Luin jonkin aikaa sitten kirjan nimeltä Blasphemy: a memoir: sentenced to death over a cup of water.

Kirja oli Asia Bibin siihenastinen elämänkerta. Bibi oli pakistanilainen kristitty, joka tuomittiin kuolemaan Jumalanpilkasta. Joitakin vuosia kirjan kirjoittamisen jälkeen ja kansainvälisen julkisuuden avustamana Bibi vapautettiin ja hän sai perheineen turvapaikan muistaakseni Kanadasta.

Asia Bibin rikos oli, että hän joi vettä samasta kupista kuin musliminaiset, jotka olivat samalla pellolla sadonkorjuutyössä. Naiset kävivät Bibin kimppuun ja väittivät, että hän oli saastuttanut kaivon kosketuksellaan, koska oli likainen kristitty. Lisäksi naiset väittivät, että Bibi oli loukannut Muhammedia, jonka vuoksi Bibi vangittiin ja hänet tuomittiin kuolemaan. Vankilassa, jossa Bibiä pidettiin, oli sata muutakin naista, joista suurin oli tuomittu haureudesta, eli heidät oli raiskattu. Koska naiset eivät voineet todistaa, että heidät oli raiskattu, heidän katsottiin syyllistyneen haureuteen ja pantiin vankilaan.

Asia Bibi oli onnekas, että hän ylipäätään pääsi oikeuteen taikka vankilaan asti, sillä useimmat Jumalanpilkasta syytetyt tapetaan Pakistanissa, jo ennen oikeudenkäyntiä. Eikä uskonnollinen fanatismi tai sillä ratsastaminen rajoitu vain maan köyhälistöön, vaan yksi hallituksen ministereistä sanoi, että jos joku loukkaisi Muhammedia tämän edessä, hän tappaisi loukkaajan siihen paikkaan.

Jumalanpilkkaajista ei maassa olekaan pulaa, vaan myös Bibin sellinaapuria syytettiin Jumalanpilkasta. Naisen rikos oli, että hän oli matkustanut miehensä kyydissä moottoripyörällä, joka oli joutunut onnettomuuteen ja suistunut päin herra Muhammedille omistettua muistomerkkiä, joka oli rytäkässä vaurioitunut. Mitä naiselle vankilassa tarkalleen ottaen tapahtui ei ole täysin selvillä, mutta Bibi kertoo, että yhtenä yönä nainen alkoi valittaa kovaan ääneen ja huutaa apua ja aamulla hän oli kuollut.  

Bibin tapaus sai aikanaan runsaasti kansainvälistä huomiota ja myös Pakistanissa hänellä oli tukijoita. Esimerkiksi maan vähemmistöjen oikeuksista vastaava ministeri, joka oli itsekin kristitty kävi tapaamassa Asia Bibiä vankilassa ja yritti saada tälle oikeutta. Valitettavasti ministeri murhattiin ennen oikeuden toteutumista. Myös alueen kuvernööri, joka oli muslimi ja maan rikkaimpia miehiä, puolusti julkisesti Asia Bibiä. Hänet murhasi kuvernöörin oma henkivartija.

Jos siirrytään Pakistanista hieman lännemmäksi, niin Lähi-idässä on taas vaihteeksi alettu tappamaan ihmisiä. Palestiinalaiset hyökkäsivät joitakin päiviä sitten Israeliin, jossa he tappoivat yli tuhat israelilaista, joukossa useita kymmeniä vauvoja ja yli 200 reiveihin osallistunutta nuorta.

Suomen media ei ole näyttänyt pahimpia raakuuksia, vaikka hyökkääjät videoivat usein tekonsa ja julkaisivat ne eri sosiaalisenmedian alustoilla. Amerikkalainen Daily Wire uutissivusto sen sijaan näytti lähetyksissään useita raakuuksia, kenties siksi, että Daily Wiren toinen perustaja on juutalainen ja hieman tuohtunut hyökkäyksen johdosta. Videoilla näkyy muun muassa autoihin poltettuja ruumiita, vauvoja ruumispusseissa ja oma suosikkini, jossa palestiinalaistaistelija mestaa henkitoreissaan makaavaa thaimaalaismiestä kuokalla. Hakatessaan päätä irti, taistelija sano Allahu akbar. Itse asiassa miehet eivät videoilla paljon muuta sanokaan, kuin Allahu akbar. Sitä he hokevat raahatessaan veristä naista autoon ja häpäistessään israelilaissotilaisen ruumiita. Allahu akbar tarkoittaa Jumala on suurin.

Sivumennen sanoen, ruumiiden häpäisyssä on jotain ihanan alkukantaista ja omalla tavallaan rehellistä, joka ei selittelyjä kaipaa. Vai mitä pitäisi sanoa miehestä, joka kuvaa itseään tallomassa kuolleen sotilaan kasvoja?

Mies itse sanoi Allahu akbar.

Siviilien mestaamisessa tai musiikin ystävien murhaamisessa ei tietenkään ole mitään uutta, vaan samanlaista meininkiä nähtiin Bataclanin terrori-iskussa Pariisissa vuonna 2015, Manchesterissä Ariana Granden konsertissa vuonna 2017 ja Islamilaisen valtion parhaina vuosina Lähi-idässä. Jos asiaan halutaan historiallista kontekstia, niin Robert Spencer on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä The History of Jihad: From Muhammad to ISIS. Jos kirjaa ei jaksa lukea, niin Spencerin haastattelun voi katsoa, vaikka tästä.

Sivumennen sanoen, kutustaanko edellä kuvattuihin tekoihin syyllistyneitä terroristeiksi vai taistelijoiksi, on mielestäni yhdentekevää, koska tuo on se tapa, jolla nuo miehet taistelevat. He tappavat naisia, lapsia, sekä mestaavat panttivankeja ja jos mahdollista videoivat tekonsa ja näyttävät ne maailmalle.

Jos lapsista puhutaan, niin esimerkiksi Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukoissa palvellut Jocko Willink on kertonut, kuinka muslimitaistelijat nappasivat Irakissa lapsia ja käyttivät näitä ihmiskilpinä taistellessaan amerikkalaisia vastaan.

Amerikkalainen filosofi Sam Harris on todennut ihmiskilvistä, että niiden käyttö kertoo, jotain oleellista sekä niistä, jotka ihmiskilpiä käyttävät, että niistä, joita vastaan niitä käytetään. Esimerkkimme muslimitaistelija oli valmis uhraamaan viattoman lapsen pelastaakseen itsensä ja amerikkalainen upseeri, kuten Willink oli valmis vaarantamaan oman ja miestensä hengen, ettei tappaisi tuota samaa lasta. On hyvä huomata, että palestiinalaiset käyttävät ihmiskilpiä, mutta israelilaiset eivät käytä. Eikä niiden käytöstä olisi israelilaisille mitään hyötyäkään, koska vastapuoli tappaa mielellään, niin juutalaiset miehet, naiset kuin lapsetkin.

Ja jos tämä tuntuu liioittelulta, niin ei se ole. He tappoivat juuri miehiä, naisia ja lapsia ja varmuuden vuoksi kuvasivat kaiken, niin että kotipuolessakin voidaan juhlia.

Eikä siinä. Juhlittu on toki muuallakin ja yhdessä edellä mainituista videoista näytetään palestiinalaisia tukevaa mielenosoitusta Sydneyssä, jossa väkijoukko huutaa kaasuttakaa juutalaiset. Ranskassa puolestaan 10 000 ylimääräistä poliisia on kutsuttu palvelukseen suojelemaan maan juutalaisia kouluja. Suojeluun olisi ollut tarvetta tosin muissakin kouluissa, sillä muuan tsetseeni nuorukainen tappoi opettajan pohjoisranskalaisessa Arraisin kaupungissa. Nuorukainen sanoi todistajien mukaan Allahu akbar.

Jos joku nyt ihmettelee, miksi minä olen niin kiinnostunut Pakistanin kristityistä, juutalaisista tai Ranskan koulumaailmasta, niin en minä olekaan. Mutta tuskin se thaimaalaisherrakaan oli, jonka päätä Allahu akbar mies irrotti kuokalla. Se mistä minä olen tässä kiinnostunut, on että syy siihen miksi Asia Bibi laitettiin vankilaan, juutalaisia lapsia murhataan Israelissa, opettajia Ranskassa ja suomalaisnainen parkkihallissa Pikkuhuopalahdessa alkaa i:llä ja loppuu m:ään.

Olen kirjoittanut tästä islam asiasta tarkemmin kirjassani, mutta jos asia halutaan esittää yksinkertaisesti, niin islam on uskonto ja uskontona se on idea siitä, millainen paikka maailma on ja miten siinä pitää elää. Ja se on huono idea. Ja me tiedämme, että se on huono idea koska sillä on huonoja seurauksia.

Pähkinänkuoressaan islamin viesti on, että muslimit ovat aina oikeassa ja aina uhreja ja vika on aina jonkun muun ja jos ette usko, niin kuunnelkaa mitä muslimit sanovat.

Meidän olisi hyvä ymmärtää, että islamilaisen maailman moraali ei perustu mihinkään Kantin kategoriseen imperatiiviin, päämäärärationaaliseen ajatteluun, vuorisaarnaan tai, ”kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”, lausahdukseen. Se perustuu ajatukseen siitä, että me olemme oikeassa ja te olette väärässä.

Tietenkään kaikki muslimit eivät ajattele näin, mutta yleisesti ottaen tämä on se viesti, joka islamilaisesta maailmasta tulee.

Jos tällainen analyysi tuntuu edelleen ylilyönniltä, niin mieti itse kumpi on todennäköisempää. Se, että Asia Bibin, hänen sellinaapurinsa, ranskalaisen opettajan ja israelilaisten reivaajien kohtaloon on syynä islam, vai että syynä ovat jotkin postkolonialismin mystiset tendenssit, joita kukaan ei ymmärrä.

Ja jotta emme yksinkertaistaisi asioita liiaksi, niin myönnetään sekin, että palestiinalaisten ja israelilaisten konfliktissa on monta muuttujaa ja vikaa on historiallisesti ollut varmasti myös israelilaisissa. Israel esimerkiksi miehitti vuosikymmeniä Gazan kaistaa, josta palestiinalaiset heidän kimppuunsa nyt hyökkäsivät.

Mutta toisaalta. Israelilaiset lopettivat tuon miehityksen vuonna 2005, joka tarkoittaa, että palestiinalaisilla on ollut 18 vuotta aikaa yrittää tehdä Gazan kaistasta Välimeren Singapore, jossa kauppa ja tieteellinen tutkimustyö kukoistavat.  

No. He eivät yrittäneet ja uskallan veikata, että syy tuohon yrityksen puutteeseen alkaa myös i:llä ja päättyy m:ään.

Jos siirrytään ulkomailta koto Suomeen, niin kaikki tämä on oleellista, koska demografisen muutoksen takia Pariisi, Pakistan ja Israel ovat meidän tulevaisuutemme.

Kaikesta tästä voi tietysti sanoa paljonkin ja varmaan paljon tullaan sanomaankin, mutta meidän kaikkien tulisi ymmärtää, että islamin ongelma on islam. Ei Hamas, Israel, islamismi taikka postkolonialismin mystiset tendenssit.

Wikipediassa on sivu, joka listaa islamilaiset terrori-iskut vuodesta 1980. Jos keskitytään vain tälle vuosisadalle, niin islamilaisia terrori-iskuja on ollut Suomessa, Ruotsissa, USA:ssa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Englannissa, Australiassa, Venäjällä, Israelissa, Irakissa, Uruguayssa, Saudi-Arabiassa, Filippiineillä, Bangladeshissa, Intiassa, Indonesiassa, Egyptissä, Jordaniassa, Afganistanissa, Somaliassa, Nigeriassa, Keniassa, Mosambikissa, Uudessa Seelannissa, Belgiassa, Pakistanissa, Burkina Fasossa, Tanskassa ja Sri Lankalla. Vain muutamia maita mainitakseni.

Nämä maat eroavat toisistaan kaikilla mahdollisilla sosioekonomisilla mittareilla ja olen valmis lyömään vetoa mistä tahansa, että kaikissa näissä tapauksissa iskujen tekijät ovat tavalla tai toisella tunnustaneet tekonsa. Muslimiterroristit kertovat meille, miksi he tekevät, sen mitä tekevät, me emme vain halua kuunnella heitä. He filmaavat tekonsa ja sanovat Allaku akbar päitä katkoessaan, koska heidän maailmassaan, se mitä he tekevät on hyvää ja oikein ja he haluavat jakaa tekonsa koko maailman kanssa.

Olen joskus ennenkin sanonut, että me elämme ideoiden maailmassa, jossa toiset ideat ovat parempia kuin toiset ja yhdet ideat istuvat paremmin ja toiset huonommin 2000- luvun maailmaan. Eikä tämän ymmärtäminen loppujen lopuksi ole hirveän vaikeaa, jos jaksaa vain kiinnittää huomiota siihen, mitä eri uskomusjärjestelmien kannattajat sanovat ja mitä he tekevät. Ja jos olette seuranneet viimeaikojen uutisointia, niin se mitä muslimit tekevät on karmeaa ja mitä he sanovat on Allahu akbar.