Kuuntele podcastina

Lainasin jokin aika sitten kirjastosta sarjakuvakirjan nimeltä Retro Spede, joka on Pertti Jarlan omaelämänkerrallinen sarjakuva täynnä fingerporimaista huumoria, jossa nauretaan kaikenlaisille yhteiskunnallisille ilmiöille ja tietysti Jarlalle itselleen. Ehkä hieman yllättäen kirjassa on myös varsin poliittisesti korrekteja piirroksia, joissa maahanmuuttokriitikot kuvataan typeryksinä tai junttinatseina ja Brexit vitsin kärki on, että Ison-Britannian ero EU:sta oli merkki älypuhelinten haitallisesta vaikutuksesta aivoihin. Yhdessä sarjakuvassa kerrotaan puolestaan, että:

”Yhä useampi suomalainen on tummaihoinen ja papeista yhä useampi ei ole mies. Asiasta on yhtä turha valittaa kuin säästä.”

Kuuntele podcastina

Lainasin jokin aika sitten kirjastosta sarjakuvakirjan nimeltä Retro Spede, joka on Pertti Jarlan omaelämänkerrallinen sarjakuva täynnä fingerporimaista huumoria, jossa nauretaan kaikenlaisille yhteiskunnallisille ilmiöille ja tietysti Jarlalle itselleen. Ehkä hieman yllättäen kirjassa on myös varsin poliittisesti korrekteja piirroksia, joissa maahanmuuttokriitikot kuvataan typeryksinä tai junttinatseina ja Brexit vitsin kärki on, että Ison-Britannian ero EU:sta oli merkki älypuhelinten haitallisesta vaikutuksesta aivoihin. Yhdessä sarjakuvassa kerrotaan puolestaan, että:

”Yhä useampi suomalainen on tummaihoinen ja papeista yhä useampi ei ole mies. Asiasta on yhtä turha valittaa kuin säästä.”

Jarlan sarjakuvien lisäksi aloin lukemaan Teemu Keskisarjan tuoretta kirjaa Elämäni eduskunnassa, jossa historioitsija kuvaa ensimmäistä kauttaan perussuomalaisten kansanedustajana. Kirjassaan Keskisarja antaa ymmärtää, että perussuomalaisuutensa tunnustettuaan hän saa jättää hyvästit, niin Yleisradiolle, kuin isojen kirjatalojen rahakkaille kustannussopimuksillekin ja Keskisarjan viimeisimmän kirjan onkin kustantanut pieni Kiuas kustannus.

Ja jottei tämä kirjoitus koskisi vain miehiä, niin huomioni kiinnitti Jarlan ja Keskisarjan lisäksi turkulainen kunnanvaltuutettu Elina Hiltunen, joka sai 15 minuuttiaan kuuluisuudessa, kun hänet savustettiin ulos kokoomuksesta Hiltusen islamia ja aborttia kritisoivien ulostulojen jälkeen.

Se, mikä kolmea edellä mainittua juttua yhdistää on, että ne kaikki ovat yksittäisten ihmisten tai instituutioiden tapoja viestittää omia arvojaan ja kertoa mihin jengiin niiden viestijät kuuluvat.

Jos sinä haluat kuulua vaikkapa kulttuurijengiin, ei riitä, että sinä osaat piirtää, kirjoittaa tai näytellä, vaan sinulla tulee olla oikeanlaisia mielipiteitä, jotka sinun pitää tuoda ilmi tai joita ilmi tuotaessa sinun pitää vähintään nyökytellä hyväksyvästi. Kulttuurijengin jäsenten tulee esimerkiksi kannattaa pehmeitä arvoja ja suhtautua positiivisesti valtion tukeen koulutukselle, kulttuurille, sekä mielenterveystyöhön ja jos sinun taiteessasi kuvataan minunlaisiani maahanmuuttokriitikoita, tulee heidät kuvata, joko pahantahtoisina, typeryksinä tai pahantahtoisina typeryksinä. Ja jos sinun mielipiteesi muuttuvat liian eksentrisiksi, sinä et kuulu enää kulttuurijengiin, media ei enää ilmesty kuvaamaan sinun luentojasi, kustantamot eivät sinua kustanna, eikä sinua kutsuta puhujaksi tilaisuuksiin, joissa on arvovaltaisia vieraita kuten historioitsija Keskisarjalle näyttää nyt käyneen. Tai jos sinä haluat kuulua kokoomuslaisten jengiin, sinun tulee olla, sekä arvo-, että talousliberaali ja viestittää maailmalle omaa arvo- ja talousliberalismisia. Ja jos sinä sen sijaan alat viestittää islam kritiikkiä ja arvostella abortteja sinä et enää kuulu kokoomuslaisten jengiin, vaan saat jatkaa omillasi.

Onkin hyvä ymmärtää, että ihmiset eivät suhtaudu sellaisiin asioihin, kuin abortti tai maahanmuutto myönteisesti, koska he olisivat niin perehtyneitä maahanmuuttoon tai abortteihin tai edes siksi, että he olisivat erityisen innoissaan maahanmuutosta ja aborteista, vaan siksi, että he haluavat tehdä pesäeroa kaikkiin niihin uskonnollisiin hihhuleihin, juntteihin, natseihin ja uskonnollisiin junttinatseihin, jotka maahanmuuttoa ja abortteja vastustavat.

Oleellista asian kannalta ei ole kuinka moni maahanmuuttoa vastustava on uskonnollinen junttinatsi, vai onko kukaan, vaan oleellista on, että meidän kulttuurissamme asioiden suvaitseminen arvotetaan positiivisesti ja suvaitsemattomuus negatiivisesti, joten ihmiset, jotka haluavat menestyä elämässä tai liittyä johonkin jengiin, kuten kulttuurijengiin tai kokoomuslaisten jengiin tai ihan vaan antaa hyvän kuvan itsestään julkituovat suvaitsevia mielipiteitä viestittääkseen, että ovat hyviä ihmisiä.

Pahat ihmiset ovat meidän kulttuurissamme puolestaan niitä, jotka eivät asioita suvaitse tai julkituovat mielipiteensä, jonka mukaan toiset asiat tai toimenpiteet ovat parempia kuin toiset. Esimerkiksi kristinusko on parempi kuin islam ja lasten synnyttäminen on parempi kuin raskauden keskeytys. Suvaitsemattomiin ihmisiin tehdään sitten pesäeroa kuvaamalla heidät taiteessa juntteina, jättämällä heidät huomiotta, kun kustannussopimuksia jaetaan ja erottamalla heidät puolueryhmästä.

Kokoomuksesta ja sen arvoista vielä sen verran, että Kristinuskoa saa puolueessa tietysti kritisoida miten haluaa. Tästä esimerkkinä toimikoon vaikkapa Jone Nikula, joka kehotti ihmisiä eroamaan kirkosta radiogaalassa viime huhtikuussa ja joka on pyrkimässä kokoomuksen listoilta eduskuntaan.

Jos Nikula ei ole tuttu, niin hän on eräänlainen Suomen virallinen tosimies, ilmeisesti siksi, että hän on kirjoittanut kirjan heavy musiikista, näyttää yrmeältä ja sanoo silloin tällöin vittu juontaessaan radio-ohjelmia.

Jos palataan Nikulasta takaisin ihmisten mielipiteisiin, niin on täysin yhdentekevää, mitä maahanmuutto merkitsee, mitä islam todella opettaa tai millaisia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä sikiöiden abortoimiseen liittyy. Oleellista on vain se, että maahanmuuton ja aborttien kannattaminen on hyvä asia, joka tarkoittaa, että niiden vastustaminen on paha asia, joten hyvät ihmiset kannattavat maahanmuuttoa ja abortteja ja pahat ihmiset vastustavat niitä. Pahoille ihmisille ja heidän mielipiteilleen voidaan vapaasti nauraa, heidät tulee savustaa ”konservatiivi” puolueesta ja on moraalisesti väärin kustantaa heidän kirjojansa.

Tämän kirjoituksen kannalta ei ole oleellista se, miksi kulttuurimme on sellainen kuin se on, vaan se että se ei seiso millään moraalin ja etiikan jykevällä perustalla, vaan se seisoo samalla perustalla kuin kaikki muutkin ihmisten arvot ja kulttuurit ovat aina seisseet. Ihmisillä on sellaisia mielipiteitä kuin heillä on, koska muillakin ihmisillä on sellaisia mielipiteitä ja sen pituinen se. Ja kun tarpeeksi moni muuttaa mielipiteensä loputkin huomaavat, että hei tuo uusi mielipide on nyt se uusi oikea juttu ja sitten jokseenkin kaikki muuttavat mielipiteensä. Tarkoitukseni ei myöskään ole olla arvorelativisti tai sanoa, etteivätkö toiset mielipiteet tai arvot todella olisi parempia kuin toiset, vaan tarkoitan, että niiden paremmuus ei ole syy siihen miksi niihin uskotaan.

Jos joku todellinen auktoriteetti, kuten esimerkiksi tasavallan presidentti sanoisi, että vaikka me olemmekin suvaitsevaisia ja liberaaleja, niin maahanmuuttoa on nyt liikaa ja sitä pitää vähentää radikaalisti, niin ensi hämmennyksen jälkeen ihmiset yksinkertaisesti muuttaisivat mieltään. Ensin kaapista tulisivat esimerkiksi sellaiset ihmiset kuin Iltasanomien päätoimittaja Ulla Appelsin ja dokumentaristi Arman Alizad ja muutamassa kuukaudessa syntyisi konsensus siitä, että maahanmuuttoa todella on liikaa ja sitä pitää vähentää, koska muuten suomalaiset jäävät vähemmistöksi omassa maassaan, ja itse asiassa minä olenkin aina halunnut vähentää maahanmuuttoa, mutta ne pahat populisti natsit ovat sen estäneet.

Valitettavasti näin ei todennäköisesti kuitenkaan käy, sillä vaikka herra presidentti on epäilemättä älykäs ja kyvykäs mies hän on myös aidosti talous- ja arvoliberaali ja on vaikea uskoa, että hän lähtisi kelkkaansa maahanmuuton suhteen kääntämään.

Ihmisten hyvesignalointiin liittyy vielä sellainen seikka, että se ei ole koskaan universaalia. Ei edes silloin, kun sen väitetään olevan universaalia, vaan signalointi tapahtuu aina jonkin viiteryhmän sisällä. Kaikki suomalaiset Pertti Jarlasta Turun kokoomukseen ajattelevat automaattisesti, että tämä suomalaisten viiteryhmä, jonka sisällä he toimivat on aina olemassa ja että suomalaiset ovat valkoisia ihmisiä, jotka tuntuvat suomalaisilta. Tämä uskomus on pohjimmiltaan tunne meikäläisyydestä ja se on osa meidän luontoamme. Me käytämme sanaa me, aivan huomaamattamme, niin ajatuksissamme kuin puheessamme ja tuo me, johon me tahtomattamme viittaamme ovat meikäläiset, eli suomalaiset ja laajemmassa mielessä länsimaalaiset ja suurin osa ihmisistä ei voi kuvitella tuon viiteryhmän poissaoloa, sen enempää kuin me voimme todella kuvitella oman kuolemamme. Tietysti me tiedämme, että me kuolemme, mutta me emme pysty todella kuvittelemaan omaa poissaoloamme, koska on niin vaikeaa, ellei peräti mahdotonta kuvitella, jotain mitä ei ole.  

Käynnissä olevan demografisen muutoksen ja siihen liittyvän hyvesignaloinnin ongelma on, että se todella on johtamassa tilanteeseen, jossa me, tuo automaattinen me, johon me kaikkea elämässämme peilaamme ja jotka ovat ne ihmiset, joiden oletetaan nauravan meidän vitseillemme junttinatseista ja arvostavan suvaitsevaisia arvojamme todella lakkaavat olemasta.

Siksi on psykologisesti helpompaa peittää tuo pelottavat tunne meidän katoamisestamme vakuuttamalla itselleen ja muille, että itse asiassa kaikki jatkuu ennallaan ja suomalaiset ovatkin mustia ja eri mieltä olevat ovat junttinatseja.

Ja mitä valtuutettu Hiltuseen tulee, niin on psykologisesti helpompi puhua suuria sanoja suvaitsevaisuudesta ja antaa Hiltuselle kenkää, kuin myöntää että sinun kotikaupunkisi täyttyy vieraista ihmisistä, joilla ei ole mitään yhteistä sinun kanssasi ja joita yhdistävä ideologia on lähinnä barbariaa. Puhumattakaan siitä, että abortti ei välttämättä olekaan vain iloinen perhetapahtuma, vaan siihen todella liittyy moraalisia ja eettisiä kysymyksiä, joista ei selviä vain valtuutettuja erottamalla.

Jos siirretään abortit hetkeksi syrjään ja keskitytään vain maahanmuuttoon, niin melkein kaikkeen maahanmuuton puolustamiseen liittyy psykologinen coping mekanismi, jossa maahanmuuton ja demografisen muutoksen ilmeinen seuraus, eli suomalaisten häviäminen, meidän maamme hajotessa etnisuskonnollisten ryhmien tilkkutäkiksi, torjutaan tai hyväksytään jonkinlaisen nihilistisen riemun vallassa. Tämä riemu kumpuaa puolestaan tunteesta, että oma ideologia, joka on oikeistolla markkinaliberalismi ja vasemmistolla monikulttuurisuus voittaa vanhan kansallisuusaatteen. Nihilistiseksi sen tekee puolestaan se, että niin markkinaliberaalit kuin monikultturistitkin ovat toimineen kansallisvaltioiden viitekehyksessä ja he ovat alitajuisesti odottaneet, että tuo kansallisvaltioiden viitekehys, jossa he voivat moraali poseerata toisille valkoisille suomalaisille jatkuisi ikuisesti. Tai jos asia halutaan ilmaista toisella tavalla, suurin osa ihmisistä kuvittelee automaattisesti, että tuo me, johon esimerkiksi Presidentti Aleksander Stubb viittasi sanoessaan, että ”Meidän pitää oppia hyväksymään erilaisuutta” olisi kuitenkin olemassa aina ja iankaikkisesti.

Todettakoon tähän loppuun vielä, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole hyökätä sen enempää Turun kokoomusta, suuria kustantamoja kuin Pertti Jarlaakaan vastaan. Päinvastoin Pertti Jarlan Fingerpori sarjakuvat ovat osa hienoa suomalaista sarjakuvataiteen perinnettä, josta voidaan mainita esimerkiksi Pekka Puupää, Mämmilä, Naisen kanssa, sekä Viivi ja Wagner. Tarkoitukseni on vain sanoa, että nykyinen mielipideilmasto, joka ei käsittääkseni perustu oikein mihinkään näyttää johtavan tilanteeseen, jossa Suomi ja sen mukana suomalainen kulttuuri häviävät.

Ja jos ne häviävät, niin sitten ei ole enää ketään, jonka kanssa nauraa niille junttinatseille.