Daily Mail raportoi jokin aika sitten Englannissa meneillään olevasta oikeudenkäynnistä, jossa Vikrum Digwa nimistä sikhi miestä syytetään Henry Nowak nimisen englantilaisnuorukaisen puukottamisesta. Vikrum Digwa oli puukottanut Henry Nowakia rintaan ja Nowakin paetessa vielä jalkoihin. Poliisin tullessa paikalle herra Digwa kertoi Henryn käyttäytyneen rasistisesti, joten poliisi laittoi maassa vertavaluvan Henry Nowakin käsirautoihin. Sittemmin poliisi irrotti käsiraudat, mutta 18- vuotias Henry Nowak kuoli kadulle ennen kuin hänet ehdittiin viedä sairaalaan.

Tapaus on ymmärrettävästi herättänyt parranpärinää sosiaalisessa mediassa ja esimerkiksi American Reneicance on tehnyt tapauksesta varsin perinpohjaisen videon.

Tapahtuu Englannissa tietysti muutakin kuin vain puukotuksia ja maassa järjestetyissä paikallisvaaleissa saatiin mielenkiintoisia tuloksia, kun itsenäiset muslimiehdokkaat, joita myös islamopopulisteiksi kutsutaan saivat ainakin sata paikkaa kunnanvaltuustoissa ympäri maan. Spectatorin kirjoittaman jutun mukaan itsenäiset muslimiehdokkaat eivät kuitenkaan ole täysin itsenäisiä, vaan heidän taustallaan vaikuttavat sellaiset liikkeet, kuin The Muslim Vote (lyhenne TMV) ja Vote Palestine.

TMV:llä on jutun mukaan 25-vuotissuunnitelma, jonka tavoitteena on saada yhteiskunta kunnioittamaan muslimeita ja katsomaan heitä ylöspäin. Melko paljastavaa on sekin, että liikkeen rahoittajat vertaavat itseään Saladiniin, joka valtasi Jerusalemin ristiretkeläisiltä. Englannin poliittisen kentän pirstoutuessa TMV:n tavoitteena on toimia kuninkaantekijöinä brittiläisessä politiikassa, jossa blokkina äänestävät muslimit voivat ratkaista vaalit asettumalla tukemansa ehdokkaan taakse.

Perinteisesti muslimit ovat äänestäneet Englannin työväenpuoluetta ja viime aikoina vihreitä, mutta nyt muslimit ovat muuttumassa itsenäiseksi poliittiseksi voimaksi, jonka ei enää tarvitse teeskennellä kannattavansa punavihreitä arvoja saadakseen vasemmistopuolueilta tukea omille hankkeilleen.  

TMV:n ja Vote Palestinen todelliset tavoitteet ovatkin kunnallispoliittisten kysymysten sijaan lähinnä valtakunnallisia ja he haluavat muun muassa lopettaa Prevent ohjelman, jonka tarkoitus on kamppailla maan sisäistä, lähinnä islamilaista terrorismia vastaan, sekä varmistaa, että kaikilla työpaikoilla on saatavilla sharia lain mukaisia eläkkeitä.

Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Lisäksi Palestiinan valtion tunnustaminen on liikkeelle tärkeää ja ainakin yksi silmäätekevä islamopopulisti on jo ehdottanut, että Britannia alkaisi aseistamaan terroristijärjestö Hamasia, sen taistelussa Israelia vastaan.

Se mikä juttuja Henry Nowakin puukotuksesta ja islamopopulismista yhdistää on, että ne ovat tarinoita Englannin hajoamisesta etnisuskonnollisten ryhmien tilkkutäkiksi, jossa jokainen ryhmä haluaa omanlaistaan politiikkaa ja vaatii erioikeuksia vedoten omaan uskontoonsa tai kulttuuriinsa.

Esimerkki noista erioikeuksista on sikhien oikeus kantaa mukanaan puukkoa, jota muilla briteillä ei ole. Britannian lakien mukaan maassa ei saa pitää mukanaan veistä, jonka terä on pidempi kuin 7.63 cm ja pelkästä veitsen hallussapidosta voi saada neljän vuoden vankeusrangaistuksen, mutta koska sikhien uskonto vaatii heitä pitämää turbaania, kasvattamaan parran, pitämään rautaista rannerengasta, puuvillaisia alushousuja sekä mukanaan puista kampaa ja puukkoa, on heille annettu erivapaus puukon hallussapitoon.

