Kuuntele podcastina 

Maahanmuuttokeskustelu otti jonkin aikaa sitten taas kierroksia, kun mediat uutisoivat Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen raportista, jonka mukaan maahanmuuttoa pitää lisätä rajusti, jotta työvoima riittäisi. Ylen jutussa kerrottiinkin, että nettomaahanmuuton tulisi olla 44 000 vuodessa, jotta työvoimaa olisi tarpeeksi. 

Itse asiassa 44 000 maahanmuuttajan luku on peräisin aiemmasta vuonna 2023 julkaistusta ETLA:n raportista. Kyseessä oli simulaatiotutkimus, jossa arvioitiin, kuinka paljon maahanmuuttoa tarvitaan, jotta työikäisten määrän lasku saadaan pysähtymään ja tuo luku on siis 44 000. Tämän vuoden maaliskuussa julkaistussa tutkimuksessa pyrittiin puolestaan arvioimaan maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia. Molemmissa raporteissa todetaan, että taloudellisten vaikutusten arviointi on hyvin vaikeaa ja se riippuu monesta tekijästä, kuten siitä ketä maahanmuuttajat ovat, miksi he maahan muuttavat, kuinka koulutettuja he ovat ja niin edelleen.

Rapportissa toistetaan myös tutut väitteet siitä, että työperäinen maahanmuutto on hyvää, humanitäärinen huonoa ja erityisesti tarvetta on asiantuntijoille. Raportti kirvoitti myös kommentteja puolesta ja vastaan ja muun muassa opetusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz otti kirjoituksessaan kantaa maahanmuuton puolesta.

Kun aloin kirjoittamaan tätä blogia ajattelin aluksi esittää vasta-argumentiksi, että Ranska on täynnä gettoja, jotka saivat alkunsa pohjoisafrikkalaisten työperäisestä maahanmuutosta, kun taas inkerinsuomalaiset, joiden maahanmuuton syyt olivat humanitäärisiä ovat integroituneet jokseenkin täydellisesti suomalaiseen yhteiskuntaan. Pakistanilaisten maahanmuutto Englantiin alkoi 1960- luvulla työperäisenä maahanmuuttona ja on johtanut kymmenien tai satojentuhansien englantilaisten lasten joukkoraiskauksiin ja kidutuksiin, vuodesta 2021 Englantiin on muuttanut puolestaan 170 000 pakolaista Hong Kongista, eikä se ole käsittääkseni johtanut mihinkään.

Minun piti myös sanoa myös asiantuntijoista, joiden tärkeyttä raportissa korostetaan, että esimerkiksi vuonna 2024 erityisasiantuntijat saivat kaikkiaan 1090 uutta oleskelulupaa ja mitä työperäiseen maahanmuuttoon yleensä tulee, niin vuonna 2024 ensimmäisistä oleskeluluvusta alle viidennes oli työperusteisia, kun Suomeen muutti samana vuonna Migrin mukaan yli 63 000 ihmistä.

Minun piti myös kirjoittaa, kuinka lapsellisia ovat ETLA:n ja Adlercreutzin väitteet suomalaisten asenneongelmasta, aivan kuin maamme olisi, jokin kehityksestään jälkeen jäänyt Takahikiä, jota johtavat pussihousuissaan patsastelevat maatalonisännät ja katuja terrorisoivat uusnatsit. Ja minun piti mainita, sekin että ei kukaan nytkään estä firmoja rekrytoimasta ulkomailta. Päinvastoin Business Finland auttaa firmoja rekrytoimaan Suomeen kansainvälisiä osaajia.

Mutta kaikki edellä sanottu perustuu oletukseen, että me käymme maahanmuutosta järkevää ja asiallista keskustelua.

Mutta emme me käy. Ei ole järkevää ja asiallista keskustelua sanoa, että Suomen väestö pitää vaihtaa parikymmensivuisen raportin perusteella, jossa todetaan muun muassa että:

”Maahanmuuton taloudellisten vaikutusten täsmällinen arviointi on mahdotonta johtuen sen monipuolisista vaikutuksista talouteen ja yhteiskuntaan.”

44 000 ihmistä on enemmän kuin Suomessa syntyy vuosittain lapsia, joten ehkä tällaisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin tarvittaisiin hieman vakuuttavampia perusteluja kuin tällaiset ”täsmällinen arviointi on mahdotonta” lausahdukset.

