Kuuntele podcastina

Nykyisenkaltainen maahanmuutto on monella tavalla hyvin poikkeuksellinen yhteiskunnallinen ilmiö, mutta erityisen poikkeuksellisen siitä tekee, sen skitsofreeninen luonne, jossa länsimaalaisten pitää uskoa samanaikaisesti täysin vastakkaisia asioita.

Hyvä esimerkki tästä skitsofreniasta nähtiin jokin aika sitten Pohjois-Irlannissa, jossa sudanilainen mies yritti leikata englantilaismiehen pään irti keskellä katua. Tapaus johti mellakoihin Belfastissa, jossa vihaiset paikalliset purkivat kiukkuaan polttelemalla autoja ja riehumalla kaupungilla.  

Skitsofreenisen tapauksesta tekee se, että syy siihen miksi kukaan on kuullutkaan Belfastista tai Pohjois-Irlannista, on Irlannin katolilaisten ja Englannin protestanttien välinen väkivalta, joka on alkanut joskus aikojen aamuhämärässä ja jatkuu edelleen. Toisin sanoen Belfastin nimenomainen ongelma on, että siellä asuu kaksi ihmisryhmää, katolilaiset irlantilaiset ja protestantti britit, jotka eivät tule toimeen keskenään. Ja vaikka noiden kahden ryhmän teologiset, kulttuuriset ja etniset erot ovat täysin marginaalisia on vihanpito ryhmien välillä jatkunut kirjaimellisesti vuosisatoja ja on edelleen niin voimakasta, että protestantit ja katoliset käyvät edelleen omia koulujaan ja asuvat omilla alueillaan.

Ja kun nyt aloin kirjoittamaan mellakoista, niin kesä on alkanut mellakoinnin merkeissä muuallakin, kuten esimerkiksi Ranskassa, jossa arabit ja afrikkalaiset juhlivat PSG:n mestareidenliigan voittoa polttamalla autoja ja hyökkäämällä poliisin kimppuun Pariisissa. BBC:n mukaan satoja ihmisiä pidätettiin, kymmeniä loukkaantui ja ainakin yksi ihminen kuoli levottomuuksissa. Hollannissa puolestaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta vastustava mielenosoitus yltyi väkivaltaiseksi ja mielenosoittajat muun muassa kivittivät poliisia ja murtautuivat kaupungintaloon.

Mutta palatakseni takaisin Belfastiin, niin tämän kirjoituksen kannalta oleellisista on, että kaikki Pohjois-Irlannin poliitikot tietenkin tietävät, että he elävät etnisuskonnollisen konfliktin keskellä. Esimerkiksi Belfastin pormestari tietää, että eri ryhmät eivät tule toimeen keskenään, koska hän on elänyt koko elämänsä jaetussa kaupungissa. Mutta siitä huolimatta hän haluaa kaupunkiin yhä uusia etnisiä ryhmiä, ja me tiedämme, että hän haluaa kaupunkiin lisää etnisiä ryhmiä, koska vain pari päivää ennen puukotusta ja mellakoita Belfastin pormestari, kypsän 30- vuoden iän saavuttanut Róis-Máire Donnelly kertoi haluavansa tehdä kaupungista monikulttuurisemman.

Kun monikulttuurisuus sitten alkoi leikata mieheltä päätä irti ja paikalliset rupesivat riehumaan totesi pormestari seuraavaa:

” Belfast is home to many people who have come here from other countries and who have made this city their home, who have worked hard, who have looked after our friends and family in our hospitals in their time of need, who have opened businesses and created jobs, and who have become valued members of our community.”

Suurin joukko ihmisiä, joka on tullut Belfastiin muista maista ovat tietenkin britit, jotka ovat tehneet kaupungista kotinsa. Nuo britit, ovat epäilemättä tehneet kovasti töitä, pitäneet huolta ihmisistä sairaaloissa ja perustivat itse asiassa koko kaupungin, mutta siitä huolimatta heidän tulonsa on johtanut kohta vuosituhannen kestäneisiin levottomuuksiin, joissa on kuollut ties kuinka paljon ihmisiä. Itse asiassa puolue, jota pormestari edustaa on Sinn Féin, joka oli vielä hetki sitten IRA:n poliittinen siipi. Ja niille, jotka ovat jo unohtaneet, kerrottakoon että IRA (Irish Republican Army) oli terroristijärjestö, joka kävi vuosikymmeniä matalan intensiteetin sotaa brittejä vastaan tarkoituksenaan vapauttaa Pohjois-Irlanti brittien ikeestä.

Ja vaikka pommeja ei vähään aikaan alueella ole räjähdellytkään, niin Sinn Féin ei edelleenkään suostu osallistumaan Ison-Britannian kansalliseen politiikkaan, koska ei tunnusta Britannian valtaa Pohjois-Irlannissa legitiimiksi. Eli toisin sanoen monikulttuurisuutta rakastava pormestari edustaa puoluetta, joka ajaa nimenomaan yhden etnisuskonnollisen ryhmän asiaa ja on politiikassaan niin fanaattinen, että osallistuu Britannian parlamenttivaaleihin, vain jotta sen valituksi tulleet ehdokkaat voivat olla ottamatta noita parlamenttipaikkoja vastaan, koska he haluavat näyttää, että Pohjois-Irlanti kuuluu vain heille, eikä kenellekään muulle.

Nyt voidaan tietysti kysyä, miksi poliitikko, joka edustaa nimenomaan yhtä etnisuskonnollista ryhmää jaetussa kaupungissa haluaa tuottaa kaupunkiin lisää etnisuskonnollisia ryhmiä? Mikä järki tässä on? Johon vastaus tietysti on, että ei tässä mitään järkeä olekaan. Syy hänen mielipiteisiinsä on yksinkertaisesti se, että pormestari on nuori ja korkeasti koulutettu nainen, joten hänellä on sellaisia mielipiteitä, kuin nuorilla ja korkeasti koulutetuilla naisilla on. Erilaisuus on rikkaus, monikulttuurisuus on hienoa, taloutemme tarvitsee tätä ja niin päin pois.

Yksi maahanmuuttopolitiikan ongelma on, että se on niin hullua, että ihmiset eivät yksinkertaisesti halua uskoa, että se todella on niin hullua. Politiikka, joka johtaa mestaamisiin ja mellakoihin on niin itsestään selvästi älytöntä ja Belfastin pormestarin kommentit niin skitsofreenisia, että ihmiset eivät pysty hyväksymään, että koko yhteiskunnan eliitti talousviisaista, journalisteihin ja poliitikkoihin ajaisi näin typerää politiikkaa.

Olen esimerkiksi itse ollut monta kertaa työni takia tilanteissa, joissa käsitellään maahanmuuton ongelmia, kuten ihmiskauppaa tai muuta työperäistä hyväksikäyttöä ja sitten joku toteaa, että meidän taloutemme kuitenkin tarvitsee maahanmuuttoa.

Itse asiassa olen käynyt tällaisen keskustelun Islannissa, jossa kävimme läpi maan ensimmäistä ihmiskauppatapausta, joka koski vietnamilaisten pyörittämiä kynsistudioita.

Maahanmuuton puolustajien täytyy tuoda taloudellinen argumentti aina esiin, sillä jos meidän taloutemme ei olekaan riippuvainen vietnamilaisista kynsistudioista, niin kaikki maahanmuuttoon liittyvä hyväksikäyttö, sen aiheuttama turvattomuus, raiskaukset, mellakat, terrorismi, päiden katkomiset, rasismisyytökset ja tunne oman maan menettämisestä ovat täysin turhia. Ja kun uhraukset ovat näinkin suuria, eivät ihmiset halua ajatella, että ne ovat turhia ja niinpä kaikki kertovat toisilleen satuja maahanmuuton taloudellisista hyödyistä, monikulttuurisuuden iloista ja muusta sen sellaisesta.

