Pieniä tarinoita

Jääkiekon SM-Liiga

Maanantai 24.6.2019 klo 23:03


Miksei ole olemassa jääkiekon sm-liigaa koskevaa vaihtoehtomediaa? Miksi rahmispossu ei koskaan käsitellyt Frölundan edesottamuksia? Miksi se keskittyi aivan muihin aiheisiin uutisoidessaan länsinaapurimme tapahtumista? Miksi mv-lehdellä ei ole urheilu sivuja? Mikseivät IFK, Ilves, Tappara ja Mikkelin Jukurit esiinny sen otsikoissa? Eikö tämä ole vähän ihmeellistä, sillä jääkiekon sm-liiga kuitenkin kiinnostaa Suomessa monia? Luulisi sen kiinnostavan myös mv-lehden lukijoita?

Muuttuisiko tilanne jos jääkiekon sm-liigaa koskeva uutisointi alettaisiin tehdä Mikkelin Jukurien näkökulmasta? Jukurien pelaajat olisivat jutuissa aina rehtejä ja reiluja ja heidän hävitessään ottelun tuomareiden kerrottaisiin olleen puolueellisia. Mitä jos Iltalehti, YLE, Hesari ja Iltasanomat haastattelisivat aina ottelun jälkeen vain Mikkelin Jukurien pelaajia, tekisivät human interest storyja Jukurien pelaajien vaimoista, kannattajista ja ammoin eläköityneistä huoltajista ja joukkueen hierojista?

Ajatelkaa jos Mikkelin Jukurien ja Porin Ässien kannattajien tapellessa Iltalehti kuvittaisi juttunsa rumilla porilaisilla aikuisilla ja suloisilla mikkeliläislapsilla. Ja lopuksi joku jääkiekon asiantuntija (kenties pitkän linjan urheilutoimittaja, yliopistotukija tai ehkäpä Mikkelin Jukurien entinen valmentaja) kertoisi meille, että väkivalta ei liity mitenkään sen paremmin Mikkelin Jukureihin kuin jääkiekkoonkaan. Kenties valmentaja keskittyisikin kuvailemaan jalkapallohuligaanien väkivaltaa ja joukkotappeluita, jotka ovat tietysti globaalissa mittakaavassa paljon suurempi ongelma kuin Mikkelin Jukurien kannattajien pienimuotoinen hulinointi. Joka ei liity mitenkään mihinkään. 

Jos uutisointi jääkiekon sm-liigasta olisi tuollaista, niin meillä olisi jääkiekon sm-liigaa koskeva vaihtoehtomedia. Luultavasti tuo jääkiekon sm-liigaa koskeva vaihtoehtomedia olisi tasoltaan ja tyyliltään suunnilleen samanlaista kuin nykyinen maahanmuuttoa ja islamia koskeva vaihtoehtomedia, ja syykin sen tasoon ja tyyliin olisi sama. Sitä pyörittäisivät amatöörit talkootöillä ja se näkyisi sen sisällössä ja tavassa esittää asioita.

Mutta syy jääkiekon sm-liigaa koskevan vaihtoehtomedian olemassaoloon ei olisi pääteltävissä sen sisällöstä, vaan siitä että on olemassa jääkiekon sm-liiga, joka kiinnostaa monia ihmisiä ja josta he eivät koe saavansa rehellistä ja puolueetonta tietoa tavallisista medioista. Jos sm-liigaa koskevaa vaihtoehtomediaa alettaisiin tavalla tai toisella vainoamaan jäisikin helposti huomioimatta, mikä tuon vaihtoehtomedian alun perin synnytti? Sillä eihän ilmiö sen taustalla (jääkiekon sm-liiga) mihinkään katoa, vaikka siitä uutisoiminen onnistuttaisiinkin lopettamaan.  

Mikä on median tehtävä?

Toimittajien tehtävä on kertoa uutisia ja analysoida päivänpolttavia ilmiöitä (kuten jääkiekon sm-liigaa). Mutta mitä jos suhteessa jääkiekon sm-liigaan, media ottaisikin itselleen vielä kolmannen tehtävän ja alkaisi kamppailla Mikkelin Jukureita koskevia negatiivisia stereotypioita vastaan. Jos media itselleen tällaisen tehtävän ottaisi, niin mikäpä olisi parempi tapa kamppailla negatiivisia stereotypioita vastaan kuin luoda positiivisia stereotypioita? Kuten kertomalla miten Mikkelin Jukurien kannattajat leipovat maukkaita piirakoita, osaavat potkia palloa, auttavat vanhuksia, loistavat koulussa ja rakentavat talkoilla frisbeegolf rataa (frisbeegolf on kiva laji). Mutta juuri tässä piilee ongelman ydin ja syy siihen mikä vaihtoehtomedian synnyttää. Ei toimittajien tehtävä (puoluelehtiä lukuun ottamatta) ole kertoa ihmisille, mitä heidän tulisi ajatella, vaan mitä maailmassa (ja jääkiekon sm-liigassa) tapahtuu.

Miten sensuuria toimii?

Kaikkein tehokkain ja yleisin sensuurin muoto on itsesensuuri. Jos ihmisellä on kova tarve sanoa sanottavansa, hän todennäköisesti sanoo sanottavansa, jollei siitä maksettava hinta ole aivan hirmuinen (kuolema, elinkautinen ym.). Tehokkain tapa saattaa sensuuri voimaan on saada ihmiset uskomaan, että tietynlaisia mielipiteitä ei saa esittää ja mikä vielä tärkeämpää, saada ihmiset uskomaan, että tietynlaisten mielipiteiden omaaminen on moraalisesti väärin.

