Pieniä tarinoita

Rakenne ja toiminta

Maanantai 23.11.2020 klo 22:16


Sosiologiassa sanotaan usein, että yhteiskunta on rakennetta ja toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sinä synnyt valmiiseen maailmaan, jossa kaikki tavat, lait ja uskomukset ovat jo valmiina olemassa ja kasvaminen on paljolti vain noiden tapojen, lakien ja uskomusten omaksumista. Yhteiskunnan rakenne on siis yksinkertaisesti se valmis maailma, joka olisi ollut olemassa, vaikka sinä et siihen olisi koskaan syntynytkään. Rakenteen lisäksi on kuitenkin vielä toiminta, eli yksittäiset ihmiset, jotka omalla käytöksellään pitävät tuota rakennetta pystyssä.

Hyvän kuvan yhteiskunnan rakenteesta ja sitä ylläpitävästä toiminnasta saa, jos kuvittelee, että yhteiskunta on rengas, jonka sisävanteella me kaikki juoksemme kuin hamsteri pyörässään. Pyörä pyörii, koska meidän juoksumme antaa sille vauhtia ja me juoksemme, koska olemme tuon pyörivän pyörän sisällä. Koska pyörä on suuri ja ihminen pieni, kukaan yksittäinen ihminen ei voi yksin muuttaa pyörän suuntaa. Yksittäinen ihminen voi vain nojata juostessaan hieman oikealle taikka vasemmalle ja jos hän saa nojatessaan suostuteltua tarpeeksi monta ihmistä nojaamaan samaan suuntaan, niin pyörän, eli yhteiskunnan suunta muuttuu.

Ja jos hän nojaa liikaa, eli hänen käytöksensä poikkeaa liikaa yhteiskunnan normistosta, hän tippuu siitä pois, eikä kukaan jää häntä kaipaamaan.

Rakenne ja toiminta tulivat mieleeni viime viikolla, kun kävelin kadulla suuren mainostaulun ohi. En enää muista mitä taulussa mainostettiin, ehkä jotain vakuutusyhtiötä, ehkä jotain muuta. Mainostaulussa oli kuva mustasta miehestä ja hänen sylissään makaavasta raskaana olevasta valkoisesta naisesta ja teksti, jossa luki ”mukana odotuksessa” tai jotakin muuta sellaista, mitä mainoksissa nyt lukee. Aloin mainoksen nähtyäni miettiä, että perinteisesti mainokset ovat yrittäneet liittää positiivisia mielleyhtymiä mainostamiinsa tuotteisiin ja olen opiskeluaikanani lukenut useita kirjojakin siitä, kuinka mainosmiehet meitä manipuloivat. Mutta kuinka monen valkoisen miehen alitajuntaan nousee positiivisia mielleyhtymiä, kun he näkevät kuvia mustien miesten sylissä makoilevista valkoisista naisista?

Tässä ei ole nyt kyse siitä, miten tällaisiin kuviin tulisi suhtautua. Vaan kyse on siitä, että valkoiset naiset mustien miesten syleilyssä eivät herätä useimmissa miehissä positiivisia mielleyhtymiä, joten tällaisessa mainostamisessa ei ole taloudellisessa mielessä mitään järkeä. Ja niinpä tällaisten mainosten kuvakielelle on oltava olemassa jokin muu kuin puhtaasti taloudellinen syy. Ellei mainosta sitten oltu suunnattu yksinomaan mustille miehille ja heidän valkoisille naisilleen, joka tuntuu kyllä aika kaukaa haetulta.

Kukaan ei välttämättä ole myöskään käskenyt mainoksen tekijöitä laittamaan mainokseen mustaa miestä ja valkoista naista, vaan mainoksen tekijöistä on voinut tuntua siltä, että mustien miesten laittaminen mainoksiin valkoisten naisten kanssa on oikein, vaikkei se mainostettavan tuotteen tai idean myyntiä edistäisikään.

Ihmisillä on näet sisäsyntyinen tarve mukautua oman yhteisönsä normeihin ja vaatimuksiin riippumatta siitä millaisia nuo vaatimukset ovat. Meidän toimintaamme ja uskomuksiamme määrääkin pääasiallisesti se, mihin suuntaan ja millä nopeudella tuo yhteiskunnan oravanpyörä pyörii. Yhteiskunnan rakenteesta puhuttaessa onkin hyvä ymmärtää, että nuo rakenteet eivät ole tuolla jossain meidän ulkopuolellamme, vaan me sisäistämme nuo rakenteet ja siksi meidän on niin vaikea toimia niitä vastaan, vaikka meistä tuntuisikin, että noissa rakenteissa ja niitä ylläpitävässä käytöksessämme olisikin jotain vikaa.

Myös vähälapsisuuden normi on esimerkki tällaisesta kummallisesta rakenteesta, jonka mukaan eläminen tuntuu monista omituiselta. Kun kuuntelee kuinka naiset puhuvat äitiydestään, niin monien puheesta kuultaa usein julkilausumaton katumus siitä, ettei niitä lapsia tullut tehdyksi enempää kuin ne pakolliset yksi tai kaksi. Usein naiset haluaisivatkin enemmän lapsia ja moni haluaisi vielä tuntea elämän kasvavan sisällään ja kuulla lasten naurua ja pienten jalkojen tepsutusta vielä senkin jälkeen, kun nuo pakolliset yksi tai kaksi lasta on tehty. Mutta tuo oravanpyöränä pyörivä yhteiskunnan rakenne vie heidät mennessään ja naiset perustelevat lastensa määrää sillä, että he haluavat ”omaa aikaa” tai tehdä ”omia juttuja” ja lasten hoito on niin ”raskastakin” ynnä muuta sellaista, millä naiset lastensa määrää nykyään selittävät. Ja nuo perustelut omista ajoista, jutuista ja kaiken raskaudesta luovat tuon rakenteellisen vähälapsisuuden, jonka takia lapsia ei tehdä enempää ja jota pidetään yllä puhumalla omista ajoista, jutuista ja perhe-elämän hirvittävästä raskaudesta.

