Kuuntele löpinät

Kenen maa sen uskonto

Lapsuudessani Puotinharjun ostarilla oli ALKO, josta isä kävi joskus ostamassa pullon viiniä tai Koskenkorvaa.

Nyt ostarilla on halal-liha kauppoja ja isäni on vaipoissa.

Enää meillä ei ole sinne mitään asiaa.

Kenen maa sen uskonto

Lapsuudessani Puotinharjun ostarilla oli ALKO, josta isä kävi joskus ostamassa pullon viiniä tai Koskenkorvaa.

Nyt ostarilla on halal-liha kauppoja ja isäni on vaipoissa.

Enää meillä ei ole sinne mitään asiaa.

Liikkeen suunta

90- luvulla moni asia muuttui. Tuli joukkotyöttömyys ja leipäjonot. 2000- luvulle tultaessa niihin oli jo totuttu ja ne lakkasivat olemasta uutisia.

Toimettomiksi ei kuitenkaan jääty. Keksitiin kutsua köyhiä syrjäytyneiksi ja asia oli sillä kuitattu. Muitakin kaikenkattavia sanoja ilmestyi historian näyttämölle. Älykkäät ja vaikutusvaltaiset selittivät maailman menoa sanomalla globalisaatio ja vihapuhe. Joskus syrjäytyneet, globalisaatio ja vihapuhe saatiin mahtumaan jopa samaan lauseeseen, eikä suosionosoituksista tahtonut tulla loppua.

Globalisaatio oli aluksi huono juttu ja sitä heiteltiin tiiliskivillä. Heittelijöiden saatua rahaa, ystäviä ja vaikutusvaltaa päätettiin, ettei vika ollutkaan globalisaatiossa ja sitä vastustivat vain häviäjät.

Häviäjien juttuja ei oikein välitetty kuunnella, joten päätettiin että ne ovat vihapuhetta, joka tuli jättää omaan arvoonsa.

Kehitys kehittyy

Lääketiede piti ihmisiä elossa yhä kauemmin. Vanhukset laskivat alleen eivätkä kyenneet ruokkimaan itseään. Tilanne oli kaikista kiusallinen ja sitä kauhisteltiin yleisesti.

Tilanteen rauhoittamiseksi perustettiin komitea, jossa oli ihmisiä kaikilta elämän aloilta. Ei komitea mitään aikaiseksi saanut, eikä se ollut sen tarkoituskaan. Komiteoiden tarkoitus ei näet koskaan ole ongelmien ratkaisu. Niiden tehtävänä on osoittaa, että me välitämme asiasta, jota komitea pohtii.

Komitean jäsenet olivat valistuneita ihmisiä ja he päättivät tarkastella asiaa joka kantilta. Kesällä tehtiin retki maaseudullekin, koska siellä vanhukset olivat onnellisia. Tila jossa vierailtiin oli pittoreski, vaikkei sieltä vanhuksia löytynytkään. Vanha isäntä oli siellä joskus elellyt, mutta hänet oli viety jo vuosia sitten vanhainkotiin tilan asioita sotkemasta. Vanhusten sijaan tilalta löytyi ukrainalaisia poimijoita, joiden ahkeruutta kiiteltiin kovasti. Isäntä sanoi, että ilman kausityöntekijöitä herneet jäisivät pelloille mätänemään. Ei suomalaisista niitä enää ollut poimimaan.

Kukaan ei ollut uutisesta huolissaan, eikä pitänyt tilannetta vähäänkään kiusallisena. Päinvastoin komitean jäsenet olivat innoissaan kuulleessaan ukrainalaisista kausityöntekijöistä. Moni keksi sanoa globalisaatio ja joukon nokkelin lisäsi, että ongelma oli syrjäytyminen, mutta sen korjaaminen oli vaikeaa vihapuheen takia.

Palkinnoksi nokkelin kutsuttiin linnan juhliin.

Palattuaan kaupunkiin komitean jäsenet kertoivat kaikille, että emme kykene ruokkimaan itseämme. Uutinen otettiin hurmioituneena vastaan ja housuun pissaavat vanhukset voitiin taas unohtaa vähäksi aikaa.

Kulttuuri

Televisiossa näytettiin ohjelmaa, jossa keitettiin perunoita. Kokit seisoivat vakavina ja valkopukuinen mies huusi heille suu vaahdossa.

Perunat olivat jääneet raaoiksi.

Katsoin sohvalla istuvaa perhettäni ja tajusin kuinka onnellinen olen. Meidän perunamme olivat jo kypsiä.

Me olemme kuiskauksia tuuleen.

Vielä kun siihen keksisi loppusoinnun.