Kuuntele podcastina

Esko Valtaoja on kuulemma sanonut, että asiat eivät ole koskaan olleet, niin hyvin kuin nyt. Ehkä näin, vaikka rehellisesti sanottuna tuo argumentti vaikuttaa minusta epäilyttävältä. Ensiksikin siksi, että samaa voi sanoa vaikkapa Kiinasta tai Venäjästä. Mutta jos vartijat raiskaavat sinua harjanvarrella, jossain keskivenäläisessä vankilassa tai sinä olet uiguuri ja sinulta hakataan tunnustus jostain rikoksesta, jota et ole tehnyt ja sinut passitetaan uudelleenkoulutusleirille ompelemaan t-paitoja samalla kun vartijat lukevat Maon punaista kirjaa, niin kuinka lohdulliselta nuo Valtaojan mietelmät mahtavat tuntua? Ja siksi toisekseen tämä status quon ihannointi on aina tuntunut epäilyttävältä, koska siitä tulee helposti tapa vaientaa nykyisyyden kriitikot leimaamalle heidät, jonkinlaisiksi myyttiseen menneisyyteen haikaileviksi huru-ukoiksi, joita ei tarvitse ottaa vakavasti. No. Olipa sen asian kanssa miten tahansa, niin se miten asiat ovat juuri nyt ei aina ole paras indikaattori siitä, kuinka asiat ovat huomenna. Jos minä menen pankkiin ja saan sieltä miljoonan euron lainan, niin voin pankkitilini saldoa katsellessani sanoa, etten ole koskaan ollut yhtä rikas kuin nyt. Mutta olisiko pankkitilini saldon tuijottaminen järkevin tapa arvioida vaurauttani, jossa kaikki rahani olisi saatu vain lainaksi?

Esko Valtaoja on kuulemma sanonut, että asiat eivät ole koskaan olleet, niin hyvin kuin nyt. Ehkä näin, vaikka rehellisesti sanottuna tuo argumentti vaikuttaa minusta epäilyttävältä. Ensiksikin siksi, että samaa voi sanoa vaikkapa Kiinasta tai Venäjästä. Mutta jos vartijat raiskaavat sinua harjanvarrella, jossain keskivenäläisessä vankilassa tai sinä olet uiguuri ja sinulta hakataan tunnustus jostain rikoksesta, jota et ole tehnyt ja sinut passitetaan uudelleenkoulutusleirille ompelemaan t-paitoja samalla kun vartijat lukevat Maon punaista kirjaa, niin kuinka lohdulliselta nuo Valtaojan mietelmät mahtavat tuntua? Ja siksi toisekseen tämä status quon ihannointi on aina tuntunut epäilyttävältä, koska siitä tulee helposti tapa vaientaa nykyisyyden kriitikot leimaamalle heidät, jonkinlaisiksi myyttiseen menneisyyteen haikaileviksi huru-ukoiksi, joita ei tarvitse ottaa vakavasti. No. Olipa sen asian kanssa miten tahansa, niin se miten asiat ovat juuri nyt ei aina ole paras indikaattori siitä, kuinka asiat ovat huomenna. Jos minä menen pankkiin ja saan sieltä miljoonan euron lainan, niin voin pankkitilini saldoa katsellessani sanoa, etten ole koskaan ollut yhtä rikas kuin nyt. Mutta olisiko pankkitilini saldon tuijottaminen järkevin tapa arvioida vaurauttani, jossa kaikki rahani olisi saatu vain lainaksi?

Joskus onkin parempi tarkastella liikkeen suuntaa, sitä mitä viimevuosina tai vuosikymmeninä on tapahtunut ja mitä tulevaisuudessa näyttäisi tapahtuvan. Ennustusten tekeminen on luonnollisesti vaikeaa, mutta yritän sitä kuitenkin ja esitän oman arvioni siitä, mitä seuraavina vuosikymmeninä tulee tapahtumaan.

Maahanmuuton ja eri ihmisryhmien erilaisen syntyvyyden takia Suomi, kuten muukin Eurooppa muuttuu pikkuhiljaa etnisuskonnollisten ryhmien tilkkutäkiksi, jonka seurauksena syntyy gettoja, joilla keskusvallan ote heikkenee. Eikä tämä kehitys tapahdu jossain hamassa tulevaisuudessa, vaan se on käynnissä jo nyt. Esimerkiksi Espoon suomenkielinen väestö väheni vuonna 2020 noin 300 henkilöllä, vaikka kaupungin väestö jatkoi kasvuaan. Osittain kyse on tietysti koronan aikaan saamasta etätyön lisääntymisestä, mutta on hyvin epätodennäköistä, että etätyöt nyt koronan helpottaessa loppuisivat, vaan ihmiset, joilla siihen on varaa muuttavat jatkossa yhä suuremmin joukoin pois suurista kaupungeista niitä ympäröiviin kehyskuntiin ja kauemmaksikin.

Ihmisten ei tarvitse suhtautua maahanmuuttoon mitenkään kriittisesti ja silti he muuttavat pois alueilta, joiden väestöpohja muuttuu. Aluksi sinun rappuusi ilmestyy pakistanilainen mies, joka on hiljainen eikä vaivaa ketään. Ja ehkä sinä kehut kavereillesikin kuinka mukava mies naapurisi on. Sitten hänen vaimonsakin saapuu ja heidän neljä lastaan, jotka ovat pieniä ja harmittomia. Ja sitten naapurirappuun muuttaa irakilainen perhe ja pari afrikkalaista. Ja koska afrikkalaiset, irakilaiset ja pakistanilaiset ovat normaaleja ihmisiä, jotka viihtyvät ihmisten seurassa, joiden kieltä ja tapoja he ymmärtävät, muuttaa taloon ja sitä ympäröivään naapurustoon, kohta lisää irakilaisia, afrikkalaisia ja pakistanilaisia.

Ja sitten heidän lapsensa kasvavat, rapussa alkavat haista itämaiset mausteet ja ääniä on enemmän. Ja jossain vaiheessa lapset ovat jo isoja, niin ne pakistanilaiset, irakilaiset kuin afrikkalaisetkin, eivätkä ne enää vaikuta harmittomilta, vaan itse asiassa aika pelottavilta, kun he hengaavat ostarilla tai bussikatoksella, puhuvat äänekkäästi outoja kieliä tai suomea vieraalla korostuksella ja soittavat kovaäänistä musiikkia puhelimistaan.

Ja sitten tapahtuu jotain. Ehkä naapuri rapussa on tappelu, afrikkalaiset riitaantuvat ja joku saa puukosta. Ehkä joku alkaa myydä huumeita tai pakistanilaismies jää työttömäksi ja alkaa hakata, joka yö vaimoaan, niin että sinä et saa nukutuksi. Rauhattomuus lisääntyy, parkkipaikalla poltetaan auto ja lopulta sinä muutat pois. Et siksi, että sinulla olisi jotain noita maahanmuuttajia vastaan, vaan koska alueesta on tullut sinulle vieras ja rauhaton.

Tällainen kehitys on väistämätöntä, koska maahanmuutto, eri väestöryhmien keskittyminen omille alueilleen ja suomalaisten alhainen syntyvyys tarkoittavat, että maahanmuuttajien lapsilla on koko ajan vähemmän suomalaisia ympärillään, joiden tapoihin ja kulttuuriin he voisivat integroitua. Ja niinpä he tekevät sen mitä ihmiset aina tekevät, eli integroituvat omiin tapoihinsa ja omaan kulttuuriinsa.

Oleellista on, että johtuipa segregaatio sitten kantaväestön rasismista, etätöiden tarjoamista mahdollisuuksista, maahanmuuttajien oudoista tavoista, rikollisuudesta tai alueen huonoista palveluista, johtaa se tilanteeseen, jossa eri kaupunginosissa asuvilla ihmisillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei yhteistä menneisyyttä, uskontoa, tapoja taikka kulttuuria.

Näin on käynyt kaikkialla muuallakin Euroopassa, eikä ole mitään syytä olettaa, ettei niin kävisi myös Suomessa.

Maahanmuuttoa on lyhyellä aikavälillä luultavasti entistä enemmän ja se mikä maahanmuuton todella kääntää laskuun, ei ole perussuomalaisten vaalivoitto, vaan taloudellinen lama. Lamoja tulee ja lamoja menee ja ne kuuluvat kapitalismiin, mutta koska koko läntinen maailma, Yhdysvallat etunenässä, on niin korviaan myöten veloissa, tulee seuraavasta lamasta todella paha. Ja niin kuin laulussa sanotaan, kun rahat loppuu, loppuu rakkaus ja naapuriin taas kaikuu perheen hakkaus.  

