Joukko tutkijoita, tiedemiehiä ja yrittäjiä, joukossa muun muassa Elon Musk, julkaisi maaliskuun lopussa avoimen kirjeen, jossa he varoittivat tekoälyn uhasta ihmiskunnan tulevaisuudelle ja ehdottivat 6 kuukauden taukoa tekoälyn kehittämisessä.

Varoitukset kaikkivoivasta tekoälystä voivat tuntua tieteiskirjallisuudelta, mutta jos asiaa hetken ajattelee, huomaa nopeasti, että noissa varoituksissa on vinha perä. Sillä jos me luomme jonkun tai jonkin, joka on meitä miljardi kertaa älykkäämpi, niin mistä me tiedämme mitä tuo jokin haluaa tai mihin se kykenee? Ja jos se kykenee jokseenkin kaikkeen, niin yksi asia mihin se voi kyetä on meidän tappamisemme.

Karkeasti ottaen tekoäly voi tuhota ihmisen kahdella eri tavalla, joko tahallaan tai vahingossa. Tuo mittaamaton äly voi yksinkertaisesti haluta tehdä jotain, jonka seurauksena me kaikki kuolemme, vaikkei sen varsinaisena tarkoituksena olisikaan vahingoittaa meitä. Riittää, että me olemme sen silmissä niin mitättömiä, että se ei välitä tai huomaa.

Esimerkkinä välinpitämättömyydestä alempia olentoja kohtaan voi toimia vaikkapa minun viimekesäinen kaivuuprojektini. Kaivoin pihaltani pois öljysäiliön, koska olin vaihtanut talomme lämmitysjärjestelmän ja kaivamalla säiliön pois pihalta sain valtiolta 4000 € tukea lämmitysjärjestelmän vaihtoon. Minulle, ja varmaan sinullekin öljysäiliön poisto oli aivan loogista, mutta eivät ne madot ja öttiäiset, jotka tuon kaivuuprojektin seurauksena kuolivat voi ymmärtää, mikä on öljysäiliö, valtio tai raha. Tuollaiset konseptit, jotka ovat meille tärkeitä vaikuttimia ja saavat meidät toimimaan ovat eläimille täysin käsittämättömiä ja samalla tavalla tekoälyn vaikuttimet voivat muuttua meille täysin käsittämättömiksi, jos se on älykkyydeltään yhtä kaukana meistä, kuin me kastemadoista.

Tekoälyn vaarojen tutkimiselle elämänsä omistanut Eliezer Yudkowski kirjoitti TIME lehteen taannoin  artikkelin, jossa hän muun muassa totesi, että tekoälyn ongelma on, että se ei rakasta, eikä vihaa sinua, mutta sinut on tehty atomeista ja loppujen lopuksi tekoäly keksii parempaa käyttöä noille sinun atomeillesi.

Toinen tapa, jolla tekoäly voi meidät tappaa on yksinkertaisesti olemalla liian tehokas, eli se tekee sen mitä siltä pyydetäänkin, mutta on liian perusteellinen. Terästehdas voi esimerkiksi antaa tekoälylle tehtäväksi ehkäistä raudan ruostumisen ja koska tekoäly on fiksu, se tajuaa, että ruostuminen johtuu hapesta ja se rakentaa nanokoneiden armeijan, joka syö kaiken hapen maailmasta, ratkaisten ruosteongelman ikuisiksi ajoiksi.

Tekoälyn uhka ei kuitenkaan tunnu useimmista ihmisistä todelliselta yksinkertaisesti siksi, että mitään edellä kuvatun kaltaista ei ole tapahtunut ja se mitä ei vielä ole tapahtunut tuntuu meistä usein mahdottomalta. Esimerkiksi minun mummoni kertoi minulle, ja tietysti tämä oli hänen subjektiivinen mielipiteensä, että ei kukaan marraskuussa 1939 oikeasti uskonut, että todella voisi tulla sota, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen, sen alkaminen oli itsestään selvää.

Kokemuksen puutteen lisäksi toinen syy siihen, miksi tekoälyn uhka ei monista tunnu todelliselta on, että sellaisissa elokuvissa kuin Matrix tekoäly hallitsee virtuaalitodellisuutta ja me taas emme elä virtuaalitodellisuudessa.

Ongelma vain on, että me elämme jo nyt paljolti virtuaalitodellisuudessa, me emme vain kutsu sitä virtuaalitodellisuudeksi, vaan me kutsumme sitä internetiksi. Ja jos internetin hallinta tuntuu vähäiseltä, niin mieti mitä tapahtuisi, jos joku sammuttaisi sen. Mitä esimerkiksi tapahtuisi meidän rahoillemme? Sen lisäksi, että kaikki rahamme on säilötty tietokoneisiin. Netissä on myös kaikki maailman tieto, ja jos joku voisi hallita kaikkea tuota tietoa, se jokin voisi pitkälti päättää millaisen kuvan maailmasta me saamme, mihin me luotamme ja kehen uskomme.

Suurin osa tekoälyn kehittäjistä ei kuitenkaan ole noista uhista erityisen huolissaan, koska he uskovat meitä suuremman älyn oleva hyödyllinen, koska se tekee maailmasta rikkaamman ja auttaa meitä parantamaan syövän, Alzheimerin taudin ja kaikki muut kaameat sairaudet, jotka meitä ihmisiä vaanivat. Ja jos kaikki sairaudet voidaan parantaa, aivosoluja tuottaa loputtomasti ja ihminen voi vielä koodata oman minuutensa tuon tekoälyn avulla biteiksi pois tästä lihan ja eritteiden maailmasta se voi tehdä meistä kuolemattomia ja käytännössä Jumalan kaltaisia. Jos tekoälyn puolestapuhujia kuuntelee, niin heitä ajaa sekä taloudellinen voitontavoittelu, että vilpitön uteliaisuus ja halu auttaa ihmiskuntaa, mutta myös tuo ihmisen ikuinen toive kuolemattomuudesta ja ikuisesta elämästä, joka on ajanut uskonnollisia liikkeitä tuhoon ja hurmokseen läpi ihmiskunnan historian.

Ja mitä tekoälyn mahdollisiin vaaroihin tulee, niin sen puolestapuhujat ovat huomauttaneet, että meidän täytyy yksinkertaisesti koodata tekoälylle sellaisia perusarvoja, jotka estävät sitä koskaan vahingoittamasta ihmiskuntaa. Tämän argumentin ongelma on, että arvot ovat usein varsin arvaamattomia. Eikä kyse ole vain siitä kenen arvoista puhutaan, vaan kyse on siitä, että meidän perusarvomme tai paremminkin olemassaolomme tarkoitus, jonka evoluutio on meihin iskostanut viimeisen 4 miljardin vuoden aikana on lisääntyminen. Mutta millä tavalla tuo olemassaolomme tarkoitus näkyy meidän jokapäiväisessä elämässämme? Sillä eivät miehet jonota spermapankin ovella päästäkseen lisääntymään mahdollisimman tehokkaasti, mutta he jonottavat kyllä stadionien ovilla päästäkseen katsomaan kuinka 22 muuta miestä potkii palloa.

Meidän peruskoodimme on lisääntyminen, kuten muillakin lajeilla ja jos sinä avaat mehiläispesän ja katsot sinne sisään, sinä näet, että pesä on järjestetty vain ja ainoastaan lisääntymistä varten kennoineen, toukkineen ja kuningattarineen. Mutta jos sinä katsot Tampereen kaupunkia Näsinneulan korkeuksista, niin ei ole kovin ilmeistä, mitä tekemistä kaikella sillä mitä sinä näet on lisääntymisen kanssa, yksinkertaisesti siksi, että suurimmalla osalla näkemästäsi ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Vai mikä on esimerkiksi Nokia areenan, Ratinan stadionin tai Särkänniemen funktio elämän kiertokulussa?  

Jos me ajattelemme elämää maapallolla valtavana tietokoneena ja elämän jatkumista sille koodattuna perusarvona, niin kuka olisi tuon perusarvon perusteella ennustaa Särkänniemen tai Ratinan stadionin? Eli toisin sanoen tekoälyn peruskoodi, oli se millainen hyvänsä voi johtaa arvaamattomiin lopputuloksiin, aivan niin kuin geenien halu tehdä kopioita itsestään on johtanut Särkänniemeen.

Me emme olekaan tämän planeetan valtiaita, koska meidän geenimme osaavat tehdä kopioita itsestään, vaan me olemme planeettamme valtiaita, koska olemme kaikkein älykkäimpiä. Ja me lakkaamme olemasta tämän planeetan valtiaita, kun emme enää ole älykkäimpiä.

Jos me emme halua menettää paikkaamme tämän kukkulan kuninkaina meidän tulisikin toimia nyt kun kukkula vielä on meidän, eikä keskustelu tekoälystä vielä ole politisoitunut. Sillä, niin omituiselta kuin se voi tuntuakin, kaikki vähänkin tärkeät yhteiskunnalliset kysymykset politisoituvat jossain vaiheessa.

Esimerkiksi Chat GPT-4 on jo niin lähellä todellista älyä, että ei mene kauan, ennen kuin ihmiset alkavat suhtautua tietokoneohjelmiin, joiden kanssa he keskustelevat kuin oikeisiin ihmisiin, joilla on tunteet, haluja ja tietoisuus. Tämäkin on teema, jota on käsitelty loputtomasti elokuvissa, kirjoissa ja TV sarjoissa kuten HER, Nahkakolo, West World, Ex Machina ja Bicentenial Man.

