Kuuntele podcastina

Englannissa julkaistiin jokin aika sitten selvitys maata terrorisoivista raiskaajajengeistä, nimeltä The Rape Gang Inquiry Report. Raportissa vedettiin yhteen aikaisempia raiskaajajengejä koskevia selvityksiä, jonka lisäksi raporttia varten kuultiin todistuksia raiskausten uhreilta, poliitikoilta, aktivisteilta, poliiseilta, sosiaalityöntekijöiltä ja terveydenhuollon ammattilaisilta.

Kuuntele podcastina

Englannissa julkaistiin jokin aika sitten selvitys maata terrorisoivista raiskaajajengeistä, nimeltä The Rape Gang Inquiry Report. Raportissa vedettiin yhteen aikaisempia raiskaajajengejä koskevia selvityksiä, jonka lisäksi raporttia varten kuultiin todistuksia raiskausten uhreilta, poliitikoilta, aktivisteilta, poliiseilta, sosiaalityöntekijöiltä ja terveydenhuollon ammattilaisilta.

Jos lähdetään liikkeelle uhrien määristä, niin valistunut arvio raiskaajajengien uhreista, on noin 250 000, joskin raportin tekijät huomauttavat, että määrä voi olla huomattavasti suurempi. Jengit ovat pääosin pakistanilaisia, mutta myös muiden muslimiryhmien, kuten kurdien, somalien ja albaanien pyörittämiä jengejä tunnetaan.

Ensimmäiset viitteet pakistanilaisista raiskaajajengeistä Britanniassa ovat 1950- luvulta, eli toiminta on jatkunut käytännössä, niin kauan kuin saarivaltakunnassa on ollut pakistanilaisia. Tapausten määrä on kuitenkin noussut jyrkästi yhdessä islamilaisen maahanmuuton kanssa, joka kääntyi nousuun, kuten maahanmuutto muutenkin Tony Blairin tultua pääministeriksi vuonna 1997.

Jos tarkastellaan vain seksuaalirikosten määrissä tapahtuneita muutoksia niin huomataan, että vuonna 2000 Englannissa ja Walesissa tehtiin hieman alle 8600 raiskausta, kun luku nykyään on yli 70 000. Vertailun vuoksi Puolassa raiskausten määrä vuonna 2000 oli 2399 ja nyt se on 1127. Merkittävin ero Puolan ja Englannin välillä on, että Puolaan ei ole tullut juurikaan islamilaista tai muutakaan Euroopan ulkopuolista maahanmuuttoa.

Arviot raiskaajajengien etnisestä taustasta vaihtelevat, mutta muslimeja tekijöistä arvioidaan olevan 87–95 %. Käytännössä kaikki jengit koostuvat, joitakin yksittäisiä pedofiilirinkejä lukuun ottamatta, muslimeista.

Jengit toimivat tyypillisesti siten, että aikuiset miehet lähestyvät nuoria, 11–15-vuotiaita englantilaistyttöjä. Antavat näille lahjoja, rahaa, tupakkaa, huumeita ja alkoholia. Tytöt ovat imarreltuja ja usein ihastuvat liehakoijiinsa ja ajattelevat, että he seurustelevat heille huomiota antavan miehen kanssa, joka voi olla tyttöä 10 tai 20 vuotta vanhempi. Sitten tyttö viedään hotelliin, asuntoon, ravintolan takahuoneeseen tai milloin mihinkin ja hänet raiskataan joukolla. Usein raiskaukset kuvataan ja niillä kiristetään tyttöä. Raiskauksiin liittyy myös väkivaltaa ja puhdasta kidutusta, kuten hakkaamista ja raiskaamista erilaisilla esineillä. Tyttöjä paritetaan eteenpäin ja jengiläiset järjestävät juhlia, joissa vieraat voivat hyväksikäyttää tyttöjä.

Useat tytöt kertoivat esimerkiksi, että muslimit raiskasivat heitä juhliessaan ramadanin päättymistä, joka on juhlana muslimeille tärkeydessä suunnilleen sama kuin joulu kristityille.

Tyttöjä on myös pakkokäännytetty islamiin, pakotettu abortteihin, sekä luopumaan lapsistaan ja heitä on viety Lähi-itään ja muualle ulkomaille orjuuteen.

Sekä islam, että rotu ovatkin keskeisiä tekijöitä tyttöjen nöyryyttämisessä ja alistamisessa ja pakistanilaiset ja muut muslimit oikeuttavat tekonsa sanomalla tyttöjen olevan valkoisia huoria ja kristittyjä lutkia, joita muslimit voivat kohdella miten haluavat.

Mitä uhrien taustaan tulee, niin suurin osa tytöistä on rikkonaisista perheistä, ja he ovat usein kokeneet väkivaltaa ja hyväksikäyttöä jo kotonaan. Osa tytöistä on kuitenkin aivan tavallisista perheistä, eikä ongelma rajoitu vain kaikkein huono osaisimpiin, vaikka korostuukin heidän joukossaan. Jengien taktiikat ovat myös liehittelyä suoraviivaisempia ja tyttöjä on yksinkertaisesti napattu kadulta tai heitä on ostettu lastenkodeista, joiden työntekijät tai toiset lapset parittavat tyttöjä maksua vastaan.

Otan seuraavaksi muutamia esimerkkejä tyttöjen kertomuksista, jonka jälkeen yritän analysoida mitä Englannissa ja laajemmin ottaen länsimaissa oikein tapahtuu.

Chloe, jota hänen isäpuolensa oli käyttänyt hyväkseen, joutui nuorena tyttönä raiskaajajengin viettelemäksi. 12- vuotiaana yksi jengiläisistä raiskasi hänen hautausmaalla viskipullolla, joka hajosi hänen sisäänsä. Sairaalassa hänen haavansa ommeltiin, mutta kukaan ei kysellyt mistä ne olivat peräisin. 13- vuotiaana Chloe kertoi poliisille, että harrasti seksiä aikuisten miesten kanssa, mutta poliisi ei tehnyt mitään, vaan piti häntä prostituoituna. 13-vuotiaana Chloella todettiin klamydia vaginassa ja suussa. Sosiaalityöntekijät tiesivät asiasta ja ehdottivat kondomien käyttöä. Myöhemmin Chloe pakotettiin heroiinikoukkuun ja häntä paritettiin eri puolille Englantia. Chloe tuli raskaaksi ja pakotettiin naimisiin lapsen isän kanssa. Häntä käytettiin myös moskeijoissa, joissa imaamit selittivät, että vähäpukeiset naiset olivat vapaata riistaa.

Poliisi ja sosiaalityöntekijät eivät halunneet puuttua Chloen tilanteeseen, koska pelkäsivät, että heidät leimataan rasisteiksi.

Pelko rasismileimasta oli läsnä monissa tapauksissa ja se oli pääasiallinen syy viranomaisten haluttomuuteen puuttua tapauksiin. Oli myös tapauksia, joissa viranomaiset itse osallistuivat lasten hyväksikäyttöön ja parittamiseen.

Fiona niminen tyttö kertoo, että hänet raiskasi 50 – 100 miestä, jotka kahta lukuun ottamatta olivat kaikki pakistanilaisia. Kun Fionan äiti otti yhteyttä poliisiin, hänelle sanottiin, että äiti ei saa sanoa miehiä aasialaisiksi, koska se on rasistista ja että hänen pitäisi olla onnellinen, kun hänen tyttärensä tutustuu toiseen kulttuuriin.

Fiona pääsikin tutustumaan toiseen kulttuuriin, kun joukko miehiä juhli ramadanin päättymistä raiskaamalla hänet.

Michelle kertoi puolestaan, että hänet raiskasi vuosien kuluessa 600 – 700 miestä, joista 98 % oli pakistanilaisia.