Ja niinpä me elämme yhteiskunnassa, joka tekee hidasta kuolemaa pitämällä liian alhaista syntyvyyttä asioiden normaalina tilana, ja tuota tilaa pidetään yllä muun muassa noilla ”tarvitsen omaa aikaa” ja ”kaikki on niin raskasta”, selityksillä.

Jos ymmärtää, että yhteiskunta on rakennetta ja toimintaa on helpompi ymmärtämää miksi ihmiset toimivat, niin kuin toimivat, vaikka heidän toimintansa näyttäisikin ulkopuolelta katsottuna täysin älyttömältä. Rakenne ja toiminta selittävätkin ihmisten toimintaa usein paremmin kuin vaikkapa se, että he olisivat jonkin ideologian vankkumattomia kannattajia. Ideologiat ja uskonnot ovat toki tärkeitä, mutta tosiasia on, että suurin osa ihmisistä ei ole erityisen filosofisia, eikä suurinta osaa ihmisistä liikuta tämän taikka tuon ideologian tai uskonnon syvällisesti opiskellut dogmit. Suurin osa ihmisistä kulkee yksinkertaisesti samaan suuntaan kuin kaikki muutkin, koska tuo yhteiskunnan oravanpyörä heitä sinne kuljettaa. Yhteiskunnan rakenteen voiman huomaa muun muassa siinä, että lähes kaikki ihmiset ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa, kunhan se vain on tapana ja tarpeeksi moni muukin niin tekee. Juuri tämän takia Ruandan kansanmurhan suorittaneet hutut, atsteekkien ihmissyöjät tai kolmannen valtakunnan natsit olivat enimmäkseen aivan tavallisia ihmisiä ja jos me olisimme olleet heidän tilallaan samaan aikana samassa paikassa, olisimme käyttäytyneet aivan samoin kuin hekin.

Ihmisen ei siis tarvitse sen kummemmin uskoa siihen mitä hän tekee, kunhan hän vain uskoo, että niin on tapana tehdä, ja niin on tapana tehdä, jos muutkin niin tekevät. Esimerkiksi kirjoituksen alun mainoksen suunnittelijoiden ei tarvitse olla suvakkeja taikka kannattaa tätä taikka tuota poliittista liikettä. Riittää, että he uskovat tuollaisen mainoksen tekemisen olevan oikein. Se miksi se oikeastaan on oikein, on syvempi ideologinen ja filosofinen kysymys, josta suurin osa ihmisistä ei yksinkertaisesti ole kiinnostuneita.

Ihmisten toimintaa tarkkailemalla voi myös päätellä minkä yhteiskunnan rakenteita he käytöksellään ylläpitävät. Esimerkiksi naiset, jotka käyttävät huivia, laittavat lapsensa opiskelemaan islamia, syövät vain rituaalisin menoin teurastettua lihaa ja järjestävät lastensa avioliitot, eivät uusinna meidän yhteiskuntamme rakenteita, eivätkä he halua olla kuten me. Sillä jos he haluaisivat olla kuten me, niin se näkysi heidän käytöksessään ja he toimisivat niin kuin me.  

Rakenteen ja toiminnan käsitteiden ymmärtäminen on yhteiskunnallisessa analyysissa suunnilleen yhtä tärkeää, kuin taloustieteessä on ymmärtää kysynnän ja tarjonnan laki. Se, että on olemassa kysynnän ja tarjonnan laki ei tietenkään sinänsä kerro taloudesta taikka sinun ymmärryksestäsi siitä mitään, mutta jos et ymmärrä tuon lain olemassaoloa, et tule taloudesta koskaan mitään ymmärtämäänkään. Ja samalla tavalla on rakenteen ja toiminnan kanssa. Se, että sinä tiedät, että yhteiskunta on rakennetta ja toimintaa, ei sinänsä kerro mitään siitä millaisessa yhteiskunnassa sinä elät tai kuinka se toimii. Mutta, jos sinä et ymmärrä, että yhteiskunta todella on rakennetta ja toimintaa, on aika vaikea ymmärtää siitä mitään muutakaan.

Yksi monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon uskovien yhteiskuntien paradokseista onkin, että, ne jotka uskovat monikulttuurisuuteen, uskovat kansallisvaltion rakenteiden pysyvän pysytyssä ilman kansaa ja liberaalien demokratioiden jatkavan olemassaoloaan ilman liberaaleja.

Jottei tämä kirjoitus loppuisi liian pessimistisiin tunnelmiin, niin on hyvä muistaa, että koska suurin osa ihmisistä ei ole erityisen filosofisia, niin olipa yhteiskunta millainen hyvänsä, melko pieni joukko mielipidevaikuttajia määrää kunakin aikana mihin suuntaan tuo yhteiskunnan pyörä pyörii. Ja tämän takia nopeatkin vaihtelut mielipideilmastossa ovat mahdollisia, kunhan vain tarpeeksi moni alkaa juostessaan nojaamaan samaan suuntaan ja kehottaa muitakin kanssaan nojamaan.

Avainsanat: Blogi/podcast


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini