Aloin jokin aika sitten lukemaan Ulysses S Grantin muistelmia. Grant oli yhdysvaltalainen kenraali, joka johti pohjoisvaltioiden joukot voittoon Amerikan sisällissodassa, sekä myöhemmin Yhdysvaltain 18 presidentti. Grant sai tulikasteensa Meksikon ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa 1840- luvulla, jossa Texas liitettiin Yhdysvaltoihin. Muistelmissaan Grant sanoo vastustaneensa sotaa, vaikka moraalisesta tuomiostaan huolimatta taistelikin maanmiestensä rinnalla meksikolaisia vastaan.

Grant kertoo sodan alkaneen suunnilleen seuraavalla tavalla.

Texas oli 1800- luvun alussa hyvin harvaanasuttu alue ja Meksiko, johon Texas tuolloin kuului, kutsui amerikkalaisia siirtolaisia asuttamaan tulevan osavaltion pohjoisosia. Amerikkalaisia alkoi muuttaakin Texasiin ja he toivat mukanaan orjuuden, joka oli tuohon aikaan laillista Yhdysvaltojen eteläosissa, mutta laitonta Meksikossa. Siirtolaisten määrän kasvaessa ja meksikolaisten jäädessä Texasissa vähemmistöksi Meksiko huolestui amerikkalaisten määrästä, alkoi rajoittaa Amerikasta tulevaa siirtolaisuutta ja pyrki verottamaan alueella käytävää kauppaa tehokkaammin. Texas oli kuitenkin periferiaa ja keskusvallan ote alueesta heikko tai olematon, joten amerikkalaiset voivat toimia Texasissa käytännössä mielensä mukaan. Osavaltiossa syntyikin separatistiliike, jonka päämääränä oli Texasin itsenäisyys tai sen liittäminen Yhdysvaltoihin. Texas kävi jonkin aikaa sotaa omin päin Meksikoa vastaan, mutta lopulta Yhdysvallat liittyi sotaan, löi Meksikon armeijan ja liitti Texasin itseensä.

Texasissa tapahtui hieman kärjistäen seuraavaa. Yksi ryhmä kutsui toisen ryhmän, luultavasti hyötyäkseen näistä tavalla tai toisella, asumaan alueelleen. Maahan muuttanut ryhmä ei tietenkään halunnut muuttua toiseksi ryhmäksi (eli meksikolaisiksi) ja maksaa heille veroja, vaan saavuttuaan kutsuttuna uuteen maahan, he noudattivat edelleen omia tapojaan, tunnustivat omaa uskoaan ja alkoivat vaatia muodollistakin itsenäisyyttä, jonka he lopulta Yhdysvaltojen tuella saivatkin.

Mitä tähän nyt voi sanoa. Oi aikoja oi tapoja.

Myös tämän päivän Ranskasta löytyy kenraaleja, jotka ovat Grantin tavoin aktiivisia kynäniekkoja. 1000 sotilasta, joukossa 20 eläköitynyttä kenraalia, julkaisi taannoin avoimen kirjeen, jossa he varoittivat Ranskan olevan luisumassa kohti sisällissotaa. En osaa ranskaa, mutta BBC:n mukaan kenraalit varoittivat maan johtoa ainakin islamismista ja gettojen laumoista ja totesivat, että Ranska on hukassa. Lopulta kirjeessä todettiin, että: "It is no longer the time to procrastinate, otherwise tomorrow civil war will put an end to this growing chaos and deaths - for which you will be responsible - with numbers in the thousands,".

Ranskassa on Euroopan suurin muslimiväestö ja tuon väestön juuret ovat Ranskan kolonialismissa ja sitä seuranneessa työperäisessä maahanmuutossa, joka puolestaan johti perheenyhdistämisiin ja uusiin Ranskassa syntyneisiin muslimisukupolviin. Joiden nuo kenraalit siis uskovat muodostavan nyt uhan koko Ranskan olemassaololle.

Ranskassa on tapahtunut hieman kärjistäen seuraavaa. Yksi ryhmä kutsui toisen ryhmän, luultavasti hyötyäkseen näistä tavalla tai toisella, asumaan alueelleen. Maahan muuttanut ryhmä ei tietenkään halunnut muuttua toiseksi ryhmäksi (eli ranskalaisiksi) ja maksaa heille veroja, vaan saavuttuaan kutsuttuna uuteen maahan, he noudattivat edelleen omia tapojaan, tunnustivat omaa uskoaan ja…

Saa nähdä miten äijän käy.

Meillä Suomessa kokoomus kertoi viime joulukuussa haluavansa kaksinkertaistaa työperäisen maahanmuuton Suomeen. Näyttääkin siltä, että Petteri Orpo ystävineen haluaa kutsua toisen ryhmän, nähtävästi hyötyäkseen heistä tavalla tai toisella, asumaan meidän alueellemme jne jne…

Ranskalaisten sotilaiden kirjeessä tai ainakin niissä kohdissa, jotka BBC oli englanniksi kääntänyt pisti silmääni, että kirjeessä varoitettiin nimenomaan islamismista. Islamismi, kuten myös poliittinen islam ovatkin muuttumassa varsin muodikkaiksi käsitteiksi selitettäessä muslimien terrorismia tai integraation vaikeutta. Esimerkiksi Yleisradiolle haastattelun antanut kirjailija Leena Krohn kertoi olevansa huolissaan poliittisen islamin tuhoisasta vaikutuksesta sananvapauteen.

No, epäilemättä Krohn on oikeassa, vaikkakin on todettava, että sananvapautta uhkaavat meillä muutkin tahot, kuten esimerkiksi valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka pitkällisen ajojahdin jälkeen on saanut kansanedustaja Päivi Räsäsen käräjille. Räsäsen rikos oli ymmärtääkseni se, että hän ei pidä homoudesta. Täytyy vain toivoa, että Päivi joutuu nyt vankilaan. Eihän tässä muuten uskalla enää mennä ulos pimeän jälkeen.

Mutta palatakseni takaisin islamin moniin nimityksiin, niin islamismin ja poliittisen islamin lisäksi puhutaan joskus myös islamofasismista, sekä Mekkan ja Medinan Koraaneista, joilla tarkoitetaan toisaalta niitä Koraanin osia, jotka pohjaavat Muhammedin saarnaamisiin Mekkassa ja toisaalta Medinassa. Asiasta kiinnostuneille Mekkan osuus edustaa kuulemma islamin henkistä ja Medinan osuus poliittista puolta. Lisäksi islamia koskevissa keskusteluissa on tapana muistuttaa, että valtava enemmistö muslimeista ei suinkaan ole mitään fanaatikkoja, vaan he ovat tavallisia ihmisiä, joita kutsutaan yleensä maltillisiksi muslimeiksi.

Kaikista näistä ismeistä, mismeistä ja maltillisista muslimeista tulee mieleeni vitsi, jonka kuulin joskus opiskeluaikoinani. Vitsi meni suunnilleen näin. Joulupukki, nukkumatti, maltillinen muslimi ja Amerikan presidentti kolaroivat risteyksessä. Kuka on syyllinen? Vastaus. Amerikan presidentti. Joulupukki, nukkumatti ja maltillinen muslimi ovat taruolentoja.

No. Vitsi vitsinä, mutta vakavasti puhuen, vuonna 2013 julkaistun saksalaistutkimuksen mukaan yli puolet Euroopassa asuvista muslimeista oli fundamentalisteja. Enkä oikein usko, että nuo muslimit puhuvat Mekkan tai Medinan Koraanista, poliittisesta islamista tai islamismista. Enkä edes usko, että he ajattelisivat olevansa fanaatikkoja. Luultavasti he uskovat olevansa yksinkertaisesti muslimeita ja se mihin he uskovat ei ole mikään ismi, vaan islam.

Nykyisenkaltainen kolmannesta maailmasta tuleva maahanmuutto yhdessä meidän alhaisen syntyvyytemme kanssa tarkoittaa käytännössä Suomen ja länsimaiden kolonisaatiota. Ja jos kolonisaatiosta puhuminen tuntuu liioittelulta, niin kolonisaatio tarkoittaa prosessia, jossa yhdet ihmiset korvaavat toiset ihmiset ja heidän tapansa ja kulttuurinsa omilla tavoillaan ja kulttuurillaan jollakin maantieteellisellä alueella. Aluksi tuo maantieteellinen alue on kortteli, sitten kaupunginosa, sitten kaupunki ja niin edespäin.

Samoin kuin islam ei muutu muuksi, vaikka sitä kutsuttaisiinkin islamismiksi, niin se, että yhdet ihmiset korvaavat toiset ihmiset jollain maantieteellisellä alueella ei muutu muuksi, vaikka me kutsumme tuota korvautumista työperäiseksi tai humanitaariseksi maahanmuutoksi. Maahanmuutto sinänsä on normaali yhteiskunnallinen ilmiö, eikä se tietenkään automaattisesti tarkoita kolonialismia, mutta meidän alhainen syntyvyytemme, maahanmuuton suuri määrä ja maahanmuuttajien erilaisuus yksinkertaisesti tekevät siitä sellaista.

Mutta palataan vielä lopuksi kirjoituksen alun muistelmiin. Lukiessani Grantin kuvausta Meksikon ja Yhdysvaltojen välisestä sodasta mieleeni tuli sarjakuva, jonka näin joskus Tampereen yliopiston historian laitoksella. En enää muista kuvitusta, mutta sarjakuvan teksti oli seuraavanlainen.

Ne, jotka eivät lue historiaa ovat tuomittuja elämään sen uudelleen. Ja ne, jotka lukevat historiaa, ovat tuomittuja katsomaan, kun kaikki muut elävät sen uudelleen.

Aika hauskaa, vai mitä? Ja kuitenkin minusta tuntuu, ettei se ole ollenkaan hauskaa.