Ongelma tietysti on, että kaikki nuo uhraukset ovat täysin turhia. Maahanmuutolla ei ole mitään hopeareunusta, vaan Suomi, kuten muutkin eurooppalaiset kansallisvaltiot yksinkertaisesti hajoavat etnisuskonnollisten ryhmien tilkkutäkeiksi. Ja koska maahanmuuttajat, eivät todellisuudessa ole mitään tyhjiä tauluja, joihin voi maalata suomalaisia tai ranskalaisia, vaan he ovat oikeasti kotoisinkin jostain, jokainen vähänkin suurempi ryhmä muodostaa potentiaalisen viidennen kolonnan, jota heidän kotimaansa voi käyttää keppihevosenaan ajaessaan haluamaansa politiikkaa suhteessa Suomeen tai koko Euroopan Unioniin. Puhumattakaan siitä, että noilla ryhmillä itsellään on erilaisia intressejä, jota ne alkavat ajamaan politiikassa.

Esimerkkinä noista intresseistä toimikoot Suomessa asuvat venäläiset, jotka ovat osoittaneet mieltään itärajan avaamiseksi vuosina 2023, 2024 ja 2025, jonka lisäksi SDP:n kansanedustaja, entinen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Kiljunen haluaisi avata itärajan, jotta hänen Svetlana vaimonsa olisi helpompi matkustaa Venäjälle.

Näin sitä ulkopolitiikkaa tehdään.

Asiallisesti ottaen Suomen etujen mukaista on, joko avata itäraja tai pitää se suljettuna, mutta ei näillä mielenosoittajilla, sen paremmin kuin Kiljusen herrasväelläkään Suomen etu mielessä ole. Nämä ihmiset ajavat puhtaasti oman ryhmänsä asiaa ja sinä et ole tuon ryhmän jäsen ja sen pituinen se. Jostain syystä kuitenkin sinun ja vain sinun pitää teeskennellä, että jokainen vähemmistö, jonka edustajia on tietysti globaalissa mielessä moninkertainen määrä suomalaisiin nähden, on parasta mitä tälle maalle on tapahtunut sitten talvisodan ihmeen.

Syy tähän teeskentelyyn on, että kaikkialla länsimaissa on voimassa eräänlainen taloudellisen kasvun narratiivi, jolla maahanmuuttoa, niin kuin kaikkea muutakin perustellaan. Esimerkkinä tuosta narratiivista toimikoon vaikkapa Sisä-Suomen elinvoimakeskuksen maahanmuuttoa koskeva raportti, jossa kerrotaan, että:

”Alueen oma väestöpohja ikääntyy, syntyvyys on matalaa ja luonnollinen väestönkasvu on pysähtynyt lähes kaikissa seutukunnissa. Väestönkasvu keskittyy Tampereen seutukuntaan, ja myös siellä kasvu perustuu muuttoliikkeeseen. Ilman nettomaahanmuuttoa Pirkanmaan väestönkasvu olisi selvästi nykyistä hitaampaa ja Kanta-Hämeen väkiluku olisi jo pitkään ollut laskussa.”

Raportissa todetaan muun muassa, että:

”Nettomaahanmuutto on dynaaminen (kasvava) väestönmuutoksen osatekijä kaikissa seutukunnissa.”

Ja

”Maahanmuutto on kriittinen väestönkasvun osatekijä, jolla on merkittävä vaikutus alueella toimivien yritysten työvoiman saatavuuteen myös tulevaisuudessa.”

