Kuuntele podcastina

Valta on A:n kyky saada B tekemään jotain, jota B ei muuten olisi tehnyt. Tai kääntäen. Valta on A:n kyky saada B olemaan tekemättä jotain, jonka B olisi muuten tehnyt. Tämä vallan sosiologinen määritelmä tuli mieleeni, kun silmiini sattui otsikko, jossa kerrottiin, että lakimiesliitto alkaa vastaisuudessa käyttää itsestään nimeä juristiliitto. Liiton virallinen nimi jäi vielä lakimiesliitoksi, koska liitto ei saanut nimiäänestyksessään tarvittavaa kolmen neljäsosan enemmistöä viralliselle nimenmuutokselle. Enemmistön saaminen jäi yhdestä äänestä kiinni.

Valta on A:n kyky saada B tekemään jotain, jota B ei muuten olisi tehnyt. Tai kääntäen. Valta on A:n kyky saada B olemaan tekemättä jotain, jonka B olisi muuten tehnyt. Tämä vallan sosiologinen määritelmä tuli mieleeni, kun silmiini sattui otsikko, jossa kerrottiin, että lakimiesliitto alkaa vastaisuudessa käyttää itsestään nimeä juristiliitto. Liiton virallinen nimi jäi vielä lakimiesliitoksi, koska liitto ei saanut nimiäänestyksessään tarvittavaa kolmen neljäsosan enemmistöä viralliselle nimenmuutokselle. Enemmistön saaminen jäi yhdestä äänestä kiinni.

On tärkeää huomata, että kun lakimiesliitto tai jokin muu instanssi alkaa uudistaa kieltä ja saa ihmiset käyttämään sanoja, joita he eivät muuten käyttäisi, nuo instituutiot käyttävät valtaa. Ja valtaa käytetään yksinkertaisesti siksi, että vallan käyttö tuottaa ihmisille mielihyvää.

Toinen esimerkki tällaisesta muutoksesta on sana neekeri, josta on tullut niin paha sana, että monet suomalaiset mediatalot ovat kopioineet amerikkalaisen tavan olla kirjoittamatta tai sanomatta neekeri, vaan sanovat sen sijaan n-sana. Aivan kuin sanassa neekeri olisi pimeitä voimia, jotka sanan lausumalla kutsutaan esiin.

Mutta mitä merkitystä tällaisilla muutoksilla on? Sillä onko loppujen lopuksi kauheasti väliä, sanonko minä esimies, vai esihenkilö tai lakimiesliitto vai juristiliitto? Suurin osa ihmisistä järkeileekin asian juuri näin ja selittää itselleen, että koska minulle on saman tekevää, sanonko juristiliitto vai lakimiesliitto, mutta noille toisille ei, niin voin kohteliaisuuttani sanoa juristiliitto. Tai sitten minä ajattelen, että lakimiesliiton korvaaminen juristiliitolla on hyvä asia, koska tuon korvaamisen sanotaan edistävän tasa-arvoa, jota minä, niin kuin kaikki muutkin tietysti kannatan.

Onkin hyvä huomata, että muutoksia ammattinimissä perustellaan jollain yleisesti hyväksi tunnustetulla asialla, tässä tapauksessa tasa-arvolla, jota kukaan ei halua vastustaa yksinkertaisesti siksi, että käytännössä kaikki ihmiset todella kannattavat tasa-arvoa. Onkin niin, että kun jokin muutos, siis käytännössä mikä tahansa muutos halutaan saattaa voimaan, sen tarpeellisuutta perustellaan, jollain asialla, jota ihmiset jo valmiiksi kannattavat. Ja kyseinen muutos, esimerkiksi mies sanan poistaminen, vain liitetään tuohon kaikkien valmiiksi kannattamaan asiaan. Sana mies voidaan siis poistaa ammattinimikkeistä liittämällä sen poistaminen tasa-arvoon ja neekeri sana voidaan poistaa käytöstä kokonaan liittämällä sen poistaminen rasismin vastustamiseen.

On myös yhdentekevää edistääkö juristiliitto sanan käyttö tasa-arvoa tai vähentääkö n-sanan sanominen rasismia. Aivan kuten yhdentekevää on myös se, mitä rasismilla tai tasa-arvolla oikein tarkoitetaan. Itse asiassa valtaa käyttävien kannalta on edullista, että rasismin ja tasa-arvon käsitteet ovat mahdollisimman joustavia, jotta niitä voidaan käyttää mahdollisimman monissa tilanteissa, sillä käsitteiden joustavuus tekee niistä vaikeammin vastustettavia. Samoin kuin on tärkeää, että tämän sukupuolettoman uuskielen luonti ei tunnu olevan peräisin miltään tietyltä taholta, eikä sitä voi suoraan paikantaa johonkin poliitikkoon tai poliittiseen liikkeeseen, vaan siihen osallistuvat eri tahot, kuten lakimiesliitto ja Helsingin kaupunki, joilla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä keskenään. Kun jonkin ilmiön alkupistettä ei kyetä tunnistamaan tuo ilmiö tuntuu olevan kaikkialla ja se muuttuu ihmisten mielissä ajan hengeksi ja sen vastustaminen alkaa tuntua samalta kuin vastustaisi maailmaa itseään.

Sen lisäksi, että tasa-arvon ja rasismin käsitteiden joustavuus mahdollistaa niiden käytön mitä moninaisimmissa tilanteissa, tarkoittaa se myös, että noita käsitteitä on mahdotonta määritellä tyhjentävästi. Josta puolestaan seuraa, että suurin osa ihmisistä ei enää ymmärrä mitä rasismi tai epätasa-arvo oikein ovat tai missä kulkee raja rasismin ja ei rasismin tai tasa-arvon ja epätasa-arvon välillä. Sukupuolineutraalien ammattinimikkeiden suosio onkin tulosta tästä hämmennyksestä. Sillä esimerkiksi sellaiset ammatit kuin opettaja, timpuri, poliisi ja sairaanhoitaja, ovat vahvasti sukupuolittuneita, vaikka niiden nimet ovat neutraaleja. Kun taas virkamiehistä ja lakimiehistä naisia on yhtä paljon tai enemmän kuin miehiä, vaikka noiden ammattien nimissä esiintyy sana mies. Toisin sanoen ammatin nimellä ei ole vaikutusta siihen, houkutteleeko tuo ammatti puoleensa enemmän miehiä vai naisia, eikä sana mies myöskään tee ammatista meidän mielessämme miehekästä. Ellei joku sitten ajattele, että esimerkiksi ympäristöministeriössä on töissä vain erityisen miehekkäitä miehiä.

Ainoa asia, jonka ihmiset ymmärtävät on, että tasa-arvo on hyvä ja rasismi on paha ja jos tasa-arvon edistäminen tarkoittaa, että me emme sano lakimiesliitto ja rasismin vastustaminen tarkoittaa, että me emme sano neekeri, niin sitten me emme sano lakimiesliitto emmekä neekeri ja päättelemme fiksuina ihmisinä, että ne, jotka edelleen sanovat lakimiesliitto ja neekeri varmaankin vastustavat tasa-arvoa ja kannattavat rasismia.

Niinpä lakimiesliitto ei ala kutsumaan itseään juristiliitoksi siksi, että sen jäsenet olisivat tavallista filosofisempiä tyyppejä, jotka ovat pohtineet näitä asioita erityisen syvällisesti. Vaan he alkavat kutsua itseään juristiliitoksi, siksi että ammattien mies sanoista on tehty ongelma julkisessa keskustelussa. Eikä lakimiesliiton kaltainen ajan hermolla oleva, fiksuista ja koulutetuista ihmisistä koostuva organisaatio tietenkään halua jäädä ajastaan jälkeen. Ei varsinkaan tilanteessa, jossa juristiliiton katsotaan edustavan tasa-arvoa ja lakimiesliiton epätasa-arvoa.

