Kuuntele podcastina

Varasijalle kunnallisvaaleissa jäänyt Mikael Junger kommentoi alue- ja kuntavaaleissa huimaksi noussutta hylättyjen äänten määrää sanomalla, että oikeusvaltiossa vaalien tulos mitätöitäisiin ja järjestettäisiin uudet vaalit.

Varasijalle kunnallisvaaleissa jäänyt Mikael Junger kommentoi alue- ja kuntavaaleissa huimaksi noussutta hylättyjen äänten määrää sanomalla, että oikeusvaltiossa vaalien tulos mitätöitäisiin ja järjestettäisiin uudet vaalit.

Jungerin sanomisissa saattaa olla perääkin tai sitten niissä ei ole mutta, mitätöidyistä äänistä huolimatta vaaleissa oli niitäkin, jotka pääsivät läpi, kuten vantaalainen Shekhar Achraya, joka soitteli satoja puheluita, ilmeisesti toisille maahanmuuttajille ja kehotti heitä äänestämään itseään. Ylen jutussa kerrotaan Nepalista kotoisin olevasta Achrayasta, että hän on ”pyrkinyt saamaan koko yhteisön mukaan vaikuttamiseen ja äänestämään.” Herra Shekhar valittiin SDP:n listoilta Vantaan valtuustoon.

Vähemmistöistä puheenollen yhdenvertaisuusvaltuutettu uutisoi tammikuun alussa tapauksesta, jossa työnantaja tuomittiin työsyrjinnästä, tämän irtisanottua kaksi romaninaista. Työnantaja oli perustellut irtisanomista romaninaisten vaatetuksella, jonka hän väitti olevan työturvallisuusriski. Hame on naisille tärkeä, koska romanikulttuurissa naiset eivät saa näyttäytyä romanimiehille ilman hamettaan. Tapaus oli niin merkittävä, että yhdenvertaisuusvaltuutettu edusti romaneja itse oikeudessa. Päätöksessään Turun hovioikeus totesi, että:

”Työvaatteista määrääminen ei saa loukata perusteettomasti työntekijöiden uskonnonvapautta, oikeutta ilmaista itseään tai heidän etniseen taustaansa liittyviä perustuslaillisia oikeuksia.”

Myös Englannissa ja Ranskassa vähemmistöjen asema työpaikoilla on noussut otsikoihin. Spectatorin kolumnisti Gavin Mortimer kertoo artikkelissaan How the kebab mafia took over the French high street, kuinka albanialaiset ja turkkilaiset rikollisjärjestöt pesevät huumerahojaan kebab ravintoloiden, kynsistudioiden ja turkkilaisten partureiden avulla. Jutun mukaan Englannin poliisin viimeaikaisessa operaatiossa pidätettiin 35 epäiltyä ja vapautettiin 97 ihmistä, jotka työskentelivät orjuuden kaltaisissa olosuhteissa. Eikä partureista ole pulaa Ranskanmaallakaan, vaan niiden määrä patonkimaassa on kaksinkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana. Myös kebab on alkanut maistumaan ranskalaisille ja jutussa kerrotaan muun muassa Clermontin 10 000 asukkaan pikkukaupungista, jonka pääkadulla on kolme kebab ravintolaa ja kolme turkkilaista parturia.

Palataan vielä Englantiin, jossa poliisin pidätykset ja kotietsinnät eivät rajoitu vain huumejengeihin ja ihmiskauppiaisiin. Esimerkiksi Hertfordshiressä kuusi poliisia pidätti paikallisen pariskunnan heidän kotonaan ja takavarikoi perheen tietokoneet ja puhelimet, koska heidän lastensa koulun opettaja, oli pitänyt vanhempien viestejä koulun WhatsApp ryhmässä epäasiallisina. Pariskunta istui sellissä 8 tuntia ja itse tutkinta kesti viisi viikkoa, jonka jälkeen poliisi päätti olla viemättä asiaa eteenpäin. Toisessa tapauksessa poliisi otti puoliksi kuuron miehen puhutteluun, koska tämän epäiltiin pyytäneen keskustelukumppaniaan puhumaan englantia. Lopulta kävi kuitenkin, ilmi että mies oli vain pyytänyt keskustelukumppaniaan puhumaan selvemmin, eikä syytteitä nostettu. Läsnäolija kuvasi tapauksen ja poliisi kertoo videolla, että jos mies olisi todella pyytänyt keskustelukumppania puhumaan englantia, kyseessä olisi voinut olla viharikos.