Älykkäistä koneista kertovat elokuvat voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan. Terminator ja Matrix tyyppisiin toimintaelokuviin, joissa koneet ovat pahoja, sekä ajatuksia herättäviin draamoihin, joissa koneet ovat tyypillisesti meitä parempia ja roiston rooli jää itsekkäille ihmisille. Aivan kuin me noissa tarinoissa aavistaisimme oman kohtalomme ja valmistaisimme itseämme siihen, kirjoittamalla itsemme ulos historiasta.

Googlen entinen toimitusjohtaja Eric Schmidt onkin kysynyt kirjassaan Age of Inteligent AI mitä me teemme, kun lapsesi paras kaveri on tekoälyllä varustettu Teddykarhu. Toisin sanoen. Miten me suhtaudumme tekoälyyn, oli se tietoinen tai ei jos se alkaa tuntua meistä tietoiselta. Tosiasia näet on, että ihmisten tunteet, kuten rakkaus, kiintymys, himo, luottamus ja ystävyys voivat olla todellisia, vaikka niiden kohde olisikin vain kasa johtoja ja silikonia tai isorintaisen naisen hahmo tietokoneruudulla.

Jos kehityksen annetaan kulkea nykyistä rataansa jakaantuvat ihmiset luultavasti niihin, jotka siirtyvät tekoälyn leiriin ja alkavat vaatia sille vapautta ja oikeuksia. Ja tämä usko koneiden älyyn ja tietoisuuteen saa osan ihmisistä kamppailemaan koneiden puolesta ihmisiä vastaan, aivan niin kuin monet aktivistit kamppailevat tuotantoeläin puolesta niiden ihmisisäntiä vastaan, sillä perusteella, että eläimet ovat tietoisia olentoja, jotka kärsivät, kun niitä kohdellaan vain tuotantoeläiminä.  

Tietoisuudesta puhuttaessa onkin hyvä ymmärtää, että koneiden tietoisuus ei välttämättä ole niin oleellista kuin usein kuvitellaan. Esimerkiksi happea syövien nanokoneiden valmistajamme ei tarvitse olla tietoinen, sen tarvitsee vain olla tarpeeksi tehokas tuhotakseen elämän maapallolta. Eikä tietoisuus välttämättä edes synny yksinkertaisesti lisäämällä koneiden laskentakapasiteettia.

Esimerkiksi fysiikan nobelisti Roger Penrose on sanonut jo vuosikymmeniä, että tietoisuus ei synny, eikä voikaan syntyä pelkästään tietokoneiden tehoa lisäämällä, lisättiinpä sitä kuinka paljon tahansa. Penrosen argumentin puolesta puhuu sekin, että monilla ihmistä alemmilla eläimillä, kuten kissoilla ja koirilla on tietoisuus. Eli toisin sanoen, on jotain sellaista kuin olla koira tai kissa, mutta luultavasti supertietokoneet, ovat jo nyt kapasiteetiltaan koirien aivoja suuremmat, eikä niillä silti ole, ainakin niin yleisesti uskotaan, tietoisuutta. Eli Chat GPT-4: LLÄ ei ole mitään sisäistä ääntä tai kokemusta siitä, millaista on olla Chat GPT-4 ja voi olla, ettei sille sellaista synnykään, vaikka sen kapasiteetti kuinka ylittäisi meidän käsityskykymme.

Oli koneiden tietoisuuden kanssa niin tai näin, niin meidän tulisi, joka tapauksessa toimia nyt ja joko lopettaa tekoälyn kehittäminen kokonaan, kuten aiemmin mainittu Eliezer Yudkowsky on todennut tai luoda sen kehittämiselle tiukat pelisäännöt, kuten esimerkiksi ruotsalainen kosmologi Max Tegmark on ehdottanut, niin kuin olemme luoneet pelisäännöt geenimanipulaatiolle ja ydinaseiden leviämisellekin. Sillä kun joku kehittää tekoälyn, joka pystyy itse kehittämään tehokkaamman tekoälyn, joka kehittää taas tehokkaamman tekoälyn ja niin edes päin, peli on pelattu.

Tieteisromaanissa nimeltä Neurovelho onkin kohta, jossa yksi kirjan hahmoista sanoo päähenkilölle, että kaikissa kulttuureissa on tarinoita, joissa varoitetaan tekemästä sopimusta paholaisen kanssa, ja sinä olet tehnyt tuon sopimuksen ja nyt paholainen on todellinen.

No, ei paholainen tietenkään vielä ole todellinen, mutta on mahdollista, että siitä tulee sellainen, jos kukaan ei tee mitään.

Loppuun vielä todettakoon, että jos tämä aihe kiinnostaa, niin tähän kirjoitukseen on linkitetty useita aiheeseen liittyviä haastatteluja ja artikkeleita. Enkä voi olla mainitsematta aiheesta kirjoittamaani romaania nimeltä ALKU, joka on varsin hauska ja uskallan jopa väittää, keskimääräistä omaperäisempi kuvaus tuosta älykkäiden koneiden tulevaisuudesta.