Vasta kun tietty narratiivi (tapa puhua asioista) on olemassa, voidaan siirtyä juridiikkaan. Esimerkiksi Suomessa kukaan ei vaadi Amnesty Internationalin lakkauttamista, sillä perusteella, että se on CIA:n bulvaani. Mutta Venäjällä tuollaiset mielipiteet menevät läpi, koska venäläiset ovat kautta aikojen uskoneet (ja uskovat edelleen), että he ovat ilkeämielisten vihollisten piirittämiä. Heidän tapansa puhua asioista on jo valmiiksi sellainen, jossa tuollaisia (meidän näkökulmastamme) täysin älyttömiä vaatimuksia täysin älyttömin perusteluin voidaan esittää liittymättä välittömästi huru-ukkojen värikkääseen herrakerhoon.

Sensuurin periaate on kuitenkin kaikkialla sama. Jos Suomessa halutaan saada sm-liigaa koskeva sensuurilainsäädäntö voimaan, niin on toimittava kuten Venäjällä. On vedottava johonkin jo olemassa olevaan pahaan, jota vastaan meidän on kamppailtava. Venäjällä poliittiset vastustajat voidaan vaientaa vetoamalla isänmaallisuuteen ja länsimaiden vehkeilyyn. Mutta mikä meillä saa massat liikkeelle? Jos Venäjän vihollinen on USA ja länsi, niin mikä on se paha, jolta meidän kotoista sm-liigaamme tulee suojella?

Meidän roistojamme ovat tietysti vihapuhe, rasismi, natsit ja äärioikeisto. Sillä eivätkö nuo asiat todella ole pahoja? Kuka nyt muka rasismia kannattaa? En minä ainakaan. Tai äärioikeistoa? Tai natseja? Tai vihapuhetta (mitä se nyt sitten lieneekään)? Ja jos me kerran olemme yksimielisiä siitä, että tuollaiset asiat ovat pahoja ja että ne saavat aikaan pahoja asioita, niin eikö meidän sitten tulisi kieltää ne? Miksi tuollaisia ihmisiä ja ajatuksia pitäisi päästää jääkiekkokatsomoihin, saatikka sitten kentille? Kuka siitä muka hyötyisi?

Kun tilanne on saatu tähän pisteeseen, tulee yhä vaikeammaksi väittää kielloille vastaan, sillä nyt kysymys onkin kääntynyt toisin päin. Kyse ei ole enää siitä, miksi tämä tai tuo asia pitäisi kieltää, vaan miksi ne pitäisi sallia? Sillä kaikkihan me olemme yksimielisiä siitä, että rasismi, äärioikeisto ja natsit ovat pahoja, eivätkä kuulu jääkiekon sm-liigaan. Itse asiassa jopa ne, joita rasisteiksi ja äärioikeistoksi yleensä kutsutaan tuomitsevat rasismin ja äärioikeiston ja väittävät itse olevansa jotakin aivan muuta.

Kun narratiivi on saatu paikoilleen ja kaikki ovat yksimielisiä siitä kuka vihollinen on ja missä hän piileskelee, on sensuurilainsäädännön voimaantulo vain ajankysymys.

Mutta miksi sensuuri on pahasta, jos se kerran kieltää vain pahoja asioita?

Sensuurilainsäädännön ongelma on, että laillisen ja laittoman välinen raja on aina veteen piirretty viiva. Esimerkiksi laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on kirjoitettu siten, että kaikki ihmiset tulisi laittaa vankilaan (rikoslaki 11 luku 10§), vai tunnetteko te jonkun, joka ei ole koskaan sanonut mitään panettelevaa mistään kansanryhmästä. Jos minä sanon esimerkiksi, että suomalaiset ovat idiootteja, koska jääkiekon sm-liigaa ei pelata kesällä, syyllistyn kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Siis ihan oikeasti, lukekaa se laki, jos ette usko. Kyse ei myöskään ole pelkästä juridiikasta, vaan kyse on siitä, että lainsäädäntö kaventaa sitä tilaa, jossa mielipiteitä voidaan esittää. Mitä lähemmäksi mielipide liikkuu tuota laittomuuden rajaa, sitä epäilyttävämmäksi kyseinen mielipide muuttuu, ja sitä helpompaa on leimata tuollaiset mielipiteet vääriksi ja niiden esittäjät epäilyttäviksi henkilöiksi, joiden kanssa tavallisten kunnon ihmisten ei tulisi olla missään tekemisissä saatikka sitten näyttäytyä heidän kanssaan kaupungilla taikka jääkiekkokatsomoissa.

Mielipiteiden sensuroinnin ongelma on, että me emme oikeasti voi tietää mitkä mielipiteet ovat hyviä tai huonoja, jos meillä ei ole tilaisuutta kuunnella ja arvioida niiden tueksi esitettyjä perusteluja. Luulenpa, että jos se tavallinen media olisi pohtinut avoimemmin mahdollisuutta sulkea jääkiekon sm-liiga uusilta joukkueilta jo vuonna 2015, eikä toivottanut Kouvolan Kookoota ja Mikkelin Jukureita avosylin sisään, olisi vaihtoehtomedia kenties vaipunut unholaan, mutta niin ei käynyt. Vaikuttaakin siltä, että jääkiekon sm-liiga on ihmisille paljon tärkeämpi asia kuin moni osasi aavistaakaan ja keskustelu sen ympärillä tulee jatkumaan kiivaana. Jos ei tällä niin sitten jollain toisella foorumilla.

Avainsanat: Blogi/podcast


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini