Jos maahanmuuttoviraston tilastoja on uskominen, niin Suomeen muutti vuonna 2022 lähes 100 000 ihmistä. Yksittäinen suurin ryhmä olivat luonnollisesti ukrainalaiset, joista yli 44 000 sai ensimmäisen oleskeluluvan. Maahanmuuton ollessa ennätyksellistä syntyvyys oli vastaavasti ennätys alhaista ja Suomessa syntyi vuonna 2022 vajaat 45 000 lasta, joista kotimaisia kieliä puhuville syntyi 38 179 lasta.

Ennennäkemättömiin ihmismassoihin onkin reagoitu nopeasti ja muun muassa Amnesty International, kerää nimiä vetoomukseen, jonka mukaan pakolaiskiintiötä pitää nostaa.

Eikä Amnesty suinkaan ole vetoomuksineen yksin, vaan myös Aalto yliopistolla ollaan huolissaan maahanmuuttajien riittävyydestä. Yleisradio kirjoitti aiheesta jutun, jossa tyypillistä maahanmuuttajaa edustaa intialainen professori, joka vetää yliopistolla 25 hengen tekoälytiimiä. Yliopiston rehtori Ilkka Niemelä totesikin samassa haastattelussa, että ”hallituksen suunnittelemat kiristykset rapauttaisivat korkealaatuisen tutkimuksen ja opetuksen perustaa”. Kyse on hallitusohjelman kirjauksesta, jonka mukaan työperäinen oleskelulupa päättyy, jos henkilö on 3 kuukautta työttömänä.

Ehkä rehtorin huoli on aiheellinen, mutta ainakin minulle tuli yllätyksenä työttömien ulkomaalaisten merkittävä rooli opetus- ja tutkimustyön perustana.

Toinen ”kiristys”, jonka hallitus on tekemässä, koskee työperäisille maahanmuuttajille maksettavaa vähimmäispalkkaa, joka on nostettu peräti 1600 euroon. Ihan heti ei tule mieleen alaa, jossa kuukausipalkka olisi 1600 euroa. Esimerkiksi siivoojien, joka on muuten ylivoimaisesti yleisin ammatti, jonka perusteella työperäinen oleskelulupa myönnetään, harjoitteluajan palkka on 1700 euroa. Ja jos alle 1600 euroa maksava ala jostain löytyykin, niin tähän ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu, nimittäin kirjoittaa siihen oleskelulupahakemuksen liitteeksi laitettavaan työsopimukseen, että palkka on 1600 euroa.

Jos katsomme mitä muualla maailmalla tapahtuu, niin Britannian toiseksi suurin kaupunki Birmingham, jonka asukkaista enää alle puolet on valkoisia brittejä, meni viime tiistaina konkurssiin. Konservatiivihallitus on syyttänyt konkurssista Birminghamia johtavaa työväenpuoluetta ja työväenpuolue puolestaan konservatiivien johtamaa hallitusta. Kuntien tai kaupunkien konkurssit, eivät ole Britanniassa kuitenkaan aivan tavattomia, eikä niitä tapahdu vain työväenpuolueen hallinnoimissa kunnissa. Vuodesta 2020 alkaen Birminghamin lisäksi kuusi muutakin kuntaa on ajautunut maksukyvyttömyyteen, mukaan lukien Croydon, joka on ehtinyt tehdä konkurssin jo kolmeen otteeseen. Vetämättä asiasta sen kummempia johtopäätöksi, Croydonkin näyttää olevan yksi niistä alueista Isossa Britanniassa, jossa valkoiset britit ovat muuttuneet vähemmistöksi.

Jos tutustutaan otsikoihin myös menneisyydestä, niin Iltasanomat toteutti viime keväänä kyselyn, jonka mukaan 52 % suomalaisista halusi lisää työperäistä maahanmuuttoa. Iltasomat kirjoitti kyselystä tekemässään jutussa, että ”Kansalla on sellainen näkemys, että Suomi ei näytä pärjäävän ilman työperäistä maahanmuuttoa.”

Mitä tähän nyt voi sanoa? Kansa on puhunut, kansa pitää vaihtaa.

Kuten olen monta kertaa ennekin sanonut, maahanmuuttajat ovat psykologisesti aivan normaaleja ihmisiä. Eivät he vihaa omaa historiaan, kulttuuriaan tai uskontoaan, vaan päinvastoin ne ovat heille tärkeitä. Valtava enemmistö maahanmuuttajista on aivan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat elää omien tapojensa mukaan siellä, minne he sattuvat asettumaan. Ja tilanteessa, jossa maahanmuuton määrä on lähes kolminkertainen suomalaisten syntyvyyteen verrattuna, niin miten muutenkaan he voisivat elää, kun heidän ympärillään ei ole suomalaisia, joiden elämäntapaan ja kulttuuriin he voisivat integroitua.

Ja niinpä meidänkin maamme ja kaupunkimme ovat muuttumassa Croydoniksi ja Birminghamiksi ja samalla kun tuo muutos on käynnissä kaikki instituutiot Amnestystä Yleisradioon toitottavat, kuinka ulkomaalaisia tarvitaan aina vain enemmän ja enemmän ja jos noita maahanmuuttoviraston lukuja on uskominen eivät nuo instituutiot koskaan lakkaa vaatimasta lisää maahanmuuttoa, oli sitä sitten, kuinka paljon hyvänsä.

Mutta hei! Voin minä tietysti olla näissä analyyseissani väärässäkin. Ja voihan sitä käydä niinkin, että jokin ylevä käsitys yhteisestä hyvästä estää tulevaisuudessa yhteiskunnan hajoamisen. Tosin tämän positiivisen skenaarion toteutumista haittaa, että yhteinen hyvä edellyttää, että kaikilla näillä tulevilla suomalaisilla tosiaan olisi jotakin yhteistä.