Kuuntele podcastina

Viime joulukuussa saamelaisten totuus- ja sovintokomissio julkaisi raportin, jonka saatuaan pääministeri Petteri Orpo kertoi, että ”Suomen pitää esittää anteeksipyyntö saamelaisten kohtaamista vääryyksistä”. Esimerkkinä vääryyksistä mainittiin asuntolakoulut ja niissä tapahtunut suomalaistaminen. Asuntolakouluissa oli kyse sotien jälkeisten vuosikymmenten järjestelystä, jossa tiettömien taipaleiden takana asuvien lasten koulutus järjestettiin eräänlaisissa sisäoppilaitoksissa. Ylen jutun mukaan oman kielen käytöstä rangaistiin kouluissa ja monet lapset menettivät yhteyden kieleensä ja identiteettiinsä.

Viime joulukuussa saamelaisten totuus- ja sovintokomissio julkaisi raportin, jonka saatuaan pääministeri Petteri Orpo kertoi, että ”Suomen pitää esittää anteeksipyyntö saamelaisten kohtaamista vääryyksistä”. Esimerkkinä vääryyksistä mainittiin asuntolakoulut ja niissä tapahtunut suomalaistaminen. Asuntolakouluissa oli kyse sotien jälkeisten vuosikymmenten järjestelystä, jossa tiettömien taipaleiden takana asuvien lasten koulutus järjestettiin eräänlaisissa sisäoppilaitoksissa. Ylen jutun mukaan oman kielen käytöstä rangaistiin kouluissa ja monet lapset menettivät yhteyden kieleensä ja identiteettiinsä.

Petteri Orpo ei suinkaan ole ensimmäinen anteeksipyyntöjä esittävä pääministerimme, sillä Matti Vanhanen pyysi Suomen puolesta maailman muslimeilta anteeksi, jo yli 20 vuotta sitten, kun Suomen sisu oli julkaissut Muhammed pilakuvia, jotka oli alun perin esitetty tanskalaisessa Jyllands Posten sanomalehdessä. Pilakuvat aiheuttivat aikanaan mellakoita ympäri islamilaisen maailman, sekä boikotteja tanskalaisia yrityksiä ja tuotteita kohtaan. Omassa anteeksipyynnössään tuolloinen pääministerimme sanoi olevansa pettynyt siihen, että Suomessakin on yksittäisiä ihmisiä, jotka haluavat loukata islamin pyhäksi pidettyjä arvoja. Lisäksi herra pääministeri pyysi ”omasta ja Suomen hallituksen puolesta anteeksi sitä, että muslimien uskonnollisia tunteita on näin loukattu myös Suomessa”.

Anteeksi on toki pyydetty muuallakin ja kanadalainen yhteiskuntatieteilijä Eric Kaufmann kertoo kirjassaan Taboo: How Making Race Sacrede Prouduced a Cultural Revolution Kanadassa keväällä 2021 syntyneestä moraalipaniikista, joka sai alkunsa lehtien uutisoidessa intiaanien joukkohaudoista, joita väitettiin löytyneen vanhojen sisäoppilaitosten mailta. Haudoissa väitettiin olevan ainakin 1300 lapsen ruumiit ja maan liput laskettiin puolitankoon puoleksi vuodeksi ja vuonna 2023 maan parlamentti päätti, että intiaanien sisäoppilaitosjärjestelmä täytti kansanmurhan tunnusmerkit. Koska katolinen kirkko oli vastannut ainakin osasta kouluista, yli 40 kirkkoa poltettiin tai sotkettiin skandaalin jälkimainingeissa ja myös hänen pyhyytensä paavi Franciscus pyysi kirkon puolesta intiaaneilta anteeksi.

Loppujen lopuksi ketään ei häirinnyt, että kyseessä todella oli pelkkä moraalipaniikki, eikä mitään joukkohautoja ollut olemassakaan. Kanadan tapaus on erityisen kuvaava juuri siksi, että ketään ei ollut tapettu, eikä mitään rikosta tapahtunut. Ja silti kaikki, joilla Kanadassa on puheoikeus paavista ja pääministeristä kirkonpolttajiin olivat yksimielisiä siitä, että anteeksi on pyydettävä ja että kyseessä on ollut kansanmurha.

Tämä siis siitä huolimatta, että ketään ei ollut murhattu.

