Kuuntele podcastina

Viime aikoina on kohistu Valkovenäjältä Puolaan pyrkivistä ihmisistä, jotka ovat kotoisin pääosin Lähi-idästä ja yrittävät nyt paremman elämän toivossa Eurooppaan, ilmeisesti lähinnä Saksaan ja Suomeen. Kriisin taustalla on Valkovenäjä, joka on tuottanut ihmisiä Lähi-idästä ja lähettänyt heidät kohti Puolan ja Liettuan rajoja ilmeisesti vastavetona EU:n Valkovenäjää vastaan suuntaamille pakotteille. 

Viime aikoina on kohistu Valkovenäjältä Puolaan pyrkivistä ihmisistä, jotka ovat kotoisin pääosin Lähi-idästä ja yrittävät nyt paremman elämän toivossa Eurooppaan, ilmeisesti lähinnä Saksaan ja Suomeen. Kriisin taustalla on Valkovenäjä, joka on tuottanut ihmisiä Lähi-idästä ja lähettänyt heidät kohti Puolan ja Liettuan rajoja ilmeisesti vastavetona EU:n Valkovenäjää vastaan suuntaamille pakotteille. 

Tilanne Puolan rajalla on kirvoittanut, niin poliitikoilta kuin poliittisilta kommentaattoreiltakin erilaisia kommentteja, joissa suurimmassa osassa korostetaan Valkovenäjän taikka Venäjän roolia ja sitä, että Suomi ja EU eivät saa alistua tuollaisten roistojen kiristykseen. Esimerkiksi 16 kokoomuksen kansanedustajaa jätti eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa he vaativat, että vastaavassa tilanteessa Suomen ja Venäjän rajalla viranomaiset voisivat sulkea rajan väliaikaisesti kokonaan. Ja ehtipä Kai Mykkänen jo väläyttää koko Venäjän rajan aitaamista hallitsemattoman muuttoliikkeen hillitsemiseksi.

Helsingin Sanomien aiheesta kirjoittamassa jutussa viitattiin myös loppuvuoden 2015 tapahtumiin, jolloin Venäjältä alkoi tulla turvapaikanhakijoita pohjoisille raja-asemille. Venäjältä Suomeen saapui turvapaikanhakijoita vuonna 2015 tosin vain kourallinen, mutta jo tuolloin lehdistä sai sen kuvan, että juuri idästä saapuneet turvapaikanhakijat olivat maallemme vakava turvallisuusuhka, kun taas Ruotsista saapuneiden vastaanottoon suhtauduttiin, joko humanitäärisenä velvollisuutena taikka siunauksena, joka pelastaisi työvoimapulasta kärsivän taloutemme.

On kuitenkin todettava, että Venäjä ja varsinkin sen pikkuveli Valkovenäjä ovat diktatuureja, joista voi ihan oikeasti paeta ihmisiä, joita vainotaan poliittisten mielipiteidensä takia. Ruotsi sen sijaan, on jengiväkivallasta ja no go alueistaan huolimatta yksi maailman rikkaimmista ja vakaimmista demokratioista, joissa hallituksen politiikan vastustaminen on Venäjään ja Valkovenäjään verrattuna, sekä turvallista että mukavaa. 

Ja silti. En muista, että kokoomus olisi vaatinut vuonna 2015 Ruotsin rajan sulkemista, vaikka oli itsestään selvää, että kukaan Haaparannasta Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista ei kokenut Ruotsissa minkäänlaista vainoa tai uhkaa. Herääkin kysymys, miksi Valkovenäjältä Puolaan marssivat irakilaiset ovat hybridisodankäynnin väline, mutta Ruotsista Suomeen marssivat irakilaiset ovat pakolaisia, joiden motiivien epäileminen oli Petteri Orponkin mielestä aikanaan rasismia?

No. Se Venäjästä.

Itä-Euroopan lisäksi myös EU:n länsirajalla on ollut vilkasta ja meillä vähemmän huomiota saanut muuttoliike Englannin kanaalin yli on kasvanut tänä vuonna vauhdilla. Viranomaisten mukaan yli 23 000 ihmistä on tullut Englantiin laittomasti veneillä Ranskasta ja laittomien maahantulojen odotetaan vähintäänkin kaksinkertaistuvan viime vuoteen verrattuna. Mitenhän tämä muuttoliike ja sen syyt tulisi parhaiten ymmärtää? Jos mallia otetaan Valkovenäjä analyyseistä, niin ilmeisesti laittomat maahantulijat ovat EU:n ja Ranskan käynnistämä hybridisodankäynnin väline? Sillä eikö Ranskan ja Britannian välillä ole ollut Brexitin jälkeen kaikenlaista kiistaa aina kauppapolitiikasta kalastukseen ja isossa kuvassa EU riitelee Pohjois-Irlannin rajasta Brittien kanssa hieman samalla tavalla kuin EU riitelee Venäjän kanssa siitä, missä Ukrainan itärajan tulisi oikeasti kulkea.

Miksi ihmiset ylipäänsä pyrkivät Britanniaan eivätkä sieltä pois? Eikö Britannian pitänyt olla maa, jossa uusia tulokkaita tervehtivät kajahtanut pääministeri, loppumattomat bensajonot ja kauppojen tyhjät hyllyt maan lähdettyä Euroopan Unionista?

Jos suuntaamme katseemme vielä Englantiakin kauemmas länteen, on todettava, että Euroopan meininki, oli se nyt sitten hybridivaikuttamista tai jotakin muuta, vaikuttaa poikasten keppostelulta, jos sitä vertaa tilanteeseen Yhdysvaltojen etelärajalla, jossa meno on ollut hurjaa Bidenin otettua ohjat valkoisessa talossa. Maan rajavartiolaitoksen mukaan  Meksikon vastaisella rajalla pidätettiin viimeisen 12 kuukauden aikana ennätykselliset 1,65 miljoonaa laitonta maahantulijaa, jonka lisäksi noin neljännesmiljoonan arvioitiin livahtaneen maahan kenenkään huomaamatta. Itse asian kannalta sillä kuka livahtaa ja kuka ei, ei ole juuri merkitystä, sillä käytännössä ketään ei kuitenkaan karkoteta. USA:n raja on mainitsemisen arvoinen siksi, että ihmisvirta Yhdysvaltoihin on ollut yhtä suuri tai suurempi kuin vuoden 2015 pakolaisaalto Eurooppaan, eikä siitä silti ole ollut meidän mediassamme juttuja juuri lainkaan.

Mistä tällaiset asiat oikein johtuvat? Miksi ihmisten muuttoliike Venäjältä Suomeen on uhka, mutta täsmälleen samojen ihmisten muuttoliike Ruotsista Suomeen on mahdollisuus. Miksi Valkovenäjää syytetään hybridivaikuttamisesta, kun se laskee ihmisiä länteen, mutta EU:ta tai Ranskaa ei syytetä mistään, kun ne laskevat ihmisiä Englantiin? Miksi vuoden 2015 muuttoaalto Eurooppaan oli pakolaiskriisi, mutta vastaava muuttoaalto Amerikkaan vuonna 2021 ei ole mitään?

Sillä loppujen lopuksi. Eiväthän maahanmuuton hyödyt ja haitat johdu siitä tulevatko maahanmuuttajat Ruotsin, Puolan, Meksikon, Välimeren vai Venäjän kautta, vaan siitä keitä nuo ihmiset ovat.

Viimeisen parin vuoden aikana maahanmuuttokeskusteluun on syntynyt konsensus siitä, että toisin kuin vielä vuonna 2015 kuviteltiin, turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen ei olekaan hyvä asia. Ei varsinkaan sellaisten turvapaikanhakijoiden, jotka tulevat Venäjältä tai Valkovenäjältä. Samaan aikaan on syntynyt myös täydellinen yksimielisyys siitä, että Suomi tarvitsee kipeästi työperäistä maahanmuuttoa, josta toisin kuin humanitaarisesta maahanmuutosta, ei aiheudu mitään ikäviä lieveilmiöitä.

Käsittääkseni poliitikkojen ja poliittisten kommentaattoreiden logiikka on, että meidän hyväntahtoisuuttamme käyttävät hyväkseen Valkovenäjä ja Venäjä, eivätkä turvapaikanhakijat, joten meidän on vastustettava Venäjää ja Valkovenäjää, eikä suinkaan turvapaikanhakijoita. Niinpä poliitikot, kuten poliittiset kommentaattoritkin käyttävät mielellään sellaisia sanoja, kuin hybridisodankäynti ja hybridivaikuttaminen, koska ne kuulostavat hienoilta ja peittävät sen tosiseikan, että turvapaikanhakijoiden ongelmat eivät johdu sanasta hybridi, eivätkä edes Vladimir Putinista, vaan turvapaikanhakijoista johtuvat ongelmat kuten työttömyys, rikollisuus ja gettoutuminen johtuvat turvapaikanhakijoista itsestään.

Toisin kuin Venäjältä tulevien turvapaikanhakijoiden, työperäisten maahanmuuttajien oletetaan integroituvan vaivattomasti osaksi suomalaista yhteiskuntaa, juuri siksi, että he tulevat Suomeen töihin. Se onko näin oikeasti, onkin sitten toinen kysymys, johon harva jaksaa paneutua. Mutta jos kokemuksia työperäisen maahanmuuton seurauksista otetaan Euroopasta, niin merkit eivät ole kovin lupaavia. Esimerkiksi Ranskassa tuhat upseeria allekirjoitti viime keväänä avoimen kirjeen, jossa varoitettiin Ranskan olevan ajautumassa sisällissotaan. Ranskan ongelma on reipas islamisaatio, joka on saanut alkunsa 1960- luvulla alkaneesta työperäisestä maahanmuutosta.

Ranskassa kävi kuten muuallakin. Tehtaat lähtivät Kiinaan, mutta moskeijat jäivät Ranskaan, eikä nuoren polven jihadisteista sitten ollutkaan hoitamaan ranskalaisia vanhuksia.

Itse asiassa ajatus siitä, että ihmiset, jotka eivät tule töihin eivät integroidu, mutta ihmiset, jotka tulevat töihin integroituvat on samaa höpönlöpöä, jota maahanmuuttokeskustelu on pullollaan. Esimerkiksi meillä Suomessa on ryhmä ihmisiä, jotka eivät tulleet Suomeen töihin, mutta ovat silti integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan täydellisesti. Itse asiassa noiden ihmisten assimilaatio on niin täydellinen, että heitä ei edes tilastoida erillisenä ryhmänä, ei vaikka heistä suurin osa tuli juuri tuolta pahamaineiselta Venäjältä, jonka rajan kokoomus haluaa nyt hitsata umpeen. Ja jos tarkkoja ollaan, me emme edes tiedä kuinka paljon noita ihmisiä on. Yleensä heidän määräkseen arvioidaan noin 35 000 ja ottaen huomioon, että he eivät tulleet töihin ja monet heistä tupsahtivat Suomeen keskellä synkintä lamaa ja vieläpä maasta, jonka yhteiskuntajärjestys oli jokseenkin päinvastainen meikäläiseen verrattuna ja tullessaan he kokivat kaikenlaisia ennakkoluuloja ja nimittelyä, voisi kuvitella, että he olisivat gettoutuneet, alkaneet myymään huumeita ja heitellä poliiseja Molotovin cocktaileilla. Jostain kumman syystä näin ei kuitenkaan käynyt.

Muuten. Oletko jo arvannut kenestä minä oikein puhun?

No. Minä puhun tietysti inkerinsuomalaisista. Joku voi tietysti sanoa tähän, että tietysti inkerinsuomalaiset integroituivat, hehän ovat suomalaisia. Mutta juuri siinä villakoiran ydin onkin. Kukaan ei puhu inkerinsuomalaisista, eikä käytä heitä esimerkkinä onnistuneesta integraatiosta tai mistään muustakaan, koska he ovat suomalaisia. Toisin sanoen. Kaikille on selvää, että inkeriläisten assimilaatio ei johtunut niistä tai näistä valtion toimenpiteistä, positiivisesta syrjinnästä, kiintiöistä yliopistoissa taikka siitä, että heille tarjottiin töitä taikka koulutusta. Se johtui yksinkertaisesti siitä, että inkeriläiset ovat suomalaisia ja Suomi on heidän kotinsa.

Inkeriläiset ovat samanlaisia kuin me ja siksi he integroituivat. Ja aivan samalla tavalla afgaanit ja irakilaiset eivät integroidu, koska he eivät ole samanlaisia kuin me.

