Pieniä tarinoita

Ei pidä mennä äärimmäisyyksiin

Maanantai 10.12.2018 klo 12:27


Silloin oikein ennen vanhaan 1920- ja 30- luvuilla kun äärioikeisto syntyi Euroopassa, sillä oli kaksi yhteistä vihollista ja yksi yhteinen toimintatapa.

Saksassa natsien poliittisen ideologian keskeisin piirre oli biologiaan sidottu rotuoppi, jossa kansakunnan tulevaisuus riippui sen rodullisesta puhtaudesta ja voimasta. Suomessa äärioikeistoa edusti lähinnä Lapuanliike, jonka il ducena hääri Vihtori Kosola. Kosolosta ei kuitenkaan ollut Suomen Führeriksi, vaan epäonnistunut Mäntsälän kapina paljasti Kosolan heikkotahtoiseksi juopoksi, josta ei ollut kuin pulloja kalistamaan. Espanjassa taas Franco ystävineen edusti lähinnä taantumusta ja Italian Mussolini haikaili Rooman suuruuden palauttamisesta, vaikka ei sitä rakentaessaan tahtonut pärjätä taistelukentillä abessinialaisille keihäsmiehillekään.

Mutta kuten sanottu oli kaksi asiaa, joita kaikki äärioikeistolaiset liikkeet vastustivat niin Suomessa, Saksassa kuin Italiassakin. Toinen noista asioista oli kommunismi ja toinen demokratia. Kommunismia vastustettiin kyselemättä kaikkialla ja siihen suhtautuivat penseästi oikeastaan kaikki muutkin poliittiset liikkeet, sosiaalidemokraateista konservatiiveihin. Demokratiaa taas vastustettiin suoraan esimerkiksi Saksassa ja Italiassa, joissa suuret päälliköt lupasivat korvata riitaisan demokratian tehokkaalla itsevaltiudellaan. Suomessa, jossa äärioikeisto jäi marginaaliin, vastustettiin lähinnä heikkoa parlamentarismia ja itsekästä puoluepolitiikkaa. Mutta käytännössä oli selvää, että Lapuanliikkeen tai Isänmaallisen kansanliikkeen valtaannousu olisi johtanut Suomessakin diktatuuriin.

Lapuanliikkeestä päästäänkin kätevästi äärioikeiston toimintakulttuuriin, joka kommunismin ja demokratian vastustamisen kanssa yhdisti kaikkia tuon ajan äärioikeistolaisia liikkeitä. Ja tuo kulttuuri oli väkivaltaa ja uhkailua. Suomessa oli 1930- luvun alussa pahoinpitelyjä, muutama murha, kyydityksiä itärajalle ja yksi kirjapainokin ehdittiin polttaa. Saksassa puolestaan SA miehet tappelivat sosialistien kanssa, sekä uhkailivat ja tappoivat vastustajiaan jo ennen Hitlerin valtaannousua.

Äärioikeiston tunnusmerkit 1930- luvulla olivat siis demokratian ja kommunismin vastustaminen sekä poliittinen väkivalta (ja Euroopassa myös antisemitismi), mutta mitkä ovat äärioikeiston tunnusmerkit nyt? Jos Geert Wildersin vapauspuolue olisi saanut kymmenen paikkaa enemmän Hollannin parlamenttiin, olisiko hän lakkauttanut ammattiyhdistysliikkeen ja sulkenut sosialistit keskitysleirille? Entä hakkasivatko Wildersin nuorisojärjestön jäsenet ennen vaaleja hänen poliittisia vastustajiaan ja pelottelivat ETYJin vaalitarkkailijoita?

Onko Wildersillä nuorisojärjestöä?

Miksi Petteri Orpo ei halua tehdä yhteistyötä Jussi Halla-ahon Perussuomalaisten kanssa? Mitä hän oikein pelkää? Talonpoikaismarssia Helsinkiin? Entä mitäpä jos Marine Le Pen valitaan Ranskan seuraavaksi presidentiksi? Onko hänen vastustajiensa päällimmäisenä huolena, että Le Pen sulkee Ranskan kansalliskokouksen ja julistaa itsensä keisariksi? Ovatko Le Penin väkivaltaiset kannattajat kenties syy siihen, että Ranskassa oli taannoin poikkeustila voimassa kaksi vuotta? Ja hänen kannattajansako ne riehuvat pitkin ranskaa keltaiset heijastinliivit hulmuten?

Voiko joku tosissaan väittää, että puolueet, joita tänä päivänä kutsutaan äärioikeistoksi haluavat lopettaa demokratian, hakkaavat kaduilla vastustajiaan ja polttelevat kirjapainoja? Mutta, jos ne eivät polta kirjapainoja, niin miksi niitä sitten kutsutaan äärioikeistoksi? Siksikö, että nuo puolueet haluavat vähemmän maahanmuuttoa ja islamia? Vai siksi että joillain noista puolueista on epäilyttävät juuret? Esimerkiksi Marine Le Penin isähän oli antisemitisti ja Ruotsindemokraattien edeltäjät uusnatseja.

Toisaalta Suomen sosiaalidemokraattinen puolue aloitti sisällissodan tammikuussa 1918, jossa kuoli noin 40000 ihmistä. Tarkoittaako tämä, että Demarit ovatkin oikeasti kommareita ja Antti Rinne on Josef Stalin?

Äärioikeisto sanalla on merkitystä, koska sanat ovat symboleja. Jos joku sanoo äärioikeisto, niin minä ajattelen että työnteko vapauttaa. Mutta kuinka reilua on yhdistää mielleyhtymiä työnteon vapauttavasta vaikutuksesta vaikkapa Geert Wildersiin, Jussi Halla-ahoon tai Ruotsindemokraatteihin? Jos Franco, Mussolini ja Hitler olivat äärioikeistoa, koska he toimivat tietyllä tavalla ja halusivat tiettyjä asioita, niin miksi Marine Le Pen, Geert Wilders ja Ruotsindemokraatitkin ovat äärioikeistoa jos he kerran toimivat eri tavalla ja haluavat eri asioita?

En tarkkaan ottaen tiedä miksi äärioikeistoa kutsutaan nykyään äärioikeistoksi, mutta sen olen huomannut, että asia kuin asia muuttuu epäilyttäväksi kun sen eteen lisää tuon maagisen liitteen nimeltä ääri.

Avainsanat: Blogi, podcast


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini