Kuuntele podcastina

Alla mietteitäni muutamista viimeaikaisista tapahtumista.

Ensimmäinen koskee Ranskan taannoisia presidentinvaaleja, jossa istuva presidentti Emmanuel Macron voitti toisella kierroksella haastajansa Marine Le Penin selvällä erolla saaden hieman yli 58 % äänistä. Le Pen oli niin sanottu äärioikeiston ehdokas tai sellaiseksi hänet media ainakin on esitellyt.

Alla mietteitäni muutamista viimeaikaisista tapahtumista.

Ensimmäinen koskee Ranskan taannoisia presidentinvaaleja, jossa istuva presidentti Emmanuel Macron voitti toisella kierroksella haastajansa Marine Le Penin selvällä erolla saaden hieman yli 58 % äänistä. Le Pen oli niin sanottu äärioikeiston ehdokas tai sellaiseksi hänet media ainakin on esitellyt.

Yksi Le Penin äärioikeistolaisista mielipiteistä oli, hänen halunsa kieltää muslimien huivin käyttö julkisissa tiloissa, johon Macron vastasi, että Le Penin halu kieltää muslimien huivin käyttö johtaisi maassa sisällissotaan. Viime vuonna sisällissodasta Ranskassa varoittivat puolestaan sotilaat. En ole koskaan täysin ymmärtänyt, mitä runsaalla maahanmuutolla ja länsimaissa käynnissä olevalla demografisella muutoksella toivotaan saatavan aikaan, mutta jos Ranskan presidentinvaaleja ja mediaa on uskominen, niin sillä saadaan aikaan äärioikeiston nousu ja kohti sisällissotaa hoiperteleva tasavalta.

Jos tällä pilvellä on joku hopeareunus, niin minulta se on kyllä jäänyt huomaamatta.

Toinen otsikoissa ollut uutinen oli maailman rikkaimman miehen Elon Muskin päätös ostaa Twitter itselleen. Twitterin hinta oli 44 miljardia dollaria ja kauppa on herättänyt kommentaattoreilta erilaisia reaktioita, joista osa on ollut hyväksyviä ja osa paheksuvia. Niin paheksunnan kuin hyväksynnänkin syynä on ollut se, että Musk on sanonut kannattavansa laajempaa sananvapautta ja haluaa tehdä Twitteriä hallinnoivista algoritmeista läpinäkyvämpi.  

Twitteriä suurempi uhka sanavapaudelle saattavat lännessä kuitenkin olla valtiot. Esimerkiksi Amerikassa hallitus on perustanut työryhmän, jonka tarkoitus on kamppailla disinformaatiota vastaan. Työryhmän nimi on Disinformation Governance Board ja mediassa se on ehditty nimetä totuuden ministeriöksi.

Eikä USA ole suinkaan ainoa maa, joka on huolissaan disinformaation leviämisestä, vaan esimerkiksi Britanniassa on ollut jo vuosia valmisteilla Online Safety Bill niminen laki, jonka kriitikot uskovat johtavan sananvapauden rajoituksiin saarivaltiossa.

Meillä EU:ssa on puolestaan valmisteilla lakiesitys, joka sakottaisi sosiaalisen median yhtiöitä, jos niiden alustoilla julkaistaan laitonta sisältöä. Osa sisällöstä, kuten lapsiporno, on itsestään selvästi laitonta, mutta entäpä sitten Päivi Räsäsen tai Sebastian Tynkkysen tapaiset harmaalla alueella olevat tapaukset? Muun muassa toimittaja Ivan Puopolo on suhtautunut tulevaan lakiesitykseen hyvin skeptisesti, koska se ajaa sosiaalisen median alustat tilanteeseen, jossa ne alkavat kieltämään sisältöä varmuuden vuoksi, etteivät vain joutuisi maksamaan niille lankeavia jättimäisiä sakkoja.

Yksi ratkaisu voisi olla, että poliittiset viestit kiellettäisiin alustoilta kokonaan. Tällainen ratkaisu on kuitenkin epätodennäköinen, koska myös valtavirran poliitikot haluavat saada näkyvyyttä itselleen ja agendoilleen sosiaalisessa mediassa.

Henkilökohtainen kantani on, että Elon Muskin kuten meidän muidenkin pitäisi viettää vähemmän aikaa, niin Twitterissä kuin muillakin sosiaalisen median alustoilla. Musk on epäilemättä aikamme suurimpia neroja ja ehkä hänen Twitterinsä onnistuu parantamaan USA:n hieman polarisoitunutta poliittisesta keskustelua, mutta jotenkin olisin toivonut, että hän olisi satsannut nuo Twitteriin upotetut 44 miljardia Marsin asuttamiseen tai parempien rakettimoottorien kehittämiseen.

Twitterissä ovat kaikki, mutta Marsissa ei toistaiseksi ole ketään.

Kolmas artikkeli, joka kiinnitti huomioni oli Iltasanomien juttu kompostitarkastajista, jotka voivat tulla pöyhimään teidänkin taloyhtiönne biojätteitä jo ensi kesänä. Jutun taustalla on Euroopan unionin jätesäädöspaketti, jonka tavoitteena on vähentää jätteen määrää ja lisätä uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Jos ymmärsin oikein kahden vuoden kuluttua omakotitaloihinkin, jotka sijaitsevat taajamissa, joissa asuu yli 10 000 henkeä, voi saapua tarkastajia.

Euroopan Unionin olemassaoloa perustellaan yleensä jollain hyvin suurilla ja historiallisilla asioilla, kuten Euroopan rauhan ja vakauden takaamisella. Menemättä nyt sen kummemmin Euroopan rauhaan ja vakauteen, niin ihmiset ovat valmiita hyväksymään kompostitarkastajien kaltaiset älyttömyydet, niin kauan kuin EU yhdistyy ihmisten mielissä ideaan Euroopasta, koska Eurooppa on jotain, josta suurin osa meistä eurooppalaisista pitää.

Mutta, jos EU ei pysty tarjoamaan jäsenmailleen muuta kuin Etelä- ja Itä-Eurooppaan maksettavia tulonsiirtoja, sananvapauden rajoituksia ja kompostitarkastajia, on aivan mahdollista, että ihmiset alkavat näkemään EU:n vain kaukaisena byrokratiana, eivätkä eurooppalaisen kulttuurin ja sivilisaation lipunkantajana ja päätyvät samaan ratkaisuun kuin brititkin ja nostavat kytkintä koko unionista saadakseen elää rauhassa, niin Brysselin vaatimilta tulonsiirroilta, sananvapauden rajoituksilta kuin Kompostikoplaltakin.