Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Pieniä tarinoita

Työperäinen maahanmuutto

Sunnuntai 14.8.2022 klo 19.54


Työperäisen maahanmuuton perustelu on suunnilleen seuraavanlainen. Väestö ikääntyy, huoltosuhde heikkenee, suomalaiset eivät saa tarpeeksi lapsia ja ovat tulleet liian laiskoiksi tehdäkseen ikävimpiä ja raskaimpia töitä. Koska tekijöitä ei ole, eivät yritykset kasva ja taloudellinen toimeliaisuus hidastuu, samaan aikaan työvoimapula pahenee, kukaan ei hoida vanhuksia, velkataakka kasvaa ja lopulta hyvinvointivaltio on pakko purkaa.

Koska kaikki edellä mainittu on totta, eikä kaikista Suomen vastaanottamista pakolaisista ja heidän perheistään ollutkaan työvoimapulan ratkaisijoiksi meille on syntynyt vahva konsensus siitä, että pakolaisten vastaanottaminen ei olekaan sellainen lottovoitto kuin monet vielä vuonna 2015 kuvittelivat, mutta työperäinen maahanmuutto on sitä vastoin toivottavaa ja itse asiassa välttämätöntä, koska vain työperäinen maahanmuutto voi pelastaa, niin hyvinvointivaltion kuin vanhainkodeissa mätänevät vanhuksetkin.

Työperäisen maahanmuuton ongelma kuitenkin on, että vaikka me haluamme nähdä nuo maahanmuuttajat kasvottomana joukkona tehokkaita työläisiä, jotka ahkeruudellaan ja innovatiivisuudellaan pelastavat rapistuvan taloutemme, he eivät ole vain työntekijöitä, vaan maahanmuuttajat ovat ihmisiä, jotka tuovat omat tapansa, asenteensa ja lopulta myös perheensä tullessaan.

Ja vaikka perheenyhdistämisen hankaluuksista saa silloin tällöin lukea juttuja mediasta, niin perheet tulevat kyllä työperäistenkin maahanmuuttajien perässä ja esimerkiksi vuosina 2005–2020 tavallisin peruste ensimmäiselle oleskeluluvalle on ollut perheen yhdistäminen ja mikäli tulevat työperäiset maahanmuuttajat ovat normaaleja ihmisiä, kuten he epäilemättä ovat, haluavat hekin lopulta perheensä Suomeen. Saavuttuaan Suomeen maahanmuuttajat asettuvat asumaan sinne missä heillä on varaa asua ja koska maahanmuuttajat ovat normaaleja ihmisiä he hakeutuvat toisten samalta alueelta kotoisin olevien maahanmuuttajien seuraan. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti siksi, että ihmisistä on helpompi elää sellaisten ihmisten ympäröimänä, joiden tavat ja kieli ovat heille tuttuja.

Kun maahanmuuttajia alkaa keskittyä jollekin alueelle suomalaiset lähtevät tuolta alueelta, koska suomalaisetkin haluavat elää ihmisten kanssa, joiden tavat ja kieli ovat heille itselleen tuttuja. Näin käy sitä nopeammin, mitä vieraampia maahanmuuttajien tavat, ulkonäkö ja kulttuuri suomalaisten mielestä ovat. Edellä mainittu ei johdu rasismista tai ennakkoluuloista, vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että ihmisen on helpompi elää kaltaistensa seurassa.

Koska maahanmuuttajia on koko ajan enemmän ja suomalaisia koko ajan vähemmän, heidän ympärillään on vähemmän suomalaisia, joiden tapoihin ja kulttuuriin he voivat integroitua. Tämä on oleellista erityisesti lasten kohdalla, koska lapset eivät tapaa tarpeeksi suomalaisia lapsia oppiakseen kunnolla suomea, joka heijastuu heidän koulumenestykseensä, kykyynsä pärjätä työelämässä tai ylipäänsä tuntea Suomea ja suomalaisten tapoja omikseen. Tämä ei myöskään tapahdu jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, jossa olemme vastaanottaneet miljoona työperäistä maahanmuuttajaa, vaan se tapahtuu nyt. Asiasta julkistettiin viime vuonna valtioneuvoston raportti ja Iltalehden asiasta kirjoittaman jutun mukaan Suomessa onkin jo kouluja, joissa oppilaat eivät osaa kunnolla suomea. Näin siis vuonna 2021. Jutussa varoitetaankin jengiytymisestä ja Suomen hajoamisesta pienoisyhteiskuntien mosaiikiksi.

Tällainen mosaiikki tarkoittaa puolestaan lisää tulkkipalveluita, lisää tukiopetusta, lisää rikoksia, lisää oikeusjuttuja, lisää rikottuja ikkunoita ja lisää rahaa kaikkien noiden tulkkien, tukiopettajien, oikeusistuntojen ja rikottujen ikkunoiden maksamiseen.

Mitä työperäisen ja humanitaarisen maahanmuuton eroihin tulee, niin käsittääkseni nuo erot ovat lähinnä fiktiota, johon työperäisen maahanmuuton puolestapuhujat haluavat uskoa, jotta heille tulisi parempi mieli. Irakilaiset ja somalit, joita alkoi tulla Suomeen 1990- luvun alussa eivät ole integroituneet ja tätä selitetään usein sillä, että he eivät tulleet Suomeen töihin. Toisaalta Suomeen alkoi tulla 1990- luvun alussa myös inkerinsuomalaisia, joita tuli loppujen lopuksi noin 35 000. Inkeriläisten tarkka lukumäärä ei ole kenenkään tiedossa, eikä heistä pidetä erikseen mitään tilastoja, mutta aika selvää on, että inkeriläiset eivät ole gettoutumassa Varissuolle tai Itä-Helsinkiin, eikä heidän jengiytymistään pidetä uhkana maan sisäiselle turvallisuudelle. Päinvastoin. Inkeriläiset ovat assimiloituneet Suomeen täydellisesti, vaikka eivät tulleet sen enempää töihin kuin somalit tai irakilaisetkaan. Inkeriläiset ovat assimiloituneet, koska he ovat riittävän samanlaisia assimiloitumaan, kun taas irakilaiset ja somalit eivät assimiloituneet, koska he ovat liian erilaisia assimiloitumaan.

Mitä alussa mainittuun työvoimapulaan tulee, niin se on tietysti monilla aloilla, kuten hoiva-alalla tosiasia. Hoiva-alan ongelma kuitenkin on, että sairaanhoitajat tarvitsevat tietynlaisen koulutuksen ja kielitaidon selvitäkseen tehtävistään. Standardeja voidaan toki laskea ja alaa ympäröivää byrokratiaa vähentää, mutta koska hoiva-ala pyörii loppujen lopuksi verovaroilla, ei työvoiman tarjonnan lisääminen hoiva-alalle ratkaise sitä, millä kaikki tuo hoiva maksetaan.

Tähän on ilmeinen vastaus tuottaa lisää tekijöitä vientisektorille ja kasvuyrityksiin ja tätä tietysti yritetäänkin ja kohdakkoin uudistuvan ulkomaalaislain tarkoitus onkin käsittääkseni juuri helpottaa työperäistä maahanmuuttoa.

Keskustelu työperäisestä maahanmuutosta on kuitenkin hämäävää siksi, että se mitä suomalainen yhteiskunta maahanmuuttajilta haluaa, ei aina ole se mitä maahanmuuttaja itse haluaa. Suomi haluaa työntekijöitä ja maahanmuuttaja haluaa itselleen paremman elämän. Jos bangladeshilainen mies tulee Suomeen esimerkiksi koneistajaksi Valmetille (tai mikä ehkä tavallisempaa, kuskiksi Foodoralle) ja elättää itsensä omalla työllään pidetään tätä taloudellisesti hyvänä asiana. Mutta kun hän tuottaa Suomeen vaimonsa ja saa tämän kanssa viisi lasta, niin voimmeko me edelleen pitää tätä hyvänä asiana? Tällöin bangladeshilaismiehen maahanmuuton taloudelliset seuraukset riippuvat pitkälti siitä, kuinka hyvin hänen vaimonsa ja lapsensa integroituvat.

Ja jos olemme aivan rehellisiä, niin meidän on vastattava, että me emme tiedä kuinka hyvin he integroituvat. Ehkä lapsista tulee insinöörejä ja lääkäreitä tai ehkä heistä tulee terroristeja ja rikollisia. Kumpikin vaihtoehto on mahdollinen. Työperäisen maahanmuuton ongelma on, että me emme oikeasti tiedä mitä siitä seuraa, koska emme tiedä kuinka hyvin tai huonosti uudet tulokkaat ja heidän perheensä Suomeen sopeutuvat.

Mutta jos iltalehden siteeraamaan selvitykseen on uskominen, niin koneistajan vaimo ja lapset eivät todennäköisesti koskaan opi kunnolla Suomea, eivät onnistu saamaan relevanttia koulutusta ja jäävät suurella todennäköisyydellä yhteiskunnan elätettäviksi. Sillä kuten olen monta kertaa ennenkin sanonut, kun meitä on koko ajan vähemmän, on noilla maahanmuuttajilla ympärillään koko ajan vähemmän suomalaisia, joiden tapoihin he voisivat integroitua. Ja toistetaan nyt tämäkin vielä. Jos sinä asut maassa, jossa erilaisuus on rikkaus ja sinä olet se rikkaus, niin miksi ihmeessä sinä haluaisit integroitua?

Mutta palatakseni integraatiosta takaisin työelämään, niin yksien työntekijöiden korvaaminen toisilla voi helposti johtaa muutoksiin myös siinä, kuinka kyseinen työ tehdään. Esimerkiksi Iltasanomat kertoi heinäkuussa julkaisemassaan jutussa Helsingin taksiliikenteen kokemista muutoksista. Jutussa kerrottiin kyytiin repimisestä, treffipyynnöistä ja siitä, että kyydin hinta Asema-aukiolta lentokentälle vaihteli 60 eurolla sen mukaan kuka taksia sattui ajamaan. Lisäksi kaikki kuskit eivät puhuneet suomea, kahdeksan kymmenestä ei osannut ajaa lentokentälle ilman navigaattoria, jonka lisäksi taksitolpilla on todistettu viime aikoina kuskien välisiä tappeluita.

Taksiliikenteen ongelmista syytetään yleensä uutta taksilakia, mutta kaikille Helsingissä käyneille lienee selvää, että kyse ei niinkään ole siitä, että laki on muuttunut, vaan siitä, että kuskit ovat muuttuneet.

Aluehallintovirastot julkaisivat puolestaan raportin, jonka mukaan yli puolella tarkastetuista työpaikoista oli puutteita ulkomaalaisten palkkauksessa. Raportin mukaan viranomaiset suuntaavat tarkastuksia nimenomaan sellaisiin yrityksiin, joissa ongelmia oletetaan olevan, mutta kuten olen luotettavilta tahoilta saanut tietää, nuo kohteet ovat tyypillisesti, vaikka eivät tietenkään yksinomaan, maahanmuuttajien omistamia yrityksiä. AVI:n mukaan ongelmia on erityisesti rakennus- ja ravintola-aloilla ja samanlaista tarinaa kertoo myös verottajan julkaisema selvitys, jonka mukaan ravintola-alalla on erityisen paljon veronkiertoa, ja ongelmat keskittyvät pieniin anniskeluravintoloihin ja pizzerioihin.

