenneeseen isääni ja kylmänsodan aikaisiin vastakkainasetteluihin, niin 80- luvun kuluessa keskustelukulttuuri vapautui meilläkin ja ihmisten mielipiteet Neuvostoliitosta ja Amerikasta muuttuivat realistisemmiksi. Tuon muutoksen taustalla oli kuitenkin Mihail Gorbatšovin Neuvostoliitossa aloittama glasnost, eli toisin sanoen keskustelukulttuurimme ja idänpolitiikkamme muuttui meistä riippumattomista ulkoisista syistä. Tuollaiset ulkoiset muutokset ovat tietysti mahdollisia nykyäänkin, ja jos esimerkiksi Saksan liittokansleri tai Ursula von der Leyen alkaisivat puhumaan väestönvaihtumisesta ja tarpeesta suojella eurooppalaista elämänmuotoa, muuttuisi keskustelukulttuuri nopeasti meilläkin.

Mutta jos käy niin hassusti, että tuollaista ulkoa tulevaa muutosta ei tulekaan, niin muutoksen teko jää kotimaisille harteille. Ja koska hartiani ovat kotimaiset huomautettakoon tässä, että ei ehkä ole järkevää kutsua väestömuutoksia, jotka voi nähdä yksinkertaisesti kävelemällä kaupungilla salaliittoteoriaksi. Eikä Amerikkakaan lakkaa olemasta demokratia ja muutu Hitlerin Saksaksi, siksi että viranomaiset suorittavat siellä heille laissa määrättyjä tehtäviä pidättämällä laittomasti maassa olevia ihmisiä, joista monet ovat kaiken lisäksi rikollisia. Eikä huoli Grönlannin omistuksestakaan tulisi olla ongelmistamme suurin, jos me samalla luovumme Pariisista ja Lontoosta.

Ja jottei kaikki tämä olisi liian yksipuolista, niin sovitaan, että kyllä Trumpin sekoiluista ja USA:n viranomaisten ylilyönneistä saa olla huolissaan. Mutta saisiko islamilaisesta valtioterrorista ja Euroopan demografisesta itsemurhastakin olla huolissaan?