– Niin, tämä Juicen Leskisen kappale Hauho, on mielenkiintoinen. – Niin muistan käyneenikin joskus Hauholla, olin kotimatkalla ja pysähdyin ostoksilla paikallisessa K-kaupassa. – Näitkö sen kirkon, josta Juice kappaleen alussa laulaa? – En muista aivan tarkkaan ja tästä käynnistäkin on jo aikaa. Itse asiassa kyseessä saattoi olla Alko, eikä K-kauppa. Ja jos olen aivan rehellinen sekin taisi olla Pälkäneellä. – Hyvältä näyttää ystäväiseni, hyvältä näyttää.

– Niin, tämä Juicen Leskisen kappale Hauho, on mielenkiintoinen. – Niin muistan käyneenikin joskus Hauholla, olin kotimatkalla ja pysähdyin ostoksilla paikallisessa K-kaupassa. – Näitkö sen kirkon, josta Juice kappaleen alussa laulaa? – En muista aivan tarkkaan ja tästä käynnistäkin on jo aikaa. Itse asiassa kyseessä saattoi olla Alko, eikä K-kauppa. Ja jos olen aivan rehellinen sekin taisi olla Pälkäneellä. – Hyvältä näyttää ystäväiseni, hyvältä näyttää.

Radiossa haastateltiin pappia. Hän puhuin lähimmäisenrakkaudesta ja haastattelija nyökytteli. Välillä tuli mainoksia. – Osta dildo. Saat orgasmin, mainoksessa kehotettiin. Vaihdoin asemaa. Toisella kanavalla toinen pappi kertoi mietteitään. Pettymyksekseen hän ei saanutkaan orgasmia. Toinenkin haastattelija nyökytteli ja sanoi rohkea. Sitten puhuttiin sateenkaarista ja Paula Vesalan napaan kaadettiin tequilaa.

– Kyllä minuakin koulussa kiusattiin, lohdutin poikaa. Isommat pojat pistivät punnertamaan ja työnsivät nokkospuskaan. Mites teillä. – Meidät raiskattiin ja haudattiin elävältä. – No. Pojat on poikia.

Jos näette johtopäätöksen. Älkää koskeko siihen, poistukaa välittömästi paikalta ja ilmoittakaa havainnoistanne poliisille. Poliisi antaa sitten niukkasanaisia lausuntoja, joissa kunnioitetaan uhreja ja heidän perseitään.

Mietin, että ei tästä tule mitään. Pitäisi muuttaa maalle, mutta kun en tiedä maasta mitään. Multaa ja muita kokkareita siinä kai on? Vai oliko se joku toinen maa? Neekerit varmaan tietäisi. Tai muslimit, lisäsin ajatuksissani. Ne on hienoja veikkoja. Ainoa ongelma on ne vanhat stereot. Mutta niistä päästään vielä, minä sanoin itselleni. Tarvitaan vain lisää latteuksia.

Pyöreän pöydän ympärille oli kokoontunut toimittaja, laulaja ja asiantuntija. Asioista oltiin kovasti huolissaan. – Rasismi on paha, sanoi toimittaja. – Niin on, muut myöntelivät. – Sen toteamisesta tulee sillain parempi olo. – Aivan, toimittaja sanoi. Nyt minusta tuntuu, että olen hyvä ihminen. – On tärkeää sanoa näitä asioita, näyttelijä jatkoi. – Niin, sillä tavalla voi tuntea hyviä tuntemuksia. – Hyvät tuntemukset rulettaa, asiantuntija sanoi.

Mietin, että jollain tasolla täytyy olla kyse couping mekanismista.

Väkivalta aiheuttaa pelkoa, pelko muuttuu kunnioitukseksi, kunnioitus pyhyydeksi ja pyhyys oikeuttaa väkivallan. Koraanin pelko on viisauden alku. – Niin, me olemme nääs pelkureita. – Tai sitten emme vain ymmärrä.

Paikalle tuotiin autollinen stereoita. – Eivät nuo toimi, joku sanoi. Eikä niitä kukaan muutenkaan enää kuuntele. Vihaisia katseita luotiin. – Laatikaisen ei sitten tarvitse osallistua, johtaja sanoi vihaisesti. Muut voi ottaa työkalut ja ruveta mättämään. Ja muistakaa suojalasit, johtaja muistuttu, niistä tulee varmasti sirpaleita. Lapiot ja sorkkaraudat nousivat ja alkoivat työhön. Taivaalle kerääntyi kuitenkin uhkaavia pilviä ja tunnelma oli vaisu. Näyttäviä kuvia kuitenkin otettiin ja jaettiin sosiaalisessa mediassa. Laatikainen tunsi itsensä onnettomaksi. Pahin oli tapahtunut, hänet oli työnnetty syrjään ja nyt hän olisi yksin. Laatikainen katsoi vielä Satuun, ennen kuin lähti vaeltamaan kohti pimeää. Satu puhalsi vaaleanruskeita hiuksiaan silmiltään ja kohotti samalla pienen sorkkarautansa iskuun. Satu käytteli sorkkarautaa tottumattomasti ja hymyili Laatikaiselle. Rakkaus korvensi rintaa. Minä antaisin siitä mitä tahansa, Laatikainen ajatteli kadotessaan pimeään.  

Sinnekö me kaikki katoamme? Pimeään.

Pois synkät ajatukset, tuumin ja aloin keskustelemaan kirjallisuudesta kaverini kanssa. – Oletko jo lukenut sen uusimman Tatu ja Patu homoina kirjan? ystäväni kysyi. – Puhutaan jostain muusta. Minulla on jotenkin huono olo, vastasin ja katsoin taivaanrannan synkkiin pilviin. Sitten tuuli alkoi puhaltaa ja pienen ohikiitävän hetken oli näkevinäni pilvissä Sanna Marinin ikuisesti hymyilevät kasvot ja silmät, joiden loisteessa oli jotakin huolestuttavaa. Ensimmäinen salama hajotti kangastuksen ja mielessäni välähti ajatus.

Entä jos tämä ei olekaan minun uneni?