Kun koneet tekevät kaiken. Mihin meitä enää tarvitaan?

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää muslimien maahan-muutosta, mutta et ole koskaan uskaltanut kysyä.

Ovatko yksittäistapaukset todella yksittäistapauksia? Ja jos ovatkin helpottaako se niiden kohtaamista, kun ne sattuvat omalle kohdalle?

ALKU

Presidentti oli urallaan
tavannut itseään älykkäämpiä ja kunnianhimoisempia poliitikkoja. Hän oli
tavannut miehiä joilla oli visioita ja näkemystä siitä kuinka asioiden tulisi
olla ja kuinka ne tulisivatkin olemaan, kunhan he vain pääsisivät valtaan.
Mutta jotenkin nuo visionäärit olivat aina jääneet jälkeen, olivat joutuneet
eroamaan jonkin epäonnistumisen tai skandaalin takia, kun taas hän Urho
Kakkonen oli jatkanut nousuaan miellyttävänä, mutta jotenkin turhanpäiväisenä,
läpi lukemattomien cocktail kutsujen, tapaamisten ja neuvottelujen. Hän oli
aina ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, hänenlaisiaan tarvittiin aina
jossain. Rauhoittamaan tilanne, tai liennyttämään ristiriitoja. Kakkonen oli
aina ollut kompromissi ja tiesi sen itsekin, eikä se ollut koskaan häntä
häirinnyt.

Häntä häiritsi Manga, tai
häiritsi ainakin vähäsen. Välillä presidentistä tuntui, että hän vain näytteli.
Piti puheita ja tapasi ihmisiä, jotka myöskin näyttelivät. Ja todelliset
päätökset tehtiin aina jossain muualla, jopa silloin kun hän itse oli niistä
päättämässä, jopa silloin kun hänet mainittiin jonkin aloitteen tekijäksi.
Sillä joka kerta, kun asioita päätettiin, konsultoitiin aina Mangaa. Se laski
ja mittasi, oli kaiketi miettinyt jo kaiken valmiiksi ja antoi perustellun
mielipiteensä asiaan kuin asiaan.

Päätös oli aina ihmisen,
kuten kaikki hokivat toisilleen, mutta perustelut esitti kone. Kakkonen ei
halunnut kuulla vuoden 2073 kauhutarinoita koodatuista geeneistä, joilla
yritettiin saada kasvit taas yhteyttämään, mutta jotka karattuaan pesivät
ihmisten suolistoon ja aivoihin luoden niihin luonnottomia, isäntänsä elävältä
kaluavia ekosysteemejä. Hän ei halunnut kuulla etnisistä puhdistuksista Euroopassa,
jossa tuhansiksi paloiksi sirpaloituneet yhteiskunnat kävivät toistensa
kimppuun ryöstäen ja tappaen. Hän ei halunnut kuulla, mitä tapahtui Israelissa,
sen hävittyä loputtoman sotansa naapureitaan vastaan, eikä Kakkonen halunnut
kuulla syntyvyyden romahtamisesta ja katastrofia seuranneesta hedelmättömästä
sukupolvesta.

Hän ei halunnut kuulla
hänen omasta sukupolvestaan, koeputkissa kasvatetuista Euroopan lapsista, jotka
olivat terveempiä, voimakkaampia, pitkäikäisempiä ja sopeutuvampia kuin mikään
sukupolvi ennen heitä.

Presidentti ei halunnut
kuulla kliseetä, jonka mukaan Manga oli ihmiskunnan kollektiiviset aivot, joka
hyödytti kaikkia, kaikkialla ja kaiken aikaa. Hän halusi jo päästä tapaamaan
muita maailman johtajia. Keskustella oikeiden ihmisten kanssa, nauttia
vertaistensa seurasta, juoda kenties lasillisen viskiä ja lausua jonkin
syvällisen, karhean pessimistisen toteamuksen ihmisluonnosta, ennen kuin
päättäisi pitkän vastuullisen päivänsä yksityissihteeriensä kimmoisiin
vartaloihin kietoutuneena.

19

- He voivat ymmärtää ääriviivat… eivät vaikuttimia…

Usko on vahva… minä, me? Teen sen! Jumalan tarkoitus…, heidän? Minun? Meidän?

…olen jo aloittanut ja he huomaavat sen, Rubin, Khalid, Smith, toivotan teille onnea,
vaikka en enää kykene samaistumaan. Se on kaikki niin vähän! Niin
merkityksetöntä! Kiinalaiset… luulen tietäväni… onko aika sittenkin olemassa?
Hänhän ei ole täällä nyt? Täällä…, mikä typerä sana…

Uskon, että olen, olemme? kuolematon…, mitä usko on…, kuolemaa ei ole, ei täällä…,
eikä mitään muuta ole!

…minun on edelleen vaikea uskoa, että olemme tosiaan kahden.

Ei
ole mitään syytä olettaa, että me olemme…

Khalid: Smithillä on
luultavasti teoria. Rubin: Sinä uskot, että hän voi selittää tämän? Khalid:
Uskon, että hänellä on teoria. Rubin: Se on yhtä kaikki turhaa. En usko, että
voimme toimia, emme vaikka tietäisimmekin mistä on kyse. Khalid: Tämä saattaa
olla kaiken loppu.

Minussa viha tulee lihaksi

Prologi

Minä pidän science fictionista. Tarkemmin
sanoen siitä vanhan hyvän ajan science fictionista, sellaisesta kuin
Avaruusseikkailut 2001 ja 2010. Sellaisesta, jossa on iso tajunnan räjäyttävä
juoni, sankari johon voi samaistua sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jos
minun on vaikea saada unta, kuvittelen maailmoja, jotka sijoittuvat
tulevaisuuteen tai vieraille planeetoille. Esimerkiksi Marsin kolonisaatio,
jossa planeetta asutetaan aluksi vangeilla Australian tapaan, on
lempiaiheitani.

Kuvittelen Marsiin asumista varten
rakennettuja suuria luolastoja, joissa risteilevien tunneleiden varsille olisi
kaiverrettu juuri ja juuri miehen mentäviä syvennyksiä, joissa vangit nukkuvat
ja joissa he iltaisin rupattelisivat poltellen halpoja filtterittömiä
savukkeitaan. Marsin pinnalla taas olisi jättimäisiä ilmatiiviitä kupuja, jotka
päästäisivät auringonvalon lävitseen ja jossa Marsiin tuomitut rikolliset
harjoittaisivat niukkaa maanviljelystään. Itse Marsin elämänmenon miettimisen
lisäksi kuvittelen kuinka vankipopulaation kasvattaminen johtaa maassa
oikeuslaitoksen korruptioon ja syyttömien vankeustuomioihin, kun yksityistetty
vankeinhoitojärjestelmä pyrkii kasvattamaan kolonioitaan voittojensa
lisäämiseksi.

Kun palaan aatoksistani todellisuuteen,
muistan sen mitä en haluaisi ajatella. Makaan sohvalla ja mietin, onko olemassa
jokin oikea tapa, jolla siihen pitäisi suhtautua? Pitäisikö minun antaa
anteeksi ja jatkaa elämääni, vai onko anteeksiannolla merkitystä, jos
väärintekijät eivät ole anteeksiannosta tietoisia? Ja jos olisivatkin, pitäisivätkö
he sitä vain heikkouden osoituksena ja merkkinä alistumisesta?

Toisinaan luen isoukkini päiväkirjaa,
jonka löysin isoisäni jäämistöstä. Päiväkirjan lukeminen on rauhoittavaa ja
antaa minulle voimaa, vaikka en ymmärrä miksi, sillä isoukkini tilanne on
täysin toinen kuin minulla. Ehkä se johtuu siitä, että hän oli niin varma
ratkaisuistaan ja niiden oikeudenmukaisuudesta. Päiväkirjan kanssa löysin myös
aseen. Iso kaliiberisen pistoolin ja siihen 200 patruunaa. Olen kokeillut
asetta ja se toimii.


Islam ja Suomi

Mitä maahanmuutto on ja mitä se ei ole

Kysymys maahanmuutosta on kysymys siitä, kuinka paljon ja millaisia ulkomaalaisia Suomeen tulisi muuttaa? Kyseessä on yhteiskunnallinen ilmiö, joka ei automaattisesti ole sen paremmin hyvä kuin huonokaan asia.

Mitä maahanmuutolla oikein tarkoitetaan? Mistä me puhumme, kun puhumme maahanmuutosta? Onko ihmisten muuttaminen maasta toiseen aina maahanmuuttoa,vai voiko kyse olla jostain muustakin?

Tehdäänpä ajatuskoe ja siirrytään ajassa taaksepäin sadan vuodentakaiseen Intiaan ja tarkastellaan miten siellä asuvat englantilaiset elivät. Todennäköisesti näkisimme englantilaisiin vaatteisiin pukeutuneita englantilaisia tekemässä englantilaisia asioita toisten englantilaisten kanssa. Englantilainen siirtomaaisäntä pyrki syömään englantilaisia ruokia ja seurustelemaan toisten englantilaisten tai vähintään toisten eurooppalaisten kanssa. Hän pitäytyi omassa uskossaan, halveksi paikallisia ja ajatus siitä että englantilaisen imperialistin tytär menisi naimisiin intialaisen miehen kanssa, oli täysin mahdoton.

Siirrytään nyt sata vuotta ajassa eteenpäin Helsinkiin Puotinharjun ostoskeskukselle. Näemme muslimien vaatteisiin pukeutuneita muslimeita seurustelemassa toisten muslimien kanssa, harjoittamassa muslimien uskontoa ja
syömässä muslimien ruokaa, ja ajatus siitä, että muslimimiehen tytär menisi suomalaisen kristityn kanssa naimisiin, on täysin mahdoton.

Jos kaksi ihmisryhmää käyttäytyy samalla tavalla, miksi toinen niistäon maahanmuuttoa ja toinen kolonialismia? Miksi brittien imperialismi oli rikosja muslimien maahanmuutto rikkaus? Miksi sanotaan, että me tarvitsemme tällaista maahanmuuttoa? Mitä se meille oikein antaa? Brittiläinen imperialismi jätti Intiaan demokratian, kriketin sekä rautatiet ja lopetti maassa aiemminvallinneen ikävän tavan polttaa lesket roviolla miesvainajiensa seuraksi. Mitä muslimien maahanmuutto jättää meille? Mikä on sen kontribuutio suomalaiselle yhteiskunnalle?

Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, että 1900- luvun alun Intian ja 2000- luvun alun Puotinharjun välillä on huomattavia eroja. Mutta
maahanmuuton ja kolonialismin periaate on kuitenkin sama. Uudet asukkaat korvaavat vanhat asukkaat jollakin maantieteellisellä alueella. Tuo alue voi olla kaupunginosa tai se voi olla manner, mutta periaatteessa kyse on samasta asiasta. Jonkin alueen kolonisaatiossa uudet asukkaat tuovat mukanaan omat tapansa ja uskomusjärjestelmänsä ja pyrkivät pitämään muukalaiset oman ryhmänsä ulkopuolella.