Ehkä vielä joskus tulee aika, jolloin poliitikot ja poliittiset kommentaattorit uskaltavat sanoa ääneen, että maahanmuuton ongelmat eivät johdu Valkovenäjästä tai Vladimir Putinin ilkeilystä, vaan ne johtuvat maahanmuuttajista. Ja jos me haluamme, että meillä jatkossakin on tämä maa nimeltä Suomi ja maanosa nimeltä Eurooppa, meillä täytyy olla suomalaisia ja eurooppalaisia ja kaikki nuo suomalaiset ja eurooppalaiset tulee valmistaa aivan perinteisin menetelmin.

Ja jos saan tarjota vinkin lasten valmistamista seuraavaan vanhemmuuden vaikeuteen, niin nuo vaikeudet helpottavat kummasti, kun niistä lakkaa valittamasta.

Kuten olen aiemminkin sanonut. Meidän halumme antaa oma maamme pois vieraille ihmisille on täysin perverssi. Kun sinä annat jotain pois, se jokin ei ole enää sinun, etkä sinä saa päättää mitä sillä tehdään. Ja mitä työperäiseen maahanmuuttoon tulee, niin riippuvuus työperäisestä maahanmuutosta, on ongelma, niin kuin riippuvuus aina on ongelma. Ei kukaan täysijärkinen ihminen ole sitä mieltä, että alkoholistien pitää saada KELA kortilla Koskenkorvaa, vaikka he ovatkin kehittäneet siihen riippuvuuden.

Sinänsä Valkovenäjän rajakriisi tuskin on mikään käänteentekevä hetki Suomen tai Euroopan historiassa, eivätkä kokoomuksen vaatimukset aidoista ja rajojen sulkemisesta todennäköisesti ole muuta kuin oppositiolle tyypillistä populismia. Mutta, jottei tämä kirjoitus olisi pelkkää valkovenäjää ja kokoomusta, niin lopetetaan se niin kuin, se aloitettiinkin, eli jo aika päivää sitten edesmenneen runoilijan aatoksin rajoistamme. Ehkäpä noissa aatoksissa on vieläkin jotain relevanssia?

Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, Itä. Takana Länttä ja Eurooppaa; varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa kaupungein ja kylin. Sinua poikas puolustaa, maani, aarteista ylin.

Öinen, ulvova tuuli tuo rajan takaa lunta. -- Isäni, äitini, Herra, suo nukkua tyyntä unta! Anna jyviä hinkaloon, anna karjojen siitä! Kätes peltoja siunatkoon! -- Täällä suojelen niitä.

Synkeä, kylmä on talviyö, hyisenä henkii Itä. Siell' ovat orjuus ja pakkotyö; tähdet katsovat sitä. Kaukaa, aroilta kohoaa Iivana Julman haamu. Turman henki, se ennustaa: verta on näkevä aamu.

Mut isät harmaat haudoistaan aaveratsuilla ajaa; karhunkeihäitä kourissaan syöksyvät kohti rajaa. -- Henget taattojen, autuaat, kuulkaa poikanne sana -- jos sen pettäisin, saapukaat koston armeijana

--:Ei ole polkeva häpäisten sankarileponne majaa rauta-antura vihollisen, -- suojelen maani rajaa!

Ei ota vieraat milloinkaan kallista perintöänne. Tulkoot hurttina aroiltaan! Mahtuvat multaan tänne. Kontion rinnoin voimakkain ryntään peitsiä vasten naisen rukkia puolustain ynnä kehtoa lasten!

Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, Itä. Takana Länttä ja Eurooppaa; varjelen, vartija, sitä.

Nykyään tällaiset runot eivät tietenkään ole muuta kuin Camp huumoria tai hyödytöntä nostalgiaa. Mutta on ollut aika, jolloin tällaiset runot koskettivat meissä jotain todellista. Jotain, joka sai miehet uskomaan ja uskossaan tekemään suuria tekoja. Lyömään vihollisen, voittamaan vaikeudet, rakentamaan tämän maan ja luomaan tiedettä ja taidetta, johon me emme enää kykene. Mitä se jotain sitten lieneekään, pitäisi meidän se taas löytää. Ja olipa se jotain sitten missä hyvänsä, niin olen melko varma, että se ei löydy, sen paremmin Kai Mykkäsen puheista, kuin Valkovenäjän rajaltakaan.