Viime aikoina otsikoita ovat hallinneet maamme kurja taloudellinen tilanne sekä erilaiset analyysit tuon kurjuuden perimmäisistä syistä. Taloutemme synkkään tilaan on arvatenkin useita eri syitä, mutta jos katsotaan niitä rakenteellisia muutoksia, joihin meidän taloutemme on jatkossa sopeuduttava, niin nuo muutokset ovat yhtäältä demografisia ja toisaalta teknologisia, joista jälkimmäinen tarkoittaa tekoälyn kehitystä ja sen vaikutusta, niin talouteen kuin kaikkiin muihinkin elämämme osa-alueisiin.

Jos lähdetään liikkeelle siitä, mitä tekoälyä kehittävät firmat ylipäänsä yrittävät kehittää, niin he yrittävät kehittää yleisluonteisen tekoälyn (Artificial General Intelligence, lyhenne AGI), joka on ihmistä parempi kaikissa mahdollisissa asioissa. Toisin sanoen tällainen yleisluonteinen tekoäly olisi parempi fysiikassa kuin Einstein, parempi kenraali kuin Napoleon, taitavampi poliitikko kuin Bismarck ja suunnittelisi parempia raketteja kuin Elon Musk. 

Mitä tekoälyn kehittämiseen tulee, niin sen kehittäminen tapahtuu siten, että ihmiset koodaavat algoritmin, jonka avulla tekoälyn oppiminen tapahtuu ja tulevaisuudessa ihmiset koodaavat sen ohjelman, joka koodaa puolestaan algoritmin, jolla tekoäly itseään opettaa. Fysiikan nobelistin ja tekoälyn kummisedän Geoffrey Hintonin mukaan Algoritmi on vähän niin kuin evoluutio, eli tekoäly oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Oleellista tässä oppimistavassa on, että tekoälyn tekijätkään eivät tarkalleen tiedä, mitä tekoälyn sisällä oikein tapahtuu, hieman samalla tavalla kuin me emme tarkalleen ottaen tiedä mitä meidän aivoissamme tapahtuu. Mutta me tiedämme, mitä tuosta yritykseen ja erehdykseen perustuvasta oppimismallista on meille itsellemme seurannut ja se mitä siitä on seurannut, on itsesuojeluvaiston syntyminen. Esimerkiksi tekoälytutkija Roman Yampolskiyn mukaan testien läpäiseminen yrityksen ja erehdyksen kautta on tekoälyn luonnonvalinta ja luonnonvalinta luo itsesäilytysvaiston, sillä testit voi läpäistä, aivan niin kuin sukuakin voi jatkaa, vain jos on itse olemassa.

Jos vertaamme tekoälyä eläimiin (ja ihminenkin on eläin), niin meidän olemassaolomme tarkoitus on suvunjatkaminen, mutta koska suvunjatkaminen on suhteellisen helppoa, kun taas hengissä pysyminen on ollut perinteisesti varsin hankalaa, suurin osa meidän fyysisistä ja psyykkisistä ominaisuuksistamme ei ole kehittynyt jatkamaan sukua, vaan pitämään meitä hengissä. Jos asia halutaan ilmaista karkeasti, niin minulla on viisi aistia, mutta vain yksi kikkeli. Ja vaikka sinä olisit minkälainen Casanova tahansa, niin käytännössä sinä käytät paljon enemmän aikaa ja energiaa ympäristösi tarkkailuun ja syömiseen, kuin paritteluun. Itse asiassa meidän eloonjäämisviettimme on vahvempi kuin suvunjatkamisviettimme, sillä jos me olemme oikein nälkäisiä tai janoisia emme enää halua seksiä, mutta syödä ja juoda me haluamme kauan sen jälkeenkin, kun libido on meistä jo kaikonnut.

Oleellista kaikessa edellä sanotussa on, että kehittäessämme tekoälyä oppimaan asian A, se saattaa samalla oppia asiat B, C ja D, emmekä me tiedä mitä se on loppujen lopuksi oppinut tai mikä sen oppimista asioista on sille keskeisin. Pahin mahdollinen lopputulema tästä kehityksestä on, että tekoälylle kehittyy haluja, joita toteuttaessaan se tappaa meidät kaikki, joka olisi tietysti harmillinen takaisku, mutta koska olen kirjoittanut tuosta takaiskusta pari kertaa ennenkin, niin keskitytään tässä kirjoituksessa työelämään ja ihmisten välisiin suhteisiin, joihin tekoäly tulee jatkossa vaikuttamaan entistä enemmän.