Marlon niminen isä kertoo, että hänen tyttärensä karkaili kotoa ja joutui pakistanilaisjengin uhriksi. Hän ilmoitti karkailusta sekä poliisille, että sosiaalityöntekijöille, jotka tulivatkin Marlonin kotiin käymään ja sanoivat, että hän ei saa estää tytärtään poistumasta kotoaan ja jos hän tekee niin tytär voi ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijöihin tai poliisiin.

Lopulta viranomaiset kuitenkin toimivat ja asettivat tytön lastenkotiin, jonka koko henkilökunta koostui muslimimiehistä ja tytön raiskaaminen pääsi jatkumaan ilman isän häiriköintiä.

Myös Lilly niminen tyttö joutui lastenkotiin, jossa työntekijät parittivat häntä muslimimiehille. Lillyllä ja hänen siskollaan oli ollut hyvin rankka lapsuus. Siskon huoltajuus annettiin esimerkiksi sosiaalityöntekijälle, joka käytti siskoa seksuaalisesti hyväkseen ja meni tämän kanssa myöhemmin naimisiin.

Eleanorillakin oli rankka lapsuus ja hän joutui lastenkotiin ja raiskaajajengin kynsiin. Eleanor kääntyi islamiin, koska uskoi, että raiskaajat kohtelisivat häntä paremmin. Nöyryytys ja seksuaalinen väkivalta kuitenkin jatkui ja hän päätyi Saudi-Arabiaan, josta pääsi lopulta pakenemaan takaisin Englantiin.  

Islam ja rasistiset asenteet näyttelevät suurta roolia raiskaajajengien toiminnassa ja esimerkiksi Taylor niminen tyttö kertoi, että ennen raiskaamista miehet huusivat ”Allahin nimeen.” Murrosikäisen Annan raiskauksesta tuomittu mies huusi puolestaan tuomionsa kuultuaan ”Allahu akbar!”

Jen niminen uhri kertoi, että häntä kutsuttiin valkoiseksi roskaväeksi ja englantilaiseksi sika-koiraksi. Kun sika-koira tuli raskaaksi paikallinen imaami vihki hänet raiskaajan kanssa avioliittoon. Tuore aviomies oli huolissaan perheensä hyvinvoinnista ja käski vaimoaan olemaan syömättä sianlihaa, jottei vauvasta tulisi homoa.

Sekä imaamin toiminta, että usko sianlihan homouttavaan vaikutukseen, ovat hyviä kurkistusikkunoita siihen, millä älyn ja moraalin tasolla nämä ihmiset ja heidän uskonnolliset johtajansa operoivat.

Naisten asemasta islamissa mainittakoon, että islamin perustajan Muhammadin mukaan, rukous on mitätön, jos koira tai nainen kulkee rukoilijan edestä. Herra Muhammad ei juurikaan arvostanut, sen enempää naisia kuin koiriakaan.

Raportin mukaan raiskaajajengien jäsenet tyypillisesti uskovat, että heillä on oikeus hyväksikäyttää valkoisia tyttöjä, koska he ovat valkoisia ja kristittyjä ja Islam uskontona oikeuttaa heidän tekemisensä, koska se sallii, sekä orjuuden, että orjan omistajalle oikeuden harrastaa seksiä orjiensa kanssa. Lisäksi vääräuskoiset ovat islamissa vähempiarvoisia ja likaisia ja heille saa tehdä jokseenkin mitä tahansa. Lisäksi pakistanilaisjengien toimintaan vaikuttavat pakistanilaisen klaaniyhteisön asenteet, joissa moraaliset rajoitukset, eivät koske ryhmän ulkopuolisia ja yhteisön jäsenet, mukaan lukien naiset, hyväksyvät yleensä raiskaajien toiminnan ja pyrkivät suojelemaan tekijöitä.

Valkoisten englantilaisten lisäksi jengit maalittivat myös sikhejä ja hinduja, mutta molempien yhteisöjen miehet järjestäytyivät vastustamaan muslimiraiskaajia ja hyväksikäyttö saatiin loppumaan. Ilmeinen kysymys tietysti on, miksi englantilaiset eivät järjestäytyneet puolustamaan omia lapsiaan vieraita raiskaajia vastaan? Johon vastaus kuuluu, että kyllä he järjestäytyivätkin. Eikä englantilaisten yhteisö ollut vain perhe, suku tai klaani vaan se oli maa nimeltä Englanti, jossa oli toimivat instituutiot, poliisi, oikeuslaitos, sosiaalihuolto ja niin edelleen, jotka oli luotu pitämään huolta englantilaisista. Ja kaikki tiesivät, että englantilaiset olivat valkoisia ihmisiä, joiden historia on Englannissa.

Toisen maailmansodan jälkeen hyvät ihmiset kuitenkin päättivät, että isänmaallisuus on kaiken pahan alku ja juuri ja että kaikki ihmiset ovat loppujen lopuksi samanlaisia, eikä Englanti kuulu vain englantilaisille, vaan se kuuluu kaikille ja kuka tahansa voi olla englantilainen. Ja kun hyvät ihmiset olivat alkaneet uskoa, että mitään rotujen, kulttuurien tai uskontojen välisiä eroja ei ole olemassakaan tekivät he sen, mitä uskovaiset tekevät, eli kielsivät itselleen epämiellyttävien tosiasioiden olemassaolon ja yksinkertaisesti katsoivat toisaalle.

Vuosikymmeniä jatkuneessa hyväksikäytössä silmiinpistävää onkin poliisin ja sosiaalityöntekijöiden välinpitämättömyys ja ajoittainen osanotto hyväksikäyttöön. Monet tytöistä tekivät mitä heidän kuuluikin tehdä. He olivat yhteydessä poliisiin, mediaan ja sosiaalityöntekijöihin, jotka eivät tehneet mitään, koska pelkäsivät rasisti leimaa tai sitä, että äärioikeisto saisi raiskaajajengeistä poliittisen lyömäaseen.

Aihe on ollut arka poliittisesti myös siksi, että muslimit äänestävät blokkina, eikä työväenpuolue halunnut menettää heidän ääniään. Joskus poliitikot ovat olleet myös osallisia hyväksikäyttöön ja esimerkiksi Tony Blairin pääministerikaudella aateloitu Nazir Ahmed otti osaa raiskauksiin ja peitteli niitä ollessaan Rotherhamin kaupunginvaltuustossa. Herra Ahmed raiskasi muun muassa 13-vuotiaan tytön ja sai viiden vuoden vankeustuomion, mutta lordin arvoa häneltä ei sentään ole vielä viety.

Joka onkin järkevää, koska äärioikeisto voisi saada siitäkin lyömäaseen.

Näiden rikosten peittelyyn eivät myöskään ole syyllistyneet, vain Ahmedit, vaan myös Andy Burnham, josta veikataan maan uutta pääministeriä, osasi luoda katseensa pois raiskaajajengeistä ollessaan Manchesterin pormestari. Itse asiassa suurin osa työväenpuolueen kansanedustajista äänesti kansallisen raiskaajajengiselvityksen tekemistä vastaan, kun asia tuli esille maan parlamentissa. Ja jottei tämä olisi liian yksipuolista, myöskään konservatiivit eivät ole tehneet asialle mitään, vaikka yksi uhreista, tätäkin raporttia kirjoittamassa ollut Sammy Woodhouse kertoi henkilökohtaisesti silloiselle konservatiivipääministeri David Cameronille raiskaajajengeistä. Toinen vaikutusvaltainen konservatiivipoliitikko ja entinen ministeri Rory Stewart piti puolestaan raiskaajajengejä mitättömänä, muutamaan Pohjois-Englannin kaupunkiin keskittyvänä ongelmana.