Se mistä raporteissa ei kirjoiteta, ovat ihmisten kulttuuriset, rodulliset ja uskonnolliset erot. Ja jos roduista puhuminen tuntuu vaivaannuttavalta, niin ihmiset ovat biologiansa tuotteita, niin kuin muutkin eläimet ja ajatus siitä, että ihmisryhmien välillä ei olisi mitään keskimääräisiä psykologisia eroja esimerkiksi älykkyydessä ja impulsiivisuudessa on biologian kieltämistä, joka on vähän sama, kuin väittäisi että maa on litteä ja miehet voivat synnyttää lapsia.

Ja jos puhe roduista, kulttuureista ja uskonnoista kuulostaa vieläkin liioittelulta, niin entäpä tekoäly sitten? Molemmat raportit kuten myös opetusministerin kirjoitus käsittelevät maahanmuuton vaikutusta talouteen pääasiallisesti maahanmuuttajien työllistymisen kautta. Suurin asia, joka vaikuttaa työelämään lähivuosina ei kuitenkaan ole maahanmuutto, vaan tekoälyn ja robotiikan kehitys, jotka saattavat viedä jokseenkin kaikkien työpaikat tai vähintäänkin ne muuttavat työelämää tavoilla, joiden vaikutuksia voimme vain arvailla. Entä mitä Adlercreutz ja ETLA:n raportit sanovat tekoälyn vaikutuksesta työvoiman tarpeeseen, koulutukseen ja muuhun sen sellaiseen?

Eivät mitään.

Mutta jos unohdetaan tekoäly hetkeksi, niin Adlercreutz on poliitikkona mielenkiintoinen siksi, että hän edustaa kielellistä vähemmistöä, jolla on erioikeuksia, kuten omat yliopistot, oma varuskunta ja palvelua omalla kielellä. Tarkoitukseni ei ole arvostella tässä suomenruotsalaisia, sillä rehellisyyden nimessä on todettava, että suomenruotsalaisten erityiskohtelulle on olemassa aivan järkevät historialliset perustelut ja minä ymmärrän nuo perustelut. Mutta uskallan veikata, että keskiverto intialainen maahanmuuttaja tai hänen lapsensa ei noita perusteluja ymmärrä.

Maahanmuuton ongelma on, että ihmiset eivät ole numeroita Excel taulukossa, vaan he ovat ihmisiä, joilla on omat tarpeensa, halunsa ja asenteensa. Ja erilaiset etnisyyteen, kieleen, tai uskontoon kiinnittyvät ihmisjoukot muodostavat intressiryhmiä, jotka järjestäytyvät ajamaan omaa asiaansa ja joita poliitikot alkavat kosiskella vastineeksi kunkin etnisen ryhmän äänistä. Ja jos ette usko, että näin käy, kysykää Adlercreutzilta. Sekä hänen puolueensa, että hänen poliittinen uransa perustuu tuollaisen intressiryhmän etujen puolustamiseen. Eli toisin sanoen, kun maahanmuuttoa on tarpeeksi ja suomalaisten syntyvyys tarpeeksi alhaista, Suomi hajoaa etnisuskonnollisten ryhmien tilkkutäkiksi, aivan riippumatta siitä, mitä Adlercreutz ja ETLA:n ekonomistit sanovat suomalaisten asenteista.

Maahanmuuttokeskustelun yksi ongelma on, että kaikki se aika joka meidän pitäisi käyttää ratkaisemaan nykyajan ja tulevaisuuden suuria kysymyksiä, kuten tekoälyn vallankumousta, Euroopan islamisaatiota, syntyvyyden romahtamista tai alati lähenevää ympäristökatastrofia käytetään väittelyyn siitä, pitäisikö Suomen väestö korvata intialaisilla nyt vai vasta 10 vuoden kuluttua? Ja aukottomaksi todisteeksi tuon korvaamisen välttämättömyydestä tarjotaan parikymmensivuisia raportteja simulaatioineen, joiden pohjalta Suomen väestö pitää muuttaa tavalla, jolle ei ole vertailukohtaa sitten kivikauden, jos silloinkaan.

Ja jottei tämä kirjoitus olisi liian yksipuolinen, niin myönnettäköön, että julkisessa keskustelussa tarvitaan myös mielipiteitä maahanmuuton puolesta ja myönnetään sekin, että on olemassa hyvää maahanmuuttoa, niin taloudellisessa kuin kulttuurisessakin mielessä. Mutta jos puhutaan maahanmuuton määristä, niin kävisikö vaikkapa EU kansalaiset plus 10 000 uutta oleskelulupaa lupaa vuodessa. Tällaisilla määrillä Suomi ei lakkaa olemasta Suomi ja me voimme keskittyä niihin tulevaisuuden todellisiin haasteisiin, jotka eivät ratkea sillä, että me annamme maamme ulkomaalaisille ja tuhoamme oman yhteiskuntamme.