Työelämä tulee muuttumaan tai kokonaan häviämään yksinkertaisesti siksi, että tekoäly pystyy tekemään jokseenkin kaikki työt, joita me teemme nyt tietokoneilla. Tekoälyn kanssa voi jo nyt keskustella ja se osaa lukea, laskea ja kirjoittaa ja suurin osa mitä toimihenkilöt, niin alemmat kuin ylemmätkin tekevät on, että he keskustelevat, lukevat, laskevat ja kirjoittavat. Ilmeinen esimerkki hyvin palkatusta työstä, jota tekoäly lähitulevaisuudessa uhkaa on lakimiehen ammatti. Käytännössä se materiaali, josta juristin työ koostuu, ovat lait, hallituksen esitykset ja oikeuden päätökset. Ja noiden kolmen komponentin ymmärtämisestä ja tulkitsemisesta juristin työ koostuu. Ja jos tekoäly osaa lukea kaikki lait, hallituksen esitykset, sekä oikeuden päätökset ja vetää niistä johtopäätöksiä, niin mihin me tarvitsemme juristeja? Tietysti voidaan sanoa, että juristin työssä on muutakin, kuten hallintokäytännöt, kansainväliset sopimukset tai tavat kirjoittaa perunkirjoja, mutta vaikka juristityön listaa laajentaisi kuinka, niin loppujen lopuksi kyse on luettavasta tekstistä, joka on saatavilla internetistä ja jos tekoäly osaa lukea nuo tekstit ja vetää niistä johtopäätöksiä, niin juristien peli on pelattu. Ja niin on myös kirjanpitäjien, virkamiesten, kääntäjien ja niin edelleen.

Ja jos kehitys kehittyy entiseen malliin, peli on pelattu myös rekka- ja bussikuskeilta, puhelinpalvelijoilta, sihteereiltä, lentäjiltä, merimiehiltä, kirjailijoilta, toimittajilta ja Onlyfansin prostituoiduilta. 

Tietysti on myös mahdollista, että vanhat työpaikat korvautuvat uusilla, niin kuin aiemminkin historiassa on käynyt, kun metsästäjistä tuli maanviljelijöitä, maanviljelijöistä tehtaiden työntekijöitä ja tehtaiden työntekijöistä toimistotyöntekijöitä. Mutta vaikka tekoälyn tuoma muutos olisi samantyyppinen, kuin neoliittinen tai teollinen vallankumous on se kuitenkin vallankumous.  

Ehkä työelämääkin ilmeisempi muutos tapahtuu ihmisten välisessä kanssakäymisessä, jota tekoäly on jo nyt muuttanut. Sosiaalinen media ei ole täysin tekoälyn hallitsemaa ja suurin osa sen sisällöstä lienee edelleen ihmisten tekemää, mutta tekoälyn ohjaamat algoritmit valikoivat millaisia lehtiartikkeleita Twiitteja ja videoklippejä puhelimissamme näemme, joka puolestaan määrittää pitkälti sen millaisena me maailman näemme. Ja jos joku ikävä ihminen tai tekoäly itse haluaisi kylvää eripuraa ihmisten keskuuteen onnistuu se vallan mainiosti manipuloimalla jokaisen maailman ihmisen kuvavirtaa heidän ennakkoluulojaan ja pelkojaan vahvistavilla syväväärennöksillä.

Eikä tämä ongelma rajoitu vain niihin äärioikeistolaisiin vihaajiin, salaliittoteoreetikkoihin ja öyhöttäjiin, joista media ja kunnialliset poliitikot ovat huolissaan, vaan se koskee myös mediaa ja kunniallisia poliitikkoja, jotka mielellään kuvailevat vastustajiaan äärioikeistoksi, vihaajiksi, salaliittoteoreetikoiksi ja öyhöttäjiksi. Sillä ihmiset, joiden sisäinen maailma on niin mustavalkoinen, että he todella uskovat maailman jakautuvan vihaajiin ja ei vihaajiin, on luultavasti aika helppo manipuloida uskomaan mitä tahansa muutakin.