Mutta nyt kun asiaa on alettu toden teolla penkomaan, niin mitä tälle ongelmalle oikein pitäisi tehdä?

Jos maailmassa olisi oikeutta, raiskaajajengien jäsenet vietäisiin yksinkertaisesti kaupunkien toreille ja heidät ammuttaisiin sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen. Sen jälkeen kaikki pakistanilaiset karkotettaisiin Britanniasta ja muslimien maahanmuutto Eurooppaan lopetettaisiin kokonaan.

Onko tämä ylilyönti? Ole hyvä ja lue se raportti ja mieti niitä yksityiskohtia, joita siinä kuvaillaan. Nämä ovat ihmisiä, jotka raiskaavat 13- vuotiaita lapsia peräaukkoon ja huutavat Allahin nimeen ryhtyessään toimeen. Nämä ovat ihmisiä, jotka uskovat, että pekonin syönti tekee sinusta homon ja joiden uskonto ja uskonnolliset johtajat hyväksyvät tämän kaiken. Entä ovatko nämä yksittäistapauksia? Tapauksia arvioidaan olevan neljännesmiljoona. Rajoittuuko tämä vain Englantiin? Olen kuullut poliisilta, että samankaltaista hyväksikäyttöä tapahtuu Suomessakin. Lisäksi raportissa kerrotaan Hollannissa 25- vuotta sitten tehdystä selvityksestä, jossa marokkolaisjengien toiminta oli samankaltaista kuin Englannin pakistanilaisilla ja niillä oli jo 25 vuotta sitten noin 5000 uhria, tyypillisesti noin 13–14-vuotiaita tyttöjä, jotka oli pakotettu prostituutioon.

Jos nyt ihmettelet, miksei raiskaajajengeistä pidetä sen enempää ääntä, tai missä ovat kaikki hyvät ihmiset, feministit ja ammattihuolestujat, jotka puhuvat nuorten miesten naisvihasta ja ovat työkseen kiukkuisia toksisesta maskuliinisuudesta. Tai missä ovat ne kuuluista tolkun ihmiset, kuten kokoomuksen isot pojat, jotka haluavat kirjata aborttioikeuden perustuslakiin, koska ”naisten itsemääräämisoikeus ja lisääntymisoikeudet ovat perusoikeuksia, joista Suomessa ei tingitä”. Pääosin pakistanilaisista koostuvat raiskaajajengit ovat Englannin historian suurin rikos ja silti kaikki ovat hiljaa, eikä toimenpiteisiin ryhdytä. Miksi näin?

Siksi, että kokoomuslaiset, feministit ja muut niin kutsutut tolkun ihmiset, eivät ole hyviä ihmisiä. Kun barbaarit ovat porttien sisäpuolella kiduttamassa lapsia ja käännyttämässä heitä islamiin ja sinä kuvittelet olevasi hieno ihminen paasatessasi aborteista, niin meillä ei ole kauheasti sanottavaa toisillemme.

Nämä ovat hirveitä rikoksia, niin hirveitä, että niitä on vaikea käsittää, eikä meillä ole oikeutta teeskennellä, että niitä ei tapahdu tai etteivät ne tapahtuisi siksi, että kaikki hyvät ihmiset, niin Englannissa kuin meilläkin ovat vuosikymmeniä saarnanneet maahanmuuton ihanuudesta ja sen vastustajien pahuudesta. Me emme voi enää uskoa, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia, koska sille perustuvaa moraalia ja politiikkaa on niin helppo käyttää hyväksi.  

Syytökset rasismista ovat käytännössä syytöksiä siitä, että sinä et usko kaikkien ihmisten ja kaikkien ryhmien olevan yhtä hyviä, joka on typerää sillä kaikki ryhmät ja kaikki ihmiset eivät ole yhtä hyviä ja se mitä Englannissa on tapahtunut osoittaa, että on moraalisesti väärin uskoa niin.