Mutta palatakseni saamelaisten koulukokemuksiin 50- luvun pohjolassa, niin asuntolakoulut olivat luultavasti ainoa tapa järjestää lapsille koulutusta köyhässä maassa tiettömien korpimaiden takana, joten käytännössä Petteri Orpo haluaa pyytää anteeksi sitä, että saamelaiset pääsivät kouluun. Tähän voidaan tietysti sanoa, että opetusta olisi pitänyt antaa saameksi, mutta toisaalta Suomessa tuskin oli kauhean montaa saamenkielistä opettajaa ja jos koulutusta olisi annettu saameksi, olisi se tarkoittanut, että monet lapsista eivät olisi oppineet suomea, joka olisi puolestaan evännyt heiltä mahdollisuuden suomenkielisiin jatko-opintoihin tai ylipäänsä heikentänyt heidän mahdollisuuksiaan pärjätä suomenkielisessä maassa. Jos opetusta olisi todella annettu saameksi, lappalaisten komissio valittaisi todennäköisesti nyt, että lapsille ei opetettu tarpeeksi Suomea ja Petteri Orpo olisi sitä mieltä, että Suomen valtion pitää pyytää heiltä anteeksi heidän kielitaidottomuuttaan. Ja mitä lasten kohteluun tulee, niin veikkaisin, että kohtelu oli paljolti kohteliasta kiinni ja luulen, että lapsia saatettiin kohdella 50- luvulla hieman ankarammin kuin nykyään muuallakin, kuin vain Lapin sisäoppilaitoksissa. 

Jos nyt ihmettelet, miksi aloin kirjoittamaan näinkin vanhoista asioista, niin kaikki tämä nöyristely palasi mieleeni, kun luin Timo Hellenberin ja Pekka Visurin kirjoittaman kirjan Ukrainan sodasta ja maailmapoliittisten voimasuhteiden muutoksesta nimeltä Tulilinja: Ukraina ja uusi maailman järjestys.

Kirjassa on paljon mielenkiintoista tietoa Ukrainan lähihistoriasta ja sotaan johtaneista syistä, sekä siitä mitä jako Ukrainaa tukevaan länteen ja sitä tukemattomaan muuhun maailmaan kertoo maailmanpolitiikan voimasuhteiden muutoksista.

Se, että suuret Aasian maat eivät ole asettaneet sanktioita Venäjälle on tarkoittanut, että Euroopan ja USA:n asettamista pakotteista huolimatta Venäjä ei ole ajautunut taloudelliseen ahdinkoon, eikä siitä ole tullut kansainvälistä paariaa, joka on ollut lännen tavoite. Hyvä esimerkki maailmanpolitiikan painopisteen muutoksesta olikin vuonna 2024 Venäjän Kazanissa järjestetty BRICS-maiden kokous, johon osallistui 40 valtiota, joista huomattavimmat olivat Kiina ja Intia, joiden suhteet ovat viime aikoina muutenkin lämmenneet. Aasian jättiläisten lisäksi voidaan mainita NATO maa Turkki, joka on myös lähentynyt BRICS-maita. Käytännössä Kiina ja Intia tukevat Venäjän sotaa ostamalla Venäjältä öljyä ja kaasua, eli isossa kuvassa Ukrainan sodassa ovat vastakkain länsimaiden tukema Ukraina ja erityisesti Kiinan tukema Venäjä. Tosin tilanne ei ole aivan näin mustavalkoinen, sillä monet EU maatkin, kuten Ranska, Unkari ja Belgia ostavat edelleen kaasua Venäjältä. Ukrainalle itselleen pelkkä rauha ja sodan loppuminen lienee tässä vaiheessa jo jonkinlainen voitto, mutta mitä Eurooppa on Ukrainassa oikein voittamassa?

Ukrainan väkiluku vuonna 1990 oli 51 miljoonaa ihmistä ja nyt se on kirjoittajien mukaan 34 miljoonaa ihmistä tai vielä senkin alle, koska miljoonat ukrainalaiset ovat lähteneet sodan aikana maasta. Lisäksi maa on läpeensä korruptoitunut ja sen jälleenrakennuskustannukset on arvioitu yli 500 miljardiksi dollariksi, joka on kolme kertaa suurempi kuin maan bruttokansantuote.   

Onko meillä rahaa Ukrainan jälleenrakennukseen? Entä ihmisiä? Vai onko rahat tarkoitus hankkia lainaamalla ja ihmiset Aasiasta ja Afrikasta, kuten muuallakin Euroopassa on viimeiset 20 vuotta tehty? Jos on, niin kenelle tuo maa on tarkoitus jälleenrakentaa?

Karkeasti ottaen maailmanpoliittinen tilanne on 2000- luvulla muuttunut siten, että sellaiset maat ja alueet, kuin Kiina, Intia, Turkki ja Lähi-idän öljymaat ovat nousussa, kun taas Eurooppa on laskussa. Osittain tässä on kyse siitä, että muu maailma on kuluvalla vuosisadalla kuronut länsimaiden tieteellisteknologisen etumatkan kiinni, mutta toinen ja kenties vielä merkittävämpi tekijä on noiden edellä mainittujen maiden itseluottamus ja halu menestyä.