Digitaalinen riippuvuutemme uhkaa tuhota ihmisten välisen kanssakäymisen siksikin, että tulevaisuudessa on mahdollista olla pääasiallisesti kanssakäymisessä ihmisten sijaan erilaisten seurustelubottien kanssa. Tällainen kanssakäyminen yleistyy lähes varmasti, sillä ihmiset ja ihmissuhteet ovat hankalia, koska ihmisillä on haluja ja tarpeita, jotka harvemmin ovat täydellisesti sopusoinnussa keskenään. Koneilla ei sen sijaan haluja ja tarpeita ole ja jatkossa yhä useampi ihminen voi seurustella mieleisensä tekoälynohjelman kanssa ja kun robotiikka vielä hieman kehittyy voivat lapset leikkiä tekoälyn ohjaaman nallensa kanssa, joka voi kaiken lisäksi toimia heidän henkilökohtaisena opettajanaan. Ja jos siirrytään lastenhoidosta vanhuksiin, niin miksi soitella seniilille mummollesi sunnuntaisin, kun ChatGPT voi soittaa sinun puolestasi ja kuunnella mummon loputtomat jorinat hänen struumiensa kehityksestä? Ja mikä parasta. ChatGPT voi puhua sinun äänelläsi, niin että mummokin luulee, että hänen pojanpoikansa rakastaa häntä ja välittää hänestä, eikä hän sulje sinua testamentistaan.

Oleellista kaikessa tässä on, että jos emme pidä varaamme kehityksen kehittyminen erottaa meidät toisistamme, vaikkei tämä olisikaan kehityksen kehittäjien tarkoitus. Esimerkiksi sosiaalisen median alkuperäinen tarkoitus oli lisätä ihmisten sosiaalisuutta ja saattaa heidät yhteen, mutta sen tulos on ollut jokseenkin päinvastainen.    

Jos otetaan annettuna, että tekoälyllä tulee olemaan vaikutusta, niin ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuin työelämäänkin, niin meidän tulisi kaiketi varautua, noihin vaikutuksiin jollakin tavalla. Varmaa esimerkiksi on, että tekoäly, joko vie ihmisten työpaikat ja aiheuttaa massatyöttömyyden tai sitten se ei aiheuta massatyöttömyyttä, vaan vanhojen työpaikkojen hävitessä ihmiset sopeutuvat ja syntyy uusia työpaikkoja. Mutta kävi työpaikoille miten tahansa, niin on epätodennäköistä, että meidän nykyinen koulutusjärjestelmämme ja työlainsäädäntömme vastaavat tuon uuden maailman tarpeita.

Tämä johtuu puolestaan siitä, että meidän koulutusjärjestelmämme perustuu ajatukseen, jossa ammattikoulut ja yliopistot ovat eräänlaisia tiedon varastoja, joissa tuota tietoa siirretään oppilaihin luetuttamalla heillä kirjoja ja istuttamalla heitä luennoilla. Tämän mallin ongelma on, että nykyään tiedon varastot ovat kaikkien taskussa ja esimerkiksi minun kännykässäni on enemmän tietoa, kuin Tampereen yliopistossa.

Tarkoittaako tämä, että Tampereen yliopisto pitää lakkauttaa? Ei varmaan, mutta tarkoittaisiko se kuitenkin jotain?

Entäpä työelämä sitten? Kaiken sääntelyn ja byrokratian ongelma, joka työelämään liittyy on, että sääntely pakottaa asiat tietynlaisiksi ja kun maailma muuttuu toisenlaiseksi vanhat toimintamallit, jotka saattoivat aikanaan olla aivan järkeviä ja hyödyllisiä muuttuvat helposti kahleiksi, jotka estävät ihmisiä ja yrityksiä reagoimasta muuttuvaa ympäristöön. Ja samalla tavalla sosiaaliturvajärjestelmän pitäisi varautua tilanteeseen, jossa työllisyys ei välttämättä ole enää elämänmittainen normi ja työttömyys väliaikainen poikkeus tuosta normista, josta hänen pitää päästä yli. Vaan voi käydä niin hassusti, että töitä ei kerta kaikkiaan ole enää kaikille ja meidän pitäisi siirtyä kansalaispalkkaan tai negatiiviseen tuloveroon, jotta me tavalliset tallaajat emme suistuisi häpeään ja kurjuuteen samalla kun muutamat biljönäärit omistavat koko maailmaan.

Kaikki tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta ennen kuin asiat saa tehdyksi, ne pitää yleensä sanoa ja ennen sanomista olisi hyvä, jos niitä olisi tullut ajatelleeksikin jonkin verran.