Sivumennen sanoen työttömyysaste Tampereella on yli 15 %. Koko Pirkanmaalla on yli 34 000 työtöntä ja kun tuohon lukuun lisätään vajaatyöllistetyt, työvoiman ulkopuolella olevat ja se tosiasia, että maahanmuuttajataustaisten, etenkin länsimaiden ulkopuolelta tulevien työllisyysaste on selvästi heikompi kuin suomalaisilla, niin maahanmuutto lakkaa vaikuttamasta yhtä auvoiselta.

Tai jos asia halutaan esittää vielä yksinkertaisemmin. Nyt kun meillä on ollut kaksi vuosikymmentä tätä taloudellisesti täysin välttämätöntä maahanmuuttoa, niin meneekö sinulla nyt taloudellisesti hyvin?

Minulla ainakaan ei mene ja minulla on sentään työpaikka.

Tämä narratiivi on kuitenkin se, joka ohjaa ihmisen ajattelua. Maahanmuuttoon kuuluu suhtautua positiivisesti, joten siihen liitetään sellaisia sanoja, kuin ”dynaaminen” ja ”työvoiman saatavuus”.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että tarkoitukseni ei ole hyökätä raportin kirjoittajia vastaan. Jos sinä olet valtiolla töissä, niin tällä tavalla nämä raportit nyt täytyy kirjoittaa, sillä ihmisten kuuluu suhtautua positiivisesti maahanmuuttoon, koska se edistää kasvua, dynaamisuutta ja dynaamista kasvua.

Tämä narratiivi on kuitenkin se, joka pitäisi saada muutetuksi, koska tuo narratiivi tai ideologia tai miksi sitä halutaankaan kutsua, on se, joka meidän ajatteluamme ohjaa. Maahanmuuttajat voivat kaikessa rauhassa polttaa Pariisin ja heidän vastustajansa Belfastin, mutta niin kauan, kun ihmisten kuuluu ajatella, että maahanmuutto on hyväksi taloudelle, sen täytyy olla hyvää kaikelle muullekin ja sitä pitää saada lisää ja jos sen lisääntyminen johtaa Pariisin ja Belfastin polttamiseen, niin sen pahempi Pariisille ja Belfastille.

On myös huomioitava, että ihmiset eivät muuta mieltään pelkästään järkisyiden tähden. Voisi jopa sanoa, että järjellä ei yleensä ole mitään tekemistä ihmisten mielipiteiden kanssa. Se mikä saa ihmiset muuttamaan mieltään on yleinen mielipide. Ihmiset haluavat lisää maahanmuuttoa, koska uskovat, että fiksujen ihmisten kuuluu haluta lisää maahanmuuttoa ja se siitä. Kun he sanovat, että kaikki tutkimukset tukevat maahanmuuton taloudellista välttämättömyyttä he eivät varsinaisesti valehtele, vaikka kaikki tutkimukset eivät niin sanokaan, koska he eivät ole oikeasti lukeneet noita tutkimuksia. He vain käyttävät sellaisia sanoja, kuin tutkimus ja talous, koska uskovat, että fiksut ihmiset perustelevat mielipiteensä sanomalla talous ja tutkimus ja joskus jopa taloustutkimus.

Ja sen pituinen se.

Mutta aivan niin kuin ihmisten mielipiteet ovat lauman mielipiteitä, niin samalla tavalla ihmiset muuttavat mielipiteensä, kun lauma muuttaa mielipiteensä ja lauma muuttaa mielipiteensä, kun tarpeeksi moni yksittäinen ihminen muuttaa mielipiteensä. Ja juuri tämän takia ihmisten pitäisi sanoa mitä he ajattelevat ja haastaa vallitsevia käsityksiä. Kun joku sanoo sinulle seuraavan kerran, että kaikki tutkimukset puoltavat maahanmuuton hyödyllisyyttä, niin kysy häneltä mitkä ovat viimeiset kolme tutkimusta, jotka hän on lukenut ja pyydä häntä referoimaan se kuinka vakuuttavin noista tutkimuksista tehtiin.

Kokemukseni mukaan, vastauksena on useimmiten vaivaantunut hiljaisuus.