Ja kun sinä sitten seisot leipäjonossa ja mietit miten selviät asuntolainastasi, nyt kun sinulla ei ole enää töitä ja edessäsi seissyt kurdirouva päästää kymmenen sukulaistaan eteesi, niin sinua alkaa harmittaa, että ne kurdit ovat sinun kanssasi samassa jonossa. Ja vielä enemmän sinua harmittaa, jos yrität tehdä asialle jotain ja ne miehet tönivät sinut hiljaiseksi ja pitävät sinua pellenään tai ruokakassi jääkin sinulta saamatta, koska viimeiset menivät niille kurdeille. Ja jos sinulla on kavereita, niin tulet seuraavalla kerralla jonoon isommalla porukalla ja pidät puoliasi ja pääset kenties tappelemaankin. Mutta luultavasti sinä et osaa tapella taikka pitää puoliasi, eikä sinulla ole sellaisia kavereita, jotka uskaltavat puolustaa itseään muuten kuin huutamalla apua, ja niin sinä puret hammasta ja tunnet nöyryytetyn valkohehkuista raivoa kurdeja ja kaikkia muitakin mamuja kohtaan, jotka ovat tunkeneet sinun leipäjonoosi, vaikka sinä olet sentään suomalainen ja ammattimies, timpuri, insinööri, entinen yrittäjä taikka virkamies, joka on ilman omaa syytään jäänyt työttömäksi, kun isot herrat ovat siellä norsunluutornissaan saaneet koko maailmantalouden kyljelleen. Ja nyt sinä et ole muuta kuin luuseri ruokajonossa, joka toivoo, että pääsisi mahdollisimman kauas kaikista maailman rättipäistä ja, että kassissa olisi tänään leivän lisäksi jogurttia ja omenoitakin.

Tämän tyyppisiä näytelmiä tullaan näyttelemään kaikkialla Euroopassa, kun seuraava taloudellinen taantuma iskee. Köyhyys ei kuitenkaan nosta suomalaisten taikka eurooppalaisten syntyvyyttä, koska syntyvyys on perimältään kulttuurinen, ei taloudellinen ilmiö. Niinpä erilaisten etnisten vähemmistöjen absoluuttinen ja suhteellinen määrä väestöstä jatkaa kasvuaan taloudellisesta lamasta huolimatta. Se mitä lama varmasti lisää on köyhyys ja katkeruus ja koska useat maahanmuuttajaryhmät kuuluvat jo nyt yhteiskunnan vähäosaisimpiin, lisääntyy köyhyys ja katkeruus heidän alueillaan kahta kauheammin. Lisäksi etniset ja uskonnolliset vähemmistöt voivat selittää vaikeutensa johtuvan rasismista ja syrjinnästä, joka puolestaan ilmenee vihana suomalaista yhteiskuntaa ja sen instituutioita kohtaan. Käytännössä tämä tarkoittaa terrorismia, mellakoita, sekä hyökkäyksiä yhteiskunnan instituutioita, kuten kouluja, kirjastoja, palomiehiä ja poliiseja vastaan. Kaikkea tätähän on nähty jo pitkään niin Ranskassa kuin Ruotsissakin.

Olen sivumennen sanoen kirjoittanut aiheesta novellikokoelman nimeltä Valkoinen kuolema, jossa yhteiskunnan hajoamisprosessia ja sen seurauksia kuvataan tarkemmin.

Tarkoitukseni ei näillä kirjoituksilla ole maalailla piruja seinille taikka pelotella ihmisiä äänestämään Riikka Purraa taikka jotain vastaavaa. Demografinen muutos on tosiasia ja siitä seuraava yhteiskunnan hajoaminen on nähdäkseni väistämätöntä. Enkä minä usko, että perussuomalaiset tai tämä taikka tuo puolue meidät voi tuolta hajoamiselta pelastaa.

Populisteista vaahdotaan paljon, mutta jos katsotaan mitä nämä niin kutsutut populistit ovat saaneet aikaan, niin voidaan todeta, että eivät juuri mitään. Esimerkiksi perussuomalaiset on ollut olemassaolonsa aikana hallituksessa kaksi vuotta, ja mitä siitä jäi käteen? Perussuomalaisia haukutaan populisteiksi, mutta todellisuudessa se on aivan normaali keskustaoikeistolainen puolue, jonka erottaa kokoomuksesta ja keskustasta se, että perussuomalaiset haluavat vähemmän maahanmuuttoa ja erityisesti he haluavat vähemmän muslimien maahanmuuttoa. Ja silti. Koskaan ei Suomen historiassa ole maahamme muuttanut, niin paljon muslimeita kuin perussuomalaisten ollessa hallituksessa vuosina 2015–2017.