Mutta, jos palataan siihen mitä merkitystä tällä on? Niin merkitys on siinä, että kun ihmiset saavat sinut käyttämään haluamiaan sanoja saavat he sinut pikkuhiljaa myös ajattelemaan haluamiaan ajatuksia. Ja jos tämä tuntuu joltain MK-Ultra salaliittoteorialta, niin ei se ole salaliittoteoria. Sanat ovat tärkeitä, koska sanat ovat se, jolla sinä ajattelet. Ajatteleminen ei ole mitään määrittelemätöntä tajunnanvirtaa tai kuumia aaltoja sinun ruumiissasi, vaan ajattelu on se loputon dialogi, jota sinä käyt päässäsi. Ja jos minä saan päättää millä sanoilla sinä tuota dialogia käyt, niin minä saan päättää, ainakin osittain, myös sen mitä sinä ajattelet.

Juuri näin kulttuuri muuttuu. Ja kulttuuri, aivan niin kuin yhteiskuntakin ei ole tuolla jossain Arkadianmäellä tai Kiasmassa vitriinin sisällä, vaan kulttuuri on sinun päässäsi. Eikä sinne pään sisään ole läheskään niin vaikea päästä kuin useimmat ihmiset tuntuvat kuvittelevan.

Ja jos ammattinimikkeet tuntuvat edelleen triviaalilta aiheelta, niin tuo suostuttelun mekanismi on hyvä tunnistaa pelkästään siksi, että samalla tavalla kaikki muukin suostuttelu toimii. Kun jotain agendaa pidetään esillä riittävän kauan ja se liitetään systemaattisesti johonkin positiiviseen asiaan, yhä suurempi osa ihmisistä alkaa omaksua tuon agendan, jo pelkästään siksi, että he väsyvät vastustamaan sitä ja mitä suurempi osuus ihmisistä jonkin mielipiteen omaksuu, sitä luonnollisemmaksi tuo mielipide muuttuu ja sitä vaikeammalta sen vastustaminen alkaa tuntua.

Eivätkä ammattinimikkeet suinkaan ole ainoa asia, josta meillä on konsensus, vaan esimerkiksi työperäisestä maahanmuutosta on aivan samanlainen yksimielisyys. Tämä siitä huolimatta, että vuosien 2010 ja 2021 välillä Suomeen muutti EU/ETA alueen ulkopuolelta yli 78 000  ihmistä töihin ja EU:n sisältä luultavasti ainakin saman verran lisää ja Suomen valtionvelka nousi noina vuosina 75 miljardista 128 miljardiin euroon.

Tarkoitukseni ei ole tässä kirjoittaa sen enempää maahanmuutosta, eikä edes väittää, että koko totuus maahanmuutosta olisi luettavissa noista edellä mainituista luvuista. Tarkoitukseni on vain huomauttaa, että ketään ei hetkauta se tosiasia, että valtio ei ole lakannut velkaantumasta lisääntyneestä maahanmuutosta huolimatta. Ja se ei hetkauta ketään, koska maahanmuuton ihanuutta on rummutettu tarpeeksi kauan ja se on liitetty kaikkiin mahdollisiin positiivisiin asioihin, jotka ihmisille ovat tärkeitä, kuten hyvinvointivaltion pelastamiseen, talouskasvuun ja vanhusten hoitoon. Ja niinpä positiivisesta suhtautumisesta maahanmuuttoon on tullut osa ajan henkeä ja sen hyödyllisyydestä yleisesti hyväksytty totuus, jonka vastustamisesta on tullut ihmisten mielissä junttimaista ja typerää.

Meidän tulisi kuitenkin ymmärtää, että ei ole olemassa mitään ajanhenkeä, joka on olemassa meistä riippumatta. Eivätkä uudet sanat ilmesty tyhjästä, vaan kaikki uudissanat ja uudet agendat ovat alun perin jonkun tietyn tahon sanoja ja agendoja ja lähes kaikkia niitä edistetään jokseenkin samalla tavalla. Eli liittämällä nuo sanat ja agendat johonkin hyväksi ja arvokkaaksi tunnustettuun asiaan, jota kaikki muutenkin kannattavat.