Karkeasti ottaen valtio tai sivilisaatio tarvitsee kolmea asiaa, jos se haluaa olla vahva. Ja nuo kolme asiaa ovat väestö, tahto ja teknologia. Jos keskitytään tässä vain väestöön, niin väestö voi olla suuri tai se voi olla pieni, mutta vähimmäisvaatimus on, että väestö tahtoo olla omalla puolellaan ja on ylpeä itsestään.

Ja kansakuntien ylpeydestä päästäänkin kätevästi kirjoituksen alun anteeksipyytelyihin.

Jos tarkastellaan maita, jotka ovat tällä vuosisadalla nousussa, niin huomaamme, että ne eivät pahoittele omaa olemassaoloaan. Eivät kiinalaiset pyydän anteeksi uiguureilta, turkkilaiset kurdeilta, intialaiset kastittomilta tai saudit siirtotyöläisiltään. Eivätkä he pyydä anteeksi, vaikka kastittomien, uiguurien, kurdien ja siirtotyöläisten kohtelu on pitänyt sisällään muutakin, kuin vain asuntolakoulujen äidinkielentunteja. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa on yli kaksi miljoonaa kristittyä, mutta ei yhtään kirkkoa, Intiassa puolestaan kastittomia on piesty, jos he ovat käyttäneet vääriä vaatteita ja muuan herra hakattiin kuoliaaksi siksi, että hän istui temppelissä väärässä asennossa. Turkin valtio ei tunnusta maan 15 miljoonan kurdin olemassaoloa ja Kiina pakko sterilisoi uiguureja ja sulkee heitä keskitysleireille.

Jos valtiota vertaa yksittäiseen ihmiseen, niin terveen itsetunnon omaava ihminen ei pyytele anteeksi omia tekemisiään, jos hän ei ole tehnyt mitään väärää. Petteri Orpon ja Matti Vanhasen halu pyytää anteeksi samoin kuin Kanadan sisäoppilaitoskohu, eivät ole osoituksia meidän moraalisesta kypsyydestämme, vaan ne ovat merkkejä länsimaiden masokismista ja siellä missä on masokisteja, on aina myös sadisteja.

On olemassa ihmisiä ja instituutioita, joista osa haluaa tietoisesti ja osa tiedostamattaan nöyryyttää meitä ja sitten on Petteri Orpon kaltaisia pragmaatikkoja, jotka luultavasti ajattelevat, että anteeksipyyntö on se pienimmän riesan tie, joka vapauttaa heidät keskittymään niihin todella tärkeisiin, tyypillisesti taloudellisiin kysymyksiin.  

Mutta nämä anteeksipyynnöt ovat tärkeitä kysymyksiä. Jos Suomen valtio pyytää saamelaisilta anteeksi heidän suomalaistamistaan, niin silloin suomalaistamisessa on jotain vikaa ja tekee muillekin ryhmille, kuten venäläisille tai muslimeille helpommaksi esittää vaatimuksiaan omasta kohtelustaan. Ja toisin kuin saamelaiset, joita on vähän ja jotka ovat kulttuurisesti käytännössä suomalaisia venäläisiä ja muslimeita on meihin verrattuna monikertainen määrä ja jos Venäjä, tai vaikkapa islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö, joka on YK:n jälkeen maailman suurin hallitusten välinen organisaatio, alkaa tukemaan heidän vaatimuksiaan, niin mitä Petteri Orpo siihen sanoo?

Pyytääkö hän silloinkin anteeksi?

Jos nyt ihmettelet miksi venäläiset tai muslimit ajaisivat omaa asiaansa tai miksi Venäjä tai islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö tukisivat heitä, niin sillä tavalla normaalit ihmiset ja heitä edustavat instituutiot toimivat, ne ajavat omia etujaan ja oman ryhmänsä asiaa.

Jos asia halutaan esittää vielä karkeammin, niin Tuntemattoman sotilaan kapteeni Kaarnaa lainatakseni, ”maailma on tahtojen temmellyskenttä”. Ne, jotka ajavat omaa asiaansa voittavat ja ne, jotka pyytävät anteeksi häviävät. Ja jos me häviämme, pakkosterilisoijat, kastittomien hakkaajat ja muslimifanaatikot voittavat ja tulevaisuuden maailma kuuluu heille. Ja jos näin käy, saattaa saamelaisiltakin jäädä anteeksipyyntö saamatta.