Joku voi tietysti sanoa, että ne olivat ne Timo Soinin huonot perussuomalaiset ja että Jussi Halla-aho tai Riikka Purra ei moista menoa olisi suvainnut. No. Ehkä niin, mutta mitä Riikka Purra olisi voinut tehdä? Uhata lähteä hallituksesta, jos Ruotsin rajaa ei suljeta. Olisiko hänen uhkauksensa tehonnut? Ehkä, mutta luultavasti ei. Perussuomalaiset olisivat yksinkertaisesti saaneet lähteä ja Sipilä olisi joko jatkanut vähemmistöhallituksen johdossa tai olisi käyty uudet hallitusneuvottelut, ja Antti Rinteen demarit olisivat nousseet hallitukseen. Ja kaikkien näiden kiistojen, neuvottelujen ynnä muun aikana raja olisi pysynyt auki ja Suomeen olisi joka tapauksessa marssinut 32 000 ihmistä, melkein kaikki muslimeja, ilman vähäisintäkään vastarintaa.

Tarkoitukseni ei tässä ole arvostella perussuomalaisia tai syyttä heitä vuoden 2015 tapahtumista. Tarkoitukseni on vain huomauttaa, että joko nämä niin kutsutut populistit, joilla meitä pelotellaan, eivät pääse lainkaan hallitukseen kuten Ruotsissa on asian laita, tai sitten ne pääsevät hallitukseen, kuten Suomessa, ja toimivat siellä täsmälleen niin kuin kaikki muutkin.

Maailma ei yksinkertaisesti toimi niin, että 80 % puolueista, yhdessä taloudellisen, kulttuurisen ja akateemisen eliitin kanssa suhtautuu positiivisesti maahanmuuttoon ja puolue, joka sitä vastustaa, saa 17 % äänistä ja pystyy sitten omin päin rajoittamaan maahanmuuttoa ja saamaan suomalaisten syntyvyyden nousuun.

Taloudellinen lama, asuinalueiden segregaatio ja pitenevät leipäjonot eivät myöskään synnytä mitään suomalaiskansallista renessanssia. Päinvastoin. Lama tarkoittaa kasvavia luokkaeroja, joka puolestaan tarkoittaa, että eri yhteiskuntaluokkien elinolot eriävät yhä voimakkaammin toisistaan. Poliittinen, taloudellinen ja hallinnollinen eliitti alkaa elintavoiltaan ja arvoiltaan muistuttaa enemmän muiden länsimaiden eliittejä, johon se globalisoituvassa koulumaailmassa ja liike-elämässä todennäköisesti myös avioliittojen kautta sekoittuu. Ja suomalainen keskiluokka, puhumattakaan uudesta alaluokasta jää sille tavoiltaan ja arvoiltaan yhä vieraammaksi. Eliitin arvomaailmaksi muodostuu todennäköisesti, jonkinlainen Laissez-Faire kapitalismi, jonka mukaan yritteliäimmät ja kyvykkäimmät pärjäävät maailmassa ja niinpä ne, jotka eivät pärjänneet, eivät olleet yritteliäitä, eivätkä kyvykkäitä. Ja nämä vähemmän onnekkaat saavat olla tyytyväisiä, että eliitti heidät verotuloillaan armollisesti elättää.

Yhdysvaltalainen yhteiskuntatieteilijä Charles Murray on osoittanut tällaisen kehityksen, jossa yhteiskuntaluokat eriytyvät toisistaan, niin elintavoiltaan kuin kulttuuriltaan olevan Amerikassa jo varsin pitkällä.   

Itse asiassa me elämme jo nyt eräänlaisessa Uljaassa uudessa maailmassa, jossa köyhyys ei tarkoita raadantaa ja nälkää, vaan toimettomuutta ja ylipainoa. Eikä viihteen, keskioluen ja mielialalääkkeiden turruttama ylipainoinen kansa herätä samanlaisia kansallisromanttisia tunteita kuin pellolla pää märkänä raatava kansa. Ja mikäli liikkeen suunta pysyy samana, kuten halu laillistaa kannabis, siirtää viinin myynti ruokakauppoihin ja taipumuksemme hoitaa kaikkia mahdollisia mielialanvaihteluita lääkkeillä näyttäisivät osoittavan, kasvaa niin aivottoman viihteen kuin erilaisten lääkkeiden ja huumeiden tarjonta tulevaisuudessa entisestään. Ja yhä suurempi osa väestöstä, oli se sitten taustaltaan millaista tahansa viettää elämänsä puoliksi huumattuna jonkin välkehtivän laitteen edessä.

Sortumatta sen kummempaan itsetehostukseen, olen muuten kirjoittanut kirjan tästäkin. Kirjan nimi on Alku.

No. Voi tietysti olla, että mitään tällaista ei tapahdu ja minä olen väärässä. Ja täytyyhän se myöntää, että olen minä ollut väärässä ennenkin. Tai ehkä minä katson vain väärään suuntaan? Ehkä minäkään en olisi tulevaisuudesta huolissani, jos miettisin vain kuinka huonosti kaikki oli ennen.