Vaatimus, jonka mukaan sikheillä täytyy olla aina mukanaan puinen kampa, rannerengas, puukko, turbaani ja tietynlaiset kalsarit on toisaalta itämaista taikauskoa, mutta toisaalta tuollaiset sinänsä absurdit vaatimukset ovat ryhmän tapa lisätä jäsentensä yhteenkuuluvuutta ja tehdä sen jäsenistä toisilleen tunnistettavia tietynlaisten koristeiden ja pukeutumiseen liittyvien sääntöjen kautta. Ja mitä puukon kantamiseen tulee, on se tietysti tapa osoittaa, että ryhmän jäsenet ovat aseistettuja ja valmiita puolustamaan itseään.

Englantilaisten uskonto on puolestaan jonkinlaista voodoota, jossa poppamies voi oikeilla sanoilla ottaa ihmisen haltuunsa ja saada tämän tekemään mitä haluaa. Tässä uskonnossa kuka tahansa ei valkoinen voi toimia poppamiehenä ja saada englantilaiset valtoihinsa lukemalla loitsujaan, joissa sana abrakadabra on korvattu sanalla rasismi. Ja nuo loitsut ovat niin tehokkaita, että virkavaltakin pokkuroi sekopäisen murhamiehen edessä ja raudoittaa omaan vereensä hukkuvan englantilaispojan, vain koska murhamies on tummaihoinen ja syyttää verissään maassa makaavaa poikaa rasismista.

Englantilaisten uskontoa voidaan kutsua vaikkapa monikulttuurisuudeksi ja yksi sen keskeisimmistä opinkappaleista on ajatus, jonka mukaan sikheillä, muslimeilla, nigerialaisilla, pakistanilaisilla ja niin edelleen on kollektiivinen etninen ja kulttuurinen identiteetti, joka on suljettu ryhmän ulkopuolisilta jäseniltä ja jota tulee varjella.

Ja jos Ison-Britannian lait ja jonkin vähemmistöryhmän kollektiivinen identiteetti ovat ristiriidassa keskenään, niin ryhmän jäsenten ei yksinkertaisesti tarvitse noudattaa lakia, kuten sikhien puukonkantamisoikeuden kanssa on tapahtunut. Englantilaisilla tuollaista kollektiivista identiteettiä, joka sulkee ihmisiä heidän rotunsa, uskontonsa tai kulttuurinsa takia englantilaisuuden ulkopuolelle, ei puolestaan ole ja jos joku sellaista väittää, kutsutaan poppamiehet paikalle, jotka nujertavat niskuroijat loitsuillaan.

Olla englantilainen tai länsimaalainen tai suomalainen tarkoittaa käytännössä samaa, kuin olla yksilö. Ihminen, jolla ei ole omaa ryhmää ja jolla ei saakaan olla omaa ryhmää.

Nowakin tapauksesta ja muslimien 25-vuotissuunnitelmista voisi sanoa paljonkin, mutta kuinka paljon näistä asioista oikein on tarvis sanoa? Esimerkiksi Britannian edellisisissä parlamenttivaaleissa maan parlamenttiin valittiin 11 sikhiä, jotka kaikki kuuluvat Englannin työväenpuolueeseen. Mutta eivät nämä ihmiset parlamentissa englannin työväkeä edusta, he edustavat sikhejä ja kun Englannista tulee yhä monietnisempi vanhat puoluerajat menettävät merkityksensä ja politiikka muuttuu eri etnisten ryhmien kissanhännän vedoksi, jossa lopulta kilpaillaan siitä, kuka komentaa poliisia, kuka armeijaa ja kuka hallinnoi kriittistä infrastruktuuria, kuten satamia, lentokenttiä ja öljynjalostamoita.  

Vasta-argumentti tähän on, että sikhit, muslimit ynnä muut ovat ihan yhtä englantilaisia kuin valkoiset englantilaisetkin. Mutta jos olemme rehellisiä, me kaikki tiedämme syvällä sisimmässämme, että näin ei ole ihan vain katsomalla näitä ihmisiä.

Mutta, jos et halua katsoa syvälle sisimpääsi taikka edes näihin ihmisiin ja haluat katsomista parempia argumentteja, niin jos sikhit ynnä muut todella olisivat englantilaisia, ei Englannissa olisi erityistä, vain sikhejä koskevaa lainsäädäntöä tai TMV:n kaltaisia kattojärjestöjä, jotka ajavat nimenomaan muslimien asiaa. Nyt kannattaa huomioida, että se mitä tällaiset järjestöt haluavat ei ole mikään salaisuus, vaan heillä on nettisivut, joiden etusivulla sanotaan:  

”Peace in Palestine. Equality in the UK. We are uniting as a community.”

 Me yhdistymme yhteisönä. Minä yhteisönä? Ei ainakaan englantilaisten yhteisönä.

On myös huomion arvoista, että poppamiesten rasismiloitsut toimivat vain, jos niiden sanojana on joku, joka ei ole valkoinen. Kukaan ei esimerkiksi väitä, että skotit tai walesilaiset olisivat englantilaisia, vaikka noiden ryhmien väliset kulttuuriset erot ovat korkeintaan marginaalisia. Ja jos walesilainen mies puukottaa englantilaismiehen Southamptonissa, niin poliisi ei reagoi walesilaismiehen rasismiväitteisiin raudoittamalla uhrin, koska kaikki tietävät, että walesilaiset ja englantilaiset ovat jokseenkin samaa porukkaa ja rasismin todellinen merkitys on eri rotuisten ihmisten kaltoinkohtelu heidän rotunsa perusteella.   

Kaikki taloudelliset ja moraaliset argumentit maahanmuuton hyödyistä ja sen välttämättömyydestä ovat isossa kuvassa höpön löpöä. Se mitä Englannissa, kuten muissakin länsimaissa tapahtuu, on että me annamme omat maamme pois vieraille ihmisille ja kun noita vieraita ihmisiä on tarpeeksi paljon, meidän yhteiskuntamme hajoavat etnisuskonnollisten ryhmien tilkkutäkeiksi ja sitten me ja meidän yhteiskuntamme lakkaavat olemasta. Eikä tämän prosessin taustalla ole mitään globaalin eliitin, ilkeiden juutalaisten tai kulttuurimarksistien salaliittoa, vaan tämän prosessin käyttövoimana olevan yltiöindividualismin ja rasismitabun ovat omaksuneet niin keskusta, oikeisto, kuin maltillinen vasemmistokin.

Ja mikä tärkeintä. Sinä ja minäkin olemme omaksuneet sen. Meidän kaikkien täytyy oppia hylkäämään niin yltiöindividualismi, kuin rasismitabukin ja alkaa toimimaan kollektiivisesti ja ajaa meidän oman ryhmämme etua, koska niin kaikki muutkin tekevät ja on aivan normaalia, että he tekevät niin.

Sillä vain ihmiset, joilla on kollektiivinen identiteetti voivat organisoitua tehokkaasta ja ajaa omaa etuaan ja saada aikaankin jotain. Esimerkiksi englantilaiset saivat aikaan Englannin ja suomalaiset saivat aikaan Suomen juuri siksi, että erilaisten poliittisten kuppikuntien takana oli tuo laajempi, politiikkaa edeltävä Me, johon kaikki suomalaiset ja englantilaiset kuuluivat ja jonka eteen oltiin valmiita työskentelemään ja jonka vuoksi oltiin valmiita tekemään uhrauksia.

Jos tuo politiikkaa edeltävä Me, eli se meikäläisyyden tunne, jonka pohjalle toimivat kansallisvaltiot on rakennettu täytetään vierailla ihmisillä, niin meikäläisyys ei muuta muotoaan ja muutu joksikin uudeksi ja jännittäväksi kollektiiviksi, se vain häviää ja jäljelle jäävät vain ne vieraat ihmiset, joilla tuota meikäläisyyttä alettiin täyttämään.