Eli jos olette menossa Englantiin, lienee turvallisinta pyytää palvelua suomeksi.

Poliisitoiminnan tehokkuudesta saarivaltiossa kertoo jotain sekin, että lähes puolella Englannin asuinalueista poliisi ei selvittänyt yhtään murtovarkautta kolmeen vuoteen. Murtovarkauksien heikohko selvittämisprosentti johtunee osittain siitä, että maan poliisiresurssit on kohdistettu muihin tehtäviin. Kansalaisjärjestö Free Speech Union kertookin, että Englannissa pidätetään yli 30 ihmistä päivässä sosiaalisen median viestien takia.

Mitä tähän nyt voisi sanoa? Englannissa tuskin mitään.

Jos nyt ihmettelette, miten nämä tapaukset liittyvät kirjoituksen otsikkoon, niin ne kaikki kertovat omalta osaltaan demokratian rapautumisesta. Nepalilaisen valtuustomiehen voitto on osa prosessia, jossa kasvavat vähemmistöt äänestävät omien etnisten ryhmiensä jäseniä saadakseen omalle etniselle ryhmälleen poliittista vaikutusvaltaa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun edustamien romanien tapaus on puolestaan esimerkki siitä, kuinka suomalainen lainsäädäntö ja yhteiskunta legitimoivat vähemmistöjen kulttuurit rikkomattomiksi oikeuksiksi, joiden loukkaaminen johtaa oikeussaliin. Suomalainen yhteiskunta kertoo vähemmistöille, että heidän ei tarvitse integroitua, vaan heillä on etniseen taustaansa liittyviä perustuslaillisia oikeuksia pitää yllä omaa kulttuuriaan, joka esimerkiksi romanien tapauksessa on vanhoillinen, väkivaltainen ja naisia alistava.

Spectatorin juttu Ranskan kebab mafiasta ja turkkilaisista partureista kertoo samasta hajoamisprosessista, jossa työelämä valuu yhä enenevässä määrin rikollisten ja etnisuskonnollisten klaanien käsiin, joiden työpaikoilla lailliset tai laittomat siirtolaiset tekevät pitkää päivää mitättömällä palkalla, joka pakottaa rehelliset yrittäjät, joko konkurssiin tai muuttumaan epärehellisiksi yrittäjiksi.

Työelämästä puhuttaessa on hyvä huomata, että työelämä ei ole kaikkein intiimein osa ihmisen elämää tai maailmankuvaa ja jos maahanmuuttajien työelämä ei muutu länsimaalaiseksi, niin miksi heidän perhe-elämänsä tai kulttuurinsakaan muuttuisi? Demokratia tarkoittaa epäilemättä montaa asiaa, mutta yksi noista asioista on yhteisten asioiden hoitaminen, josta tulee mahdotonta, kun yhteiskunta koostuu ihmisistä, joilla ei ole mitään yhteistä keskenään.

Samalla kun viranomaisten resurssit kuluvat someviestien kyttäämiseen ja mannejen pukukoodiston puolustamiseen tavalliset ihmiset menettävät uskonsa yhteiskunnan instituutioihin, koska he kokevat niiden kääntyneen itseään vastaan. Ja kun luottamus yhteiskunnan instituutioihin ja sen nepalilaisiin edustajiin heikkenee, alkavat ihmiset etsiä vaihtoehtoja uusista poliittista liikkeistä, jotka lupaavat rajoittaa maahanmuuttoa ja laittaa rikolliset vankilaan. Uusien puolueiden pelko saa puolestaan yhteiskunnan instituutiot ja muut status quon puolustajat takajaloilleen, koska he kokevat uudet poliittiset liikkeet uhaksi omalle asemalleen. Niinpä vallanpitäjät alkavat rajoittamaan sananvapautta, omaksumalla uusia termejä kuten ”vihapuhe”, ”islamofobia” ja ”toksinen maskuliinisuus”, jotka liitetään uusien liikkeiden kannattajiin. Ja kun tuollaiset termit on saatu istutettua yleiskieleen, aletaan seuraavaksi puhumaan niiden kriminalisoimisesta, joka tarkoittaa käytännössä vallanpitäjiä ja heidän maailmankuvaansa vastustavien mielipiteiden kriminalisoimista.

Romaniassa kehitys on mennyt niin pitkälle, että presidentinvaalien tulos mitätöitiin, kun Venäjä mielinen yllättäjä Calin Georgescu voitti vaalien ensimmäisen kierroksen. Vaalien tulos mitätöitiin, vaikka mitään vaalivilppiä ei esiintynytkään, ilmeisesti siksi, että Venäjän väitettiin avanneen 300 Georgescua tukevaa tiktok tiliä. Tiktok tilien määrään antaa jotain kontekstia se, että vuonna 2023 Romaniassa oli yli yhdeksän miljoonaa tiktok tiliä, mutta ilmeisesti nuo edellä mainitut 300 olivat ne, joilla oli jotain väliä.  

Jos Romania kuulostaa vain itäeurooppalaiselta takapajulalta, niin viime talvena 124 saksalaista kansanedustajaa teki aloitteen AFD:n kieltämisestä, siksi, että sen koetaan olevan uhka demokratialle.

Demokratia rapautuu Euroopassa yhtäältä siksi, että sille on etnisuskonnollisten tilkkutäkkien Euroopassa yhä vähemmän edellytyksiä ja toisaalta siksi, että ihmiset, jotka uskovat sitä puolustavansa kääntyvät sitä suojellessaan demokratiaa vastaan ja haluavat kieltää, niin väärät mielipiteet, kuin puolueetkin suojellakseen demokratiaa äärioikeistolta, sekä yhteiskuntarauhaa äärioikeiston kannattajien ja määräänsä kasvattavien muslimien ja muiden etnisuskonnollisten ryhmien väliseltä konfliktilta.

Demokratiasta vielä sen verran, että ihmiset uskovat usein, että demokratia on toimiva järjestelmä, koska vain sen avulla me voimme valita parhaat ja osaavimmat päättäjät. Mutta ei demokratian vahvuus ole meidän kyvyssämme valita hyviä päättäjiä ja tämän pitäisi olla selvää kenelle tahansa vähänkin politiikkaa seuraavalle. Demokratian vahvuus on siinä, että me voimme hankkiutua halutessamme noista päättäjistä eroon, joten päättäjien on pakko kuunnella meitä.

Yksi suurimmista uhista demokratialle Euroopassa onkin, että väestöllisesti hajoavan Euroopan päättäjät menettävät luottamuksensa omiin kansalaisiinsa ja alkavat rajoittaa ihmisten perusoikeuksia, kuten sananvapautta ja oikeutta ottaa osaa poliittiseen prosessiin. Tällainen kehitys johtaa helposti tilanteeseen, jossa uudet poliittiset liikkeet todella hylkäävät demokratian periaatteet ja alkavat hakea tukea ja rahoitusta Venäjän ja Kiinan kaltaisilta diktatuureilta, joka puolestaan legitimoi vallanpitäjien epäluottamuksen omia kansalaisiaan kohtaan ja johtaa yhä uusiin perusoikeuksien rajoituksiin, sekä petturuus syytöksiin ja epäluottamukseen poliittisten kuppikuntien ja etnisuskonnollisten ryhmien välillä.

Demokratian rapautuminen ei tietenkään ole väistämätöntä, mutta ainakin minun on vaikea olla optimistinen demokratian suhteen, jos Suomenkin tulevaisuus kuuluu erilaisille etnisille ryhmittymille, joiden etninen tausta takaa heille perustuslaillisia oikeuksia, joita minulla tai muilla suomalaisilla ei yksinkertaisesti ole.