Tällaiset jutut ja raportit ohitetaan tyypillisesti olankohautuksella, vaikka ne antavat osviittaa siitä suunnasta, johon me olemme menossa. Kun työperäinen maahanmuutto lisääntyy, kaikki tuo sählääminen, veronkierto ja kykenemättömyys löytää Asema-aukiolta lentokentälle lisääntyy yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Sillä pitkässä juoksussa maahanmuuttajat eivät pysy vain sen sorvin ääressä, johon talousviisaat halusivat heidät sijoittaa, vaan he ja heidän jälkeläisensä miehittävät pikkuhiljaa yhä suuremman osan yrityksistä, poliittisista puolueista, virastoista, poliisista ja muista yhteiskunnan instituutioista. Nuo maahanmuuttajat eivät myöskään ole mikään homogeeninen ryhmä, jonka välillä vallitsee luottamus ja solidaarisuus, vaan venäläiset, ghanalaiset, intialaiset, marokkolaiset ja filippiiniläiset ovat toisilleen yhtä vieraita, kuin he ovat meille suomalaisillekin, eivätkä he koe ongelmalliseksi pitää omiensa puolta, kun he ovat palkkaamassa uutta henkilökuntaa tai päättämässä mille instanssille julkisia määrärahoja jaetaan.

Ja jos tämän sanominen tuntuu epäkohteliaalta, niin viranomaisten korruptio ja muut hyvä veliverkostot ovat normi lähes kaikkialla maailmassa. Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa, eikä meillä ole siitä juuri kokemusta, mutta meidän uudet maahanmuuttajamme tulevat maista, joissa korruptio ja omien sukulaisten suosiminen ovat maan tapoja ja nuo ihmiset tuovat omat tapansa mukanaan. Tähän tietysti sanotaan, että he integroituvat, mutta eivät he integroidu, kuten olen jo kyllästymiseen asti tolkuttanut, koska heidän ympärillään on koko ajan vähemmän sitä Suomea, johon he voisivat integroitua.

Jos asiaa katsotaan historiallisesti, niin Suomi oli köyhä maa, josta suomalaiset omalla työllään tekivät rikkaan maan. Nyt me tähän rikkaaseen Suomeen syntyneet suomalaiset olemme tulleet liian laiskoiksi tekemään lapsia taikka töitä ja haluaisimme, niin kuin pilalle hemmotellut lapset, että joku muu tekisi kaiken puolestamme. Tekisi meidän työmme, synnyttäisi lapsemme, maksaisi eläkkeemme ja hoitaisi meidän vanhuksemme, kun emme itse noita asioita enää viitsi tehdä.  

Me olemme kansakuntana suunnilleen samassa tilanteessa kuin ihminen, joka on sairastunut kakkostyypin diabetekseen. Lääkäri antaa diabeetikolle kaksi vaihtoehtoa. Sinä alat syömään vähemmän sokerikakkua, nouset television edestä istumasta ja teet joka ilta reippaan kävelylenkin ja niin sinä parannut kakkostyypin diabeteksesta. Tai sitten sinä voit jäädä sinne television eteen syömään sokerikakkua ja olla loppuelämäsi sekä sairas, että riippuvainen insuliinista.

Ja jottei tämä allegoria olisi liian hankala, niin me olemme tuo sokerikakkua ahmiva diabeetikko ja työperäinen maahanmuutto on se insuliini, jota meille tarjotaan.

Loppuun vielä todettakoon, että minä ymmärrän aivan hyvin työperäisenmaahanmuuton puolustajien argumentin ja sen esittäjät ovat varmasti älykkäitä ja hyvää tarkoittavia ihmisiä. Mutta jos olen aivan rehellinen, niin tuon argumentin kuullessani en voi välttyä tunteelta, että sen esittäjät, ovat jonkin kollektiivisen lumouksen vallassa, joka estää heitä näkemästä, mitä runsaasta maahanmuutosta lopulta seuraa.

Sillä väännettiinpä asiaa, miten päin tahansa, niin runsas maahanmuutto yhdistettynä alhaiseen syntyvyyteen tarkoittaa, että me annamme tämän maan pois. Ja kun sinä annat jotain pois, se jokin ei ole enää sinun, etkä sinä saa päättää mitä sillä tehdään.

Eikä siinä muuten mitään, mutta kun minulla ei ole mitään toista Suomea, johon voisin mennä, kun tämä nykyinen on menetetty.

Avainsanat: Blogi/podcast


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini